Näytetään tekstit, joissa on tunniste Aprilia RSV4. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Aprilia RSV4. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. helmikuuta 2020

MP messut 2020

Uusi vuosi ja vanhat kujeet. Messuilla oli tänä vuonna ehkä jopa hieman vaisumpi osallistuminen sporttipyörien osalta. Merkittävistä uutuuksista onneksi Hondalla oli uusi CBR 1000 RR-R esillä, tosin perusmallina. Ducatin päivitetty Panigale V4S ja uusi V2 oli näytillä. Samoin Aprilian RSV4 1100 Factory. Muuten olikin aika hiljaista ja vanhoja malleja esillä. Bemarilla ei ollut S1000RR esillä, joka toki on sama kuin viime vuonna, mutta yleensä ovat panostaneet S-mallisarjaan kunnolla messuilla.

Hondan olisi kannattanut tuoda näytille SP versio uudesta CBR:stä. Se on näyttävämpi, halutumpi ja ennen kaikkea kestää vertailun eurooppalaisiin huippuversioihin nähden. Nyt kun tarjolla oli vain perusmalli, joka sekin on kallis, niin oli aika surullinen katsella perinteisen näköistä pyörää, jossa on paljon valettuja massatuotanto-osia, halvan näköiset materiaalit ja vähän pliisu yleisfiilis. En ota kantaa miten hyvä pyörä se on oikeasti (en sitä epäilekään, ja Honda-fanina toivon että on vihdoin kilpailukykyinen) mutta messujen tarkoitus on promota tuotteita, vedota kävijään ja saada ihmiset kiinnostumaan. Nyt näytetty tuote ei ole paras mahdollinen ja kun sitä katselee italialaisten kilpailijoiden rinnalla niin joutuu hieman pettymään. Virtalukko on mielenkiintoinen ratkaisu: piilotettu etukatteen vasemmalle puolelle ja on autoista tuttua mallia keyless go.





Aprilian tuotteet oli siinä sivussa näytetty Brandtin osastolla, ja täytyy sanoa, että RSV4 1100 Factory lienee paras hinta/laatu-suhteen pyörä näistä uusista huippumalleista. Käytännössä samat speksit kuin Ducatissa mutta n. 7,000eur halvempi hinta. Tehot, jarrut, alusta, elektroniikka ja lisäksi vielä hiilikuituosia, Akrapovicin slipari tms pientä, mistä Ducatissa joutuu maksamaan lisää, itse asiassa n. 5-6 tonnia lisää jos haluaisi korvata samat osat hiilikuidulla ja Akrapovicilla kuin mitä Apriliassa on vakiona (toki tuolloin Ducatissa olisi kallis Akran kokoputki). Itse asiassa tämä on about samanhintainen kuin perusmallin CBR, joten olisi mielenkiintoista nähdä ostajan pään sisälle kun kävelee Tuupakan liikkeeseen ja katselee rinta rinnan samanhintaista Apriliaa ja Hondaa. Toinen on ladattu täyteen kaikilla herkuilla, toisessa vähän vaatimattomampi varustelutaso.



Ducati ja RM Heino oli laittanut hyvin vehkeet esille ja paraatipaikalle heti kun laskeutuu messuhalliin. Uudet mallit näytillä, hyvin speksit ja infoa. Hyvä suoritus. Panigale V4S:n n. 40,000eur hinta on aika raju, ja minusta tuon osaston helmi oli Streetfighter V4S. Kymppitonnin halvempana ja lähes sama suorituskyky, niin katselisin mielummin sen suuntaan. Aika harvassa on ne tilanteet jossa Panigalen huippunopeusetua pääsisi käyttämään. Mielenkiintoista oli huomata, että viime vuonna esitellyn Panigale V4R:n palikkaa oli taas valunut rahvaan versioihin kun oli tarjolla katteita, siipiä ja eturunkoa ja muuta huippumallista. Ducatihan on tätä tehnyt aina jostain 90-luvulta saakka. Ensin tuodaan sikakallis R, SP tms versio uudistuksilla ja seuraavana vuonna moni niistä on tarjolla perusmalleihin. Siksipä potentiaalinen ostovinkki, jos Ducati tuo hienoja juttuja R-malliin, säästä rahat ja osta ne halvemmalla vuoden päästä S-mallissa.



Yksi yhteinen tekijä kaikille em. pyörille on siivet. MotoGP inspired kerrankin. Ehkä silmä vaatii vielä totuttelua, mutta Panigalessa ne näytti ihan hyvältä. Kuvatuksia voit katsella lisää täältä.

Kymiring-osastolla oli hyvin tilaa ja hienosti eri GP-luokkien pyöriä näytillä, olkoonkin ihan tuoreimpia malleja ei ollut esillä, mutta Ajo Motorsportin holvin sisältöä ja KTM-yhteyksillä näitä pääsee aina ihastelemaan. Toivottavasti tulee onnistuneet kisat kesällä ja pääsee sinne lippumieheksi. Tuli käytyä syksyn testeissä ja siitä on hyvä jatkaa.






Yksi asia mikä häiritsi varusteostajan näkökulmasta oli se, että sportti/ratatouhujen kamat on nyt unohdettu. Aiempina vuosina hyytyi pyörien tarjonta, nyt ei ole enää oikein varusteitakaan. Alpinestarsin Supertecheja olisin katsellut, ei ollut. Saman merkin hanskoja, ei ollut kuin touring ja katuhanskaa. Noh onneksi on netti ja ebay, mutta kertoo myös osaltaan sen, että ei kukaan noita enää oikein liikkeistä käy hakemassa. Pienen segmentin tuote, kalliit hinnat suomilisillä niin ei ole myyjällekään helppo tuote kantaa riskiä, kun kuitenkin joutuu parin vuoden päästä dumppaamaan ne pois messualessa.

torstai 22. joulukuuta 2016

Poimintoja Trafin avoimesta datasta

Vaikka Trafin avoin data on jo pari vuotta vanha juttu, on sitä aika mielenkiintoista tutkia. Aiemmassa postauksessa jo mainitsin, että versio 4.3 on tietyllä tapaa paras, koska se ajoittuu aikaan juuri ennen liikennepoiston mahdollisuutta. Siksipä se on varsinkin syyskuuta 2015 vanhemmille pyörille hyvä tietokanta tutkia mitä aarteita kotimaan talleissa lepää. Sitä uudemmat mallit on aina enemmän tai vähemmän puutteellisia koska uusia myydään koko ajan viimeisimmän datapaketin julkaisun jälkeen ja samalla osa on poistettuna liikenteestä eikä täten kaikki yksilöt näy datassa.

Usein olen ajatellut, että ei Suomessa ole harvinaisuuksia, tai niitä on ihan yksittäiskappaleita. Ei niitä näy teiden päällä, kokoontumisissa tai nettifoorumeilla. Suomalainen luonne on kuitenkin aika pidättyvä ja omista jutuista ei paljoa hiiskuta. Ehkä kateellisen naapurin syndrooma on tähän meidät ajanut.

Ohessa merkeittäin poimintoja kiinnostavista vanhemmista malleista kuin 2015 ja miten paljon niitä. Kyseessä on siis vain rekisterissä olevat pyörät, varmasti on rekisteröimättömiäkin näiden lisäksi. Voi olla joku ihmeellisillä tiedoillakin varustettuna, joka ei hakuun tahdo eksyä, mutta ainakin nämä löytyy.

Aprilia RS250-malleja on kaikkiaan neljä kappaletta. Kaikki on ulkomailla rekisteröity vuosina 1998 ja 1999, sekä rekisteröity suomeen vuosina 2002, 2005, 2010 ja 2012. Kyseessä voi siis olla kumpaa tahansa mallisukupolvea, koska se vaihtui vuodeksi 1998 ja ylivuotisia rekisteröidään ulkomaillakin. Ajattelin aikoinaan että RSV4:sia olisi vain muutamia myyty, mutta onhan niitä useampi kymmenen: Vuonna 2009 2kpl, 2010 11kpl, 2011 14kpl, 2012 vain 3kpl joista yksi oli minulla, 2013 7kpl, 2014 ei yhtään ja 2015 ainakin 4kpl. Selkeästi huomaa, että aina faceliftattuja malleja on ostettu enemmän.

BMW HP2 Sportteja on kaikkiaan 11kpl. Näistä vain yksi on käytettynä Suomeen tuotu. Yllättävän moni siis uutena täällä ostettu ja eipä näitäkään missään tahdo näkyä. Jokunen yksittäinen aina ollut myynnissä silloin tällöin, mutta yllätyin että näinkin monta. Yksi harvoista pyöristä, joka kyllä aina saa pienen pyöräkuumeen aikaan.

Ducati Desmosedicejä on 4kpl. Ducati 1098R:iä ainakin1kpl ja mahdollisesti toinen jonka tiedot puutteelliset tai epäselvät. Yhtään 996R:ää ei näytä olevan, 998R:iä löytyy 2kpl, joista toinen uutena tänne rekisteröity ja toinen tuontipyörä rekisteröity 2011. 999R:iä 4kpl, joista kolme "Suomi-pyöriä" ja yksi käytettynä tuotu. Näitäkin on myynnissä pyörinyt jatkuvasti pari kappaletta.

Hondan VTR 1000 SP-1 ja SP-2 malleja on 78kpl. Ajattelin, että näitä olisi ollut vähemmän, n. 60kpl. SP-2:sia vain 22kpl ja allekirjoittaneen pyörä on näistä uusin jos katsoo vuosimallia ja ensirekisteröintiä. Yllättävä, melkein lehtilööpin arvoinen juttu on, että maailmallakin kalliita ja haluttuja RC30:siä on täällä ja vielä rekisterissä 13kpl!!! Näistä vielä 8kpl ilmeisesti uutena tänne hankittuja vuosina 1988 ja 1989. Siinä on kuuman talouden markat osunut oikeisiin kohteisiin. 2000-luvun alussa on tuotu maahan 5kpl. Onnittelut omistajille, varmasti pääsisi tuoton puolelle jos raskii luopua. Tästä uudempaa RC45:sta ei ole yhtään kappaletta eikä ovaalimäntäistä NR-750:stä.

