Netissä tulee aina välillä vastaan kaikkea kivaa. Tässä muutamia löytöjä viime ajoilta.
Final builds. Californialainen entinen it-jamppa, nykyinen poliisi ja ties mitä, on rakennellut muutamia aika hienoja Ducateja, joissa ainakin osien speksit ovat kohdallaan. Pakko nostaa hattua kun jaksaa haalia ja ennen kaikkea kytätä kaikkia harvinaisia ex-SBK osia ebaystä ja muita ei-niin-jokapojan tuning-palikoita. Esimerkiksi tässä uusimassakin lähdetään liikkeelle kevyesti kolmella eri SBK-takahaarukalla. Siitä onkin sitten hyvä valita minkä laittaa pyörään. Moni olisi sekaisin jo yhdestä vastaavasta haarukasta. Muutenkin yksityiskohtiin paneutuminen, dokumentointi ja kärsivällisyys on vaikuttavaa. Ehkä jotkin hänen projektit ovat vähän liian ylitehtyjä ja en tiedä onko käytetty enemmän show'ta kuin go'ta. Silti tyylikkäitä ja arvokkaita pelejä.
Ducati.ms-foorumilla on muitakin hyviä löytöjä. Jotkut tykkäävät pistää rahaa vähän enemmän Panigalen virittelyyn. Tykkään erityisesti harvinaisempien pyörien tarinoista, joihin voi aina liittyä mielenkiintoista historiikkia. Onneksi Ducatilla on tapana myydä entisiä kisapyöriään eteenpäin, joten näitä aina ajan kanssa rantautuu harrastajien käsiin, kuten tämä Carl Fogartyn exä.
Vastaavasti esimerkiksi HRC museoi kaikki omat tehdastallien erikoisuutensa ja hyvä jos edes osia löytyy yksityisiltä. Tietysti jotain SBK-laitetta voi löytyä asiakastiimeiltä. Onneksi myös tehtaan tuesta nauttiva TenKate Racing myy kaikkea kivaa, joten jos on rata-Honda hakusessa niin kannattaa tutustua. Miten olisi esimerkiksi SBK-spekseillä oleva Fireblade? Entinen Johnny Rean tai Leon Haslamin käyttämä kisapyörä tuo ei ole, mutta kun alkaa ynnäilemään noiden osien summaa niin tuohan on oikea sijoitus. Vanteet, jarrut, alusta, moottorinohjaus ja -osat sekä erilaiset HRC-palikat ovat jo tuon hinnan arvoisia. Myös STK1000 ja Supersport-laitteita kaupan hyvään hintaan.
Eräs mielenkiintoinen kotimainen Projekti on Miikan Cafe Raaseri. Kannattaa vilkaista. Hän on myös ihan tekijämiehiä pyörän selässä kun on SM-tasollakin menestystä tullut. Suosittelen tutustumaan myös onboard-videoihin. Varsinkin Alastaron pätkät vakiolla S1000RR:llä on hyvää settiä.
Viime aikoina yksi suosikkisarjani Youtubessa on ehdottomasti Honda TT Legends-tiimistä kertova dokumenttisarja. Tässä ensimmäinen osa, muut löytyvät related videos-valikosta. Tähän mennessä on julkaistu osat 1-4. Sarjassa seurataan Honda Europen tehdastallia kauden 2012 aikana, jolloin he ajavat Endurance MM-sarjaa (mm. Suzuka 8hr ja Bol d'Or), Isle of Man TT:n sekä Irlannin RR-kisoja, eli oikeastaan kaikkiin suuriin pyöräkisoihin MotoGP:n ja SBK:n ulkopuolella. Hienosti toteutettu ja hyvää behind the scenes-materiaalia.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ducati 1199 Panigale. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ducati 1199 Panigale. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 12. helmikuuta 2014
perjantai 31. tammikuuta 2014
MP14
Tuli pyörähdettyä MP14-tapahtumassa, eli kotoisammin mp-messuilla. Yllättävän ruuhkainen oli jo perjantaina, harmi kun ei ole enää ollut torstai aukioloa, silloin oli aina tilaa kierrellä ja katsella. Tänä vuonna paikalla oli kaikki merkit ja maahantuojat Yamahaa lukuunottamatta. Ducatin osastolla oli varmasti eniten rahanarvoista tavaraa kun paikalla oli kaksin kappalein uusi 1199 Superleggera, toinen kokonaisena ja toinen purettuna. Onhan se insinöörihienoutta parhaimmillaan. Titaania, magnesiumia ja hiilikuitua. Namnam. Jotenkin jo pelkkä takaiskarin linkusto on taidetta. Kaikki osat hienosti koneistettuja, tilan käyttö optimoitu jokaisessa paikassa, kaiken kaikkiaan upea ilmestys. Hiilikuituinen takarunko myöskin xxx-osastoa. Hinnasta en ehkä ole samaa mieltä, okei siinä on materiaalivalinnat ylähyllyltä, tekniikkapuolella ladattu kaikki mitä Bolognasta löytyy, mutta silti hankala olisi maksaa 95 tonnia pyörästä, joka ei ole oikein saavuttanut legendan mainetta esimerkiksi kisamenestyksellä. Desmosedicikin oli halvempi ja se sentään oli jotain ihan uutta katupyörissä. Puhumattakaan muutamasta GP-voitoista ja myöhemmin 800cc-mestaruudesta. Lisäksi maahantuoja laittoi esille yhden Porsche 911 Turbo S:n, joten noissa kolmessa oli jo n. puolen miljoonan edestä leluja.
Toinen iso osasto oli Bemarilla. Hienosti useat mallit esillä monen eri värin/version voimin. Hyvä vertailla. Mukava oli istuilla peräjälkeen S1000RR ja nakumalli S1000R. Paljon saa eroa ajoasentoon kun siirtää tappeja muutaman sentin alas ja leventää ohjaustankoa. Kannattaa myös koeistua HP4. Aktiivialusta ei jousta yhtään kun on virrat pois päältä.
Yleisesti tämän vuoden messut oli selkeästi suunnattu adventure-segmentille. Sporttipyörät oli nyt vähemmistöä kun laukkusetit, soranorsut ja nappularenkaat oli ständeillä joka merkillä. Esimerkiksi KTM:llä ei ollut yhtään RC8R:ää esillä. Onneksi uutta 1290 Super Duke R:ää oli monta kappaletta koeistuttavana. On herkkä ja yllättävän pehmeänoloinen alusta.
Paras osasto oli Ajo Motorsportilla. Aki Ajo, Niklas Ajo ja Jack Miller sekä kaksi Moto3-kilpuria. Näytti olevan tiimikamppeet myös Eki Siukolalla. Juttelin pitkään Millerin kanssa ensi kaudesta, erittäin luottavaisin mielin on liikkeellä ja tyytyväinen kun alla on paras kalusto. Haluaisi voittaa jo Qatarin avauksen ja tietysti kotikisan Phillip Islandilla. Kovaa on aussin reissuelämä jo nuorena, sanoi asuvansa erossa perheestä Euroopassa koko vuoden, pääosin Barcelonan lähellä. On kuulemma jo tottunut tähän, joten nyt menee jo rutiinilla. Miller oli nyt Suomessa pari viikkoa ajamassa mm. jäärataa Ajon porukan kanssa. Sanoi, että täysin uniikki kokemus ja ei voi verrata mihinkään. Hän alkuun arveli että olisi vähän kuin dirt trackia ajaisi, mutta pidon tunne on täysin eri. Mukava ja rento aussijunnu, jota alan piireissä pidetään todella kovana talenttina ja suosikkina ensi kauteen. Onnea matkaan! Aloittavat testikauden heti ensi viikolla ja maanantaina jo kohti Espanjan aurinkoa. Minä menen toimistolle töihin lumisateessa. Ne valinnat...
Alla pari kuvaa: Jack Miller, Niklas Ajon Husqvarna, Superleggera kahdesti ja HP4.
Toinen iso osasto oli Bemarilla. Hienosti useat mallit esillä monen eri värin/version voimin. Hyvä vertailla. Mukava oli istuilla peräjälkeen S1000RR ja nakumalli S1000R. Paljon saa eroa ajoasentoon kun siirtää tappeja muutaman sentin alas ja leventää ohjaustankoa. Kannattaa myös koeistua HP4. Aktiivialusta ei jousta yhtään kun on virrat pois päältä.
Yleisesti tämän vuoden messut oli selkeästi suunnattu adventure-segmentille. Sporttipyörät oli nyt vähemmistöä kun laukkusetit, soranorsut ja nappularenkaat oli ständeillä joka merkillä. Esimerkiksi KTM:llä ei ollut yhtään RC8R:ää esillä. Onneksi uutta 1290 Super Duke R:ää oli monta kappaletta koeistuttavana. On herkkä ja yllättävän pehmeänoloinen alusta.
Paras osasto oli Ajo Motorsportilla. Aki Ajo, Niklas Ajo ja Jack Miller sekä kaksi Moto3-kilpuria. Näytti olevan tiimikamppeet myös Eki Siukolalla. Juttelin pitkään Millerin kanssa ensi kaudesta, erittäin luottavaisin mielin on liikkeellä ja tyytyväinen kun alla on paras kalusto. Haluaisi voittaa jo Qatarin avauksen ja tietysti kotikisan Phillip Islandilla. Kovaa on aussin reissuelämä jo nuorena, sanoi asuvansa erossa perheestä Euroopassa koko vuoden, pääosin Barcelonan lähellä. On kuulemma jo tottunut tähän, joten nyt menee jo rutiinilla. Miller oli nyt Suomessa pari viikkoa ajamassa mm. jäärataa Ajon porukan kanssa. Sanoi, että täysin uniikki kokemus ja ei voi verrata mihinkään. Hän alkuun arveli että olisi vähän kuin dirt trackia ajaisi, mutta pidon tunne on täysin eri. Mukava ja rento aussijunnu, jota alan piireissä pidetään todella kovana talenttina ja suosikkina ensi kauteen. Onnea matkaan! Aloittavat testikauden heti ensi viikolla ja maanantaina jo kohti Espanjan aurinkoa. Minä menen toimistolle töihin lumisateessa. Ne valinnat...
