Näytetään tekstit, joissa on tunniste MP messut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste MP messut. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. helmikuuta 2020

MP messut 2020

Uusi vuosi ja vanhat kujeet. Messuilla oli tänä vuonna ehkä jopa hieman vaisumpi osallistuminen sporttipyörien osalta. Merkittävistä uutuuksista onneksi Hondalla oli uusi CBR 1000 RR-R esillä, tosin perusmallina. Ducatin päivitetty Panigale V4S ja uusi V2 oli näytillä. Samoin Aprilian RSV4 1100 Factory. Muuten olikin aika hiljaista ja vanhoja malleja esillä. Bemarilla ei ollut S1000RR esillä, joka toki on sama kuin viime vuonna, mutta yleensä ovat panostaneet S-mallisarjaan kunnolla messuilla.

Hondan olisi kannattanut tuoda näytille SP versio uudesta CBR:stä. Se on näyttävämpi, halutumpi ja ennen kaikkea kestää vertailun eurooppalaisiin huippuversioihin nähden. Nyt kun tarjolla oli vain perusmalli, joka sekin on kallis, niin oli aika surullinen katsella perinteisen näköistä pyörää, jossa on paljon valettuja massatuotanto-osia, halvan näköiset materiaalit ja vähän pliisu yleisfiilis. En ota kantaa miten hyvä pyörä se on oikeasti (en sitä epäilekään, ja Honda-fanina toivon että on vihdoin kilpailukykyinen) mutta messujen tarkoitus on promota tuotteita, vedota kävijään ja saada ihmiset kiinnostumaan. Nyt näytetty tuote ei ole paras mahdollinen ja kun sitä katselee italialaisten kilpailijoiden rinnalla niin joutuu hieman pettymään. Virtalukko on mielenkiintoinen ratkaisu: piilotettu etukatteen vasemmalle puolelle ja on autoista tuttua mallia keyless go.





Aprilian tuotteet oli siinä sivussa näytetty Brandtin osastolla, ja täytyy sanoa, että RSV4 1100 Factory lienee paras hinta/laatu-suhteen pyörä näistä uusista huippumalleista. Käytännössä samat speksit kuin Ducatissa mutta n. 7,000eur halvempi hinta. Tehot, jarrut, alusta, elektroniikka ja lisäksi vielä hiilikuituosia, Akrapovicin slipari tms pientä, mistä Ducatissa joutuu maksamaan lisää, itse asiassa n. 5-6 tonnia lisää jos haluaisi korvata samat osat hiilikuidulla ja Akrapovicilla kuin mitä Apriliassa on vakiona (toki tuolloin Ducatissa olisi kallis Akran kokoputki). Itse asiassa tämä on about samanhintainen kuin perusmallin CBR, joten olisi mielenkiintoista nähdä ostajan pään sisälle kun kävelee Tuupakan liikkeeseen ja katselee rinta rinnan samanhintaista Apriliaa ja Hondaa. Toinen on ladattu täyteen kaikilla herkuilla, toisessa vähän vaatimattomampi varustelutaso.



Ducati ja RM Heino oli laittanut hyvin vehkeet esille ja paraatipaikalle heti kun laskeutuu messuhalliin. Uudet mallit näytillä, hyvin speksit ja infoa. Hyvä suoritus. Panigale V4S:n n. 40,000eur hinta on aika raju, ja minusta tuon osaston helmi oli Streetfighter V4S. Kymppitonnin halvempana ja lähes sama suorituskyky, niin katselisin mielummin sen suuntaan. Aika harvassa on ne tilanteet jossa Panigalen huippunopeusetua pääsisi käyttämään. Mielenkiintoista oli huomata, että viime vuonna esitellyn Panigale V4R:n palikkaa oli taas valunut rahvaan versioihin kun oli tarjolla katteita, siipiä ja eturunkoa ja muuta huippumallista. Ducatihan on tätä tehnyt aina jostain 90-luvulta saakka. Ensin tuodaan sikakallis R, SP tms versio uudistuksilla ja seuraavana vuonna moni niistä on tarjolla perusmalleihin. Siksipä potentiaalinen ostovinkki, jos Ducati tuo hienoja juttuja R-malliin, säästä rahat ja osta ne halvemmalla vuoden päästä S-mallissa.