KTM RC8 ja RC8R malleja on yhteensä 71kpl. Näistä uudempia R-malleja (1195cc koneella) on 18kpl joista 1kpl käytettynä Suomeen rekisteröity. Loput on alkupään 1150cc versioita. Näissäkin lienee hieman sama kohtalo kuin VTR SP-Hondilla. Kallis ja markkinoilla oli jo samoina vuosina nopeampia, kevyempiä ja halvempia vaihtoehtoja. R-mallit varmasti haluttuja pyöriä tulevaisuudessa, etenkin loppupään versiot kaikkine päivityksineen.

Yhtään Yamaha R7:aa ei löydy. Olin siinä uskossa, että 1kpl olisi jossain ollut, joko sitten ratapyörä (ei rekisteröity) tai myyty ulkomaille.

Varmasti datasta löytyy muitakin harvinaisuuksia ja mielenkiintoisia malleja, etenkin vanhemmista pyöristä

tiistai 21. tammikuuta 2014

Ajokausi 2013

Viime ajokausi oli tylsin, köyhin ja onnettomin. Ajoin häpeällisen vähän, Hondaan kilometrejä tuli n. 1200 ja Apriliaan reilut 3000. Radalla kävin kahdesti, molemmat kerrat Aprilialla. Jotenkin ei vain napannut ja kun löysin nuoruuteni harrastuksen, jääkiekon, kulutin paljon kesällä aikaa harjoitteluun. Jotenkin koko ajatusmaailma pyöri kiekkotouhuissa, joten sekin osaltaan siirsi fokusta pois kaksipyöräisistä. Lisäksi ajoin treenimielessä maastopyörää aika paljon, joten sekin aika oli pois prätkän selästä.

Kausi alkoi pitkäksi venyneellä keväällä, jolloin pakkaset piti huolen, ettei raskinut lähteä ajamaan. Sitten toukokuussa kävin viikonloppureissun vetämässä Hondalla. Käteen jäi sakot ja paluumatka krapulaisena. Mojova banaani otsassa koko touhusta. Oikeastaan sakot sai miettimään koko touhun järjellisyyttä, ja vei kyllä ajohalut totaalisesti.

Sitten Aprilialla radalle, toimii aina. Selkeästi kauden yksi huippuhetki. On vaan uskomaton laite ja ajaminen niin helppoa kun shifterillä naputtelee isompaa ja elektroniikka paikkaa kädettömyyttä. Alastarolla oli aika paljon männyn siitepölyä, jäi mieleen se vihreä utu. Kyseinen reissu oli myös työpaikan ajoreissu ja koulutustapahtuma. Olihan se ihan hauskaa kokeilla jarrutuksia kovemmista vauhdeista ja muuta treenailua. Olisi ollut hyvä kokeilla absillista uudempaa RSV4-mallia ja tunnustella onko eroja. Paras muisto oli kuitenkin kahden nuoremman pojan antamat kehut kuinka erilaiselta ja hienolta V4-moottori kuulostaa.

Kesälomallakin ajoin vain lomalle ja takaisin. Muutenkin arkiajoa, iltalenkkejä tai muuta tuli olemattoman vähän. Paras reissu oli päivän endurosafari. Pääsi tavallaan juurilleen kun on aikoinaan opetellut ajamaan juuri enduropyörillä. On nekin laitteet ja erityisesti alustat tulleet pitkän matkan niistä 90-luvun ruoskista. Uusillahan voi vetää täysillä ojan yli ja vähän vaan niiaa.

Jotenkin kun on kaikki viime vuodet harrastanut ja miettinyt vain pyöriä niin ehkä ajatus hapuili muualle pyörän selästä. Tuli mitta täyteen. Samalla kun muut kiireet lisääntyivät ja tilalle tuli jotain muuta, jäi koko harrastus pienelle. En kirjoittanut tännekään mitään. Laitoin jopa kalustoa myyntiin syksyllä, onneksi ei kuitenkaan tullut kauppoja. Ehkä vain välillä on hyvä ottaa etäisyyttä lajiin. Ainoa mikä piti jotenkin "kartalla" oli Performance Bikesin tilaus, hyviä juttuja kelpaa aina lukea.

Nyt jopa hieman odottelee ajokautta. MP-Messutkin olisi kohta. Toisaalta tekisi mieli, toisaalta ei kun on vain pe-su aukiolo. Torstai oli mahtava kun oli tyhjä halli ja sai rauhassa tutkia. Nyt on ruuhkaa ja tungosta. Ja 19 euron liput.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Motociclismon testi

Kevät tulee ja media alkaa pikkuhiljaa testaamaan uusia pyöriä. Tälle vuodelle tuli monta uutta herkkupalaa, jotka italialainen Motociclismo otti heti testiin.

Aprilia toi kehitysversion RSV4:sta. ABS-jarrut, isompi tankki, pikkupäivityksiä elektroniikkaan ja geometriaan. BMW:ltä tuli HP4, jossa uusi aktiivijousitus ja elektroniikkaa muutenkin hieman paranneltu koodin puolesta. Ducatilta tuli R-malli Panigalesta ja MV Agustan F4RR on heidän mallistonsa huippuversio, nyt uudistuneella elektorniikalla yli 200 hevosvoiman tehoilla. Motociclismo testasi tämän nelikon kahdella eri radalla ja ykköskuskiksi valittiin Italian CIV-sarjan mestari Ilario Dionisi.

Aluksi testattiin pienellä San Martino del Lagon radalla. Kierrosajat:

APRILIA RSV4 FACTORY
Kuski 1 1'29 "79
Kuski 2 1'31 "52

BMW HP4
Kuski 1 1'30 "75
Kuski 2 1'32 "15

DUCATI 1199 PANIGALE R
Kuski 1 1'31 "28
Kuski 2 1'32 "83

MV AGUSTA F4 RR
Kuski 1 1'32 "94
Kuski 2 1'33 "15

Toinen testipäivä oli GP-kisoistakin tutulla Misanon radalla.

APRILIA RSV4 FACTORY
Kuski 1 1'42 "73

Kuski 2 1'46 "55
BMW HP4 
Kuski 1 1'42 "78
Kuski 2 1'46 "52

DUCATI 1199 PANIGALE R
Kuski 1 1'43 "38
Kuski 2 1'46 "82

MV AGUSTA F4 RR
Kuski 1  1'44 "17
Kuski 2  -------

Aika isoja eroja ja mm. ero Aprilian ja MV:n välillä on yli 3 sekuntia noinkin lyhyellä kierroksella. Jopa lehden oma testikuski oli nopeampi Aprilialla kuin kisakuski MV Agustalla. Syyt tähän oli MV:n ongelmallinen elektroniikka (luistonesto toimi ajoittain) ja muutenkin selkeästi heikoin elektroniikkapaketti, joten kuljettajat eivät saaneet luottoa pyörään. Lisäksi kaasuvaste on karkea ja koneteholtaan 200 heppainen laite noilla ominaisuuksilla on varmasti nihkeä ajaa täysillä kun luottoa ei saa pyörään. Aprilian edut ovat hieno käytös ja sujuvasti toimiva elektroniikka. Helppo ajaa. Bemari on mukavin, paras jarruissa ja tehoa piisaa. Selkeästi aktiivialustan edut näkyvät kun pyörän alusta on niin monipuolinen ja toimiva joka tilanteessa, mm ei liian kova mutkissa muttei liian pehmeä kovissa jarrutuksissa. Ducati oli hankalahko tai erilainen ajaa. Hankalahko on ehkä turhan karkea ilmaisu, koska mm. moottorin käytös ja kaasutuntuma ovat hyvät mutta tietyt osa-alueet ajettavuudessa, mm. mutkien sisäänmenossa, eivät ole parasta luokkaa. Panigale ei välttämättä ole niin sulava ja helppo kuin Bemari tai Aprilia. Ehkä luonteikas kuvastaa (jälleen) Ducatia parhaiten.

Nopeammalla Misanon radalla Bemarin teho kirii eroa Apriliaan, samoin MV on paremmin vauhdissa mukana. Erityisesti F4RR:n keulan tuntuma nopeissa mutkissa oli upeaa. Vastaavasti takarenkaan tuntuma on heikompi ja agressiivinen teho huonon luistoneston kanssa on huono yhdistelmä ja kovin kierrosaika ajettiinkin ilman luistonestoa. Silti tulokset ovat hyvin samantyyppiset kuin teknisemmällä San Martino del Lagon radalla. Tiukin taisto oli kakkospaikasta Bemarin ja Ducatin välillä, jonka BMW HP4 vei hiuskarvan mitalla.

Renkaina testissä oli Pirelli Supercorsa SC2.

Mitatut huipputehot takapyörältä ja maksimivääntömomentit:
Aprilia 165,30hv / 103,8Nm
BMW 179,91hv / 107,73Nm
Ducati 173,61hv / 118,64Nm
MV Agusta 181,11hv / 103,11Nm

Hieman yllättäen F4RR on tehokkain vaikka mm. HP4:ssa on vakiona Akrapovicin putkisto, joka on mm. Performance Bikesin mittauksissa tuonut n. 5 lisäheppaa vakio-S1000RR:n tehoihin. Lisäksi Panigale R:ssä paremmat tehot kuin perus- ja S-malleissa. mm. putkiston ja korkeammalle kiertävän moottorin myötä. RSV4 on tehottomin, mutta se ei näy kierrosajoissa, ja itse asiassa vain korostaa rungon ominaisuuksia, joilla on paikattava pientä takamatkaa huipputehon suhteen.

Testi on luettavissa kokonaisuudessa Motociclismon numerossa 5/2013 ja osittain netissä.