Alla pari kuvaa: Jack Miller, Niklas Ajon Husqvarna, Superleggera kahdesti ja HP4.
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Panigale coast to coast
Viime vuonna Indianapoliksen MotoGP-kisoissa kiertelin Ducati Islandilla. Kyseessä on Ducati North American näyttelyosasto varikolla. Siellä on kaikkea mitä liittyy Ducatiin: pyöriä ja lifestylea. Tuolloin heillä oli mm. kaikki superbike-mallisarjan pyörät esillä aina 851:stä alkaen. Lisäksi muita pyöriä oli paljon näytillä. Siellä seassa oli Panigale S, jossa oli Kalifornian kilvet. Mietin tuolloin, että eikö heillä ollut laittaa esille muuta pyörää vaan piti roudata S-malli aina Kaliforniasta asti. Perustelin sitä mielessäni, että Kalifornia on heidän suurin ja tärkein markkina-alue, joten ehkä siksi sieltä löytyi ylimääräinen. Silti luulisi, että paikallisesti olisi löytynyt edes yksi näytille. Noh, enpä jäänyt asiaan tuolloin pohtimaan sen enempää. Tänään sain sitten vastauksen tähän kysymykseen kun lueskelin advrideria: Dennis Matson Kaliforniasta oli ajamassa läpi mantereen uudella Panigalella. Ja erittäin todennäköisesti katselin juuri hänen pyörää Indyn Ducati Islandilla. Näin se maailma on pieni ja palaset loksahtaa kohdilleen. Kieltämättä kova suoritus lähteä baanalle keskikesällä ja vieläpä uudella pyörällä, joka ei ole kaikkein paras matkakäyttöön. Mutta se asenne ja intohimo ratkaisee. Kun esimerkiksi noita Coloradon kuvia katselee niin eipä jokunen satamailia suoraa interstatea aavikolla tunnu missään kun pääsee vetelemään kunnon vuoristotietä Superbikella. Kuvittelepa joku goldwingi siihen alle. Juuei kiitos.
Ja onhan miehellä sanakin hallussa, joten lukijakin pääsee nauttimaan seikkailusta. Juuri tällaiset matkatarinat ovat hienoimpia. Yksi aamu päätät lähteä ajamaan ilman sen suurempaa määränpäätä tai suunnitelmia. Fiiliksen mukaan vaan. Tuolla tavalla löytää niitä elämän hienoja hetkiä, mitkä muuten jäisi saavuttamatta täyteen buukatussa duunarin arkielämässä.
Kannattaa myös lueskella aivan loppuun asti, nimittäin reissu ja pyörävalinta on kantanut hedelmää oikein isosti. Ducati palkitsi hänet varsin mielenkiintoisella lahjalla. Oli kyllä sen arvoista kun matkanjälkeinen määräaikaishuolto maksoi lähes 2000 dollaria. No pain no gain.
Hell for Leatherissa myös miehen mietteitä reissusta ja Panigalesta.
Ja onhan miehellä sanakin hallussa, joten lukijakin pääsee nauttimaan seikkailusta. Juuri tällaiset matkatarinat ovat hienoimpia. Yksi aamu päätät lähteä ajamaan ilman sen suurempaa määränpäätä tai suunnitelmia. Fiiliksen mukaan vaan. Tuolla tavalla löytää niitä elämän hienoja hetkiä, mitkä muuten jäisi saavuttamatta täyteen buukatussa duunarin arkielämässä.
Kannattaa myös lueskella aivan loppuun asti, nimittäin reissu ja pyörävalinta on kantanut hedelmää oikein isosti. Ducati palkitsi hänet varsin mielenkiintoisella lahjalla. Oli kyllä sen arvoista kun matkanjälkeinen määräaikaishuolto maksoi lähes 2000 dollaria. No pain no gain.
Hell for Leatherissa myös miehen mietteitä reissusta ja Panigalesta.
torstai 18. huhtikuuta 2013
Motociclismon testi
Kevät tulee ja media alkaa pikkuhiljaa testaamaan uusia pyöriä. Tälle vuodelle tuli monta uutta herkkupalaa, jotka italialainen Motociclismo otti heti testiin.
Aprilia toi kehitysversion RSV4:sta. ABS-jarrut, isompi tankki, pikkupäivityksiä elektroniikkaan ja geometriaan. BMW:ltä tuli HP4, jossa uusi aktiivijousitus ja elektroniikkaa muutenkin hieman paranneltu koodin puolesta. Ducatilta tuli R-malli Panigalesta ja MV Agustan F4RR on heidän mallistonsa huippuversio, nyt uudistuneella elektorniikalla yli 200 hevosvoiman tehoilla. Motociclismo testasi tämän nelikon kahdella eri radalla ja ykköskuskiksi valittiin Italian CIV-sarjan mestari Ilario Dionisi.
Aluksi testattiin pienellä San Martino del Lagon radalla. Kierrosajat:
APRILIA RSV4 FACTORY
Kuski 1 1'29 "79
Kuski 2 1'31 "52
BMW HP4
Kuski 1 1'30 "75
Kuski 2 1'32 "15
DUCATI 1199 PANIGALE R
Kuski 1 1'31 "28
Kuski 2 1'32 "83
MV AGUSTA F4 RR
Kuski 1 1'32 "94
Kuski 2 1'33 "15
Toinen testipäivä oli GP-kisoistakin tutulla Misanon radalla.
APRILIA RSV4 FACTORY
Kuski 1 1'42 "73
Kuski 2 1'46 "55
BMW HP4
Kuski 1 1'42 "78
Kuski 2 1'46 "52
DUCATI 1199 PANIGALE R
Kuski 1 1'43 "38
Kuski 2 1'46 "82
MV AGUSTA F4 RR
Kuski 1 1'44 "17
Kuski 2 -------
Aika isoja eroja ja mm. ero Aprilian ja MV:n välillä on yli 3 sekuntia noinkin lyhyellä kierroksella. Jopa lehden oma testikuski oli nopeampi Aprilialla kuin kisakuski MV Agustalla. Syyt tähän oli MV:n ongelmallinen elektroniikka (luistonesto toimi ajoittain) ja muutenkin selkeästi heikoin elektroniikkapaketti, joten kuljettajat eivät saaneet luottoa pyörään. Lisäksi kaasuvaste on karkea ja koneteholtaan 200 heppainen laite noilla ominaisuuksilla on varmasti nihkeä ajaa täysillä kun luottoa ei saa pyörään. Aprilian edut ovat hieno käytös ja sujuvasti toimiva elektroniikka. Helppo ajaa. Bemari on mukavin, paras jarruissa ja tehoa piisaa. Selkeästi aktiivialustan edut näkyvät kun pyörän alusta on niin monipuolinen ja toimiva joka tilanteessa, mm ei liian kova mutkissa muttei liian pehmeä kovissa jarrutuksissa. Ducati oli hankalahko tai erilainen ajaa. Hankalahko on ehkä turhan karkea ilmaisu, koska mm. moottorin käytös ja kaasutuntuma ovat hyvät mutta tietyt osa-alueet ajettavuudessa, mm. mutkien sisäänmenossa, eivät ole parasta luokkaa. Panigale ei välttämättä ole niin sulava ja helppo kuin Bemari tai Aprilia. Ehkä luonteikas kuvastaa (jälleen) Ducatia parhaiten.
Nopeammalla Misanon radalla Bemarin teho kirii eroa Apriliaan, samoin MV on paremmin vauhdissa mukana. Erityisesti F4RR:n keulan tuntuma nopeissa mutkissa oli upeaa. Vastaavasti takarenkaan tuntuma on heikompi ja agressiivinen teho huonon luistoneston kanssa on huono yhdistelmä ja kovin kierrosaika ajettiinkin ilman luistonestoa. Silti tulokset ovat hyvin samantyyppiset kuin teknisemmällä San Martino del Lagon radalla. Tiukin taisto oli kakkospaikasta Bemarin ja Ducatin välillä, jonka BMW HP4 vei hiuskarvan mitalla.
Renkaina testissä oli Pirelli Supercorsa SC2.
Mitatut huipputehot takapyörältä ja maksimivääntömomentit:
Aprilia 165,30hv / 103,8Nm
BMW 179,91hv / 107,73Nm
Ducati 173,61hv / 118,64Nm
MV Agusta 181,11hv / 103,11Nm
Hieman yllättäen F4RR on tehokkain vaikka mm. HP4:ssa on vakiona Akrapovicin putkisto, joka on mm. Performance Bikesin mittauksissa tuonut n. 5 lisäheppaa vakio-S1000RR:n tehoihin. Lisäksi Panigale R:ssä paremmat tehot kuin perus- ja S-malleissa. mm. putkiston ja korkeammalle kiertävän moottorin myötä. RSV4 on tehottomin, mutta se ei näy kierrosajoissa, ja itse asiassa vain korostaa rungon ominaisuuksia, joilla on paikattava pientä takamatkaa huipputehon suhteen.
