Poliisi siis valvoo toukokuun ajan meluja tehostetusti. Poliisin mukaan ensimmäinen seulanta suoritetaan korvakuulolla, jonka perusteella liputetaan kovaäänisimmät pyörät tarkempaan testiin. Laissa varsinaisesta mittaustapahtumasta on kerrottu mm. näin:
14 §Sekä (koskee uudempia E-tyyppikilvellä varustettuja pyöriä):
Käytönaikaisen melun mittaus
1. Ajoneuvon käytönaikainen äänitaso on mitattava ajoneuvon ollessa paikallaan ja moottorin käydessä nopeudella, joka vastaa puolta moottorin suurimman tehon pyörintänopeudesta. Kun tasainen pyörintänopeus on saavutettu, kaasu päästetään mahdollisimman nopeasti nolla-asentoon. Testitulos on testisarjan korkein lähimpään kokonaislukuun pyöristettynä ilmoitettava LAF-tulos, eli enimmäistaso määritettynä taajuuspainostusta A ja aikapainotusta F (Fast) käyttäen, koko mittausjaksolta alkaen tasaisista kierroksista ja päättyen heti kun moottori saavuttaa tyhjäkäynnin pyörintänopeuden. Huomioon otetaan vain kolmessa peräkkäisessä mittauksessa saadut mittaustulokset, joiden väliset erot eivät ole yli 2 dB(A).
2. Mittalaitteena käytetään äänenpainetason mittaria, joka täyttää vähintään standardin ISO/IEC 61672 tarkkuustason 2 tai vastaavat vaatimukset. Mittarin tulee olla kalibroitu valmistajan ohjeiden mukaan. Mittarin tuloksen pysyvyys tulee testata ennen testisarjaa ja sen jälkeen. Mittauslaitteen virhemarginaali vähennetään mittaustuloksesta ennen pyöristystä.
3. Mittalaite asetetaan vaakasuunnassa 0,5 m etäisyydelle poistoaukosta 45 asteen kulmaan pakoputken poistoaukon suuntaan nähden sekä pystysuunnassa pakoputken ulostulon tai vähintään 0,2 m korkeudelle testiradan suuntaisesti. Jos pakoputkessa on useampia ulostuloja, mittalaite asetetaan niistä korkeimmalla sijaitsevan korkeudelle. Jos ulostulot sijaitsevat eri puolilla ajoneuvoa tai yli 0,3 m päässä toisistaan, melutaso mitataan eri ulostuloille erikseen ja testituloksena käytetään korkeinta arvoa.
4. Melutaso mitataan asfaltti- tai betonialustalla taikka muulla vastaavalla alustalla, joka ei aiheuta merkittäviä akustisia häiriöitä. Mittauspaikalla 3 m etäisyydellä ajoneuvosta ei saa olla muita akustisia esteitä kuin enintään kaksi mittauksen suorittajaa. Mittauspaikan taustaäänitason on oltava vähintään 10 dB(A) pienempi kuin mitattavan ajoneuvon äänitaso.
5. Jos ajoneuvossa ei ole kierroslukumittaria, oikea pyörintänopeus tulee määrittää erillisellä laitteella.
4 §:n mukaisessa mittauksessa ajoneuvon melu ei ylitä enempää kuin 5 dB(A) valmistajan kilvessä ilmoitettua käytönaikaista meluarvoa.
Lain mukaan mittaustilanne on siis selkeästi selostettu ja järkeenkäypä. Se, mikä tässä on mielestäni ongelmallista, on mittaustilanteeseen tulevat muutokset ns. kenttäolosuhteissa. Esimerkiksi tänään oli juttu MTV3:n uutisissa, jossa mitattiin omistajan mukaan n. 1000km ajetusta uudesta ja moottoriltaan sekä pakoputkiston osalta täysin vakiosta Kawasaki Z750:stä tulos, joka oli 6 dB yli sallitun rajan. Kuitenkin maalaisjärki voitti ja pyörästä ei poistettu rekisterikilpeä. Mittaustapahtumia näkyy kyseisessä uutisjutussa ja onhan se niin pielessä kuin voi olla. Desibelimittari on suunnilleen siellä päin ja muutaman metrin päässä on jatkuvaa, muun liikenteen aiheuttamaa ohiajomelua vaikuttamassa tulokseen. Liikenteen lisäksi muita vaikuttavia tekijöitä voivat olla mm. tierakenteet ja rakennukset, joista melu heijastuu vääristäen mittaustulosta.
Lisäksi kannattaa huomata, että mittauskierrokset (puolet moottorin suurimman tehon pyörintänopeudesta) ei ole sama kuin kierroslukumittarin punarajan mukaan laskettu kierroslukumäärä. Normaalisti huipputeho tulee alle punarajan. Eli tarkan mittauskierrosluvun määrittäminen voi olla haastavaa ja ei välttämättä täysin yksiselitteinen jos esimerkiksi huippukierroksia ei tiedetä.