Lisäksi kaivelin testissä olleiden pyörien kotimaiset ovh-hinnat autoveroineen:
Aprilia 24,990.00€
BMW 29,125.17€
Ducati 48,204.31€
MV Agusta 34,500.00€

Kaikkiaan mielenkiintoinen testiavaus ja hienoa, että oli otettu parhaat versiot kaikista malleista. Toisaalta perusmallit olisivat ehkä enemmän kuluttujaystävälliset, mutta niitä tullaan kyllä näkemään muissa testeissä. Lisäksi tämäkään testi ei ollut ongelmaton, joten osaltaan MV:n noinkin isoa eroa kärkeen ei voida pitää täytenä totuutena. Mutta huolimatta pikku vioista, se oli heikoin pyörä näistä neljästä. Ehkä MV:n rajatut resurssit ja kilpatoiminnan puute alkaa näkymään näin kovassa kehitysmarssissa.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Lavertyn RSV4

Alan Cathcart raportoi jälleen ansiokkaasti ja hienoilla yksityiskohdilla millaista on ajaa viime vuoden  Aprilia RSV4 Superbikella, jolla Aprilia nappasi sekä kuskien että valmistajien MM-tittelit. Miehellä on kyllä yksi maailman parhaista duuneista, pakko myöntää. Artikkelissa oli ihan mielenkiintoisia pointteja, mm. jälleen nostetaan esille se, että huipputeho ei ole tärkeä, vaan se, kuinka teho tuotetaan. Unohtamatta kaikkia pieniä tiedon murusia ja muita knoppeja. Myös kierrosrajoittimen toiminta on aika hieno, enää ei sytytys ala raakasti pätkimään vaan kone ei yksinkertaisesti kierrä enempää kuin 15 500rpm (n. 2 000 enemmän kuin katupyörän mooottori) koska Ride-by-Wire järjestelmä estää kierrosten nousun.

tiistai 2. lokakuuta 2012

2013 Aprilia RSV4

Kölnin INTERMOT-messuilla julkaistaan uusi päivitys RSV4:seen. Visordownissa on jo pieni ensiraportti. Isoimpana uudistuksena on Boschin ABS-jarrujärjestelmä ja samalla etujarrut on samat Brembo M50:t kuin Panigalessa. Todennäköisesti täysin sama jarrupaketti kun Ducatissa. Satulan sivuosa on nyt punainen (satula näyttää täten lyhyemmältä) ja tankin muoto näyttää erilaiselta keskeltä tankkia. Hankala kuitenkin sanoa onko siinä muutakin eroa koska RSV4:n tankki on samalla pyöreä ja parista kohtaa kulmikas, jolloin se näyttää helposti erilaiselta eri kuvakulmasta ja korkeudelta. Isompi tankki ei olisi pahitteeksi RSV4:seen ja mikäli ABS-yksikkö olisi laitettu esimerkiksi satulan alle, veisi se tilaa tankilta, jolloin sitä on kompensoitu erilaisella tankin ulkomuodolla.

Odotellaan Aprilian virallista julkaistusta spekseineen...

Päivää myöhemmin tuli myös Aprilian virallinen tiedote. ABS-järjestelmä lisää painoa 2kg ja on säädettävä 3 eri asetuksen välillä ja ABS:n voi mysö kytkeä pois päältä. Jarrujärjestelmässä on yhdistelmätoiminto eli etujarrukahvan käyttö vaikuttaa myös takajarruun. Kuten aavistelin, ABS-yksikkö on tankin alla ja samalla tankin muotoa ja tilavuutta on muutettu, nyt tilavuus on 18,5 litraa entisen 17 sijaan. Mukava nähdä on tuo tilavuuslukema oikeasti tuo ilmoitettu, koska nykyisissä ei tuota 17 litraa saa mitenkään mahtumaan tankkiin. Kuitenkin ihan mukava lisä janoiselle V4-koneelle. Muitakin pikku muutoksia on. Huipputehoa on nostettu nelisen heppaa ollen täten 184hv. Lisäksi sivukatteissa ja tankissa on pientä uudelleenprofilointia paremman ajoasennon saavuttamiseksi, samalla myös istuinkorkeus on hieman matalampi. Kaikkiaan siis kevyt facelift.


päivitetty 3.10.2012

lauantai 1. syyskuuta 2012

MotoUSA:n TC-testi

Motorcycle USA testasi tarjolla olevat luistonestot tonnikyykyistä. Mielenkiintoisia huomioita ja ainakin itse nyökyttelin testaajien tuntemuksille Aprilian aPRC-järjestelmästä ja ihan samat kommentit voisin itse laittaa, pl. valikon vaikeus kun muutetaan wheelie controlin tai launch controlin asetuksia. Jos lukee käyttöohjeen, on se helppo omaksua. Read the fuckin' manual! Apriliassa luistonestoa voi naputella eri asentoihin suoraan ajon aikana. Tuokin ihan hyvä ominaisuus kun ei tarvitse pysähtyä ja/tai sammuttaa pyörää vain säätääkseen luistonestoa. Monipuolisuus, säädettävyys ja eleetön toiminta on Aprilian systeemin hienouksia. Pyörä ei ala nykimään tai pätkimään, ja toiminnan oikeastaan huomaa vain vilkkuvasta merkkivalosta.

Bemarilla on minusta ihan hyvä paketti, mutta pienellä hienosäädöllä ja paremmalla säädettävyydellä se olisi varmasti parempi. Hardware on niillä kunnossa, softaan vain twiikkauksia. HP4:ssa on varmaan pyritty juuri tähän, ainakin alkuinfon mukaan. MV Agusta tuo puukon sotatantereelle, muut on teknisesti niin paljon edellä, että heillä TC on parhaillaan vain markkinointimateriaalissa.


perjantai 20. heinäkuuta 2012

RSV4 moottori

Cycle World on tehnyt ihan mielenkiintoisen katsauksen Aprilia RSV4:sen moottorista. Hyviä kuvia ja taustaa moottorin kehityksestä sekä sen merkityksestä pyörän suunnittelussa, kannattaa lukaista. Mielenkiintoista spekulointia myös tulevaisuudesta, näinköhän kasvatetaan porausta lähelle 81mm MotoGP-sääntöjä silmällä pitäen. Kohtahan tämäkin aihio alkaa olemaan vanha, joten viimeistään vuoden parin sisällä pitäisi tulla uudistuksia.


lauantai 23. kesäkuuta 2012

Menokoneen ratapäivä Motoparkissa

Menokone järjesti ratapäivän Motoparkissa. Ns. melupäivä ja 40€:n ratamaksu oli helppo valinta ja kalenteriin tilaa, jotta pääsee radalle. Ratapäivä oli suunnattu ensisijaisesti Menokoneen asiakkaille ja mm. uuden pyörän ostajille ratapäivä oli ilmainen. Järjestelyt oli ihan hyvät kun oli tuotu mm. kompura ja rengaspainemittari, jotta saa renkaisiin oikeat paineet radalle ja lähtiessä kadulle. Lisäksi myynnissä oli bensaa, jos sattui loppumaan. Päälle vielä sämpylää ja limpparia tarjolla. Sää oli n. +17 astetta ja puolipilvistä. Tuuli oli navakkaa ja puhalsi vasten takasuoraa, joka kyllä tuntui riepottelevan bussipysäkillä ja näkyi suoranopeuksissa.

Ryhmät oli jaettu kolmeen, eli perinteinen hidas, keskinopea ja nopea. Alussa oli ajajakokous, jossa käytiin lähinnä päivän ohjelmaa ja muutamia sääntöjä läpi. Paljon oli katukuskeja joille päälle päin näytti olevan eka kerta radalla, joten ehkäpä rata-ajon perusjuttuja (ei kilpailua, ohittajalla vastuu, ajetaan vain omaa ajoa jne.) olisi voinut vähän kukkahattumaisesti painottaa, varsinkin kun peilaa päivän tapahtumiin. Lisäksi ryhmäjako oli vähän outo kun yli puolet (monta kymmentä pyörää) meni ja laskettiin ajamaan hitaaseen ryhmään. Keskiryhmässä lähti ekaan settiin ehkä 8-9 pyörää ja saman verran nopeaan. Menin itse keskiryhmään. Myöhemmin ryhmäkoot pikkaisen tasottui, mutta silti hitaassa oli varmasti vähintään puolet kaikista pyöristä.

Aluksi kaikki ajoi pari tutustumiskierrosta letkassa, ei ohituksia. Sen jälkeen varikolle ja hidas ryhmä liikkeelle. Jäin katsomaan maalisuoran kupeeseen touhua. Heti aluksi hämmästelin tolkuttoman suurta ryhmäkokoa. Lisäksi varikonportilta laskettiin kaikki kerralla ajamaan (ei porrastusta), joten touhu muistutti hieman kuin laskisi sonnit kevätlaitumelle ensimmäistä kertaa. Inttitermi häröpallo sopinee tähän. Kolmella ensimmäisellä kierroksella näkyi aika railakasta menoa ja mm. joka kierroksella oli shikaanissa tapahtumia. Ensin tuli harmaa naku (ehkäpä Z750) takarenkaan lukkojarrutuksella sisälinjaa hiekalle. En erottanut oliko kyseessä ohitusyritys vai mikä, mutta aika erikoinen linjavalinta tuohon paikkaan. Luulin ensin, että kone hajosi kun oli sisälinjalla ja savua tuli niin paljon. Seuraavalla kierroksella R1 ajoi kiihdytyssuoralle. Sitä seuraavalla jälleen joku tuli shikaanin hiekan kautta läpi. Ja sitten maalisuoralla motokaksimaisesti 3-4 rinnakkain hakemassa ohituksia.

Laittelin racechronot valmiiksi ja valmistauduin keskiryhmän avaukseen. Pari kierrosta ehdittiin ajamaan kunnes paluusuoraa ajaessani maalisuoran alueelta näkyi iso savupilvi. Luulin ensin, että joku polttaa varikolla kumia. Siellä olikin joku vetänyt highsidet shikaanin ulostulossa ja R1:nen syttynyt palamaan, josta savu lähti yhdessä sammutusaineen kanssa. Samalla oli myös Gixeri turvallaan shikaanin jarrussa, ilmeisesti nämä oli kuitenkin erillistapaukset. Setti jäi siihen ja radan kunnostukseen meni muutama tovi ja R1-kuljettaja sai ambulanssissa hoitoa. Ehkäpä tuo palotapaus vähän toppuutteli ihmisiä kun meno radalla hieman rauhoittui. Myöhemmin päivällä siellä sattui hitaassa ryhmässä myös yksi peräänajo shikaanissa kun Triumph täräytti Bemarin perään. Triumph nurin ja öljyä radalle kun asfaltti hankasi koneenposken auki. Isot kumijäljet Triumphin keulaputkessa kertoi oleellisen. Taisi olla vielä joku muukin kaato päivän mittaan. Enpä ole nähnyt näin paljoa romua yhden ratapäivän aikana ja suurin osa vieläpä hitaassa ryhmässä.

