Vaikka Trafin avoin data on jo pari vuotta vanha juttu, on sitä aika mielenkiintoista tutkia. Aiemmassa postauksessa jo mainitsin, että versio 4.3 on tietyllä tapaa paras, koska se ajoittuu aikaan juuri ennen liikennepoiston mahdollisuutta. Siksipä se on varsinkin syyskuuta 2015 vanhemmille pyörille hyvä tietokanta tutkia mitä aarteita kotimaan talleissa lepää. Sitä uudemmat mallit on aina enemmän tai vähemmän puutteellisia koska uusia myydään koko ajan viimeisimmän datapaketin julkaisun jälkeen ja samalla osa on poistettuna liikenteestä eikä täten kaikki yksilöt näy datassa.
Usein olen ajatellut, että ei Suomessa ole harvinaisuuksia, tai niitä on ihan yksittäiskappaleita. Ei niitä näy teiden päällä, kokoontumisissa tai nettifoorumeilla. Suomalainen luonne on kuitenkin aika pidättyvä ja omista jutuista ei paljoa hiiskuta. Ehkä kateellisen naapurin syndrooma on tähän meidät ajanut.
Ohessa merkeittäin poimintoja kiinnostavista vanhemmista malleista kuin 2015 ja miten paljon niitä. Kyseessä on siis vain rekisterissä olevat pyörät, varmasti on rekisteröimättömiäkin näiden lisäksi. Voi olla joku ihmeellisillä tiedoillakin varustettuna, joka ei hakuun tahdo eksyä, mutta ainakin nämä löytyy.
Aprilia RS250-malleja on kaikkiaan neljä kappaletta. Kaikki on ulkomailla rekisteröity vuosina 1998 ja 1999, sekä rekisteröity suomeen vuosina 2002, 2005, 2010 ja 2012. Kyseessä voi siis olla kumpaa tahansa mallisukupolvea, koska se vaihtui vuodeksi 1998 ja ylivuotisia rekisteröidään ulkomaillakin. Ajattelin aikoinaan että RSV4:sia olisi vain muutamia myyty, mutta onhan niitä useampi kymmenen: Vuonna 2009 2kpl, 2010 11kpl, 2011 14kpl, 2012 vain 3kpl joista yksi oli minulla, 2013 7kpl, 2014 ei yhtään ja 2015 ainakin 4kpl. Selkeästi huomaa, että aina faceliftattuja malleja on ostettu enemmän.
BMW HP2 Sportteja on kaikkiaan 11kpl. Näistä vain yksi on käytettynä Suomeen tuotu. Yllättävän moni siis uutena täällä ostettu ja eipä näitäkään missään tahdo näkyä. Jokunen yksittäinen aina ollut myynnissä silloin tällöin, mutta yllätyin että näinkin monta. Yksi harvoista pyöristä, joka kyllä aina saa pienen pyöräkuumeen aikaan.
Ducati Desmosedicejä on 4kpl. Ducati 1098R:iä ainakin1kpl ja mahdollisesti toinen jonka tiedot puutteelliset tai epäselvät. Yhtään 996R:ää ei näytä olevan, 998R:iä löytyy 2kpl, joista toinen uutena tänne rekisteröity ja toinen tuontipyörä rekisteröity 2011. 999R:iä 4kpl, joista kolme "Suomi-pyöriä" ja yksi käytettynä tuotu. Näitäkin on myynnissä pyörinyt jatkuvasti pari kappaletta.
Hondan VTR 1000 SP-1 ja SP-2 malleja on 78kpl. Ajattelin, että näitä olisi ollut vähemmän, n. 60kpl. SP-2:sia vain 22kpl ja allekirjoittaneen pyörä on näistä uusin jos katsoo vuosimallia ja ensirekisteröintiä. Yllättävä, melkein lehtilööpin arvoinen juttu on, että maailmallakin kalliita ja haluttuja RC30:siä on täällä ja vielä rekisterissä 13kpl!!! Näistä vielä 8kpl ilmeisesti uutena tänne hankittuja vuosina 1988 ja 1989. Siinä on kuuman talouden markat osunut oikeisiin kohteisiin. 2000-luvun alussa on tuotu maahan 5kpl. Onnittelut omistajille, varmasti pääsisi tuoton puolelle jos raskii luopua. Tästä uudempaa RC45:sta ei ole yhtään kappaletta eikä ovaalimäntäistä NR-750:stä.