Testi on luettavissa kokonaisuudessa Motociclismon numerossa 5/2013 ja osittain netissä.
Lisäksi kaivelin testissä olleiden pyörien kotimaiset ovh-hinnat autoveroineen:
Aprilia 24,990.00€
BMW 29,125.17€
Ducati 48,204.31€
MV Agusta 34,500.00€
Kaikkiaan mielenkiintoinen testiavaus ja hienoa, että oli otettu parhaat versiot kaikista malleista. Toisaalta perusmallit olisivat ehkä enemmän kuluttujaystävälliset, mutta niitä tullaan kyllä näkemään muissa testeissä. Lisäksi tämäkään testi ei ollut ongelmaton, joten osaltaan MV:n noinkin isoa eroa kärkeen ei voida pitää täytenä totuutena. Mutta huolimatta pikku vioista, se oli heikoin pyörä näistä neljästä. Ehkä MV:n rajatut resurssit ja kilpatoiminnan puute alkaa näkymään näin kovassa kehitysmarssissa.
Aprilia toi kehitysversion RSV4:sta. ABS-jarrut, isompi tankki, pikkupäivityksiä elektroniikkaan ja geometriaan. BMW:ltä tuli HP4, jossa uusi aktiivijousitus ja elektroniikkaa muutenkin hieman paranneltu koodin puolesta. Ducatilta tuli R-malli Panigalesta ja MV Agustan F4RR on heidän mallistonsa huippuversio, nyt uudistuneella elektorniikalla yli 200 hevosvoiman tehoilla. Motociclismo testasi tämän nelikon kahdella eri radalla ja ykköskuskiksi valittiin Italian CIV-sarjan mestari Ilario Dionisi.
Aluksi testattiin pienellä San Martino del Lagon radalla. Kierrosajat:
APRILIA RSV4 FACTORY
Kuski 1 1'29 "79
Kuski 2 1'31 "52
BMW HP4
Kuski 1 1'30 "75
Kuski 2 1'32 "15
DUCATI 1199 PANIGALE R
Kuski 1 1'31 "28
Kuski 2 1'32 "83
MV AGUSTA F4 RR
Kuski 1 1'32 "94
Kuski 2 1'33 "15
Toinen testipäivä oli GP-kisoistakin tutulla Misanon radalla.
APRILIA RSV4 FACTORY
Kuski 1 1'42 "73
Kuski 2 1'46 "55
BMW HP4
Kuski 1 1'42 "78
Kuski 2 1'46 "52
DUCATI 1199 PANIGALE R
Kuski 1 1'43 "38
Kuski 2 1'46 "82
MV AGUSTA F4 RR
Kuski 1 1'44 "17
Kuski 2 -------
Aika isoja eroja ja mm. ero Aprilian ja MV:n välillä on yli 3 sekuntia noinkin lyhyellä kierroksella. Jopa lehden oma testikuski oli nopeampi Aprilialla kuin kisakuski MV Agustalla. Syyt tähän oli MV:n ongelmallinen elektroniikka (luistonesto toimi ajoittain) ja muutenkin selkeästi heikoin elektroniikkapaketti, joten kuljettajat eivät saaneet luottoa pyörään. Lisäksi kaasuvaste on karkea ja koneteholtaan 200 heppainen laite noilla ominaisuuksilla on varmasti nihkeä ajaa täysillä kun luottoa ei saa pyörään. Aprilian edut ovat hieno käytös ja sujuvasti toimiva elektroniikka. Helppo ajaa. Bemari on mukavin, paras jarruissa ja tehoa piisaa. Selkeästi aktiivialustan edut näkyvät kun pyörän alusta on niin monipuolinen ja toimiva joka tilanteessa, mm ei liian kova mutkissa muttei liian pehmeä kovissa jarrutuksissa. Ducati oli hankalahko tai erilainen ajaa. Hankalahko on ehkä turhan karkea ilmaisu, koska mm. moottorin käytös ja kaasutuntuma ovat hyvät mutta tietyt osa-alueet ajettavuudessa, mm. mutkien sisäänmenossa, eivät ole parasta luokkaa. Panigale ei välttämättä ole niin sulava ja helppo kuin Bemari tai Aprilia. Ehkä luonteikas kuvastaa (jälleen) Ducatia parhaiten.
Nopeammalla Misanon radalla Bemarin teho kirii eroa Apriliaan, samoin MV on paremmin vauhdissa mukana. Erityisesti F4RR:n keulan tuntuma nopeissa mutkissa oli upeaa. Vastaavasti takarenkaan tuntuma on heikompi ja agressiivinen teho huonon luistoneston kanssa on huono yhdistelmä ja kovin kierrosaika ajettiinkin ilman luistonestoa. Silti tulokset ovat hyvin samantyyppiset kuin teknisemmällä San Martino del Lagon radalla. Tiukin taisto oli kakkospaikasta Bemarin ja Ducatin välillä, jonka BMW HP4 vei hiuskarvan mitalla.
Renkaina testissä oli Pirelli Supercorsa SC2.
Mitatut huipputehot takapyörältä ja maksimivääntömomentit:
Aprilia 165,30hv / 103,8Nm
BMW 179,91hv / 107,73Nm
Ducati 173,61hv / 118,64Nm
MV Agusta 181,11hv / 103,11Nm
Hieman yllättäen F4RR on tehokkain vaikka mm. HP4:ssa on vakiona Akrapovicin putkisto, joka on mm. Performance Bikesin mittauksissa tuonut n. 5 lisäheppaa vakio-S1000RR:n tehoihin. Lisäksi Panigale R:ssä paremmat tehot kuin perus- ja S-malleissa. mm. putkiston ja korkeammalle kiertävän moottorin myötä. RSV4 on tehottomin, mutta se ei näy kierrosajoissa, ja itse asiassa vain korostaa rungon ominaisuuksia, joilla on paikattava pientä takamatkaa huipputehon suhteen.
Testi on luettavissa kokonaisuudessa Motociclismon numerossa 5/2013 ja osittain netissä.
Lisäksi kaivelin testissä olleiden pyörien kotimaiset ovh-hinnat autoveroineen:
Aprilia 24,990.00€
BMW 29,125.17€
Ducati 48,204.31€
MV Agusta 34,500.00€
Kaikkiaan mielenkiintoinen testiavaus ja hienoa, että oli otettu parhaat versiot kaikista malleista. Toisaalta perusmallit olisivat ehkä enemmän kuluttujaystävälliset, mutta niitä tullaan kyllä näkemään muissa testeissä. Lisäksi tämäkään testi ei ollut ongelmaton, joten osaltaan MV:n noinkin isoa eroa kärkeen ei voida pitää täytenä totuutena. Mutta huolimatta pikku vioista, se oli heikoin pyörä näistä neljästä. Ehkä MV:n rajatut resurssit ja kilpatoiminnan puute alkaa näkymään näin kovassa kehitysmarssissa.
tiistai 13. marraskuuta 2012
2013 Ducati 1199 Panigale R
EICMA:ssa Ducati julkaisi uuden R-mallin. Perinteisesti superbike-malliston huipulla olleet R-mallit saavat näin ollen jatkoa. Sama laite on myös luokitteluversio Superbiken MM-sarjaan ensi kaudeksi.
Strategiset mitat 195hv ja 189kg (märkäpaino) ovat aivan kärkiosastoa luokassaan. Normimalliin verrattuna R:ssä on hiilikuitukatteet ja muita pienempiä hiilikuituosia, Termignonin putkisto, titaaniset kiertokanget, moottorissa 500rpm lisää kierroksia, uusi ecu-ohjelmisto, säädettävä takahaarukan korkeus/kiinnityspiste, 1,5kg kevyempi kuin Tricolore S-malli ja korkeampi pleksi. Muuten R:ssä on samat varusteet mm. elektroniikkapuolella kuin muissa versioissa.
Välttämättä muutokset eivät ole niin R-maisia kuin oli esimerkiksi 2000-luvun alkupuolella, jolloin R-malli erosi huomattavasti perusmallista alustaltaan ja moottorin osalta. Nyt mm. moottori on pääsoin sama (pl. kiertokanget ja moottorikartat), elektroniikkapaketti sama (DDA+ tiedonkeruu R:ssä vakiona), jarrut samat, sama alusta löytyy jo S-mallista, samat vanteet kuin S-mallissa... Niin ja Panigale R on myös kaksipaikkainen!? Minusta kaikki nämä kuitenkin kertoo enemmänkin siitä, kuinka kisaorientoitunut Panigale on jo muissa versioissa.
Alumiinitankin paljaasta pinnasta annan henkilökohtaisen plussapisteen. Kannattaa myös huomata, että 195hv on vakioputkiston teho. Termignonilla ja ecu-ohjelmistolla pitäisi tulla pikkaisen lisää huipputehoa ja erityisesti paikata vakioputken tehokuoppaa keskialueella. Hinta USA:ssa $29 995, vertailun vuoksi S-malli alkaen $22 995.
Strategiset mitat 195hv ja 189kg (märkäpaino) ovat aivan kärkiosastoa luokassaan. Normimalliin verrattuna R:ssä on hiilikuitukatteet ja muita pienempiä hiilikuituosia, Termignonin putkisto, titaaniset kiertokanget, moottorissa 500rpm lisää kierroksia, uusi ecu-ohjelmisto, säädettävä takahaarukan korkeus/kiinnityspiste, 1,5kg kevyempi kuin Tricolore S-malli ja korkeampi pleksi. Muuten R:ssä on samat varusteet mm. elektroniikkapuolella kuin muissa versioissa.
Välttämättä muutokset eivät ole niin R-maisia kuin oli esimerkiksi 2000-luvun alkupuolella, jolloin R-malli erosi huomattavasti perusmallista alustaltaan ja moottorin osalta. Nyt mm. moottori on pääsoin sama (pl. kiertokanget ja moottorikartat), elektroniikkapaketti sama (DDA+ tiedonkeruu R:ssä vakiona), jarrut samat, sama alusta löytyy jo S-mallista, samat vanteet kuin S-mallissa... Niin ja Panigale R on myös kaksipaikkainen!? Minusta kaikki nämä kuitenkin kertoo enemmänkin siitä, kuinka kisaorientoitunut Panigale on jo muissa versioissa.
Alumiinitankin paljaasta pinnasta annan henkilökohtaisen plussapisteen. Kannattaa myös huomata, että 195hv on vakioputkiston teho. Termignonilla ja ecu-ohjelmistolla pitäisi tulla pikkaisen lisää huipputehoa ja erityisesti paikata vakioputken tehokuoppaa keskialueella. Hinta USA:ssa $29 995, vertailun vuoksi S-malli alkaen $22 995.
perjantai 11. toukokuuta 2012
Kolme ylitse muiden
Crème de la crème. Nyt kun kauden 2012 tonnisten testejä alkaa tulemaan ulos, on kolme pyörää erottumassa muista: BMW S1000RR, Ducati 1199 Panigale S ja Aprilia RSV4 Factory aPRC. Mikä ei sinällään yllätä, kun katsoo mitä on tarjolla ja vertailee muihin kilpailijoihin. BMW paransi vain ennestäänkin kärjessä keikkunutta pyörää, Ducati toi kauden kovimman uutuuden ja Aprilialta saa SBK ja MotoGP-fiilistä samassa ketterässä paketissa. Kaikissa on tiptop elektroniikat, täysin erityyppiset moottorit, eksoottisia teknisiä yhteiskohtia, ulkonäköä... kaikkea mitä tämän hetken halutuimmat sporttipyörät edustavat.
Motociclismo.it on tehnyt varsin komean videon heidän omasta Monzan testistä. Lisää videoita, mm. onboardia täältä. Monza ratana asettaa hieman erilaiset haasteet pyörillä verrattuna ns. normaaleihin ratoihin. Monzassa huippunopeus, kiihtyvyys ja balanssi jarrutuksissa on tärkeintä. Ei ole yllätys, että BMW on nopein. Sen sijaan Aprilia ja Ducati tulevat melkolailla tasoissa vaikka Ducatissa on enemmän tehoa. Aprilia on pakko repiä eroa jarrutuksissa, mutkissa ja ulostuloissa koska kierrosaika on parempi kuin Ducatilla vaikka huippunopeus on lähes sama. Toisaalta Monza ei varmasti ole kaikkein suotuisin paikka twinille.
MCN ja Motorcycle.com testasivat pelkän kärkikolmikon keskenään:
... there's no bad bike here...
Motociclismo.it on tehnyt varsin komean videon heidän omasta Monzan testistä. Lisää videoita, mm. onboardia täältä. Monza ratana asettaa hieman erilaiset haasteet pyörillä verrattuna ns. normaaleihin ratoihin. Monzassa huippunopeus, kiihtyvyys ja balanssi jarrutuksissa on tärkeintä. Ei ole yllätys, että BMW on nopein. Sen sijaan Aprilia ja Ducati tulevat melkolailla tasoissa vaikka Ducatissa on enemmän tehoa. Aprilia on pakko repiä eroa jarrutuksissa, mutkissa ja ulostuloissa koska kierrosaika on parempi kuin Ducatilla vaikka huippunopeus on lähes sama. Toisaalta Monza ei varmasti ole kaikkein suotuisin paikka twinille.
MCN ja Motorcycle.com testasivat pelkän kärkikolmikon keskenään:
... there's no bad bike here...
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Uuden pyörän valinta
Uuden pyörän hankinta alkoi kummittelemaan tässä talven aikaan. Valintakriteereinä oli tietysti superbike-luokan katupyörä eli 1000cc 4-sylinterinen tai 1200cc twini. Toinen tärkeä tekijä oli pyörän eurooppalaisuus. Olen aiemmin omistanut vain japseja (ellei vm. 1980 Tunturi Trial mopoa lasketa), joten halu kokeilla europyörää oli suuri. Yhteiskunta-aktiiveille asiaa voi perustella vaikkapa henkilökohtaisena elvytyspakettina EU:n taloudelle. Mutta tärkeimpänä eurooppalaiset ovat tällä hetkellä mielestäni ohittaneet japanilaiset pyörien tekniikassa ja haluttavuudessa. Hintaeroakaan ei enää käytännössä ole takavuosien tapaan. Toki Japanista tulee yhä laadukasta ja luotettavaa pyörää, mutta eurooppalaisten kehityskulku, uutuudet ja teknologia on mielestäni kovemmalla tasolla tällä hetkellä. Japsien kohdalla olisin kokenut ostavani vain jonkun yliyliylivuotisen 2009 mallin.
Noilla kriteereillä vaihtoehdoiksi jäi Aprilia RSV4, BMW S1000RR, Ducati 1198 ja 1199 Panigale, KTM RC8 R ja MV Agusta F4. Eri versioineen tietysti. Could be worse.
Aprilian kohdalla oli tarjolla mielestäni parhaiten ajettava sporttipyörä, jolla olen koskaan ajanut. Sittemmin Noalen pojat ovat lisänneet pyörään upean aPRC-elektroniikkapaketin sekä hioneet pyörää kevyellä teknisellä faceliftillä, jolla korjattiin muutamia "ykköskoppaisen" puutteita. Kuitenkin pyörä on pääosin samanlainen. Tarjolla on perusmalli RSV4 R aPRC ja ylellisempi RSV4 Factory aPRC, joiden hintaero on n. 4 tonnia. Jatkoon.
Bemarissa puhuttelee teho. 2012 tuli uusi facelift ja pyörä on päässyt eroon alkutaipaleen pikkuongelmistaan mitä oli alkupään pyörien moottoreissa. Alustaa on muokattu radalta saatujen kokemusten perusteella (olen kuullut tuon joskus ennenkin). Testivoittajaa on siis muokattu paremmaksi. Muutenkin pyörä tuntuu hyvältä paketilta ja selviää toiselle pudotuspelikierrokselle.
Ducatin osalta pudotuspeli oli armoton, koska rahat eivät riitä Panigaleen (edes perusmalliin) ja 1198:kin on vielä poistuvana mallina hinnoissaan. Hieno pyörä, mutta minusta ei niin paljon vastinetta rahoille kuin joillain muilla. Lisäksi Panigale täysin uutena mallina voi kärsiä pienistä lastentaudeista (toki niissä on takuu), joten beta-testaajaksi en halua ryhtyä. Katsotaan tilanne uusiksi parin vuoden päästä, jolloin hinnat ovat tippuneet ja pyörien mahdolliset ongelmat ovat tulleet esille.
RC8 R on yksi suosikkejani. Jämäkkä v-twin, hieno muotoilu, täysin säädettävä ergonomia, laadukkaat osat... hintakaan ei ole täysin mahdoton. Viimeisenä kahtena vuonna tehdas on vielä päivittänyt pyörää ahkerasti. Jatkoon.
MV Agustan osalta oli ristiriitaiset tunteet. Tarjolla F4 RR Corsacorta ja F4 R, joskin RR jäi pois budjettisyistä. Mielikuvaosastolla voittajatyyppi mutta paperilla häviää muille. Kaunis pyörä ja legendaarinen merkki mutta raakasti ajateltuna se ei tarjoa ominaisuuksien kohdalla jotain erilaista, tai sellaista mitä muilla ei olisi. Bemarin rivi-4 on parempi ja luistonesto ei pärjää muille. Alusta ja ajettavuus ei nouse muiden yläpuolelle. Hintakin on korkean puoleinen. Rantapallo kentälle jatkoajan jälkeen.
3 pyörän osalta valinta on hankalampi. Jokaisessa pyörässä on erilainen moottori: Apriliassa kisamainen V4, Bemarissa tylsähkö rivi-4 (kunnes kiekkamittarin neula ylittää 10 tonnin) ja KTM:ssä 200cc muita isompi v-twin. Kaikissa on paljon hyviä puolia, joskin yhtenä perusajatuksena minulla on hankkia sellainen pyörä, joka tarjoaa mahdollisimman paljon uutta minulle. Aprilia ja BMW toisi mukanaan hienot elektroniikat, joilla pääsee leikkimään ja koen sen itselleni lisäarvona ja houkuttelevana uutuutena. KTM on vielä old school ja elektroniikka on oikean puolen kahvassa. Lisäksi minulla on jo v-twin-kyykky, joten KTM jää rannalle. En koe, että siitä olisi ollut minulle niin paljon uutta ja erilaista, että hankinta kannattaisi. Lisäksi BMW ja Aprilia nostivat näiden pyörien rimaa uusille lukemille viime vuosina, minkä vain uusi Panigale pystynee ylittämään.