Oma ajo lähti ihan hyvin rullaamaan. Harmillisesti racechrono oli mitannut vain 15 ensimmäistä kierrosta kun ajoin niitä kaikkiaan yli 30. Parhaaksi jäi toisen setin alusta 1.44.0. Juuri ennen reissua olin vaihtanut RSV4:seen uuden Pirelli Diablo Rosso Corsan taakse, kun alkuperäinen Metzeler Racetec K3 kulahti loppuun 2900km jälkeen. Pirelli oli selkeästi paremman tuntuinen rengas ja luottoa oli enemmän. Muutenkin oma ajo oli sopivan smoothia ja helppoa: "Slow is smooth, smooth is fast". Olisi pitänyt mennä ajamaan nopeaan ryhmään, koska nyt en saanut puhtaita kierroksia paljoakaan kun oli joku aina edessä ja puoli kiekkaa meni aina ohituspaikkaa hakien, kun ensin kattelee kaverin linjoja ja ajoa ja miettii sitten helpon ohituspaikan. Lisäksi halukkaita ei ollut tulossa minusta ohi, joten nopeassa olisi ollut hyvä kokeilla, jossa olisin saattanut saada myös arvokasta vetoapua. Ajoinkin useaan otteeseen varikon kautta, jotta muut pääsi edellä karkuun ja sain tyhjän radan. Lisäksi yritin passata aina setin alussa itselle tyhjää rakoa jättäytymällä suosiolla viimeiseksi ja antamalla muiden mennä ensin reippaan puoli kierrosta.

Ajolinjoissa on vähän sanomista. Ehkä käännän muutamiin mutkiin liian ajoissa sisään, jolloin ulostulo menee vähän leveäksi. Tätä yritin parannella ja kyllä se hieman auttoi. Viimeisillä seteillä meno tuntui jo paremmalta ja muutenkin sain hyvän rytmin päälle. Harmi kun aikaa en näiltä saanut. Lisäksi alan jo tottumaan Apriliaan, joten sekin puoli oli paremmin kuin viimeksi. Laitoin keulimisen eston pienimmälle asetukselle (eli vähiten rajoittava) ja luistonesto oli n.puolivälissä asennossa 4 ja 5. Nyt sai paremmin kiihtyvyyttä kun ei ihan niin paljoa AWC puuttunut peliin. Jopa pientä sladia sai parissa mutkassa, varsinkin takasuoran jälkeisen s-mutkan ulostulossa oli makea vetää kun osuu vaihdevälit siihen hyvin ja on kakkosella sopivasti alueella. Kaikenkaikkiaan jäi hyvä mieli päivästä ja hemmetin hauskaa se vaan on.

Pieni probleema iski kun parin setin jälkeen pyörästä tippui hieman jäähdytysnestettä. Vesipumppua ennen on pieni letkunpätkä ja sen liitoksesta hikoili pisaroita. Tuota ei esiinny kadulla, joten olisiko syynä kovemmasta rasituksesta tuleva lämpö ja paine, joiden vuoksi klemmari ei ihan jaksa pitää tiiviinä. Yritin kyllä körötellä jäähdytyskierroksen, muttei se taida niin paljoa siinä jäähtyä. Kyselin varikolta lisäklemmaria ja yksi löytyikin vanhalta 2t-harrastajalta. Kiitokset sinne. Viime kerralla ilmennyttä rajoitinongelmaa ei tapahtunut, vaikka pari kertaa napsahti rajoittajaan. Viime kerran jälkeen pyörään ladattiin uusin ECU-ohjelmisto, joten olisiko se auttanut? Kyselin asiasta myös foorumeilla ja joillain on ollut sama ongelma, joka on kuitenkin lähtenyt itsestään pois... tiedä sitten mikä bitti on ollut poikittain.

Varikolta sain kommenttia, että kylläpä kuulostaa V4 komealta ja erilaiselta takasuoralla ja bussipysäkillä. Varmasti outo sytytysjärjestys särähtää rivineloskuskien korvaan. Tuppinurin nelosella ja vitosella kierrosten ollessa koko ajan päälle 11 tonnia niin kyllähän se kuulostaa hienolta. Siihen vielä shifterin poksahdukset väliin. Paikalla oli myös toinen RSV4, 2011-mallin Factory. Kommenttien mukaan se ei kuulostanut ihan niin raa'alta, olisiko kuski ajanut pienemmällä kaasulla tai jotain. Molemmissa on kuitenkin sama kone ja vakioputkisto, joten eroa ei mekaanisesti pitäisi olla. Factory oli ilmeisesti koekäytössä eräällä porukalla, koska puhuivat, että oli maahantuojan laite. Ihmettelin paria asiaa siinä. Ensinnäkin takarenkaaksi oli laitettu 190/50 Pirelli Diablo III eli vanha katumalli ja väärässä koossa. Factoryssä on vakiona Supercorsa SP 200/55-kokoisena. Varmasti vaikutti negatiivisesti ajettavuuteen ja muutenkin aika karu downgreidaus pitävämmästä Supercorsasta. Lisäksi toisen keulaputken stefa vuoti. Jos tuossa kunnossa tuli maahantuojalta niin mikään paras promopyörä se ei ollut. Olen nyt nähnyt kaksi RSV4 Factoryä radalla tänä vuonna ja molemmissa oli vuotava stefa. Olen aiemminkin kuullut, että jostain syystä Öhlinsin stefat vuotavat helposti näissä.

Paikalla oli myös muutamia vanhoja 2t-kisapelejä. Komeat äänet, varsinkin siinä, jossa ei ollut äänenvaimentimia. Kilvettömiä pyöriä oli aika vähän, selkeästi oli "kadunmiehen" päivät kun itsekin olisin mennyt nopeassa ryhmässä ongelmitta. Varikolla oli perinteisesti mukava tunnelma ja hauskat jutut. Mukana oli myös koeajokalustoa Ducatilta ja yksi perusmallin Panigale oli mukana. Enpä jaksanut kysellä koeajoa ja ilmeisesti radalle ei olisi päässytkään, ainoastaan kadulle. Tämä tieto tosin kuulopuheena, virallista kantaa en Menokoneen pojilta kysynyt.

maanantai 28. toukokuuta 2012

RSV4 rata-avaus

Ratakausi korkattiin Motoparkissa 27.5. Mukava, kesäinen poutasää ja n. 20 astetta lämmintä. Paikalla oli parisenkymmentä pyörää, muutamaa pyörää (itse mukaanlukien) vaille kilvettömiä ratapelejä. Päivän tarkoituksena oli lähinnä haeskella tuntumaa ja totutella uuteen pyörään. Motopark oli korottanut hintoja, nyt normaali vapaaharjoituspäivä maksaa 70€ (ennen 60€).

Laitoin rengaspaineiksi eteen n. 2,0bar ja taakse 2,1bar. Pudotin vain katupaineista pois ja katsoin mittarilla ne about alueelle. Aluksi oli aika löysän tuntuinen ajaa kun kylmänä rengas vähän nuljusi alla, mutta noin parissa kierroksessa alkoi tuntumaan paremmalta. Ensimmäisessä setissä oli heti pakka sekaisin. Heti toisella kierroksella ajoin takasuoraa ja pyörä iski rajoittajaan. Pukkasi saman ongelman kuin aiemmin eli rajoitin lyö elektroniikat pois päältä, mittaristoon tule varoitusvalo ja näytölle miinusmerkki. Hämmennyin tästä infosta säikähtäen, että jotain isompaa damagea tuli, kunnes samassa älysin mikä se oli ja jarrumerkki hujahti siinä samalla ohi. Siellä menikin takasuoran jälkeiset mutkat pitkäksi ja hitaasti valuttelin nurmikolle. Vähän siinä säikähti, että aika eeppistä olisi paalata uusi pyörä heti kättelyssä ja meni ajohalut kokonaan kun heti alkuun ulkoillaan. Ajoin vielä pari kiekkaa ja sitten varikolle ottamaan happea, kun seassa ajoi mm. yksi auto ja muutenkaan ryhmäjakoa ei oltu vielä siinä vaiheessa tehty.

Sittemmin ajo alkoi maistumaan kun mietti vähän mitä tuli tehtyä ja mitä pitäisi parantaa ja pääsi ajamaan melko tyhjällä radalla ryhmäjaon jälkeen. Elektroniikka toimi hienosti kunhan varoi rajoitinta. Oikeastaan eniten yllätyin kuinka hyvä lisä elektroniikka oli tällaiselle kädettömälle. Mutkasta voi avata niin paljon kuin uskaltaa ja koko suoran kaasu pohjassa jarrumerkkiin asti. Jos tulee aluksi luistoa niin ATC nappaili ne pois. Huomasin luistoneston merkkivalon ainoastaan shikaanin ulostulossa maalisuoralle, kolmosmutkan ulostulossa takasuoralle ja takalenkin viimeisessä mutkassa josta lähdetään kohti shikaania. AWC nappaili kaikki keulimiset pois ja shifterillä sai isompaa sisään todella helposti. Varsinkin shifteri on käytännöllinen kun vähentää niin paljon muuta työmäärää. Luistonestosta vielä, että sitä ei kyllä kunnolla tunne aina, eli ei ala rykimään pahasti tai muutakaan radikaalia. Joskus keulimisenesto lyö päälle vähän kovemmin, varsinkin paluusuoran nyppälässä. Kai se luistonestokin olisi agressiivisempi jos vetäisi kovempaa...