KTM RC8 ja RC8R malleja on yhteensä 71kpl. Näistä uudempia R-malleja (1195cc koneella) on 18kpl joista 1kpl käytettynä Suomeen rekisteröity. Loput on alkupään 1150cc versioita. Näissäkin lienee hieman sama kohtalo kuin VTR SP-Hondilla. Kallis ja markkinoilla oli jo samoina vuosina nopeampia, kevyempiä ja halvempia vaihtoehtoja. R-mallit varmasti haluttuja pyöriä tulevaisuudessa, etenkin loppupään versiot kaikkine päivityksineen.
Yhtään Yamaha R7:aa ei löydy. Olin siinä uskossa, että 1kpl olisi jossain ollut, joko sitten ratapyörä (ei rekisteröity) tai myyty ulkomaille.
Varmasti datasta löytyy muitakin harvinaisuuksia ja mielenkiintoisia malleja, etenkin vanhemmista pyöristä
Näytetään tekstit, joissa on tunniste KTM RC8R. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste KTM RC8R. Näytä kaikki tekstit
torstai 22. joulukuuta 2016
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Uuden pyörän valinta
Uuden pyörän hankinta alkoi kummittelemaan tässä talven aikaan. Valintakriteereinä oli tietysti superbike-luokan katupyörä eli 1000cc 4-sylinterinen tai 1200cc twini. Toinen tärkeä tekijä oli pyörän eurooppalaisuus. Olen aiemmin omistanut vain japseja (ellei vm. 1980 Tunturi Trial mopoa lasketa), joten halu kokeilla europyörää oli suuri. Yhteiskunta-aktiiveille asiaa voi perustella vaikkapa henkilökohtaisena elvytyspakettina EU:n taloudelle. Mutta tärkeimpänä eurooppalaiset ovat tällä hetkellä mielestäni ohittaneet japanilaiset pyörien tekniikassa ja haluttavuudessa. Hintaeroakaan ei enää käytännössä ole takavuosien tapaan. Toki Japanista tulee yhä laadukasta ja luotettavaa pyörää, mutta eurooppalaisten kehityskulku, uutuudet ja teknologia on mielestäni kovemmalla tasolla tällä hetkellä. Japsien kohdalla olisin kokenut ostavani vain jonkun yliyliylivuotisen 2009 mallin.
Noilla kriteereillä vaihtoehdoiksi jäi Aprilia RSV4, BMW S1000RR, Ducati 1198 ja 1199 Panigale, KTM RC8 R ja MV Agusta F4. Eri versioineen tietysti. Could be worse.
Aprilian kohdalla oli tarjolla mielestäni parhaiten ajettava sporttipyörä, jolla olen koskaan ajanut. Sittemmin Noalen pojat ovat lisänneet pyörään upean aPRC-elektroniikkapaketin sekä hioneet pyörää kevyellä teknisellä faceliftillä, jolla korjattiin muutamia "ykköskoppaisen" puutteita. Kuitenkin pyörä on pääosin samanlainen. Tarjolla on perusmalli RSV4 R aPRC ja ylellisempi RSV4 Factory aPRC, joiden hintaero on n. 4 tonnia. Jatkoon.
Bemarissa puhuttelee teho. 2012 tuli uusi facelift ja pyörä on päässyt eroon alkutaipaleen pikkuongelmistaan mitä oli alkupään pyörien moottoreissa. Alustaa on muokattu radalta saatujen kokemusten perusteella (olen kuullut tuon joskus ennenkin). Testivoittajaa on siis muokattu paremmaksi. Muutenkin pyörä tuntuu hyvältä paketilta ja selviää toiselle pudotuspelikierrokselle.
Ducatin osalta pudotuspeli oli armoton, koska rahat eivät riitä Panigaleen (edes perusmalliin) ja 1198:kin on vielä poistuvana mallina hinnoissaan. Hieno pyörä, mutta minusta ei niin paljon vastinetta rahoille kuin joillain muilla. Lisäksi Panigale täysin uutena mallina voi kärsiä pienistä lastentaudeista (toki niissä on takuu), joten beta-testaajaksi en halua ryhtyä. Katsotaan tilanne uusiksi parin vuoden päästä, jolloin hinnat ovat tippuneet ja pyörien mahdolliset ongelmat ovat tulleet esille.