Yksi yhteinen tekijä kaikille em. pyörille on siivet. MotoGP inspired™ kerrankin. Ehkä silmä vaatii vielä totuttelua, mutta Panigalessa ne näytti ihan hyvältä. Kuvatuksia voit katsella lisää täältä.

Kymiring-osastolla oli hyvin tilaa ja hienosti eri GP-luokkien pyöriä näytillä, olkoonkin ihan tuoreimpia malleja ei ollut esillä, mutta Ajo Motorsportin holvin sisältöä ja KTM-yhteyksillä näitä pääsee aina ihastelemaan. Toivottavasti tulee onnistuneet kisat kesällä ja pääsee sinne lippumieheksi. Tuli käytyä syksyn testeissä ja siitä on hyvä jatkaa.






Yksi asia mikä häiritsi varusteostajan näkökulmasta oli se, että sportti/ratatouhujen kamat on nyt unohdettu. Aiempina vuosina hyytyi pyörien tarjonta, nyt ei ole enää oikein varusteitakaan. Alpinestarsin Supertecheja olisin katsellut, ei ollut. Saman merkin hanskoja, ei ollut kuin touring ja katuhanskaa. Noh onneksi on netti ja ebay, mutta kertoo myös osaltaan sen, että ei kukaan noita enää oikein liikkeistä käy hakemassa. Pienen segmentin tuote, kalliit hinnat suomilisillä niin ei ole myyjällekään helppo tuote kantaa riskiä, kun kuitenkin joutuu parin vuoden päästä dumppaamaan ne pois messualessa.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

MP-messut 2019

Perinteiset MP-messut takanapäin ja perjantaina pyörähdin messuilemassa kamera mukana. Messut oli ehkä vähän vaisut tänä vuonna. Aika paljon samoja pyöriä näytillä, ei niinkään uutuuksia kaikilta merkeiltä... Olen huomannut, että jos et ole ostamassa mitään (pyörää, varusteita), niin messuilla ei oikein saa sellaista intoa päälle. Mutta ihan leppoisa siellä on kierrellä aina. Alla muutamat blogin henkiset kuvat pienillä kommenteille, kaikki kuvat katsottavissa täältä.

S1000RR on nykyisin symmetrinen ulkonäöltään. Myös trellis-takarunko on hienompi kuin vanha palkkihässäkkä.


Siisti Chavies-replica ratapäiville:


RC16 ja hunajakennosuojus pakoputkessa. GP-pyörien ulkonäkö on aina kiehtova kaikkine yksityiskohtineen:



Naimisiin menneen MP-poliisin harraste RS250. Harvinainen peli Suomessa ja tämä tuli Ruotsista viime vuonna, Side-by-side putket toimii myös:



Siisti klassikko-CR500. Braaaapp. Tällainen menisi hyvin postimopona. Samalla saisi kitkettyä pahimmat rikkaruohot mökkitieltä.


Johann Zarcon Moto2-Kalex. Aki Ajo kertoi, että kallein kaato maksoi heille yli 80 000 euroa kun kalleimmat osat eli runko ja takahaarukka meni. Juttu lähti siitä kun aloin ääneen miettimään, että tällainen Moto2 olisi aika kiva rataharrastekäytössä. Moottori kestää kuuhun ja takaisin, joten sitä on helppo huoltaa. Lisäksi kaikki osat on huippulaatua, ja ajettavuus kunnossa. Aki kuitenkin kommentoi, että nojoo, kunhan et kaada pahasti...


Sopivan simppeli ja toimiva toimisto:


Marc Marquezin RSA125. Portugalin GP ja varikolta voittoon jne. #jonneteimuista


Niki Tuulen kipeä sormi meni juuri nyrkkiin ja myöhästyin kuvassa. Kuulemma kipeä ja turpoaa heti rasituksessa. Muuten suht ok. Nimettömästä puuttuu siis viimeinen kolmannes.