Eniten oli kuitenkin tekemistä ajamisen kanssa ja siinä, kun on tottunut erilaiseen pyörään niin sen poisoppiminen oli aika hankalaa. RSV4 on todella kompakti ja ilmeisen tarkasti rakennettu optimaalinen massakeskipiste silmällä pitäen, joten tuntui, että se reagoi todella paljon ajoasentoon ja painonsiirtoon. Eli ehkäpä itse pyörä on aika hyvin balanssissa, kuskin tekeminen korostuu. Ennen kun on toista, kankeampaa pyörää pitänyt viedä vähän ronskimmin niin nyt vastaava toiminta saa RSV4:n ylireagoimaan. Aluksi tuntui, että ajan sisäkurvista ulos ja sitten avauksessa linja valuu aina pitkäksi. Tuon kun sai hallintaan ajoasennon muutoksilla niin tuntui heti paremmalta. Varsinkin avauksissa oli aluksi ongelmaa kun ehkä avasin innoissani liian kovasti elektroniikkaa vasten, joten pyörä pyrki tangentin suuntaan. Sitten vaan ylävartaloa sisäkurvin puolelle ja alemmaksi, niin tuo puskemisongelma tokeni, ilmeisesti kun painoa saa keulalle enemmän.

Samalla huomasin, että pyörä yliohjaa hieman kaasulla. Heti kun hyppää kaasulle niin pikkaisen kääntyy paremmin. Ei mitään powersladia vaan sellainen pieni kääntymisen tunne kaasun käytössä, jota voi kontrolloida kaasun määrällä. Ensiasennusrenkaat (Metzeler Racetec Interact K3) luisteli hieman, varsinkin takanen jarrutuksissa ja parissa ulostulossa, mutta onneksi se eli jotenkin neutraalisti, eikä päässyt yllättämään. Pito lähti tasaisesti ja palautui tasasesti. Rengas näytti ihan siistiltä, ei alkanut repeilemään joten paineet osui melko hyvin kohdilleen. Jarrutuksessa on vielä opettelua, koska siirtyminen kaasulta jarrulle kestää: nyt suoran päässä lasken kaasun, sitten kestää liian kauan ennen kuin jarrutus alkaa. Jää sellainen turha rullausvaihe siihen. Toinen parannettava seikka on alaspäin vaihtaminen jarrutuksessa, selkeästi pyörän tasapaino heikkeni kun kytkinkahvasta laski irti (melko kovalle) moottorijarrulle. Ehkä luotin liikaa pyörän omaan "luistokytkimeen", pitänee laittaa välikaasua hieman. Keula on sen sijaan todella hyvä jarruissa ja muutenkin jarruteho ja -tuntuma on sillä tasolla millaista en ole aiemmin kokenut.

Katteet on niukat ja pitää olla aivan leuka tankissa, jotta saa kunnolla vauhtia, muuten on olo kuin jarruvarjolla. Aika hyvin näyttää pyörän nopeusmittari oikein, kun huippunopeusmuistiin jäi 245kmh, ja GPS + racechrono oli mitannut 243kmh. Kierrosajat pyöri siinä 1.45-1.46 ne mitkä sain ajaa puhtaasti. Häviän tolkuttomasti siellä hitaalla takalenkillä koska paluusuoralta aina takasuoran päähän pysyin minua nopeampien imussa (osin vetoavun vuoksi) joten kuten, mutta teknisempi alue on hakusessa kun siellä karkasi ajomiehet horisonttiin ja tulee iso ero kierrosaikaan. En vain uskalla mennä muutamaan mutkaan niin kovaa kuin muut, kaatoa (lowside) siellä kai pelätään. Alusta on vieläkin tehdassäädöissä (mallia katu), josta en kyllä osaa sanoa moitteita. Isoin ongelma on varmasti kuski. Toisaalta vähän harmitti kun en ottanut mukaan ohjekirjaa, jossa olisi ollut Aprilian suosittelemat ratasäädöt. Olisi voinut niitä kokeilla ja katsoa mitä tapahtuu.

Kaikkiaan ihan ok päivä, joskin vähän sekava kun oli hyvää ja huonoa. Kuitenkin kun aina mies ja pyörä palaa ehjänä niin voitonpuolella ollaan. Pyörä on kyllä hyvä (se ajettavuus!!) ja varmasti on vielä hyviä puolia löytämättä. Odotin kovempia kierrosaikoja kun ajoin viime kesänä täysin samoja aikoja Hondalla ongelmitta, joka on paperilla kivikautinen pyörä ja renkaatkin siinä huonommat. Jos tuolla Aprilialla pääsisi alle 1.40 niin siinä olisi jonkin sortin tavoite tällaiselle katukuskille katupyörällä hamaan tulevaisuuteen. Otetaan pyörästä enemmän irti ja etenkin omaa ajoa kehittäen noiden muutamien seikkojen osalta. Siihen tosin pitää pyytää neuvoja ja opetusta jo kokeneemmilta kuskeilta, jottei tule omin päin sössittyä.

Oma kuolevaisuus näkyi kun seurasi Niki Tuulen ajoa Yamaha R6:lla. Jannu paukutteli 1.29-alkuisia kiekkoja usean putkeen ja tuli varsin hyvällä syötöllä maalisuoralle.

lauantai 26. toukokuuta 2012

RSV4 ensikilometrit

Tai 1500 sellaista. On ajettu pääasiassa mutkapätkää, hieman tourinkia ja jopa sateella. Tilaamani Aprilia RSV4 R aPRC saapui siis alkuviikosta, ja nyt on aika kirjailla ylös ensitunnelmia kun takana on n. 1500km. Päällimmäisenä on tietysti innostus, on se vaan uskomattoman hienosti käyttäytyvä ja ajettava peli. Tuntuma ja palaute on tarkkaa ja erittäin luottamusta herättävä. Yleiskäytös on ketterä, mutta niin vakaa. Ällistyttää kuinka tuollaiset, jopa vastakkaiset ominaisuudet saadan nivottua yhteen. Tuntuu, että RSV4:lla on mahdoton kaatua (hehheh, kohta ollaan kuitenkin turvallaan). Näin se kehitys kulkee. Pito riittää ja kallistuskulman sekä ajolinjan muutokset keskellä mutkaa ovat eleettömiä mutta niin helppoja. Jousitus on keulan osalta hyvä, varsinkin jarrutuksissa on vakaa eikä sukella kovin nopeasti. Takajousi on minulle hieman liian löysä, perä painuu melko paljon. Luulen, että tämä osaltaan aiheuttaa ainoan moitteen, joka on alustan suhteen. Pikkaisen saisi olla nopeampi suunnanmuutoksissa s-mutkissa, jossa heitetään pyörä puolelta toiselle, kallistuksesta kallistukseen. Alusta on tällä hetkellä vakiosäädöissä, pitää katsella mitä saadaan esijännityksillä tehtyä painaumien suhteen. Ainakin taakse on pakko laittaa lisää esijännitystä. Etujarru on loistava, upea tuntuma ja tehoa paljon. Mitäpä radiaalipääsylinterillä ja teräspunosletkuilla höystetyiltä radiaali-monobloc-Bremboilta voi odottaakaan. Hyvin huomasi sisäänajossa jarrun muutoksen, aluksi oli aika puinen, kunnes n.80km jälkeen alkoi puremaan ja nyt nappaa todella äkäisesti.

aPRC-elektroniikka on mukava pikku lisä. Lähinnä leikkimisen kannalta mutta on siitä hyötyäkin. AQS eli Aprilia Quickshift on ehkäpä paras, aika nätisti kiihtyy koko ajan sen avulla ja muutenkin kiihdyttäminen on kokonaisuudessa helpompaa kun vaihtotapahtuma on niin kätevä. Kuulemma kuulostaakin aika hienolta. AWC (wheelie control) on varmaan toiseksi käytetyin, tappaa nätisti pahimmat keulimiset nyppylöistä kuten myös ihan perinteiset powerkeulat kun voi pitää kaasun auki koko ajan. Luistonestoa (ATC) en ole uskaltanut kokeilla tarkoituksella kuin suoraan ajaessa kylmällä renkaalla, toimii. Lisäksi pari kertaa on kehätien rampissa puuttunut peliin. Sekä ATC ja AWC toimii eri vaiheissa, ensin ilmeisesti pelkkiä kaasuläppiä sulkemalla (pehmeämpi tuntuma), sitten jos sekään ei auta niin sytkää ja ruiskua pätkimällä (huomaa "nykimisen"). Erilaiset tehokartat R, S ja T (road, sport ja track) on sen verran kokeiltu, että eniten rajoittava R on turha, S on ihan hyvä kaupungissa pehmeämmän kaasuvasteen vuoksi ja T käytössä 95% ajasta. R ja S rajoittaa teha pienillä vaihteilla ihan selkeästi koska "mitään ei tapahdu" kun avaa kaasun täysin auki ja mm. S-asetuksella pyörä ei keuli ykkösellä. T on sopivan räväkkä ja tehoa löytyy heti ja keulii kaasulla. Mittaristo on hyvä ja infoa riittää. Hieman yläkolmio peilaa mittariston näyttöön aurinkoisella säällä. Navigointi eri valikoissa sujuu jo näppärästi. Kannattaa lukea käyttöohjekirja, muuten voi mennä sormi suuhun varsinkin alkuasennuksessa eli aPRC-asetukset, vaihtovalo halutuille kiekoille, kellon asetus, mittayksiköt jne. Eli kaikkein helpoiten käytettävä se ei aluksi ole, mutta äkkiä lainalaisuudet hoksaa. Napeissa on pieni viive, eli aina saa puolisen sekuntia odottaa.

Pienen ongelman tai ominaisuuden huomasin aPRC:n toiminnassa viimeisimmällä ajokerralla. Nimittäin ATC, ja kenties AWC kytkeytyy pois jos moottori lyö kierrosrajoittajaan. Näin kävi ensin vahingossa, sitten mietin, että mitäs nyt kunnes vahingossa tein noin uudelleen ja sitten hoksasin mistä on kyse. Harmillisesti nuo saa takaisin päälle vasta kun sammuttaa koneen eli vähän inhottava ominaisuus kun pitää pysähtyä kesken ajon. Pitää selvitellä tätä tarkemmin... Normaalisti nuo saa päälle ja pois moottorin ollessa käynnissä, joten joku bugi siinä on kun pitää "resetoida"sammuttamalla virrat.