RC8 R on yksi suosikkejani. Jämäkkä v-twin, hieno muotoilu, täysin säädettävä ergonomia, laadukkaat osat... hintakaan ei ole täysin mahdoton. Viimeisenä kahtena vuonna tehdas on vielä päivittänyt pyörää ahkerasti. Jatkoon.
MV Agustan osalta oli ristiriitaiset tunteet. Tarjolla F4 RR Corsacorta ja F4 R, joskin RR jäi pois budjettisyistä. Mielikuvaosastolla voittajatyyppi mutta paperilla häviää muille. Kaunis pyörä ja legendaarinen merkki mutta raakasti ajateltuna se ei tarjoa ominaisuuksien kohdalla jotain erilaista, tai sellaista mitä muilla ei olisi. Bemarin rivi-4 on parempi ja luistonesto ei pärjää muille. Alusta ja ajettavuus ei nouse muiden yläpuolelle. Hintakin on korkean puoleinen. Rantapallo kentälle jatkoajan jälkeen.
3 pyörän osalta valinta on hankalampi. Jokaisessa pyörässä on erilainen moottori: Apriliassa kisamainen V4, Bemarissa tylsähkö rivi-4 (kunnes kiekkamittarin neula ylittää 10 tonnin) ja KTM:ssä 200cc muita isompi v-twin. Kaikissa on paljon hyviä puolia, joskin yhtenä perusajatuksena minulla on hankkia sellainen pyörä, joka tarjoaa mahdollisimman paljon uutta minulle. Aprilia ja BMW toisi mukanaan hienot elektroniikat, joilla pääsee leikkimään ja koen sen itselleni lisäarvona ja houkuttelevana uutuutena. KTM on vielä old school ja elektroniikka on oikean puolen kahvassa. Lisäksi minulla on jo v-twin-kyykky, joten KTM jää rannalle. En koe, että siitä olisi ollut minulle niin paljon uutta ja erilaista, että hankinta kannattaisi. Lisäksi BMW ja Aprilia nostivat näiden pyörien rimaa uusille lukemille viime vuosina, minkä vain uusi Panigale pystynee ylittämään.
Eli jäljellä on enää Aprilia ja BMW, joista käytännössä valinta tapahtuu 3 pyörän välillä. Aprilian Öhlinsillä kuorrutettu Factory-malli on samanhintainen kuin S1000RR ja RSV4:sen perus R-malli puolestaan noin 4 000€ näitä halvempi. Hintaetu siis RSV4 R aPRC:llä. Toisaalta Factoryssa on Öhlins-alusta, kevyemmät takovanteet, magnesiumia moottorin kyljissä ja muuttuvapituuksiset imusuppilot. R-mallissa on BMW:n tapaan Sachs-alusta, erilaiset ja hieman raskaammat vanteet, alumiiniset moottorin posket ja kiinteät imusuppilot. Pyörät ovat painoiltaan lähes saman painoiset, baijerilaisessa on huipputehoa mutta italossa on paremmat äänet... Kinkkinen valinta.
Bemarin pudotan pois moottorin vuoksi (nyt meni weissbierit väärään kurkkuun Bemarifaneilla). Oikeastaan syy ei ole rivinelosen heikkoudessa vaan V4:sen tuomassa erilaisuudessa. Äänet ovat erilaiset, ajettavuus on hyvä ja pyörä on kapea moottorin vuoksi. Tehoa tuossakin riittää ja en ole koskaan omistanut V4-koneista pyörää. Lisäksi Aprilia myöntää 4 vuoden takuun ja vertaistukena tarjolla on loistava apriliaforum. Vastaavasti kotimaasta löytyy enemmän kokemusta Bemarista kuin Apriliasta, mikäli alustamuutoksia ja ratahifistelyä alkaa tekemään. Katukäyttöön molempien pyörien kohdalla ei ole tarvetta suurempaan modailuun tai virittelyyn, joten siltä osin vaakakupit eivät heilahtaneet puolin tai toisin. Henkisellä mielihyväpuolella mainittakoon RSV4:sen menestys Superbiken MM-sarjassa ja RSV4-pohjaisen MotoGP-pyörän lupaavat testivauhdit CRT-pyörien osalta. Pääsee noitakin sitten lähietäisyydeltä tutkimaan Indianapoliksen kisoissa kesällä.