Eli jäljellä on enää Aprilia ja BMW, joista käytännössä valinta tapahtuu 3 pyörän välillä. Aprilian Öhlinsillä kuorrutettu Factory-malli on samanhintainen kuin S1000RR ja RSV4:sen perus R-malli puolestaan noin 4 000€ näitä halvempi. Hintaetu siis RSV4 R aPRC:llä. Toisaalta Factoryssa on Öhlins-alusta, kevyemmät takovanteet, magnesiumia moottorin kyljissä ja muuttuvapituuksiset imusuppilot. R-mallissa on BMW:n tapaan Sachs-alusta, erilaiset ja hieman raskaammat vanteet, alumiiniset moottorin posket ja kiinteät imusuppilot. Pyörät ovat painoiltaan lähes saman painoiset, baijerilaisessa on huipputehoa mutta italossa on paremmat äänet... Kinkkinen valinta.
Bemarin pudotan pois moottorin vuoksi (nyt meni weissbierit väärään kurkkuun Bemarifaneilla). Oikeastaan syy ei ole rivinelosen heikkoudessa vaan V4:sen tuomassa erilaisuudessa. Äänet ovat erilaiset, ajettavuus on hyvä ja pyörä on kapea moottorin vuoksi. Tehoa tuossakin riittää ja en ole koskaan omistanut V4-koneista pyörää. Lisäksi Aprilia myöntää 4 vuoden takuun ja vertaistukena tarjolla on loistava apriliaforum. Vastaavasti kotimaasta löytyy enemmän kokemusta Bemarista kuin Apriliasta, mikäli alustamuutoksia ja ratahifistelyä alkaa tekemään. Katukäyttöön molempien pyörien kohdalla ei ole tarvetta suurempaan modailuun tai virittelyyn, joten siltä osin vaakakupit eivät heilahtaneet puolin tai toisin. Henkisellä mielihyväpuolella mainittakoon RSV4:sen menestys Superbiken MM-sarjassa ja RSV4-pohjaisen MotoGP-pyörän lupaavat testivauhdit CRT-pyörien osalta. Pääsee noitakin sitten lähietäisyydeltä tutkimaan Indianapoliksen kisoissa kesällä.
Jäljellä siis tiukka valinta kahden version välillä. Lopulta voiton vei RSV4 R aPRC mielestäni paremman hinta/laatu-suhteensa vuoksi. Factory voi olla 5kg kevyempi em. osien myötä, mutta hintaeroa en purematta niele. Radiaali-monobloc Brembot ovat samat, aPRC on sama, runko on sama, moottori on sama... Öhlins-palikat eivät ole katumallien lippulaivatuotteita (esimerkiksi takaiskarina ei ole TTX-malli, ei edes ykkösversio, puhumattakaan uudesta Mk II:sta), lisäksi Sachsin alustassa ja varsinkin keulassa tuntuisi olevan potentiaalia big piston-rakenteen myötä (asiasta enemmän tietävien perusteella). Jos isompaa alustaremonttia tarvitsee tehdä, onpahan käytössä muutama tonni säästyneitä rahoja. Vanteissakin päivitetyt 2011 ja 2012 mallit ottivat kiinni Factoryn takoalumiineja painon suhteen. Magnesium on todella upean näköinen moottorissa (nykyisestä Hondasta nämä löytyy) ja se säästää vähän painossa, mutta en jää sen puutetta itkemään. Onpahan halvempi vaihtaa koneen posket kun vedän sen nurin, heh heh.
Värin valinta oli helpoin. Tarjolla valkoinen, musta tai keltainen. Musta ja nimi paperiin.
Noilla kriteereillä vaihtoehdoiksi jäi Aprilia RSV4, BMW S1000RR, Ducati 1198 ja 1199 Panigale, KTM RC8 R ja MV Agusta F4. Eri versioineen tietysti. Could be worse.
Aprilian kohdalla oli tarjolla mielestäni parhaiten ajettava sporttipyörä, jolla olen koskaan ajanut. Sittemmin Noalen pojat ovat lisänneet pyörään upean aPRC-elektroniikkapaketin sekä hioneet pyörää kevyellä teknisellä faceliftillä, jolla korjattiin muutamia "ykköskoppaisen" puutteita. Kuitenkin pyörä on pääosin samanlainen. Tarjolla on perusmalli RSV4 R aPRC ja ylellisempi RSV4 Factory aPRC, joiden hintaero on n. 4 tonnia. Jatkoon.
Bemarissa puhuttelee teho. 2012 tuli uusi facelift ja pyörä on päässyt eroon alkutaipaleen pikkuongelmistaan mitä oli alkupään pyörien moottoreissa. Alustaa on muokattu radalta saatujen kokemusten perusteella (olen kuullut tuon joskus ennenkin). Testivoittajaa on siis muokattu paremmaksi. Muutenkin pyörä tuntuu hyvältä paketilta ja selviää toiselle pudotuspelikierrokselle.
Ducatin osalta pudotuspeli oli armoton, koska rahat eivät riitä Panigaleen (edes perusmalliin) ja 1198:kin on vielä poistuvana mallina hinnoissaan. Hieno pyörä, mutta minusta ei niin paljon vastinetta rahoille kuin joillain muilla. Lisäksi Panigale täysin uutena mallina voi kärsiä pienistä lastentaudeista (toki niissä on takuu), joten beta-testaajaksi en halua ryhtyä. Katsotaan tilanne uusiksi parin vuoden päästä, jolloin hinnat ovat tippuneet ja pyörien mahdolliset ongelmat ovat tulleet esille.
RC8 R on yksi suosikkejani. Jämäkkä v-twin, hieno muotoilu, täysin säädettävä ergonomia, laadukkaat osat... hintakaan ei ole täysin mahdoton. Viimeisenä kahtena vuonna tehdas on vielä päivittänyt pyörää ahkerasti. Jatkoon.
MV Agustan osalta oli ristiriitaiset tunteet. Tarjolla F4 RR Corsacorta ja F4 R, joskin RR jäi pois budjettisyistä. Mielikuvaosastolla voittajatyyppi mutta paperilla häviää muille. Kaunis pyörä ja legendaarinen merkki mutta raakasti ajateltuna se ei tarjoa ominaisuuksien kohdalla jotain erilaista, tai sellaista mitä muilla ei olisi. Bemarin rivi-4 on parempi ja luistonesto ei pärjää muille. Alusta ja ajettavuus ei nouse muiden yläpuolelle. Hintakin on korkean puoleinen. Rantapallo kentälle jatkoajan jälkeen.
3 pyörän osalta valinta on hankalampi. Jokaisessa pyörässä on erilainen moottori: Apriliassa kisamainen V4, Bemarissa tylsähkö rivi-4 (kunnes kiekkamittarin neula ylittää 10 tonnin) ja KTM:ssä 200cc muita isompi v-twin. Kaikissa on paljon hyviä puolia, joskin yhtenä perusajatuksena minulla on hankkia sellainen pyörä, joka tarjoaa mahdollisimman paljon uutta minulle. Aprilia ja BMW toisi mukanaan hienot elektroniikat, joilla pääsee leikkimään ja koen sen itselleni lisäarvona ja houkuttelevana uutuutena. KTM on vielä old school ja elektroniikka on oikean puolen kahvassa. Lisäksi minulla on jo v-twin-kyykky, joten KTM jää rannalle. En koe, että siitä olisi ollut minulle niin paljon uutta ja erilaista, että hankinta kannattaisi. Lisäksi BMW ja Aprilia nostivat näiden pyörien rimaa uusille lukemille viime vuosina, minkä vain uusi Panigale pystynee ylittämään.
Eli jäljellä on enää Aprilia ja BMW, joista käytännössä valinta tapahtuu 3 pyörän välillä. Aprilian Öhlinsillä kuorrutettu Factory-malli on samanhintainen kuin S1000RR ja RSV4:sen perus R-malli puolestaan noin 4 000€ näitä halvempi. Hintaetu siis RSV4 R aPRC:llä. Toisaalta Factoryssa on Öhlins-alusta, kevyemmät takovanteet, magnesiumia moottorin kyljissä ja muuttuvapituuksiset imusuppilot. R-mallissa on BMW:n tapaan Sachs-alusta, erilaiset ja hieman raskaammat vanteet, alumiiniset moottorin posket ja kiinteät imusuppilot. Pyörät ovat painoiltaan lähes saman painoiset, baijerilaisessa on huipputehoa mutta italossa on paremmat äänet... Kinkkinen valinta.
Bemarin pudotan pois moottorin vuoksi (nyt meni weissbierit väärään kurkkuun Bemarifaneilla). Oikeastaan syy ei ole rivinelosen heikkoudessa vaan V4:sen tuomassa erilaisuudessa. Äänet ovat erilaiset, ajettavuus on hyvä ja pyörä on kapea moottorin vuoksi. Tehoa tuossakin riittää ja en ole koskaan omistanut V4-koneista pyörää. Lisäksi Aprilia myöntää 4 vuoden takuun ja vertaistukena tarjolla on loistava apriliaforum. Vastaavasti kotimaasta löytyy enemmän kokemusta Bemarista kuin Apriliasta, mikäli alustamuutoksia ja ratahifistelyä alkaa tekemään. Katukäyttöön molempien pyörien kohdalla ei ole tarvetta suurempaan modailuun tai virittelyyn, joten siltä osin vaakakupit eivät heilahtaneet puolin tai toisin. Henkisellä mielihyväpuolella mainittakoon RSV4:sen menestys Superbiken MM-sarjassa ja RSV4-pohjaisen MotoGP-pyörän lupaavat testivauhdit CRT-pyörien osalta. Pääsee noitakin sitten lähietäisyydeltä tutkimaan Indianapoliksen kisoissa kesällä.
Jäljellä siis tiukka valinta kahden version välillä. Lopulta voiton vei RSV4 R aPRC mielestäni paremman hinta/laatu-suhteensa vuoksi. Factory voi olla 5kg kevyempi em. osien myötä, mutta hintaeroa en purematta niele. Radiaali-monobloc Brembot ovat samat, aPRC on sama, runko on sama, moottori on sama... Öhlins-palikat eivät ole katumallien lippulaivatuotteita (esimerkiksi takaiskarina ei ole TTX-malli, ei edes ykkösversio, puhumattakaan uudesta Mk II:sta), lisäksi Sachsin alustassa ja varsinkin keulassa tuntuisi olevan potentiaalia big piston-rakenteen myötä (asiasta enemmän tietävien perusteella). Jos isompaa alustaremonttia tarvitsee tehdä, onpahan käytössä muutama tonni säästyneitä rahoja. Vanteissakin päivitetyt 2011 ja 2012 mallit ottivat kiinni Factoryn takoalumiineja painon suhteen. Magnesium on todella upean näköinen moottorissa (nykyisestä Hondasta nämä löytyy) ja se säästää vähän painossa, mutta en jää sen puutetta itkemään. Onpahan halvempi vaihtaa koneen posket kun vedän sen nurin, heh heh.
Värin valinta oli helpoin. Tarjolla valkoinen, musta tai keltainen. Musta ja nimi paperiin.
perjantai 17. helmikuuta 2012
1199 Panigale testiraportit
Viime viikonloppuna Ducati järjesti lehdistölle ensitestit uudelle 1199 Panigalelle Yas Marina F1 Circuitilla Abu Dhabissa. Lehdistöä kirittämässä oli mm. Troy Bayliss. Ohessa linkkejä jo julkaistuihin juttuihin ja videoihin, päivittelen listaa sitä mukaa kun niitä nettiin ilmaantuu lähiaikoina.
Visordown
Kevin Ash / Ash On Bikes
Motorcyclist Online
RED Live.it. Italiaksi, mutta google-kääntäjä auttaa.
Motociclismo.it. Sama käännettynä.
MotoUSA:n ensitunnelmat ja täysi raportti.
Motorcycle.com.
Sportrider
Tällä pitkällä videolla on hyviä yksityiskohtia, joskin välillä tylsähköä pressikuvien kuvaamista. HD-laadulle ja full screen:
Kirjoitusta päivitetty 25.2.2012
torstai 2. helmikuuta 2012
MP12 kohokohdat
Tuli pyörähdettyä MP12 moottoripyöränäyttelyssä. Lähinnä kiinnostavimmat pyörät oli tämän kauden uutuudet, Ducati 1199 Panigale ja MV Agusta F3. Molemmat olikin hienosti näytillä ja mm. F3:sta myös huippumalli Serie Oro. Namnam.
Jälleen vahvistui käsitys, jonka mukaan eurooppalaiset merkit ovat nyt todella vahvoilla. Heillä on kovia uutuuksia ja hintaero japanilaisiin on pieni tai sitä ei ole. Japsimerkkien osalta ainoastaan Kawasakilla oli pientä yristystä. Suzukilla on tällä hetkellä pieni notkelma pyörämalleissaan ja se kyllä näkyi myös heidän suhteellisen isolla osastolla. Ei oikein mikään malli kiinnostanut niin paljoa, että olisi tullut pysähdyttyä tutkimaan niitä tarkemmin. Honda ja Yamaha olivat jättäytyneet kokonaan pois, tosin muutamalla jälleenmyyjällä oli joitain pyöriä esillä.
Mielenkiintoista antia oli myös KTM:n osastolla, jossa Aki ja Niklas Ajo olivat kertomassa tuoreita Moto3-kuulumisia. Siinä muutama sananen päästiin vaihtamaan ja Aki yllättäen muisti minut taannoisesta Indianapoliksen reissusta. Puhetta oli myös tämän vuoden kisasta, mutta omat kuviot eivät ole vielä varmistuneet kisajärjestäjän puolelta. Sanoipa Aki lueskelleensa tätä blogia, mikä tietysti lämmitti mieltä. Tarkempia Moto3-turinoita sitten myöhemmin kausiennakossa.
Ducatin osastolla oli tietysti valovoimaisimpana tähtenä 1199 Panigale S. Kylmätyyppien perusteella varsin pienikokoinen pyörä. Istuinkorkeus on matala ja etäisyys clipareihin on lyhyempi kuin 1198:ssa. Pyörän kapeus on varmasti iso yllätys jos on tottunut rivi4-pyöriin.
Huomaa pyörän kapeus, takarengas on n. 20cm leveä:
Takaiskarin paikka on mielenkiintoinen, lisäksi linkuston suhde on muokattavissa lineraarisesta (F) progressiiviseen (P) vaihtamalla korkeussäätimen paikka (kuvassa keskimmäiset pultit) ja samalla pieni suojalevy kääntyy osoittamaan kumpi asetus on käytössä.
ABS-jarruyksikkö pyörän oikean sivukatteen alla moottorin vieressä:
Brembo M50-jarrut:
Toimistonäkymä:
MV Agustaa maahantuova MP-Racing oli panostanut hienosti tähän näyttelyyn. Kaikki uutuudet esillä ja F3:sen molemmat mallit näytillä. Samoin F4:sta oli täysi kattaus. Kuvat puhukoon puolestaan...
Bemarilta oli hieno veto esitellä S1000RR:n kaikki väriversiot. Ostaja pääsee siis kätevästi vertailemaan värit paikanpäällä yhdellä kertaa. Tuossa pari kuvaa, sininen väri ei jostain syystä tarttunut muistikortille. Myös uudistunut mittariston tausta on minusta mennyt hienompaan suuntaan.
Alla halvin eurooppalainen superbike:
Akrapovicia RC8R:ssä:
Yamaha R1:sen 50th Anniversary-mallit on numeroitu tankkiin liimatulla lätkällä. Kaikkiaan niitä tehdään 2000kpl. Tämä oli nro. 495.
Triumphilla oli luonnollisesti Daytonan eri versioiden lisäksi ehkäpä kauden kuumin sporttinaku-uutuus eli Speed Triple R. Öhlinsin NIX30 haarukka ja TTX36 takaiskari sekä PVM:n upeat takovanteet. Tuohon vielä kun laittaa Arrow'n 3-1 putkiston kiinni niin alkaa olemaan aika täydellinen paketti sporttiseksi yleispyöräksi (etuvalovarauksella), jolla vetää maaseutu-GP:tä ja rataa.
Loppuun näyttelyn legendaarisin pyörä. Nostalgia-osastolla on paljon hienoja vanhoja kilpureita. Paronin muistollekin oli tehty hieno tribuutti:
Jälleen vahvistui käsitys, jonka mukaan eurooppalaiset merkit ovat nyt todella vahvoilla. Heillä on kovia uutuuksia ja hintaero japanilaisiin on pieni tai sitä ei ole. Japsimerkkien osalta ainoastaan Kawasakilla oli pientä yristystä. Suzukilla on tällä hetkellä pieni notkelma pyörämalleissaan ja se kyllä näkyi myös heidän suhteellisen isolla osastolla. Ei oikein mikään malli kiinnostanut niin paljoa, että olisi tullut pysähdyttyä tutkimaan niitä tarkemmin. Honda ja Yamaha olivat jättäytyneet kokonaan pois, tosin muutamalla jälleenmyyjällä oli joitain pyöriä esillä.
Mielenkiintoista antia oli myös KTM:n osastolla, jossa Aki ja Niklas Ajo olivat kertomassa tuoreita Moto3-kuulumisia. Siinä muutama sananen päästiin vaihtamaan ja Aki yllättäen muisti minut taannoisesta Indianapoliksen reissusta. Puhetta oli myös tämän vuoden kisasta, mutta omat kuviot eivät ole vielä varmistuneet kisajärjestäjän puolelta. Sanoipa Aki lueskelleensa tätä blogia, mikä tietysti lämmitti mieltä. Tarkempia Moto3-turinoita sitten myöhemmin kausiennakossa.
Ducatin osastolla oli tietysti valovoimaisimpana tähtenä 1199 Panigale S. Kylmätyyppien perusteella varsin pienikokoinen pyörä. Istuinkorkeus on matala ja etäisyys clipareihin on lyhyempi kuin 1198:ssa. Pyörän kapeus on varmasti iso yllätys jos on tottunut rivi4-pyöriin.
Huomaa pyörän kapeus, takarengas on n. 20cm leveä:
Takaiskarin paikka on mielenkiintoinen, lisäksi linkuston suhde on muokattavissa lineraarisesta (F) progressiiviseen (P) vaihtamalla korkeussäätimen paikka (kuvassa keskimmäiset pultit) ja samalla pieni suojalevy kääntyy osoittamaan kumpi asetus on käytössä.
ABS-jarruyksikkö pyörän oikean sivukatteen alla moottorin vieressä:
Brembo M50-jarrut:
Toimistonäkymä:
MV Agustaa maahantuova MP-Racing oli panostanut hienosti tähän näyttelyyn. Kaikki uutuudet esillä ja F3:sen molemmat mallit näytillä. Samoin F4:sta oli täysi kattaus. Kuvat puhukoon puolestaan...
Bemarilta oli hieno veto esitellä S1000RR:n kaikki väriversiot. Ostaja pääsee siis kätevästi vertailemaan värit paikanpäällä yhdellä kertaa. Tuossa pari kuvaa, sininen väri ei jostain syystä tarttunut muistikortille. Myös uudistunut mittariston tausta on minusta mennyt hienompaan suuntaan.
Alla halvin eurooppalainen superbike:
Yamaha R1:sen 50th Anniversary-mallit on numeroitu tankkiin liimatulla lätkällä. Kaikkiaan niitä tehdään 2000kpl. Tämä oli nro. 495.
Triumphilla oli luonnollisesti Daytonan eri versioiden lisäksi ehkäpä kauden kuumin sporttinaku-uutuus eli Speed Triple R. Öhlinsin NIX30 haarukka ja TTX36 takaiskari sekä PVM:n upeat takovanteet. Tuohon vielä kun laittaa Arrow'n 3-1 putkiston kiinni niin alkaa olemaan aika täydellinen paketti sporttiseksi yleispyöräksi (etuvalovarauksella), jolla vetää maaseutu-GP:tä ja rataa.
Loppuun näyttelyn legendaarisin pyörä. Nostalgia-osastolla on paljon hienoja vanhoja kilpureita. Paronin muistollekin oli tehty hieno tribuutti:
maanantai 7. marraskuuta 2011
Ducati 1199 Panigale
http://www.1199panigale.ducati.com/en/
EICMA-messuilla Ducati on vihdoin julkaissut kauan odotetun ja spekuloidun superbiken, 1199 Panigalen. Täysin uusi pyörä, johon ladattu uskomaton määrä uutta tekniikka. Monokokkirunko, TFT-mittaristo, sähkösäätöinen jousitus. Nuo ehkä hyppäsi silmään ensiksi. Unohtamatta moottoria tai kattavaa elektroniikkapakettia.
Strategiset lukemat 195hv ja 164kg.
Pyörästä tulee kolme eri versiota:
- 1199 Panigale
- 1199 Panigale S
- 1199 Panigale S Tricolore
Perusmallissa Showan keula ja Sachsin takaiskari sekä 10-puolaiset vanteet. S-mallit ovat Öhlinsin sähkösäätöisellä alustalla (edessä NIX30, takana TTX36) eli DES:lla ja kolmipuolaisilla vanteilla. Tricoloressa on vielä lisäksi edistynyt DDA+ tiedonkeruu, ABS ja Ducati Performancen titaaniäänenvaimentimet vakiona sekä nimenmukaiset värit katteissa. Moottoriteho on kaikissa malleissa sama, kuten myös peruselektroniika eli DTC (luistonesto), DQS (shifteri), EBC (moottorijarrutus) ja 3 ajomoodia. ABS on lisävaruste perus- ja S-malliin.
Moottorinohjauksessa on kolme ajomoodia: race, sport ja wet. Race ja sport tarjoavat täydet 195hv hieman erilaisilla kaasuvasteilla sekä luistoneston, ABS:n ja moottorijarrun asetuksilla, ja wet antaa vain 120hv miedolla kaasuvasteella sekä enemmän rajoittavilla elektroniikan asetuksilla. Esimerkiksi ABS on race-moodissa päälla vain etujarrussa, kun taas sport- ja wet-moodeissa ABS on päällä edessä ja takana, sekä järjestelmä tunnistaa takarenkaan nousun kovissa jarrutuksissa. Elektroniikka-asetuksia voi muuttaa ohjaustangon painikkeista.
S-malleissa jousitus säätyy myös ajomoodien mukaan ja jousitusasetukset voi itse säätää haluamakseen mikäli tehdasasetukset eivät ole sopivat. Sähkösäädöt vaikuttavat vain vaimennuksen säätöihin (rebound ja compression), jousen esijännitys tulee säätää perinteisesti työkaluilla.
Mittaristossa on tarjolla kattavasti tietoa ja mittariston layout muuttuu käytössä olevan ajomoodin mukaan. Mittaristossa näkyy elektroniikan säädöt normaalien toimintojen lisäksi. TFT-näyttö on aika hieno lisä pyörän moderniin ilmeeseen. Saa nähdä millainen näyttö on sitten käytännössä eri valaistuksissa ja auringon paisteessa.
Mielenkiintoinen on myös takaiskarin paikka. Ducatin mukaan sillä on saatu pyörästä kompaktimpi, joka antaa taasen vapauksia muun geometrian, koon ja muiden laitteiden sijoittelun suhteen. Lisäksi takaiskarin säädettävyys on helppoa ja mm. ajokorkeutta tai linkuston välitystä voidaan säätää helpommin, koska ne ovat paremmin esillä. Kätevää jos ajaa paljon eri kuormalla (lue: joku masokisti on hypännyt kyytiin).
Runko on täysin uusi mitä katupyörissä on nähty. Runkorakenne on samantyyppinen kuin Ducatin MotoGP-pyörissä käytetty monokokkirunko, paitsi materiaalina on alumiini. Eturunko kiinnittyy sylintereihin ja eturungon sisällä on airbox sekä ohjauslaakerointi. Vastaavasti takarunko kiinnittyy moottorin takaosaan.
Jarruina Brembon uudet kevyemmät M50-monoblocit ja 330mm levyt. Pysähtynee.
Kaikenkaikkiaan aika namukas paketti.
maanantai 10. lokakuuta 2011
Superquadro
Aiemmin kesäkuussa kirjoittelin Ducatin tulevasta Superbikesta. Sittemmin pyörästä on vuotanut testikuvia ja muuta materiaalia, jotka vahvistavat aiemmat huhut pyörästä. Ducati on myös julkaissut pyörän nimen: Ducati 1199 Panigale:
Nyt Ducati julkaisi jälleen pienen herkkupalan: Superquadro-moottorin. Video Youtubessa. Ducatin mukaan tehoa on 195hp. Se on uskomattomat 25hp enemmän kuin poistuvassa 1198-mallissa, vaikka moottorien perusmitat ovat samoja: molemmat ovat edelleen n. 1200-kuutioisia, 90-asteen V-twin moottoreita. Kuitenkin moottorilohkojen sisällä kaikki on uutta. Kuten nimikin jo sanoo, moottori on erittäin lyhytiskuinen, joka mahdollistaa suuremman kierrosnopeuden (=tehoa) ja samalla mm. venttiilien kokoa saadaan kasvatettua, koska sylinterin poraus on niin suuri. Moottorissa on myös märkäkytkin ja nokka-akselit ovat ketju- ja ratasohjatut eli huoltokulujen kannalta uusi Superquadro lienee merkittävästi halvempi kuin vanha kuivakytkimellä ja nokkahihnoilla varustettu moottori ja uuden moottorin isomman huollon huoltoväli on 24tkm.
Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta on automaattinen "puolipuristin", joka jättää venttiilit hieman auki pienillä kierrosnopeuksilla (alle tyhjäkäynnin). Näin ollen puristuspaine on pienempi startatessa, joka mahdollistaa pienemmän starttimoottorin ja akun käytön, mikä auttaa painonsäästössä. Varsinkin iso akku tuo paljon painoa ja normaalisti noin ison V-twinin käynnistys vaatisi melko paljon käynnistysvirtaa. Nerokasta.
On the end of each exhaust cam drive gear is a centrifugal flyweight which retracts at speeds below tick-over to rotate a “protrusion” from the concentric section of the cam, thus creating just enough inlet valve lift to act as a de-compressor. This ingenious device enables the Superquadro engine to be started easily without using a larger battery and starter motor, which has reduced overall vehicle weight by approximately 3.3kg (7.3lb). When the engine starts and the camshafts begin to rotate at tick-over speed, the centrifugal flyweight flicks out, retracting the “protrusion” back into the cam and allowing complete valve closure for full compression.
Pyörä julkaistaan lopullisesti Milanon EICMA-messuilla 8-13 marraskuuta. Mutta jo pelkät moottorin ominaisuudet ovat niin lupaavat, että koeajolle on päästävä.
Nyt Ducati julkaisi jälleen pienen herkkupalan: Superquadro-moottorin. Video Youtubessa. Ducatin mukaan tehoa on 195hp. Se on uskomattomat 25hp enemmän kuin poistuvassa 1198-mallissa, vaikka moottorien perusmitat ovat samoja: molemmat ovat edelleen n. 1200-kuutioisia, 90-asteen V-twin moottoreita. Kuitenkin moottorilohkojen sisällä kaikki on uutta. Kuten nimikin jo sanoo, moottori on erittäin lyhytiskuinen, joka mahdollistaa suuremman kierrosnopeuden (=tehoa) ja samalla mm. venttiilien kokoa saadaan kasvatettua, koska sylinterin poraus on niin suuri. Moottorissa on myös märkäkytkin ja nokka-akselit ovat ketju- ja ratasohjatut eli huoltokulujen kannalta uusi Superquadro lienee merkittävästi halvempi kuin vanha kuivakytkimellä ja nokkahihnoilla varustettu moottori ja uuden moottorin isomman huollon huoltoväli on 24tkm.
Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta on automaattinen "puolipuristin", joka jättää venttiilit hieman auki pienillä kierrosnopeuksilla (alle tyhjäkäynnin). Näin ollen puristuspaine on pienempi startatessa, joka mahdollistaa pienemmän starttimoottorin ja akun käytön, mikä auttaa painonsäästössä. Varsinkin iso akku tuo paljon painoa ja normaalisti noin ison V-twinin käynnistys vaatisi melko paljon käynnistysvirtaa. Nerokasta.
On the end of each exhaust cam drive gear is a centrifugal flyweight which retracts at speeds below tick-over to rotate a “protrusion” from the concentric section of the cam, thus creating just enough inlet valve lift to act as a de-compressor. This ingenious device enables the Superquadro engine to be started easily without using a larger battery and starter motor, which has reduced overall vehicle weight by approximately 3.3kg (7.3lb). When the engine starts and the camshafts begin to rotate at tick-over speed, the centrifugal flyweight flicks out, retracting the “protrusion” back into the cam and allowing complete valve closure for full compression.
Pyörä julkaistaan lopullisesti Milanon EICMA-messuilla 8-13 marraskuuta. Mutta jo pelkät moottorin ominaisuudet ovat niin lupaavat, että koeajolle on päästävä.
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
SBK-tuulia Imolasta
Monta mielenkiintoista asiaa tapahtui ja oli puheenaiheena Imolan kisaviikonlopun aikana. Jotenkin Imolan kisa on yksi niitä, jossa on aina jotain spesiaalia. Yleisö on vauhdissa, upeat podium-seremoniat laulavien tifosien valloittaessa maalisuoran (nytkin upea yhteislaulu Checan voiton myötä kun Ducatin kunniaksi soitettiin Italian kansallislaulu), kovia taisteluja radalla... 2002 oli legendaarinen Edwards vs. Bayliss. Marco Simoncelli opetteli 4-tahtipyörää pari vuotta sitten Aprilia RSV4:lla.
Castrol Honda ajoi uudella Firebladella, jonka suurimmat uudistukset ovat elektroniikkapuolella. Fly-by-wire -kaasu auttaa erityisesti luistoneston ja moottorinohjauksen kanssa, kun kuljettajan kaasunkäyttöä voidaan kontrolloida suoraan elektronisesti. Hondassa oli myös uusi, mp-ympyröistä hieman tuntemattoman ECU-valmistaja Cosworthin rakentama ECU ja elektroniikkapaketti, jotka näyttivät toimivan heti alusta alkaen. Johnny Rea oli heti huippuvauhdissa ja mm. voitti ensimmäisen lähdön. Kakkoslähtökin näytti olevan hanskassa, kunnes akkunavan kiinnike irtosi n. 4 kierrosta ennen maalia ja pyörä alkoi pätkimään. Lopulta Rea joutui keskeyttämään. Se on sitä motorsporttia.
Carlos Checa otti jälleen tukevamman otteen mestaruudesta. Melandri kämmäili koko viikonlopun ajan ja Checa nappasi vielä voiton kakkoslähdössä, joten mestaruus on käytännössä varma, joskin Melandrilla on vielä matemaattinen mahdollisuus, mutta se vaatisi voittoja kaikissa lopuissa neljässä lähdössä ja Checan jäämistä käytännössä pisteittä. Piste-ero on 97 pistettä, kun jaossa on enää 100 pojoa.
Max Biaggin mestaruustaistelu meni jo Nürburgringillä, kun harjoituksissa hänen vasempaan jalkaan osui radalla ollut pyörän osa ja jalkaan tuli murtuma. Biaggi oli osallistumassa Imolan viikonloppuun ja hänelle mm. tehtiin spesiaaliajokenkä, mutta vasemmalla jalalla vaihtaminen ei onnistunut siitäkään huolimatta.
Kuskimarkkinat ovat myös täydessä vauhdissa. Ensi kaudellahan Ducati ei ole tehdastiiminä mukana ja uudella superbikella, 1199 Panigalella ajetaan Superstockissa ensi kaudella ja Superbikessa vasta 2013. Yamaha jättäytyy myös pois tehdastiiminä. Kawasaki ilmoitti viime kisassa, että yhteistyö loppuu Paul Bird Motorsportin kanssa ja ensi vuoden kuviot ovat vielä auki. Täten varmoja tehdastiimejä ensi kaudella on Honda, Aprilia ja BMW. Hieman yllättäen BMW alkaa olemaan suosituin talli kuskien keskuudessa: heillä on näin tiukan talouden aikana hyvä budjetti (voivat maksaa kuskeille) ja tehokkaassa pyörässä on yhä potentiaalia.
Lisäksi kuskeja on tarjolla enemmän kuin ajopaikkoja, voi neuvottelut olla aika mielenkiintoisia lähiaikoina ja huhuja MotoGP-kuskien tulosta Superbikeen on jatkuvasti. Tiettävästi ainakin Hiroshi Aoyama on tulossa Hondalle. Tom Sykesin kohtalo on karu. Mies käytännössä itse on kehittänyt uuden ZX-10R:n voittaja-, tai ainakin kärkipyöräksi ja nyt näyttää siltä, että joutuu etsimään uuden pyörän ensi kaudeksi. Siinä olisi hyvä haku jollekin Kawasakia ajattavalle tiimille, tulisi varmasti arvokasta kokemusta vihreän pyörän säätämisestä. Kovista nimistä Rea, Biaggi ja Checa jatkavat samoissa tiimeissä ja heidän tallikavereiksi on varmasti hinkua monella. Rea ilmoitti jo julkisesti, että haluaa kunnon tiimikaverin, koska se motivoi häntä. Tällä kaudella tallikaveri Ruben Xaus on kontannut ja ollut kipeänä koko kauden ja tulokset olleet surkeita.
FIM julkaisi myös alustavan ensi kauden kalenterin (aukaise pdf-tiedosto). Mielenkiintoisena lisänä on Moskovassa ajettavat kisat elokuun lopussa. Harmittavasti Imola on pudotettu kalenterista.
Loppukevennyksenä kumotaan huhu, jonka mukaan "jamaha ei pamaha".
Castrol Honda ajoi uudella Firebladella, jonka suurimmat uudistukset ovat elektroniikkapuolella. Fly-by-wire -kaasu auttaa erityisesti luistoneston ja moottorinohjauksen kanssa, kun kuljettajan kaasunkäyttöä voidaan kontrolloida suoraan elektronisesti. Hondassa oli myös uusi, mp-ympyröistä hieman tuntemattoman ECU-valmistaja Cosworthin rakentama ECU ja elektroniikkapaketti, jotka näyttivät toimivan heti alusta alkaen. Johnny Rea oli heti huippuvauhdissa ja mm. voitti ensimmäisen lähdön. Kakkoslähtökin näytti olevan hanskassa, kunnes akkunavan kiinnike irtosi n. 4 kierrosta ennen maalia ja pyörä alkoi pätkimään. Lopulta Rea joutui keskeyttämään. Se on sitä motorsporttia.
Carlos Checa otti jälleen tukevamman otteen mestaruudesta. Melandri kämmäili koko viikonlopun ajan ja Checa nappasi vielä voiton kakkoslähdössä, joten mestaruus on käytännössä varma, joskin Melandrilla on vielä matemaattinen mahdollisuus, mutta se vaatisi voittoja kaikissa lopuissa neljässä lähdössä ja Checan jäämistä käytännössä pisteittä. Piste-ero on 97 pistettä, kun jaossa on enää 100 pojoa.
Max Biaggin mestaruustaistelu meni jo Nürburgringillä, kun harjoituksissa hänen vasempaan jalkaan osui radalla ollut pyörän osa ja jalkaan tuli murtuma. Biaggi oli osallistumassa Imolan viikonloppuun ja hänelle mm. tehtiin spesiaaliajokenkä, mutta vasemmalla jalalla vaihtaminen ei onnistunut siitäkään huolimatta.
Kuskimarkkinat ovat myös täydessä vauhdissa. Ensi kaudellahan Ducati ei ole tehdastiiminä mukana ja uudella superbikella, 1199 Panigalella ajetaan Superstockissa ensi kaudella ja Superbikessa vasta 2013. Yamaha jättäytyy myös pois tehdastiiminä. Kawasaki ilmoitti viime kisassa, että yhteistyö loppuu Paul Bird Motorsportin kanssa ja ensi vuoden kuviot ovat vielä auki. Täten varmoja tehdastiimejä ensi kaudella on Honda, Aprilia ja BMW. Hieman yllättäen BMW alkaa olemaan suosituin talli kuskien keskuudessa: heillä on näin tiukan talouden aikana hyvä budjetti (voivat maksaa kuskeille) ja tehokkaassa pyörässä on yhä potentiaalia.
Lisäksi kuskeja on tarjolla enemmän kuin ajopaikkoja, voi neuvottelut olla aika mielenkiintoisia lähiaikoina ja huhuja MotoGP-kuskien tulosta Superbikeen on jatkuvasti. Tiettävästi ainakin Hiroshi Aoyama on tulossa Hondalle. Tom Sykesin kohtalo on karu. Mies käytännössä itse on kehittänyt uuden ZX-10R:n voittaja-, tai ainakin kärkipyöräksi ja nyt näyttää siltä, että joutuu etsimään uuden pyörän ensi kaudeksi. Siinä olisi hyvä haku jollekin Kawasakia ajattavalle tiimille, tulisi varmasti arvokasta kokemusta vihreän pyörän säätämisestä. Kovista nimistä Rea, Biaggi ja Checa jatkavat samoissa tiimeissä ja heidän tallikavereiksi on varmasti hinkua monella. Rea ilmoitti jo julkisesti, että haluaa kunnon tiimikaverin, koska se motivoi häntä. Tällä kaudella tallikaveri Ruben Xaus on kontannut ja ollut kipeänä koko kauden ja tulokset olleet surkeita.
FIM julkaisi myös alustavan ensi kauden kalenterin (aukaise pdf-tiedosto). Mielenkiintoisena lisänä on Moskovassa ajettavat kisat elokuun lopussa. Harmittavasti Imola on pudotettu kalenterista.
Loppukevennyksenä kumotaan huhu, jonka mukaan "jamaha ei pamaha".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)