Moottorin suhteen ei ole mitään yllätyksiä. Starttaa niiiiin paljon paremmin kuin koeajamani 2010 malli ja startin jälkeen on makean kuuloinen "auto blip". Kone vetää tasaisesti läpikierrosalueen ja ääni on vakioputkellakin hyvä ja yllättävän kova. Melunmittaukseen saa mennä aika luottavaisin mielin kun tyyppikilvestä löytyy 105dB, tuohon päälle pakolliset toleranssirajat niin taitaa mennä läpi kovempiäänisellä putkistollakin. Bensankulutus on melko korkeaa. Liikkunut välillä 6-9 litraa/100km. En ole kyllä yrittänytkään junnata kutosella pienillä kierroksilla rekan imussa pienen kulutuksen toivossa. Lisäksi kun tankki on pienehkö, niin bensavalo syttyy siinä 140-180km paikkeilla. Ajotietokoneen kulutusmittari näyttää hieman optimistisia lukemia, ehkä n.0,5-1 litraa liian vähän. Kone lämpiää aika paljon ja samoin runko, mutta nahkapuvun kanssa ei ole ongelmaa. Vähän käy takaiskaria sääliksi, menee niin kuumaksi, ettei kärsi kunnolla koskea kun edessä on takasylinterit ja vieressä niiden pakosarjat.

Vaihteisto on myös parempi kuin 2010:ssä, ei kolise ja muutenkin toiminta on kiväärinlukon tyylistä. Shifterillä menee hienosti isompi sisään. Laatikko on välitetty kisamaisesti todella tiheästi ja vaihteiden väliset erot pieniä. Ei putoa kiekat kovinkaan paljon vaihtaessa isompaa sisään. Ykkönen on pitkä ja muutenkin toisiovälitys pitkähkö. Odottelen toimituksessa olevaa pienempää eturatasta, josko sillä saadaan välitys paremmaksi Suomen teille ja radoille.

Katteet ovat kyllä pienet, on aika hankala survoa 100kiloa lihaa noiden taakse. Onneksi katteet on niin pienet, että mitään pyörteilyä ei tule kypärään. Peileistä pitää katsoa omasta kainalosta nostamalla kyynärpäätä. Sateella pyörä menee aivan kuralle lukuunottamatta tankkia. Varsinkin takakate ja kuskin selkä, tai oikeastaan kaikki paikat kuskin alla ja takana, menee kuraiseksi.

Yksityiskohtina mainittakoon, että varikkopukille tarkoitetut lankarullat oli valmiina jo tehtaalta. Samoin hainevä takarattaan edessä. Harmi kun ei ollut vanteissa kulmaventtiileitä, yleensä Aprilia on ne laittanut. Mukana tuli takapenkki ja -tapit, joille ei ole käyttöä. Onneksi molempien tilalla on katteenpalaset.

Seuraavaksi RSV4 menee radalle... hauskuus siis lisääntyy.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Kolme ylitse muiden

Crème de la crème. Nyt kun kauden 2012 tonnisten testejä alkaa tulemaan ulos, on kolme pyörää erottumassa muista: BMW S1000RR, Ducati 1199 Panigale S ja Aprilia RSV4 Factory aPRC. Mikä ei sinällään yllätä, kun katsoo mitä on tarjolla ja vertailee muihin kilpailijoihin. BMW paransi vain ennestäänkin kärjessä keikkunutta pyörää, Ducati toi kauden kovimman uutuuden ja Aprilialta saa SBK ja MotoGP-fiilistä samassa ketterässä paketissa. Kaikissa on tiptop elektroniikat, täysin erityyppiset moottorit, eksoottisia teknisiä yhteiskohtia, ulkonäköä... kaikkea mitä tämän hetken halutuimmat sporttipyörät edustavat.

Motociclismo.it on tehnyt varsin komean videon heidän omasta Monzan testistä. Lisää videoita, mm. onboardia täältä. Monza ratana asettaa hieman erilaiset haasteet pyörillä verrattuna ns. normaaleihin ratoihin. Monzassa huippunopeus, kiihtyvyys ja balanssi jarrutuksissa on tärkeintä. Ei ole yllätys, että BMW on nopein. Sen sijaan Aprilia ja Ducati tulevat melkolailla tasoissa vaikka Ducatissa on enemmän tehoa. Aprilia on pakko repiä eroa jarrutuksissa, mutkissa ja ulostuloissa koska kierrosaika on parempi kuin Ducatilla vaikka huippunopeus on lähes sama. Toisaalta Monza ei varmasti ole kaikkein suotuisin paikka twinille.


MCN ja Motorcycle.com testasivat pelkän kärkikolmikon keskenään:



... there's no bad bike here... 

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

RSV4 evoluutiot

Aprilia RSV4 on siinä mielessä ainutlaatuinen pyörä, että sitä myydään katupyöränä sekä ajetaan kilpaa Superbiken MM-sarjassa ja nyt alkavalla kaudella myös MotoGP-sarjassa ns. CRT-pyöränä. Luonnollisesti pyörät eroavat toisistaan mutta yleisilmeessä on samankaltaisuuksia. Alupalkkirunko, jossa on 65-asteen V4-moottori, jonka iskutilavuus on 1000cc. Katumalli  aloittaa neljännen vuotensa, SBK-malli debytoi 2009 ja ART on täysin uusi tuote. Alla on kuvattu RSV4 Factory aPRC, RSV4 SBK ja ART GP12 (ART = Aprilia Racing Technology):


Katupyörä eroaa kisalaitteista ulkonäöllisesti jo tieliikennevälineiden vuoksi. Lisäksi katteissa on paljon eroa lähinnä katukäytön vuoksi. Esimerkiksi sivukate on pienempi ja jäähdytysilmaan ulosvirtausaukot ovat erilaiset. Kisapyöriä yhdistää alakatteen kaukalomaisuus, jolla pyritään moottorin hajoamisessa keräämään mahdollisimman paljon nestettä ja täten minimoida radalle valuvan nesteen määrää. Pyörän jäähdytyksen on toimittava liikenneruuhkassa ja pienemmissä nopeuksissa, jolloin jäähdytysilman poisto vaatii omanlaiset aukot eri puolille katesarjaa. Kisapyörissä voidaan suunnitella enemmän aerodynamiikan ehdoilla koska pyörä liikkuu aina kohtalaisen vauhdikkaasti. Superbike-pyörän katteiden on jo sääntöjenkin mukaan muistutettava selvästi homologoitua katumallia. MotoGP:ssä voidaan ottaa erivapauksia aerodynamiikan ehdoilla. Ram air-ilmanotto on kaikissa malleissa samantyylinen: litteät aukot etukatteen molemmissa reunoissa. Muovi on korvattu hiilikuidulla.

Katupyörän pakoputkisto on tehty päästö- ja melunormien mukaan. Superbikessa käytetään jo hieman samantyyppistä Akrapovicin kokoputkistoa, jonka voi laittaa katupyörään, joskin SBK-versio on mitoitettu tehokkaammalle moottorille ja maksaa n. 5000€ kun tavismallin Akran täysrännistä köyhtyy n. 2400 euroa. Huomionarvoista on se, että myös SBK- ja MotoGP-pyörän pakoputkistossa on kääntyvä perhosventtiili, joka osittain sulkee pakoputken pienemmillä kierroksilla. Kisapeleissä sillä saadaan hieman lisää ala- ja keskikierroksille tehoa, kun katupyörässä sillä kontrolloidaan lisäksi äänen tasoa. MotoGP-pyörässä on Arrow'n putkisto (tai tehtaan itsetekemä, johon Arrow on ostanut sponssinimen ja logon), ja äänenvaimennus varsin minimaalinen. Suurin sallittu melutaso SBK-säännöissä on 107dB sellaisella kierrosluvulla, jolla mäntänopeus on 11m/s. Vastaavasti MotoGP-säännöissä suurin sallittu melutaso on huima 130dB, joka mitataan nelisylinterisestä moottorista 5500 kierroksilla.

Moottoritehoa on hankalampi verrata, koska virallisia lukemia ei ole kuin katupyörästä: 180hv. Biaggin pyörästä irtoaa n. 230-235hv ja ART:stä irtoaa Team Asparin mukaan +220hv. MotoGP-moottorissa ei käytetä täysin ratasvetoisia nokka-akseleita, jotka oli aikoinaan menestyksekkäästi käytössä Superbikessa, kunnes ne kiellettiin koska katumoottorissa ne on ketju- ja ratasvetoiset. Joidenkin arvioiden mukaan Superbike-moottori on tällä hetkellä aavistuksen tehokkaampi, koska se voidaan vaihtaa useammin ja täten sitä voidaan ajattaa enemmän "limitillä". MotoGP:ssä samalla moottorilla joudutaan ajamaan useita kilpailuja ja harjoituksia (sallittu 12 moottoria kautta kohden) ja täten luotettavuutta haetaan suorituskyvyn kustannuksella eikä MotoGP:n vapaammat viritysmahdollisuudet loppupeleissä tuo isompia teholukuja. Ehkä tilanne muuttuu kauden aikana kun moottorista saadaan enemmän kokemusta. Lisäksi 20 000 euron osto-oikeus (claim) ei innosta huippukalliiseen moottorikehitykseen.

Katupyörän kuivapaino on 189kg, ajokunnossa 200kg. SBK:n minimipaino 1000cc 4-syl. pyörälle on 165kg, joten on syytä olettaa, että Biaggin pyörä heilauttaa vaakaneulan hieman noiden lukemien päälle. MotoGP:ssä pienin sallittu paino on 157kg, mutta Aspar ilmoittaa ART:n painoksi 165kg. Hieman outoa, että tuossa on noinkin paljon eroa, etenkin kun painorajaa nostettiin ja MotoGP:ssä säännöt ovat vapaammat myös painonpudotuksen aikaansaamiseksi kuin Superbikessa.

Huippunopeuksissa katupyörä kulkisi välitysten perusteella hieman päälle 300km/h, todellisuudessa lukema jää jonnekin 290-295 kieppeille. Biaggi ajoi viime vuonna Monzan kisoissa 335km/h ja on mielenkiintoista nähdä ohitetaanko ART:lla tuo lukema. Phillip Islandilla Biaggin 1000cc Aprilia oli mm. nopeampi kuin 800cc Honda RCV212. MotoGP-sarjassa ei ole niin nopeaa rataa kuin Monza (tai niin pitkää suoraa kuin Monzassa), joten huippunopeus on osittain ratojen rajoittama. Parhaimpia huippunopeuksia kannattaa kyttäillä Barcelonan ja Mugellon kisoissa. 