Jäljellä siis tiukka valinta kahden version välillä. Lopulta voiton vei RSV4 R aPRC mielestäni paremman hinta/laatu-suhteensa vuoksi. Factory voi olla 5kg kevyempi em. osien myötä, mutta hintaeroa en purematta niele. Radiaali-monobloc Brembot ovat samat, aPRC on sama, runko on sama, moottori on sama... Öhlins-palikat eivät ole katumallien lippulaivatuotteita (esimerkiksi takaiskarina ei ole TTX-malli, ei edes ykkösversio, puhumattakaan uudesta Mk II:sta), lisäksi Sachsin alustassa ja varsinkin keulassa tuntuisi olevan potentiaalia big piston-rakenteen myötä (asiasta enemmän tietävien perusteella). Jos isompaa alustaremonttia tarvitsee tehdä, onpahan käytössä muutama tonni säästyneitä rahoja. Vanteissakin päivitetyt 2011 ja 2012 mallit ottivat kiinni Factoryn takoalumiineja painon suhteen. Magnesium on todella upean näköinen moottorissa (nykyisestä Hondasta nämä löytyy) ja se säästää vähän painossa, mutta en jää sen puutetta itkemään. Onpahan halvempi vaihtaa koneen posket kun vedän sen nurin, heh heh.
Värin valinta oli helpoin. Tarjolla valkoinen, musta tai keltainen. Musta ja nimi paperiin.
Noilla kriteereillä vaihtoehdoiksi jäi Aprilia RSV4, BMW S1000RR, Ducati 1198 ja 1199 Panigale, KTM RC8 R ja MV Agusta F4. Eri versioineen tietysti. Could be worse.
Aprilian kohdalla oli tarjolla mielestäni parhaiten ajettava sporttipyörä, jolla olen koskaan ajanut. Sittemmin Noalen pojat ovat lisänneet pyörään upean aPRC-elektroniikkapaketin sekä hioneet pyörää kevyellä teknisellä faceliftillä, jolla korjattiin muutamia "ykköskoppaisen" puutteita. Kuitenkin pyörä on pääosin samanlainen. Tarjolla on perusmalli RSV4 R aPRC ja ylellisempi RSV4 Factory aPRC, joiden hintaero on n. 4 tonnia. Jatkoon.
Bemarissa puhuttelee teho. 2012 tuli uusi facelift ja pyörä on päässyt eroon alkutaipaleen pikkuongelmistaan mitä oli alkupään pyörien moottoreissa. Alustaa on muokattu radalta saatujen kokemusten perusteella (olen kuullut tuon joskus ennenkin). Testivoittajaa on siis muokattu paremmaksi. Muutenkin pyörä tuntuu hyvältä paketilta ja selviää toiselle pudotuspelikierrokselle.
Ducatin osalta pudotuspeli oli armoton, koska rahat eivät riitä Panigaleen (edes perusmalliin) ja 1198:kin on vielä poistuvana mallina hinnoissaan. Hieno pyörä, mutta minusta ei niin paljon vastinetta rahoille kuin joillain muilla. Lisäksi Panigale täysin uutena mallina voi kärsiä pienistä lastentaudeista (toki niissä on takuu), joten beta-testaajaksi en halua ryhtyä. Katsotaan tilanne uusiksi parin vuoden päästä, jolloin hinnat ovat tippuneet ja pyörien mahdolliset ongelmat ovat tulleet esille.
RC8 R on yksi suosikkejani. Jämäkkä v-twin, hieno muotoilu, täysin säädettävä ergonomia, laadukkaat osat... hintakaan ei ole täysin mahdoton. Viimeisenä kahtena vuonna tehdas on vielä päivittänyt pyörää ahkerasti. Jatkoon.
MV Agustan osalta oli ristiriitaiset tunteet. Tarjolla F4 RR Corsacorta ja F4 R, joskin RR jäi pois budjettisyistä. Mielikuvaosastolla voittajatyyppi mutta paperilla häviää muille. Kaunis pyörä ja legendaarinen merkki mutta raakasti ajateltuna se ei tarjoa ominaisuuksien kohdalla jotain erilaista, tai sellaista mitä muilla ei olisi. Bemarin rivi-4 on parempi ja luistonesto ei pärjää muille. Alusta ja ajettavuus ei nouse muiden yläpuolelle. Hintakin on korkean puoleinen. Rantapallo kentälle jatkoajan jälkeen.
3 pyörän osalta valinta on hankalampi. Jokaisessa pyörässä on erilainen moottori: Apriliassa kisamainen V4, Bemarissa tylsähkö rivi-4 (kunnes kiekkamittarin neula ylittää 10 tonnin) ja KTM:ssä 200cc muita isompi v-twin. Kaikissa on paljon hyviä puolia, joskin yhtenä perusajatuksena minulla on hankkia sellainen pyörä, joka tarjoaa mahdollisimman paljon uutta minulle. Aprilia ja BMW toisi mukanaan hienot elektroniikat, joilla pääsee leikkimään ja koen sen itselleni lisäarvona ja houkuttelevana uutuutena. KTM on vielä old school ja elektroniikka on oikean puolen kahvassa. Lisäksi minulla on jo v-twin-kyykky, joten KTM jää rannalle. En koe, että siitä olisi ollut minulle niin paljon uutta ja erilaista, että hankinta kannattaisi. Lisäksi BMW ja Aprilia nostivat näiden pyörien rimaa uusille lukemille viime vuosina, minkä vain uusi Panigale pystynee ylittämään.
Eli jäljellä on enää Aprilia ja BMW, joista käytännössä valinta tapahtuu 3 pyörän välillä. Aprilian Öhlinsillä kuorrutettu Factory-malli on samanhintainen kuin S1000RR ja RSV4:sen perus R-malli puolestaan noin 4 000€ näitä halvempi. Hintaetu siis RSV4 R aPRC:llä. Toisaalta Factoryssa on Öhlins-alusta, kevyemmät takovanteet, magnesiumia moottorin kyljissä ja muuttuvapituuksiset imusuppilot. R-mallissa on BMW:n tapaan Sachs-alusta, erilaiset ja hieman raskaammat vanteet, alumiiniset moottorin posket ja kiinteät imusuppilot. Pyörät ovat painoiltaan lähes saman painoiset, baijerilaisessa on huipputehoa mutta italossa on paremmat äänet... Kinkkinen valinta.
Bemarin pudotan pois moottorin vuoksi (nyt meni weissbierit väärään kurkkuun Bemarifaneilla). Oikeastaan syy ei ole rivinelosen heikkoudessa vaan V4:sen tuomassa erilaisuudessa. Äänet ovat erilaiset, ajettavuus on hyvä ja pyörä on kapea moottorin vuoksi. Tehoa tuossakin riittää ja en ole koskaan omistanut V4-koneista pyörää. Lisäksi Aprilia myöntää 4 vuoden takuun ja vertaistukena tarjolla on loistava apriliaforum. Vastaavasti kotimaasta löytyy enemmän kokemusta Bemarista kuin Apriliasta, mikäli alustamuutoksia ja ratahifistelyä alkaa tekemään. Katukäyttöön molempien pyörien kohdalla ei ole tarvetta suurempaan modailuun tai virittelyyn, joten siltä osin vaakakupit eivät heilahtaneet puolin tai toisin. Henkisellä mielihyväpuolella mainittakoon RSV4:sen menestys Superbiken MM-sarjassa ja RSV4-pohjaisen MotoGP-pyörän lupaavat testivauhdit CRT-pyörien osalta. Pääsee noitakin sitten lähietäisyydeltä tutkimaan Indianapoliksen kisoissa kesällä.
Jäljellä siis tiukka valinta kahden version välillä. Lopulta voiton vei RSV4 R aPRC mielestäni paremman hinta/laatu-suhteensa vuoksi. Factory voi olla 5kg kevyempi em. osien myötä, mutta hintaeroa en purematta niele. Radiaali-monobloc Brembot ovat samat, aPRC on sama, runko on sama, moottori on sama... Öhlins-palikat eivät ole katumallien lippulaivatuotteita (esimerkiksi takaiskarina ei ole TTX-malli, ei edes ykkösversio, puhumattakaan uudesta Mk II:sta), lisäksi Sachsin alustassa ja varsinkin keulassa tuntuisi olevan potentiaalia big piston-rakenteen myötä (asiasta enemmän tietävien perusteella). Jos isompaa alustaremonttia tarvitsee tehdä, onpahan käytössä muutama tonni säästyneitä rahoja. Vanteissakin päivitetyt 2011 ja 2012 mallit ottivat kiinni Factoryn takoalumiineja painon suhteen. Magnesium on todella upean näköinen moottorissa (nykyisestä Hondasta nämä löytyy) ja se säästää vähän painossa, mutta en jää sen puutetta itkemään. Onpahan halvempi vaihtaa koneen posket kun vedän sen nurin, heh heh.
Värin valinta oli helpoin. Tarjolla valkoinen, musta tai keltainen. Musta ja nimi paperiin.
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
2012 KTM RC8R
KTM:n superbike sai pieniä teknisiä päivityksiä vuodeksi 2012, joilla on pyritty parantamaan paria tämänvuotisen mallin ongelmaa tai heikkoa kohtaa:
- vaihteiston toimintaa parannettu uudella vaihderummulla ja vaihdepolkimen linkustolla
- kampiakseli sekä vauhtipyörä ovat painavammat
- moottorinohjauksen asetuksia hiottu ja mm. joka vaihteelle on erilainen moottorijarruasetus
- jo ennestäänkin kattavassa mittaristossa lisätoimintoja
- keulassa on pehmeämmät jouset, mutta iskareiden ilmatilavuutta on kasvatettu
- takaiskarin linkuston ajokorkeudensäätöalue on laajempi
Mielenkiintoista, että ajokorkeuteen tai -geometriaan ei ole tulossa isompia muutoksia (ellei sitten takana vakioajokorkeus ole suurempi), koska 2011-mallissa oli hieman ongelmia maavaran kanssa. Tapit ja seisontatuki raapii helposti maata. Moottorissa on panostettu hieman parempaan alavääntöön lisätyllä massalla voimansiirrossa.
Ulkoisesti muutoksia ei ole ja väritykset säilyvät samoina. Toivottavasti ajokorkeuteen liittyvät ongelmatkin on ratkaistu. Edelleen pyörässä on markkinoiden parhaat säätömahdollisuudet kun lähes kaikki on säädettävissä niin ergonomian kuin geometrian suhteen.
Omilla "listoillani" yksi suosikkipyöristä.
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Kauden 2011 katusuperbiket testeissä
Tämän kauden superbikeluokan (1000cc 4-syl. ja 1200cc 2-syl.) pyöriä on ehditty testaamaan lehdistön toimesta kevään ja kesän aikana. Ohessa muutamia poimintoja ja linkkejä.
MCN vertaili kuinka uusi Kawasaki ZX-10R pärjää muita vastaan. Myös pelkät Euro-tykit testattiin.
Italialainen Motociclismo testasi kyykkyjä keväisessä Monzassa, sekä radalla että dynossa. Grazie!
Jenkkilehti MotoUSA järjesti myös perinteeksi muodostuneen Superbike Smackdowninsa. Jälleen pyörät testattiin erikseen radalla ja kadulla. Suosittelen, paljon dataa ja kuvia.
Saksalainen Motorrad on ehtinyt julkaista vasta oman katutestinsä. Normaalisti heiltä tulee 3-osainen testi. Myös saksalaisilla on aina ollut melko hyvät ja syvääluotaavat testit, tässäkin on sivulla 4 paljon teknistä dataa ja mittausarvoja. Myös paljon kuvia pyöristä. Plussaa ohjaamokuvista.
Brittilehti FastBikes on juuri julkaissut oman Sport Bike of the Year -testinsä. Lehtipisteestä voi irtonumero löytyä.
Jos jokin kieli ei käänny niin esim. Google kääntäjä kääntää monet em. jutut melko sujuvaksi englanniksi. Toivottavasti noista löytyy apua pyörän valintaan. Varmasti kaikissa on tarpeeksi suorituskykyä ja monet mittaus- sekä testitulokset ovat hieman erilaisia eri lehtien testissä, joten parasta on mahdoton sanoa. Mutta kyllä sieltä samoja pointteja nousee esiin monen pyörän kohdalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)