Erno Kostamon IRRC ja Macao GP:n Bemari. Oli kuulemma Macaon reissulta pyörä palannut edeltävänä päivänä. Ensi kaudella ohjelmassa IRRC, Macao ja ehkä Ulster GP.




perjantai 31. tammikuuta 2014

MP14

Tuli pyörähdettyä MP14-tapahtumassa, eli kotoisammin mp-messuilla. Yllättävän ruuhkainen oli jo perjantaina, harmi kun ei ole enää ollut torstai aukioloa, silloin oli aina tilaa kierrellä ja katsella. Tänä vuonna paikalla oli kaikki merkit ja maahantuojat Yamahaa lukuunottamatta. Ducatin osastolla oli varmasti eniten rahanarvoista tavaraa kun paikalla oli kaksin kappalein uusi 1199 Superleggera, toinen kokonaisena ja toinen purettuna. Onhan se insinöörihienoutta parhaimmillaan. Titaania, magnesiumia ja hiilikuitua. Namnam. Jotenkin jo pelkkä takaiskarin linkusto on taidetta. Kaikki osat hienosti koneistettuja, tilan käyttö optimoitu jokaisessa paikassa, kaiken kaikkiaan upea ilmestys. Hiilikuituinen takarunko myöskin xxx-osastoa. Hinnasta en ehkä ole samaa mieltä, okei siinä on materiaalivalinnat ylähyllyltä, tekniikkapuolella ladattu kaikki mitä Bolognasta löytyy, mutta silti hankala olisi maksaa 95 tonnia pyörästä, joka ei ole oikein saavuttanut legendan mainetta esimerkiksi kisamenestyksellä. Desmosedicikin oli halvempi ja se sentään oli jotain ihan uutta katupyörissä. Puhumattakaan muutamasta GP-voitoista ja myöhemmin 800cc-mestaruudesta. Lisäksi maahantuoja laittoi esille yhden Porsche 911 Turbo S:n, joten noissa kolmessa oli jo n. puolen miljoonan edestä leluja.

Toinen iso osasto oli Bemarilla. Hienosti useat mallit esillä monen eri värin/version voimin. Hyvä vertailla. Mukava oli istuilla peräjälkeen S1000RR ja nakumalli S1000R. Paljon saa eroa ajoasentoon kun siirtää tappeja muutaman sentin alas ja leventää ohjaustankoa. Kannattaa myös koeistua HP4. Aktiivialusta ei jousta yhtään kun on virrat pois päältä.

Yleisesti tämän vuoden messut oli selkeästi suunnattu adventure-segmentille. Sporttipyörät oli nyt vähemmistöä kun laukkusetit, soranorsut ja nappularenkaat oli ständeillä joka merkillä. Esimerkiksi KTM:llä ei ollut yhtään RC8R:ää esillä. Onneksi uutta 1290 Super Duke R:ää oli monta kappaletta koeistuttavana. On herkkä ja yllättävän pehmeänoloinen alusta.

Paras osasto oli Ajo Motorsportilla. Aki Ajo, Niklas Ajo ja Jack Miller sekä kaksi Moto3-kilpuria. Näytti olevan tiimikamppeet myös Eki Siukolalla. Juttelin pitkään Millerin kanssa ensi kaudesta, erittäin luottavaisin mielin on liikkeellä ja tyytyväinen kun alla on paras kalusto. Haluaisi voittaa jo Qatarin avauksen ja tietysti kotikisan Phillip Islandilla. Kovaa on aussin reissuelämä jo nuorena, sanoi asuvansa erossa perheestä Euroopassa koko vuoden, pääosin Barcelonan lähellä. On kuulemma jo tottunut tähän, joten nyt menee jo rutiinilla. Miller oli nyt Suomessa pari viikkoa ajamassa mm. jäärataa Ajon porukan kanssa. Sanoi, että täysin uniikki kokemus ja ei voi verrata mihinkään. Hän alkuun arveli että olisi vähän kuin dirt trackia ajaisi, mutta pidon tunne on täysin eri. Mukava ja rento aussijunnu, jota alan piireissä pidetään todella kovana talenttina ja suosikkina ensi kauteen. Onnea matkaan! Aloittavat testikauden heti ensi viikolla ja maanantaina jo kohti Espanjan aurinkoa. Minä menen toimistolle töihin lumisateessa. Ne valinnat...