Alustassa erot ovat huimia. Katupyörässä on Öhlinsin peruskamat, kun kisapeleissä käytetään lähes samaa speksiä olevia kaasupaineistettuja keulia ja TTX-tyyppisiä takaiskareita. Jarruissa ainoa yhdistävä tekijä on Brembon radiaalijarrut, joskin osat poimitaan hieman eri hyllyiltä. MotoGP:ssä käytössä hikipisarat visiiriin heittävät hiilikuitujarrut ja SBK:ssa käytetään perinteisiä teräsjarruja. ABS on sallittu Superbikessa, mikäli homologointimallissa sellaiset on. Katupyörän vanteet ovat 17-tuumaiset, samoin MotoGP:ssä. Superbikessa saa ajaa vielä tämän kauden 16,5-tuumaisilla, kaudesta 2013 lähtien on käytettävä 17-tuumaisia.

Rungon osalta SBK on pitkälti katumallin peruja, jo sääntöjen puolesta. Takahaarukan saa vaihtaa, mutta päärunkoon ei saa tehdä kuin vahvikkeita. MotoGP:ssä runko voidaan ja pitääkin tehdä puhtaalta pöydältä, mutta kyllä noissa silmämääräisesti on yhtäläisyyksiä jo siihen kiinnittyvän moottorin vuoksi. Ehkäpä suurimmat erot ovat jälleen silmiltä piilossa, koska erilaiset renkaat (Pirelli vs. Bridgestone) vaativat erilaisia jäykkyys- ja jousto-ominaisuuksia. Katupyörään on rakennettu myös moottorin ja takahaarukan kiinnityspisteen korkeuden säädöt, jotka luonnollisesti löytyvät myös SBK-mallista. Tämä on yksi niistä kohdista, joka kertoo kuinka paljon RSV4:sta suunniteltiin kilpatoiminta etusijalla.

Elektroniikan osalta katumalli on kuin vanha Pentium. Oman aikansa mittapuulla varsin edistykselliset sähköherkut katupyörään, mutta kovemmat supertietokoneet on isoilla pojilla. Ainoa yhdistävä tekijä on se, että kaikkien pyörien bitit on koodattu Aprilialla. Ehkäpä kaikkien mallien elektroniikan äitinä on SBK-malli, josta aikanaan tuotiin aPRC:ksi nimetty järjestelmä katupyörään. Myös MotoGP-mallissa käytetään SBK-mallin edistyksellistä elektroniikkaa kehitettynä versiona. Aprilia kertoi suoraan, että he siirsivät SBK-mallin elektroniikan ART-pyörään, jossa siihen tehtiin tarvittavia muutoksia. Kisapyörissä on lisäksi monipuolinen tiedonkeruujärjestelmä moottorin datasta, alustan toiminnasta ja jarruista. MotoGP:ssä on lisäksi käytössä GPS-pohjainen telemetriajärjestelmä, jolla voidaan asettaa erilaisia asetuksia eri mutkiin tai ratojen osuuksille. Superbikessa GPS:ää saa käyttää vain ajanottoon ja TV-signaalin lähetykseen onboard-kameroista. Ehkäpä elektroniikka on suurin erottava tekijä mallien välillä ja samalla se kaikkein mystisin alue, josta ei tietoa heru ulkopuolisille.

Luonnollisesti katupyörä on tämän kolmikon yksinäinen susi, ja kiinnostavaa onkin verrata millaisia kierrosaikoja ja huippunopeuksia Superbike-RSV4 ja MotoGP-RSV4 ajavat. Paperilla niissä ei (vielä) ole niin suurta eroa kuin olettaa saattaisi.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Uuden pyörän valinta

Uuden pyörän hankinta alkoi kummittelemaan tässä talven aikaan. Valintakriteereinä oli tietysti superbike-luokan katupyörä eli 1000cc 4-sylinterinen tai 1200cc twini. Toinen tärkeä tekijä oli pyörän eurooppalaisuus. Olen aiemmin omistanut vain japseja (ellei vm. 1980 Tunturi Trial mopoa lasketa), joten halu kokeilla europyörää oli suuri. Yhteiskunta-aktiiveille asiaa voi perustella vaikkapa henkilökohtaisena elvytyspakettina EU:n taloudelle. Mutta tärkeimpänä eurooppalaiset ovat tällä hetkellä mielestäni ohittaneet japanilaiset pyörien tekniikassa ja haluttavuudessa. Hintaeroakaan ei enää käytännössä ole takavuosien tapaan. Toki Japanista tulee yhä laadukasta ja luotettavaa pyörää, mutta eurooppalaisten kehityskulku, uutuudet ja teknologia on mielestäni kovemmalla tasolla tällä hetkellä. Japsien kohdalla olisin kokenut ostavani vain jonkun yliyliylivuotisen 2009 mallin.

Noilla kriteereillä vaihtoehdoiksi jäi Aprilia RSV4, BMW S1000RR, Ducati 1198 ja 1199 Panigale, KTM RC8 R ja MV Agusta F4. Eri versioineen tietysti. Could be worse.

Aprilian kohdalla oli tarjolla mielestäni parhaiten ajettava sporttipyörä, jolla olen koskaan ajanut. Sittemmin Noalen pojat ovat lisänneet pyörään upean aPRC-elektroniikkapaketin sekä hioneet pyörää kevyellä teknisellä faceliftillä, jolla korjattiin muutamia "ykköskoppaisen" puutteita. Kuitenkin pyörä on pääosin samanlainen. Tarjolla on perusmalli RSV4 R aPRC ja ylellisempi RSV4 Factory aPRC, joiden hintaero on n. 4 tonnia. Jatkoon.

Bemarissa puhuttelee teho. 2012 tuli uusi facelift ja pyörä on päässyt eroon alkutaipaleen pikkuongelmistaan mitä oli alkupään pyörien moottoreissa. Alustaa on muokattu radalta saatujen kokemusten perusteella (olen kuullut tuon joskus ennenkin). Testivoittajaa on siis muokattu paremmaksi. Muutenkin pyörä tuntuu hyvältä paketilta ja selviää toiselle pudotuspelikierrokselle.

Ducatin osalta pudotuspeli oli armoton, koska rahat eivät riitä Panigaleen (edes perusmalliin) ja 1198:kin on vielä poistuvana mallina hinnoissaan. Hieno pyörä, mutta minusta ei niin paljon vastinetta rahoille kuin joillain muilla. Lisäksi Panigale täysin uutena mallina voi kärsiä pienistä lastentaudeista (toki niissä on takuu), joten beta-testaajaksi en halua ryhtyä. Katsotaan tilanne uusiksi parin vuoden päästä, jolloin hinnat ovat tippuneet ja pyörien mahdolliset ongelmat ovat tulleet esille.

RC8 R on yksi suosikkejani. Jämäkkä v-twin, hieno muotoilu, täysin säädettävä ergonomia, laadukkaat osat... hintakaan ei ole täysin mahdoton. Viimeisenä kahtena vuonna tehdas on vielä päivittänyt pyörää ahkerasti. Jatkoon.

MV Agustan osalta oli ristiriitaiset tunteet. Tarjolla F4 RR Corsacorta ja F4 R, joskin RR jäi pois budjettisyistä. Mielikuvaosastolla voittajatyyppi mutta paperilla häviää muille. Kaunis pyörä ja legendaarinen merkki mutta raakasti ajateltuna se ei tarjoa ominaisuuksien kohdalla jotain erilaista, tai sellaista mitä muilla ei olisi. Bemarin rivi-4 on parempi ja luistonesto ei pärjää muille. Alusta ja ajettavuus ei nouse muiden yläpuolelle. Hintakin on korkean puoleinen. Rantapallo kentälle jatkoajan jälkeen.

3 pyörän osalta valinta on hankalampi. Jokaisessa pyörässä on erilainen moottori: Apriliassa kisamainen V4, Bemarissa tylsähkö rivi-4 (kunnes kiekkamittarin neula ylittää 10 tonnin) ja KTM:ssä 200cc muita isompi v-twin. Kaikissa on paljon hyviä puolia, joskin yhtenä perusajatuksena minulla on hankkia sellainen pyörä, joka tarjoaa mahdollisimman paljon uutta minulle. Aprilia ja BMW toisi mukanaan hienot elektroniikat, joilla pääsee leikkimään ja koen sen itselleni lisäarvona ja houkuttelevana uutuutena. KTM on vielä old school ja elektroniikka on oikean puolen kahvassa. Lisäksi minulla on jo v-twin-kyykky, joten KTM jää rannalle. En koe, että siitä olisi ollut minulle niin paljon uutta ja erilaista, että hankinta kannattaisi. Lisäksi BMW ja Aprilia nostivat näiden pyörien rimaa uusille lukemille viime vuosina, minkä vain uusi Panigale pystynee ylittämään.

Eli jäljellä on enää Aprilia ja BMW, joista käytännössä valinta tapahtuu 3 pyörän välillä. Aprilian Öhlinsillä kuorrutettu Factory-malli on samanhintainen kuin S1000RR ja RSV4:sen perus R-malli puolestaan noin 4 000€ näitä halvempi. Hintaetu siis RSV4 R aPRC:llä. Toisaalta Factoryssa on Öhlins-alusta, kevyemmät takovanteet, magnesiumia moottorin kyljissä ja muuttuvapituuksiset imusuppilot. R-mallissa on BMW:n tapaan Sachs-alusta, erilaiset ja hieman raskaammat vanteet, alumiiniset moottorin posket ja kiinteät imusuppilot. Pyörät ovat painoiltaan lähes saman painoiset, baijerilaisessa on huipputehoa mutta italossa on paremmat äänet... Kinkkinen valinta.

Bemarin pudotan pois moottorin vuoksi (nyt meni weissbierit väärään kurkkuun Bemarifaneilla). Oikeastaan syy ei ole rivinelosen heikkoudessa vaan V4:sen tuomassa erilaisuudessa. Äänet ovat erilaiset, ajettavuus on hyvä ja pyörä on kapea moottorin vuoksi. Tehoa tuossakin riittää ja en ole koskaan omistanut V4-koneista pyörää. Lisäksi Aprilia myöntää 4 vuoden takuun ja vertaistukena tarjolla on loistava apriliaforum. Vastaavasti kotimaasta löytyy enemmän kokemusta Bemarista kuin Apriliasta, mikäli alustamuutoksia ja ratahifistelyä alkaa tekemään. Katukäyttöön molempien pyörien kohdalla ei ole tarvetta suurempaan modailuun tai virittelyyn, joten siltä osin vaakakupit eivät heilahtaneet puolin tai toisin. Henkisellä mielihyväpuolella mainittakoon RSV4:sen menestys Superbiken MM-sarjassa ja RSV4-pohjaisen MotoGP-pyörän lupaavat testivauhdit CRT-pyörien osalta. Pääsee noitakin sitten lähietäisyydeltä tutkimaan Indianapoliksen kisoissa kesällä.

Jäljellä siis tiukka valinta kahden version välillä. Lopulta voiton vei RSV4 R aPRC mielestäni paremman hinta/laatu-suhteensa vuoksi. Factory voi olla 5kg kevyempi em. osien myötä, mutta hintaeroa en purematta niele. Radiaali-monobloc Brembot ovat samat, aPRC on sama, runko on sama, moottori on sama... Öhlins-palikat eivät ole katumallien lippulaivatuotteita (esimerkiksi takaiskarina ei ole TTX-malli, ei edes ykkösversio, puhumattakaan uudesta Mk II:sta), lisäksi Sachsin alustassa ja varsinkin keulassa tuntuisi olevan potentiaalia big piston-rakenteen myötä (asiasta enemmän tietävien perusteella). Jos isompaa alustaremonttia tarvitsee tehdä, onpahan käytössä muutama tonni säästyneitä rahoja. Vanteissakin päivitetyt 2011 ja 2012 mallit ottivat kiinni Factoryn takoalumiineja painon suhteen. Magnesium on todella upean näköinen moottorissa (nykyisestä Hondasta nämä löytyy) ja se säästää vähän painossa, mutta en jää sen puutetta itkemään. Onpahan halvempi vaihtaa koneen posket kun vedän sen nurin, heh heh.

Värin valinta oli helpoin. Tarjolla valkoinen, musta tai keltainen. Musta ja nimi paperiin.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Koeajossa 2010 Aprilia RSV4 Factory

Kävin koeajamassa kyseisen pyörän kun se oli uusi eli vuonna 2010. Olkoonkin vanha juttu, mutta löysin kyseisen reissun muistiinpanot ja muut tiedot niin ajattelin jakaa ne. Kyseessä on siis "ykköskoppainen" RSV4, jonka parhaiten erottaa kulmikkaasta vakioäänenvaimentajasta. Uudempiin malleihin vuodesta 2011 eteenpäin on asennettu enemmän muotoiltu ja pyöreä änkkä. Tässä mallissa ei myöskään ollut vielä APRC-elektroniikkapakettia, joka myöskin tuli 2011. Pyörä oli muuten vakiokuntoinen, mutta siihen oli vaihdettu Akrapovicin vaimennin. Perusvarustukseen Factory mallissa kuuluu mm. Öhlinsin alusta ja kevyemmät takovanteet.


Pyörä tuntuu aika pieneltä ja katteet ovat todella niukat, kuitenkin ne suojaa viimalta aika hyvin. Pyörässä on muutamia hienoja aerodynaamisia yksityiskohtia kuten ram air-aukkojen vieressä olevat ilmanohjaimet ja takakatteen siivekkeet. Kivikova satula, jämäkkä alusta, ajoasento on todella tiukka ja äänet Akran putkella ihan messevät. Starttia sai sahata kauan ennenkuin lähti käyntiin, ihan sama oliko kylmä tai kuuma kone. Ykkönen sisään kovan rusahduksen saattelemana. Taajamassa ajaessa alkoi jo ajoasento hapottamaan, polvikulma on aika tiukka. Mutkapätkällä huomasi heti kuinka helppoa pyörä oli kallistaa ja viedä mutkiin ja muutenkin ajoasento alkoi heti tuntumaan paremmalta kun painoa alkoi siirtelemään. Mutkissa menee todella vakaasti, mutta esim. ajolinjan vaihto on todella vaivatonta ja pito tuntuu todella hyvältä. Ehkä tämä oli se hienoin fiilis mikä tuli; kuinka voi olla noin vakaa ja tunnokas ajaa mutta silti niin ketterä. Samoin suunnanmuutokset s-mutkissa on ajatuksenomaista. Kaikenkaikkiaan käytös oli todella luottamusta herättävä ja eleetön ja mutkiin uskalsi mennä aika agressiivisesti. Alusta kokonaisuudessaan oli todella hieno. Jarrut todella hyvät, joskaan sellaista wtf-fiilistä ei tullut kuin uusilla Ducateilla niiden monobloc-Bremboja ensi kerran kokeiltaessa.

Kone oli jopa pieni pettymys tai ei tarjonnut sellaista voiman tunnetta mitä odotin. Tämä oli ensimmäinen V4-moottori millä ajoin. Ehkä tasainen tehontuotto hämää mutta tuntui, ettei koskaan oikein lähde vaikka moottorissa on 180hv. Kyllähän se kulkee mutta kiihtyvyys ei tunnu ihan niin kovalta tai repäisevältä kuin rivi4-koneissa. Käytettävä kierrosalue on laaja mikä antaa joustavuutta rata- ja mutka-ajossa. Helposti voi ajella yhdellä vaihteella mutkia ja niiden välisiä pikkusuoria. Tätä tuli käytettyä paljon kun ajeli kolmosvaihteella jouhevia mutkia läpi ja suorilla nykäisi aina rajoittajan tuntumaan. Vaikka kierrokset laskevat alle 5000, niin silti lähtee nöyrästi mutkasta kun avaa kaasun. Jarrutuksissa osittain moottorin ohjauksella toimivan "luistokytkimen" toiminta on aika neutraalia. Moottorin käytöstä ja kaasuvastetta voi vaihdella asetuksilla Road, Sport ja Track. Itse ajoin koko ajan Sport-asetuksella.

Jäi sellainen mielikuva, että välitykset olisivat ehkä lyhyemmät kuin japseissa? Ykkönen on todella pitkä, mutta siitä eteenpäin vaihteiden välitykset ovat lyhyitä ja lähellä toisiaan. Moottori ei mielestäni tärise oikeastaan yhtään.  Kaikkiaan moottorin ja vaihteiston toiminta oli todella hyvää aktiivisessa ajossa. Kulutusmittari näytti about 9 litraa sadalle koko ajan. Kyseisenä koeajopäivänä pyörä tankattiin aina parin koeajon välein, joten kulutus oli todellisuudessakin erittäin korkea. Itse pääsin täydellä tankilla liikkeelle, joten en nähnyt missä vaiheessa bensavalo syttyy, mutta uskoisin, että jopa 180km on mahdottomuus yhdellä tankilla.

Mittaristo ihan perushyvä, mutta äkkinäiselle siinä on paljon tietoa ja tärkeimpiä numeroita saa hieman etsiä ja valikkojen toiminta oli hidasta. Vaihdenäyttö saisi olla isompi, nyt vähän hukkuu muun infon sekaan. Peilit ovat muuten hyvät, mutta kyynärpäät on tiellä, kuitenkin jos vähän liikutta käsiä pois tieltä, on näkyvyys hyvä ja tarkka kovemmassakin vauhdissa. Vaihdepoljin oli ehkä turhan lähellä jalkatappia, mutta tuonkin kai saa säädettyä. Kytkimen käyttö kevyttä.

+ alustan toiminta. Vakiosäätö on aika kova, mutta omalle painolle (n. 110kg ajovarusteineen) sopiva kadulla. Radalla ehkä jopa löysä jousien osalta.
+ ajettavuus, oikeastaan yhteydessä yllä olevaan.

- bensan kulutus, mutta tämä on jo korjattu ecu-päivityksillä nykyisellään.

Hieno kokemus, mutta en ehkä ostaisi tätä ensimmäistä mallia. 2011 tuli paljon hyviä päivityksiä mm. koneen luotettavuuteen ja vaihteistoon sekä elektroniikka hyppäsi uudelle vuosituhannelle APRC:n myötä. Lisäksi uudet ecu-päivitykset ovat pienentäneet kulutusta huomattavasti ja käynnistyminenkin on nyt nopeampaa sekä hieman muuttaneet moottorin käytöstä, joten 2011-> malleissa saa enemmän rahoilleen vastinetta.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Kauden 2011 katusuperbiket testeissä



Tämän kauden superbikeluokan (1000cc 4-syl. ja 1200cc 2-syl.) pyöriä on ehditty testaamaan lehdistön toimesta kevään ja kesän aikana. Ohessa muutamia poimintoja ja linkkejä.

MCN vertaili kuinka uusi Kawasaki ZX-10R pärjää muita vastaan. Myös pelkät Euro-tykit testattiin.

Italialainen Motociclismo testasi kyykkyjä keväisessä Monzassa, sekä radalla että dynossa. Grazie!

Jenkkilehti MotoUSA järjesti myös perinteeksi muodostuneen Superbike Smackdowninsa. Jälleen pyörät testattiin erikseen radalla ja kadulla. Suosittelen, paljon dataa ja kuvia.

Saksalainen Motorrad on ehtinyt julkaista vasta oman katutestinsä. Normaalisti heiltä tulee 3-osainen testi. Myös saksalaisilla on aina ollut melko hyvät ja syvääluotaavat testit, tässäkin on sivulla 4 paljon teknistä dataa ja mittausarvoja. Myös paljon kuvia pyöristä. Plussaa ohjaamokuvista.

Brittilehti FastBikes on juuri julkaissut oman Sport Bike of the Year -testinsä. Lehtipisteestä voi irtonumero löytyä.

Jos jokin kieli ei käänny niin esim. Google kääntäjä kääntää monet em. jutut melko sujuvaksi englanniksi. Toivottavasti noista löytyy apua pyörän valintaan. Varmasti kaikissa on tarpeeksi suorituskykyä ja monet mittaus- sekä testitulokset ovat hieman erilaisia eri lehtien testissä, joten parasta on mahdoton sanoa. Mutta kyllä sieltä samoja pointteja nousee esiin monen pyörän kohdalla.