Mittaustapa on lain mukaan erilainen kuin mihin on totuttu esimerkiksi moottoriradoilla, joissa kierrokset nostetaan määrätylle tasolle, pidetään siinä ja otetaan dB-mittarin lukema. Nyt kierrokset lasketaan mittaustasolta tyhjäkäynnille. Lisäksi tärkeänä pointtina on (varsinkin raja-arvoa lähentelevissä tuloksissa) pyörien kierroslukumittareiden epätarkkuus. Niissä on pientä heittoa, kuten on nopeusmittareissakin. Eihän ylinopeussakkojakaan anneta virheellisen nopeusmittarilukeman perusteella mitatulla nopeudella. Esimerkiksi aiemmassa pyörässäni oli 0,5-2,0 desibelin ero jo pienellä (100-300rpm) kierrosluvun muutoksella, jonka hallitseminen oli melko hankalaa mittarin epätarkkuudesta ja kaasuvasteesta johtuen. Tuon kanssa sain painia radalla pariin otteeseen.
Mikäli pyörään on vaihdettu ja muutoskatsastettu E-hyväksytty pakoputki, ei sekään oli oikotie onneen, sillä E-merkityn putken muutoskatsastus ei ole pakollinen, eikä täten takaa selviytymistä melutestistä. Varmasti mielenkiintoinen tilanne jos joku on muutoskatsastanut putkiston, joka on mitattu katsastusasemalla ja tulos on laillinen, ja poliisi sitten mittaa erilaisen tuloksen tien päällä ja nappaa kilvet parempaan talteen. On myös arveluttavaa kuinka hanakasti kilpiä ruuvataan irti. MMAF:n mukaan "kilpien vienti on äärimmäinen turvaamistoimi ja sitä saa käyttää vain silloin, kun (a) verot on maksamatta, kyseessä on (b) jatkuva ja ilmiselvä vakava piittaamattomuus (samasta aiheesta toistuvia sakkoja ja huomautuksia jotka eivät kuitenkaan johda muutoskatsastukseen) tai (c) ajoneuvosta on vakavaa vaaraa ympäristölle tai turvallisuudelle".
Jos kilvet lähtevät, on edessä katsastusasemalla käynti. Mielenkiintoista on, että mikäli pyörä ei ole tyyppihyväksytty (käytännössä vanhempi pyörä), katsastuskonttorilla mittaustapahtuma voi olla sekä staattinen että ohiajomittaus. Hyväksyttyyn katsastukseen riittää, että toinen noista mittauksista on hyväksytty. Kinkkisen asiasta tekee sen, että poliisi ei varmasti tee ohiajomittauksia, mutta katsastusasemat hyväksyvät ohiajomittauksen. Eli pyörä voi olla laillinen katsastuskonttorin mittauksissa muttei poliisin mittauksissa. Tyyppihyväksytyille pyörille (E-tyyppikilpi) mittaus on staattinen.
Jos putket on vaihdettu, on syytä olla hieman huolissaan kuinka mahdollisessa mittatilanteessa käy, varsinkin jos putkisto ei ole E-hyväksytty, jotka oletusarvoisesti ovat hiljaisemmat kuin ns. race use only-putket. Tämän asian ymmärrän, koska ns. aftermarket-putkisto ja -äänenvaimennin on usein äänekkäämpi kuin vakioputket. Ongelmallisen koko sopasta tekee se, jos täysin vakiokuntoisetkaan pyörät eivät läpäise testiä. Toivottavasti näitä tilanteita ei pääse syntymään, jo lähtökohtaisesti mittausten valikoimisen perusteella. Eli korvakuulolla valitaan äänekkäimmät pyörät ja olisi vaikea uskoa, että poliisi alkaa järjestelmällisesti poimimaan vakiokuntoisia pyöriä testiin. Silti on pakko kysyä: missä on vikaa, jos vakiokuntoinen ja EU-tyyppihyväksytty pyörä ei läpäise polisiin tienvarsimittausta? Toivottavasti ei anneta liikaa painoarvoa yksittäiselle kenttämittaukselle, jonka tulos eroaa (suurestikin) viranomaisten tarkoista ja olosuhteiltaan kontrolloiduista testeistä pyörien tyyppihyväksyntää varten. Jos vakiopyörästä lähtee kilvet, niin kuka maksaa tästä kuluttajalle aiheutuneet kulut (sakko, uusintakatsastus ja muut kulut)? Mikä on pyörävalmistajan ja maahantuojan vastuu tällaisissa tapauksissa? MMAF on tehnyt myös mielenkiintoisen kysymyslistan poliisille, toivottavasti vastaavat.