Alla pari kuvaa: Jack Miller, Niklas Ajon Husqvarna, Superleggera kahdesti ja HP4.







torstai 2. helmikuuta 2012

MP12 kohokohdat

Tuli pyörähdettyä MP12 moottoripyöränäyttelyssä. Lähinnä kiinnostavimmat pyörät oli tämän kauden uutuudet, Ducati 1199 Panigale ja MV Agusta F3. Molemmat olikin hienosti näytillä ja mm. F3:sta myös huippumalli Serie Oro. Namnam.

Jälleen vahvistui käsitys, jonka mukaan eurooppalaiset merkit ovat nyt todella vahvoilla. Heillä on kovia uutuuksia ja hintaero japanilaisiin on pieni tai sitä ei ole. Japsimerkkien osalta ainoastaan Kawasakilla oli pientä yristystä. Suzukilla on tällä hetkellä pieni notkelma pyörämalleissaan ja se kyllä näkyi myös heidän suhteellisen isolla osastolla. Ei oikein mikään malli kiinnostanut niin paljoa, että olisi tullut pysähdyttyä tutkimaan niitä tarkemmin. Honda ja Yamaha olivat jättäytyneet kokonaan pois, tosin muutamalla jälleenmyyjällä oli joitain pyöriä esillä.

Mielenkiintoista antia oli myös KTM:n osastolla, jossa Aki ja Niklas Ajo olivat kertomassa tuoreita Moto3-kuulumisia. Siinä muutama sananen päästiin vaihtamaan ja Aki yllättäen muisti minut taannoisesta Indianapoliksen reissusta. Puhetta oli myös tämän vuoden kisasta, mutta omat kuviot eivät ole vielä varmistuneet kisajärjestäjän puolelta. Sanoipa Aki lueskelleensa tätä blogia, mikä tietysti lämmitti mieltä. Tarkempia Moto3-turinoita sitten myöhemmin kausiennakossa.


Ducatin osastolla oli tietysti valovoimaisimpana tähtenä 1199 Panigale S. Kylmätyyppien perusteella varsin pienikokoinen pyörä. Istuinkorkeus on matala ja etäisyys clipareihin on lyhyempi kuin 1198:ssa. Pyörän kapeus on varmasti iso yllätys jos on tottunut rivi4-pyöriin.




Huomaa pyörän kapeus, takarengas on n. 20cm leveä:

Takaiskarin paikka on mielenkiintoinen, lisäksi linkuston suhde on muokattavissa lineraarisesta (F) progressiiviseen (P) vaihtamalla korkeussäätimen paikka (kuvassa keskimmäiset pultit) ja samalla pieni suojalevy kääntyy osoittamaan kumpi asetus on käytössä.

ABS-jarruyksikkö pyörän oikean sivukatteen alla moottorin vieressä:

Brembo M50-jarrut:

Toimistonäkymä:


MV Agustaa maahantuova MP-Racing oli panostanut hienosti tähän näyttelyyn. Kaikki uutuudet esillä ja F3:sen molemmat mallit näytillä. Samoin F4:sta oli täysi kattaus. Kuvat puhukoon puolestaan...








Bemarilta oli hieno veto esitellä S1000RR:n kaikki väriversiot. Ostaja pääsee siis kätevästi vertailemaan värit paikanpäällä yhdellä kertaa. Tuossa pari kuvaa, sininen väri ei jostain syystä tarttunut muistikortille. Myös uudistunut mittariston tausta on minusta mennyt hienompaan suuntaan.





Alla halvin eurooppalainen superbike:


Akrapovicia RC8R:ssä:


Yamaha R1:sen 50th Anniversary-mallit on numeroitu tankkiin liimatulla lätkällä. Kaikkiaan niitä tehdään 2000kpl. Tämä oli nro. 495.

Triumphilla oli luonnollisesti Daytonan eri versioiden lisäksi ehkäpä kauden kuumin sporttinaku-uutuus eli Speed Triple R. Öhlinsin NIX30 haarukka ja TTX36 takaiskari sekä PVM:n upeat takovanteet. Tuohon vielä  kun laittaa Arrow'n 3-1 putkiston kiinni niin alkaa olemaan aika täydellinen paketti sporttiseksi yleispyöräksi (etuvalovarauksella), jolla vetää maaseutu-GP:tä ja rataa.




Loppuun näyttelyn legendaarisin pyörä. Nostalgia-osastolla on paljon hienoja vanhoja kilpureita. Paronin muistollekin oli tehty hieno tribuutti: