Perinteiset MP-messut takanapäin ja perjantaina pyörähdin messuilemassa kamera mukana. Messut oli ehkä vähän vaisut tänä vuonna. Aika paljon samoja pyöriä näytillä, ei niinkään uutuuksia kaikilta merkeiltä... Olen huomannut, että jos et ole ostamassa mitään (pyörää, varusteita), niin messuilla ei oikein saa sellaista intoa päälle. Mutta ihan leppoisa siellä on kierrellä aina. Alla muutamat blogin henkiset kuvat pienillä kommenteille, kaikki kuvat katsottavissa täältä.
S1000RR on nykyisin symmetrinen ulkonäöltään. Myös trellis-takarunko on hienompi kuin vanha palkkihässäkkä.
Siisti Chavies-replica ratapäiville:
RC16 ja hunajakennosuojus pakoputkessa. GP-pyörien ulkonäkö on aina kiehtova kaikkine yksityiskohtineen:
Naimisiin menneen MP-poliisin harraste RS250. Harvinainen peli Suomessa ja tämä tuli Ruotsista viime vuonna, Side-by-side putket toimii myös:
Siisti klassikko-CR500. Braaaapp. Tällainen menisi hyvin postimopona. Samalla saisi kitkettyä pahimmat rikkaruohot mökkitieltä.
Johann Zarcon Moto2-Kalex. Aki Ajo kertoi, että kallein kaato maksoi heille yli 80 000 euroa kun kalleimmat osat eli runko ja takahaarukka meni. Juttu lähti siitä kun aloin ääneen miettimään, että tällainen Moto2 olisi aika kiva rataharrastekäytössä. Moottori kestää kuuhun ja takaisin, joten sitä on helppo huoltaa. Lisäksi kaikki osat on huippulaatua, ja ajettavuus kunnossa. Aki kuitenkin kommentoi, että nojoo, kunhan et kaada pahasti...
Sopivan simppeli ja toimiva toimisto:
Marc Marquezin RSA125. Portugalin GP ja varikolta voittoon jne. #jonneteimuista
Niki Tuulen kipeä sormi meni juuri nyrkkiin ja myöhästyin kuvassa. Kuulemma kipeä ja turpoaa heti rasituksessa. Muuten suht ok. Nimettömästä puuttuu siis viimeinen kolmannes.
Erno Kostamon IRRC ja Macao GP:n Bemari. Oli kuulemma Macaon reissulta pyörä palannut edeltävänä päivänä. Ensi kaudella ohjelmassa IRRC, Macao ja ehkä Ulster GP.
Auto vs. MP -väittelyitä on netti pullollaan ja usein asia menee päättömäksi kahnaukseksi kuppikuntien välillä. Minua asiassa lähinnä kiinnostaa laitteiston erot eri tasoilla ja mistä erot johtuvat. Molemmilla osapuolilla on omat vahvuutensa ja usein leikkimielisen kisan tulos riippuu siitä mitkä säännöt kisalle asetetaan. Jos sallitaan downforcen käyttö aero-osien myötä, auto on vahvoilla. Äärimmäisenä referenssinä Formula 1-autojen kierrosajat. Jos taas käytetään esimerkiksi kulukattoa tai uuden laitteen hintaa, on moottoripyörä voittaja. Tai jos laitetaan katulailliset vehkeet vastakkain, on mp vahvoilla. Lisäksi kuljettajalla on oma vaikutuksensa, kisalta menee pohja jos vastakkain on amatööri ja ammattilainen oli kalusto mikä tahansa.
Twitterissä asiaan otettiin kantaa ihan mielenkiintoisen tahon voimin. Superbiken MM-sarjassa kilpaileva PATA Honda twiittasi kuvan, jossa vakioautosarjan Honda Civic ajaa radalla Firebladen kanssa. Challenge accepted, tuumaili Marc VDS Racing ja nokitti tarjoamalla GT3-sarjan Endurance-autoa Moto2:sta vastaan ja vieläpä Span legendaarisella tosimiesradalla. Itse uteliaana tungin vielä nokkani väliin ja ehdotin suomalaisittan mielenkiintoista taistelua. Marc VDS:n palkkalistoilla on autopuolella Markus Palttala ja Moto2:ssa Mika Kallio. Niinpä heitin, että laittakaas suomipojat vastakkain omilla laitteillaan.
Tästä Marc VDS otti kopin ja samoin Palttala oli heti innoissaan asiasta. Lisäksi kun aikataulut ja logistiikat voisi sopia kesäkuussa Assenin Moto2-kisojen jälkeen jolloin autopuolen pojat testaavat Spassa niin tuossa olisi aika otolliset olosuhteet testille. Roudataan Kallio ja Moto2 Assenista sinne, toivottavasti osuu joku sateeton päivä ja kisa voidaan toteuttaa.
Jos kisa toteutuu, niin millaisella kalustolla ajetaan? Markus Palttalan GT3-sarjalainen on BMW Z4 "pienillä" (heh) modeilla. Tarkempaa speksilistaa voi ihailla täällä mutta lyhyesti kyseessä alle 1200 kiloinen kilpuri, jossa 4.4 litrainen V8, 515hv, sekventaalivaihteisto, hiilikuitujarrut ja luokan hengen mukaiset aero-osat.
Mika Kallion laite on ehkä tutumpi. Prototyyppirunkoinen 600cc kilpuri. Pyörän minimipaino on 135kg, tehoa n. 140hv.
Suoranaista vertailudataa näiden kierrosajoista ei ole, koska eivät samalla radalla ole ajaneet. Kovavauhtinen Spa on ehkäpä mielenkiintoisin rata tällaiselle, koska radalla on pitkiä suoria ylämäkeen, joka kysyy raakaa voimaa. Pari teknisempää mutkaa ja paljon kovavauhtisia, pitkiä mutkia. Hieman samantapainen ns. ajettava rata pienessä koossa on esim. Phillip Island, jossa GT3 sarjan rataennätys on Mercedes SLS GT3:lla ajettu 1.27,1. Moto2 menee saman radan 1.32,5. Sachsenringillä vastaava Z4 GT3 menee 1.21,9 kun Moto2 1.24,6. Olisi hienoa jos Marc VDS vielä tarjoaisi telemetriaa tästä kisasta, jossa edes näkyisi kummankin laitteen vauhti radalla. Siitä pystyisi hienosti vertailemaan kiihtyvyyksiä sekä suora- ja mutkanopeuksia. Ehkä GT3 on tässä tapauksessa niskan päällä, mutta enemmän minua ainakin kiinnostaisi missä ja miten erot tulevat sekä kuinka suuria ne ovat, siinä telemetria olisi upea työkalu faktojen tarjoamiseen.
Superbikeplanetissa on yksityiskohtainen juttu kuvien kera Anthony Westin Moto2-kilpurista. Qatarin moottoriliiton tallissa ajava aussin pyörästä löytyy mm. hiilikuituinen takahaarukka. Vaikkei ole ihan kärkipään laitos niin silti erittäin korkealuokkainen laite kaikkiaan. Muutenkin Moto2-laitteet ovat todella upeita kun niitä läheltä katselee. Aikoinaan tuli paljon dissausta Moto2:lle kun tulivat sarjaan mutta ihan oikeutetusti ovat GP-varikolla. Vaikkei moottoripuolella olekaan mitään huippueksoottista (lievästi viritetyt CBR 600 RR-koneet) niin rungon osalta ja yksityiskohdista löytyy sitäkin enemmän.
Kauden päätöskisassa julkaistiin sääntöjä kaudeksi 2014. Odotettu spec-ecu sieltä on tulossa. 2014 Dorna tarjoaa kaikille saman ecun (hardware) ja tiedonkeruujärjestelmän, mihin MSMA tallit (Honda, Yamaha, Ducati) saavat tehdä oman ohjelmiston (software). Näin toimittaessa bensamäärä kisaa kohden on 20 litraa (laskee siis litralla nykyisestä 21 litrasta) ja kauden aikana käytössä on 5 moottoria. Uusilla tulokkailla (mahdollisesti Suzuki) on käytössä 9 moottoria jos he käyttävät omaa softaa. Jos tallit (nykyiset CRT-statuksella olevat) käyttävät yhteistä Dornan softaa, käytössä on 24 litraa ja 12 moottoria.
MSMA-tallit voivat yhä käyttää rajattomasti resursseja elektroniikan hiomiseen tai sitten voidaan valita halvempi, mutta hieman bulkkiratkaisu. Uskon, että tässä on taustalla lähinnä Hondan vaatimus vapauksista ecun suhteen, hehän olivat pitkään spec-ecua ja/tai kierrosrajaa vastaan. Ilmeisesti bensamäärän pudotus on heille helpompi asia niellä kuin moottorin fyysiset rajoitteet, mutta sekin lisää kustannuksia. Nyt kun isoilla tehtailla on vielä vapauksia, saatiin ne sitoutumaan sarjaan muutamaksi vuodeksi. Säännöt eivät kuitenkaan ole vielä lopulliset vaan vaatii vielä päätöksen siitä, että MSMA valmistajat tuovat saataville moottoreita tai kokonaisia pyöriä muiden käyttöön. Viime aikoina Yamaha on puhunut tekevänsä M1-moottorin myyntiin ja Honda tekee asiakaspyörän RC213V:stä. Sääntöjen lopullinen päätös tulee vielä talven aikana ennen 2013 kauden avausta.
Lisäksi moottorien kehitystyö jäädytetään kauden ajaksi, eli kauden aikana ei moottoreihin saa tehdä teknisiä muutoksia. Myös poraus ja isku jäädytetään vuosille 2013-2015, eli tallien on nyt talven aikana päätettävä sylinterimitat kolmeksi kaudeksi eteenpäin. Selkeitä kustannusleikkauksia nämä kun vähennetään moottorikehitystyötä. Ihan järkevä päätös, koska tehoja ei enää kaivata lisää. Toisaalta moottorisääntö voi aiheuttaa ongelmia koko kaudeksi jos talven aikana ei saa konetta luotettavaksi ja tehokkaaksi. Esimerkiksi Ducati on nyt tuonut useita moottoriversioita viimeisen kahden kauden aikana ja tämä ei enää ole mahdollista.
Samalla päätettiin myös hyvästä Moto2-sääntömuutoksesta, joka astuu voimaan 2013 kauden alussa. Nyt minimipaino, 215kg, on pyörän ja kuskin (varusteineen) yhteispaino. Ennen ainoastaan pyörän minimipaino oli 140kg. Tässä on taustalla kilpailun tasoittaminen, koska isommat kuskit antavat liikaa tasoitusta melko tehottomilla pyörillä eikä kuskien tarvitse mennä dieetille parempien kierrosaikojen toivossa.
Moto3 mestaruus ratkesi jo viikko sitten Malesiassa kun Red Bull KTM Ajo tallin Sandro Cortese varmisti mestaruuden. Kisaa edelsi outo Maverick Viñaleksen vetäytyminen ja helpotti saksalaisen mestaruusvarmistelua. Cortesen tasaisen vahva kausi oli jälleen osoitus siitä, että mestaruus tulee monesti minimoimalla vahingot ja huonot kisat. Pelkät voitot ei riitä tasaisessa sarjassa. Lopulta MM-pisteet tulevat menemään reilusti hänen nimiinsä, kun nyt tuli Phillip Islandilla voitto viime vuoden tapaan. Historiallinen Moto3-mestaruus siis Aki Ajon talliin, onnittelut!
Moto2-mestaruus oli pitkälti kahden kauppa. Marc Marquez vs. Pol Espargaro. Lopulta Marquezin vahvuus nousta hyville pisteille heikoissakin kisoissa oli se mikä käänsi mestaruuskamppailun sekä vahvaakin vahvempi loppukausi kun hän voitti kuusi kertaa 10:ssä viimeisimmässä kisassa. Usein pojat ajoivat tasaisesti kärjessä, mutta Espargaro ei pystynyt vastaamaan niissä parissa kisassa, joissa kohtasi ongelmia, vaikka ajoi muuten tasaisen kauden. Esimerkiksi Marquez nousi voittoon Motegissa sen jälkeen kun hän startissa unohti vaihteen vapaalle. Tippui siinä n. 15 sijaa ja silti nousi voittoon. Uskomatonta damage controllia, hieman kuin Estorillissa pari vuotta sitten, kun hän kaatui sateella lämmittelykierroksella, korjautti pyörän ennen starttia varikolla ja lähti viimeisestä ruudusta. Niin vaan tuli ja voitti senkin kisan. Tuollaiset suoritukset ovat niitä, joilla mestaruudet voitetaan. Erittän mielenkiintoista nähdä miten kulkee kuninkuusluokassa ensi kaudella.
MotoGP:ssä Lorenzo nappasi toisen mestaruutensa. Aivan oikealle miehelle meni. Oli joka kisassa voittaja tai toinen, ainoastaan Assenissa tuli nollasaldo kun Bautista kolasi JLon ensimmäiseen mutkaan. Uskomaton sarja ja tuskin heikkenee viimeisessä kisassa Valenciassa, jota mallorcalainen Lorenzo pitää kotikotikisanaan. Pedrosan loppukiri hyytyi lopulta Phillip Islandin kaatoon, mutta ilman sitä mestaruus olisi vaatinut Lorenzon epäonnistumista viimeisissä kisoissa. Jälleen yksi kausi Pedrosan CV:hen, jossa vahva tekeminen menee hukkaa eikä riitä mestaruuteen. Loukkaantumiset ovat ennen sen vieneet, nyt se meni alkukaudesta kun hän hävisi Stonerille ja Lorenzolle. Voisi jopa sanoa, että Stoner vei hänen mestaruusmahdollisuuden, koska alkukauden kisoissa Casey oli jatkuvasti Pedrosaa nopeampi ja söi pisteitä tallikaveriltaan. Sitten kun Stoner loukkaantui Indianapoliksessa, voitti Pedrosa viisi kertaa ja nousi MM-haastajaksi. Australiassa jälleen voittanut Casey Stoner jatkoi upeaa kotikisaputkeaan. Kuudes (!!) voitto putkeen Phillip Islandilla ja noina vuosina on ajettu 162 kisakierrosta, josta CS27 on johtanut 160. Enpä keksi dominoivampaa esitystä ihan äkkiä. Ihan oikein, että nimesivät radan 3. mutkan hänen mukaansa.
Melu alkaa nousta kun MotoGP-luokan, jo hieman venynyt letka kiitää kohti pääsuoralla. Hondan riipivä ääni voimistuu, Yamahan matalampi ulvonta seuraa. Pedrosa, Spies, savua… Hieman ennen maalilinjaa Yamaha laskee savut aivan silmieni alla, seison maalisuoran reunalla radan varressa ja palavan öljyn käry haisee. Uskomattoman tiheä savupilvi peittää koko ykkösmutkan sisäänmenon, silti isot pojat painaa kolmea sataa kohti savuseinää. Rossi ainakin himmaa leveäksi. Terveisiä Indianapoliksesta.
Viime vuoden tapaan pääsin toimitsijaksi Red Bull Indianapolis GP:een, tällä kertaa yllä oli vaaleansininen liivi tekstillä GRID eli toimenkuvana oli startin järjestäminen. Päällisin puolin hommia oli melko vähän, koska pääpaino oli starttitapahtumissa, joita oli vain sunnuntaina (ja lauantai-iltana yksi support-luokan lähtö). Muina päivinä lähinnä patsasteltiin varikolla ja soitettiin varikon sisääntulossa summeria aina kun pyörä ajaa varikolle, jotta mekaanikot, valokuvaajat ja muut osaavat varoa kuuttakymppiä röpöttävää pyörää. Kävin myös liputtamassa varikon ulosmenossa vihreää ja punaista MotoGP ja Moto2 aika-ajojen aikana.
Torstai
Viikonloppu alkoi perinteisesti torstaina rekisteröitymisellä. Sen jälkeen oli luppoaikaa, joten menin katselemaan viikonloppua edeltävää pressitilaisuutta. Paikalle oli kutsuttu Rossi, Stoner, Lorenzo, Bradl ja Hayden.
Bradl ja LCR:n PR-nainen:
Valentino ja Vito G:
Bradl BBC:n/Dornan Azi Farnin seurassa:
Nicky:
Casey ja PR-avustaja Rhys Edwards (entinen Kimin avustaja Ferrari vuosilta):
Lorenzo jutteli espanjalaistelkkariin:
Vale ja Alessio "Uccio" Salucci (keskellä) lähdössä pois:
Seuraavana jatkoimme track walkilla, tosin ukkosmyrskyn tuoma vesisade alkoi juuri samaan aikaan, joten jäin pyörimään vain varikolle sään suojaan. Ben Spiesin fillariharrastus ottaa yhä enemmän tuulta alleen, juttuseurana inssi Tom Houseworth:
Kuvasin myös Yamahoiden lämmityksiä, pakko sanoa, että M1 on yksi sarjan komeimpia pyöriä ja kauniisti tehty. Kuivakytkin sirisee hienosti. Siukolan Eki myös työn touhussa. Huomaa myös BBC:n kuvaajan saamat pahat katseet toisen videon lopussa.
Tech3 Yamahalla Cal Crutchlow naureskeli kuinka kakkospyörän kytkin on paremman tuntuinen "what the fuck guys?!" mekaanikon vastaus oli, että vaihda itse jos haluat paremman ja röhönaurua koko porukalta.
Myös KTM:llä oltiin lämmityspuuhissa, tässä Arthur ”Artturi, Cowboy” Sissiksen pyörä:
Sopivasti tapasin myös Aki Ajon, jonka kanssa on aina mukava rupatella. Tiimipäällikön työ on aika kiireistä kun koko ajan pitää olla varpaillaan ja suunnitella tulevaa kuski ja yhteistyösopimusten merkeissä. Selvisi mm, että KTM:n Moto3-moottorin öljytilavuus on 0,95 litraa ja pyörä ei käynnisty jos öljyn määrä ja paine on väärä. Niklaksen pyörä ei alla ilmeisesti startannut liian vähäisen öljyn vuoksi kun lisäsivät vain pienen tilkan ja sitten tärähti tulille. Siltikin Moto3-moottorit näyttivät aika hankalilta startata, useampi sylinteriset isommat pyörät starttaavat paljon helpommin.
Muitakin pyöriä tuli katseltua, kiinnosti erityisesti Aprilian ART-pyörät:
Marc VDS:n varikkoboksi:
Hondan RC213V on myös upea (se putkiston loppukäyrä!), mutta Repsolin pojat ovat aika nopeita suojaamaan pyörät kuvilta, joten en jaksanut kytätä niitä koko päivää. Samoin ääni on upean riipivä ja kaikui komeasti Indyn katsomoista. Todella kierrosherkkä kone kun heti ärjäisee kaasua hipaistaessa ja palaa välittömästi tyhjäkäynnille, joka muuten on n. 2300-2600rpm. Yamahassa oli samaa tasoa, CRT-pyörissä hieman pienempi. Tämän vuotiset tonniset koneet ovat hieman syvempiä ja bassovoittoisempia ääniltään kuin edelliset 800cc-padat. Jokaisessa on omalla tavallaan hieno ääni, Yamaha ja Ducati ovat hieman samantyyppiset (varmaan hyvin samankaltainen sytytysjärjestys), Honda paljon kireämpi. CRT:t ovat paljon hiljaisempia dB-tasoltaan ja ART:t kuulostavat kuin suoralla putkella oleva RSV4, samoin rivineloset ovat ääniltään hieman kuin normi ratapyörät, toki pienet nyanssit eroavat.
Steve Rapp ja Attack Performance:
Kuskeista oikeastaan parhaiten jäi mieleen Mattia Pasini ja hänen jalat Jos jonkun jalat ovat olleet leikkauspöydällä niin hänen ainakin: täynnä arpia, kantapää/nilkan alueelle tehty ihonsiirtoa, molemmat polvet leikkausarvilla. Ammatin haittapuolia nämä.
Perjantai
Perjantaina oli ensimmäinen ”työpäivä”. Keli täydellinen n. +25 astetta ja poutaa. Katseltiin treenejä ja käytiin läpi viikonlopun juttuja. Indianapoliksen radalla on starttivalojärjestelmä maaliviivan jälkeen radan reunalla olevassa kopissa, joka on muutaman metrin korkeudella tallien varikkomuurien välissä. Tässä on melkeinpä talon paras paikka, koska koppi tulee osin radan päälle. MotoGP-pyörien ajaessa ohi täydellä höyryllä koko koppi tärisee. Starttivalot toimivat ihan manuaalisesti, eli ensin punainen valo päälle kytkimestä ja sitten oman mielen mukaan valot pois. Täältä soitetaan myös varikkosummeria.
Moto3 on yllättävän äänekäs luokka, koska koko ajan menee useampi pyörä ohi ja jotenkin moottorien ääni on vain niin kova. Piikkejä pystyi katselemaan ilman tulppia tai radiopuhelimen kuulokkeita, mutta Moto3:sten kohdalla aivan mahdotonta olla ilman kuulosuojausta.
MotoGP:tä katsellessa huomasi selvästi kuinka isoja huippunopeuserot ovat. Mukana kun oli vielä pari jenkkiä villillä kortilla, eikä heillä nopeus ollut muiden tasolla niin ero korostui entisestään. Prototyypit kulki n. 330-335 oikeastaan kaikki, CRT:t n. 310-320 ja sitten Danilo Petruccin lähes ”vakio” RSV4-moottorinen hieman alle 300. Samoihin meni myös Steve Rapp Attack Performancen Kawasaki-moottorilla ja sitten Aaron Yates meni katupyörämaisia 285 lukemia. Moto2 meni n. 280, joten aika heikkona voi pitää Yatesin lukemia. Nopeusero näkyi parhaiten ensimmäisen mutkan jarrutuksessa. Protot oli jarruilla n. 150m taululla, muut pidemmälle. Yates taisi jarrutella vasta kun alkoi kääntää sisään. Moto3:lla ajettiin kaasupohjassa pitkälle mutkaan asti ja vasta kallistuksessa jarrutetaan. Aki Ajo mainitsikin tästä, että Moto3 on aika kinkkinen välityksen suhteen tällä radalla, koska suoralla ei voida ajaa rajoittimeen asti (ja täten hyödyntää parempi kiihtyvyys lyhyemmällä välityksellä), koska kallistuksessa välitys lyhenee ja tällöin kierrokset nousee. Eli pyörä pitää välittää siten, että rajoitin löisi vasta kallistuksessa, jos silloinkaan. Jos jo suoralla tarkastellaan rajoitinta niin kallistuksessa voi olla ohjelmaa tai moottorivaurio. Kuljettajien jarrutustekniikoita oli mielenkiintoista seurata. Vallitseva tyyli on, että takamus siirretään sivulle jo suoran lopulla kun ollaan vielä napa tankissa. Eli ajoasento on jo muutettu ennen jarrutusta ja siitä sitten roikkumaan.
Varikon alussa oli parkissa myös turva-autot eli BMW M5 ja M6. Turvallisuusasioissa työskentelevä Loris Capirossi oli koko ajan kinuamassa heidän kyytiin ja itse ajamaan, muttei ainakaan kuskiksi päässyt. Mukava mies tämä pieni italialainen ja pitkä ura näkyy hänen jutuissaan. Kokemus puhuu. Sanoi, että hauskin pyörä oli ehkäpä ensimmäiset MotoGP Ducatit. 230hv ja ei luistonestoa. Samoin 500cc 2-tahtiset oli sen ajan unelma kun oli kasvanut 2t-kisapelien ympärillä.
Lauantai
Täydellinen keli jatkui myös lauantaina. Meidän alueen vieressä on myös tekninen alue ja kisan aikana parc ferme. Täällä suoritetaan tekniset tarkastukset ja mm. punnitukset. Mielenkiintoista oli seurata näitä ja punnitustulos on aina salaisuus virkailijan ja tallin henkilökunnan välillä. Muutaman tuloksen onnistuin vakoilemaan (lukemaan huulilta tai näin lapun johon tulos kirjattiin, mm. Rossin Ducati painoi 157kg (sama kuin pienin sallittu paino) ja toinen Asparin ART-pyörä 163kg. Myös melunmittaukset tehtiin täällä, aika usein oli Ajon tiimin Kotarit mitattavana ja mm. Kentin pyörä oli aivan rajoilla melujen suhteen. Mittaustapa on sama kuin kotimaan radoilla, eli mittari 45 asteen kulmaan pakoputkesta ja kierrokset halutulle tasolle.
Teknisen tilan vieressä oli pieni tila Ducatin kaksipaikkaiselle pyörälle, jota Randy Mamola ajaa. Ducatin mekaanikot kävivät valmistelemassa pyörää ja sain ongittua pieniä infopalasia heiltä. Pyörä on vuodelta 2002, täksi vuodeksi laitettu samanlaiset värit kuin mm. Panigale Tricoloressa. Takarunko on rakennettu uusiksi toista penkkiä varten ja takatapit tietysti laitettu. Tankkiin on tehty syvennykset, jossa on kauhukahvat. Takajousi on mitoitettu n. 180 kilon painolle. Rengaspaineet lämpimänä on 2,05 eteen ja 1,60 taakse. Jarrut on hiilikuituiset ja muutenkin ihan ehta peli. Starttaus on takapyörästä apulaitteella. Pyörässä on luistokytkin, joten se poistetaan käytöstä ennen käynnistystä avaamalla katteessa oleva luukku, jonka takana on kuivakytkin. Kytkimeen laitetaan pieni tappi, joka lukitsee kytkimen starttia varten. Sitten kun kone on käynnissä, otetaan tappi pois. Lämmityskäyttö on sama kuin muillekin kisapyörille, ensin hyvissä ajoin n. 5 min lämmityskäyttö ja sitten sammutus, jolloin lämpö tasaantuu. Sitten kun lähdetään ajamaan, niin kone on "valmis" oikeastaan heti. Parin sekunnin käyttö ja tsekkaus, että kaikki ok, ja sitten kovaa ajoa. Ennen ajoja Mamola antoi vielä kyyditettäville ohjeet kuinka siirrellä painoa ja muuta. Varmasti nuo kaikki unohtui kun aina lähti heti keulimalla liikkeelle.
Samat jutut kuin perjantaina noin töiden puolesta, ainoastaan menin tuuraamaan varikon ulosmenon liputtajia MotoGP ja Moto2 aika-ajoihin. Pitkät hetket sai seistä punaisen lipun kanssa kun kaadot keskeyttivät sessiot. Tämä oli hyvä paikka seurata ykkösmutkan työskentelyä kuskien osalta. Rata on aika pomppuinen siinä ja selkeästi oli käytössä eri linjoja. Pari kertaa mentiin pitkäksi ja muutenkin oltiin enemmän limitillä, aika-ajot kun oli kyseessä. Screeniltä näkyi Stonerin ja Haydenin lipat. Yksi camping-alueen kavereista oli mutkassa 13 ja sanoi, ettei ole koskaan nähnyt livenä tuollaisia kaatoja. Hayden oli vielä ollut tajuton vähän aikaa, joten oli ollut hieman tilanne päällä heilläkin.
Sessioiden välissä seurailin usein pyörien purkutoimia. Kaikki katteet ja muut pestään aina ja syylaritkin hinkattiin viimeistä uraa myöten puhtaaksi. Vanteita puhdistettiin ja tarkasteltiin ja alustan osia huollettiin antaumuksella. Kulissien takana on paljon työtä ja vaikka moni luulee, että kilpatallin työ on mukavaa jetset postailua niin kyllä siellä arki painaa sermien takana ja hiki virtaa.
Lorenzon varikkoboksi oli meitä lähinnä, joten sitä tuli tarkkailtua eniten koko viikonlopun ajan. Kaikki toimii kuin ajatus ja jokainen tietää mitä tehdä missäkin tilanteessa. Ohjeita ei huudella, kaikki pelaa kuin rasvattu. Koko ajan joku kävi mittailemassa radan lämpötilaa etämittarilla: pistoolimainen laite, joka mittaa lämpötilan siitä pinnasta mihin se kohdistetaan.
Marquez ajoi uskomattoman paaluajan ja hymyili ihan tosissaan parc fermessä. Illalla pääsin juttelemaan Mika Kallion kanssa ja Mika vaikutti ihan tyytyväiseltä mutta sanoi vielä menevänsä datan kimppuun josko sieltä löytyisi kymmenyksiä. Mika epäili kärjen vauhtia ja sitä saavatko pidettyä sen yllä kisassa, koska renkaiden kanssa oli ongelmia. Indyn radassa on useaa eri päällystettä ja niissä on pitoeroja. Yleisesti pito on kuitenkin huono ja rengas luistaa siinä ja kuluu melko helposti. Huomasi, että ihan levollisin ja tyytyväisin mielin oli lähdössä kisaan. Scott Redding kävi oman inssinsä kanssa palaveria ja selkeästi jotain mietittiin keulan suhteen, koska katsoivat videota aika-ajoista ja Scott demonstroi kuinka keula liukuu liikaa ja pyörä aliohjaa.
Marc VDS tiimin pyörät ovat aika hienoja yksityiskohdiltaan. Airboxit on päällystetty kullatulla eristeteipillä, pakosarjat on pinnoitettu keraamisella aineella, upeita hiilikuitu ja alumiiniosia siellä sun täällä jne. Varsinkin Kalexin ram air putki on herkullinen.
Cortesen paalupaikka oli hieno juttu ja mies itse oli tyytyväinen. Samoin hänen mekaanikko Jorma Saarinen oli tyytyväinen, joskin vähätteli pyörän ja muun tallin panosta, sanoen, että kuskista nämä on kiinni. Hienoa kun Kent oli myös eturivissä. Sissis epäonnistui ja Niklas myös. Artturi kertoili omaan tyyliinsä, kuinka aika-ajo oli ihan paska mutta kisasta ei voi huonompi enää tulla. Myös suomen kieli on aussille hieman tarttunut, tai noniinno.
Edelleen jaksan ihmetellä kuinka suosittu Rossi on. Aika-ajon jälkeen kaikkien muiden tallien takauloskäynti on aina vapaa toimittajista ja paddock passeilla varustetuista katsojista, mutta Ducatin ympärillä on jatkuvasti iso lauma porukkaa. Taisi nytkin melkein tunnin olla Rossi siinä haastateltavana, kuvattavana ja nimmareita antamassa. Hattua päästä kun jaksaa hymyillä (edes väkinäisesti) ja huomioida muut tuolla lailla vaikka kausi on mennyt penkin alle. Ei kahta sanaa kuka on yhtä kuin MotoGP. Vieläkin.
Sunnuntai
Kisapäivä, ja yleisöäkin alkoi olemaan. Virallinen lukema oli kai n 70 tuhatta, mutta tuollainen määrä häviää Indyn isoihin katsomoihin (mahtuu n. 500 000 fania Indy 500 kisoissa). Keli vieläkin kohdillaan. Warm upit alta pois ihan normimeiningillä eteenpäin. Haydenin puuttuminen vähän latisti tunnelmia katsomossa, samoin Stonerin epävarma starttikunto oli monien huulilla.
Heti Moto3 starttivalmisteluissa onnistuttiin mokailemaan. Ennen kisaa tulee soittaa äänimerkkiä tiettyihin aikoihin (mm. kun varikko menee kiinni ja eri intervalleissa ennen starttia). Jostain syystä tässä oli väärinkäsitys kuka äänimerkkiä soittaa, koska support-luokkana olleen AMA XR1200 Harrikkasarjan kisassa äänimerkkiä soitti AMA:n omat virkailijat. Nyt FIM/Dorna oletti, että me soitetaan sitä ja me olitimme, että he soittavat sitä. Olin sitten vielä Race Directorin (Mike Webb) kanssa lähtövalokopissa kun hän alkoi kysellä missä äänimerkit ovat. Hieman radiokeskustelua ja soitin sitten äänimerkit siitä eteenpäin. Pääsin samalla seuraamaan lähdön tuosta em. kopista ja kun Webb starttaa kisan käyntiin. Nice. Muut olivat osoittamassa kuljettajille oikeat lähtöruudut ja rivit, sekä heiluttamalla keltaista ja vihreää lippua gridin takana ja punaista gridin edessä.
Moto3 oli tiukka kisa ja sai jännittää loppuun asti. Vinaleksen kaato viimeisissä mutkissa sai yleisön kohahtamaan. Aitiopaikalta sai myös seurata tiukan taistelun ruutulipulle. Corteselle hyvä pistepotti Maverickin kaadon myötä ja erityismaininta Jonas Folgerille, joka nousi podium-paikalle vaikka uransa suhteen on ollut hankalaa viime aikoina. Kuitenkin paljon kisatapahtumia meni ohi mm. Niklaksen hylkäyksen syy. Mustat liput ja numerotaulun näin, mutta syy selvisi vasta kisan jälkeen. Murheellisen näköinen nuori mies vain levitteli käsiään kun poistui tuomariston puhuttelusta kisan jälkeen. Podium-samppanjat tuoksuu muuten aika pitkälle varikkoalueella.
Moto2-lähdössä oli enemmän kuskeja, joten itsekin olin sitten gridissä, tosin takarivissä. Täälläkin vallitsee "vanhemman oikeus" eli pisimpään mukana olleet saavat valita rivinsä. Itse näin tulokkaana olin hännillä. Myös ruutulippumiehillä on mielenkiintoinen asema Kyseessä on hieman redneck-tyylinen isä ja poika kaksikko, jotka ruutliputtavat kaikki Indyn tapahtumat. Seuraavan kerran joku muu pääsee noihin hommiin kun he siitä luopuvat tai kuolevat. Homma toimii kovalla ammattitaidolla ja tyylillä ennen kaikkea. Missään muualla maailmassa ei kukaan heiluta ruutulippua kuin he. Lippu ikään kuin tanssii ja on silti näkyvä. Kaunista.
Parasta oli ehkä seurata mitä tallit lähtöruudussa puuhastelevat. Renkaat vaihdetaan ja lämppärit viime hetkillä irti, kaikki kireydet ja osat käydään läpi ja muutenkin varmistutaan, että kaikki on tiptop. Kuskeille tsemppitaputukset ja sitten lämmittelykierrokselle. Takaisin lähtöruudukkoon, toiset lämmittävät jarruja ja renkaita kovilla kiihdytys-jarrutus sarjoilla, toiset vain mutkittelevat muodon vuoksi. Kun kaikki on valmista niin vaihde sisään ja odottelemaan valoja, heti kun valot syttyvät niin kierrokset alueelle ja sitten ne pisimmät hetket kun odotellaan starttia. Kaikki pyörät nytkähtävät yhtä aikaa ja meteli on kova. Kisafiilistä pukkaa.
Itse kisa oli ohi äkkiä kun Marquez karkasi. Mikalta hieno taistelu loppupuolella ja 4. sija maalissa. Marquezin isä oli aika täpinöissään kisan jälkeen. Parc fermessä katselin renkaita ja muilla oli vähän revennyt reunoilta, paitsi Marcilla, jolla oli ihan hienossa kunnossa takanen. Varmasti säädöt kohdillaan kun oli noin ylivoimainen ja renkaat hyvässä kunnossa.
MotoGP-kisassa olin taas kopissa, tosin lähdöin katsoin kopin juurelta ratatasolta. Ennen kisaa vedettiin taas lyhyt rukous ja komea ylilento, unohtamatta kansallislaulua. Vieressä oli Ducatin varikkomuuri, joten siinä oli hyvää seuraa kun mm. Nicky Hayden tuli käsi paketissa siihen Jeremy Burgessin, Vito Guareschin seuraksi. Samoin moni Moto2 ja Moto3-kuski oli katsomassa kisaa eri tallien muureilla. Lähdön jälkeen seuraava huippuhetki oli ehdottomasti Spiesin konerikko. Minusta kuulosti ihan normaalilta käyntiääneltä ennen osumaa, olisiko tullut vain öljyvuoto tms. Se savun määrä oli jotain uskomatonta ja silti kuskit vetävät lähes täysillä. Muutamat himmasi enemmän ja kelta-punalippu huomioitiin mutta silti tuo jotenkin säväytti ja on niitä juttuja, jotka nostavat kunnioitusta kuskeja kohtaan. Asparin kuskeilla oli tiukkaa kisailua ja sitten RdP:n pudottua pois jäi Espargaro ajamaan Hernandezia vastaan parhaan CRT:n sijoituksesta. Espargaro joka kerralla himmasi suoralla imussa ja nosti selän suoraksi. Arvasin, että lopussa ohittaa ja taisi olla toiseksi viimeinen kierros kun tuli heittämällä ohi. Taisi sitten kuitenkin sählätä kun Hernandez tuli ensin maaliin ja espanjalainen takoi tankkia kiukusta. Pedrosalle dominoiva voitto. Dovin nousu podiumille oli hienoa, mutta respectit Stonerille koska ajoi siinä kunnossa noin kovan kisan. Taas niitä juttuja, joihin ei maallikot pysty. Parc fermessä taas rengastutkimukset ja Pedrosalla parhaassa kunnossa olevat kumit. Lorenzon rengas oli revennyt oikealta reunalta. Rengaskoko takana on muuten 190/650-16,5.
Illalla vielä kiertelin varikolla, josko osuisi mitään mielenkiintoista kohdalle. Ehkäpä hauskin, tai säälittävin, tilanne oli Yamahan hospitality-tiloissa. Siellä oli äiti-Spies huutamassa Yamahan henkilökunnalle. Sama juttu oli käynyt kai Lagunassa, kun Spiesiltä hajosi takaiskarin linkusto. Varmasti myös Yamahalla ollaan tyytyväisiä kun Spies(it) lähtee pois tämän kauden jälkeen.
Tallit pakkailivat kamojaan ja monet kuskit olivat jo poistuneet alueelta. Crutchlow oli yhä paikalla (viettää muutenkin paljon aikaa varikkopilttuussa) ja Tech3 varikon nurkassa oli ihan hieno kooste viikonlopusta, vasemmalla Dovin podium-samppanjat ja oikealla Calin kaato-osat:
Paul Bird Motorsportilta kävin vielä tutkimassa Ellisonin ART-pyörää ja utelemassa mekaanikolta sitä sun tätä. Tuntui melkein kaikki osat olevan ostettavissa, jos joku haluaa itse väsäillä replikan.
Hondalla oli taas kaikki pakattu ja muutenkaan mitään ei ollut nähtävillä. Pienemmät luokat olivat jo roudauslaatikoissa ja muillakin talleilla oli hommat aikalailla valmista. Itsekin suuntasin Outback Stakehousiin vielä kunnon pihville ja sulattelemaan viikonloppua.
Ehkäpä parasta oli kun pääsee näkemään läheltä kaiken. Äänet ja kaikki muut yksityiskohdat ovat sellaisia mitä ei muuten pääse kokemaan. Toisaalta telkkarista näkee kisatapahtumat paremmin.
Kiitos kun jaksoit lukea tänne asti. Pahoittelen kuvien laatua ja vähyyttä. Syy on siinä, että emme saa kuvata työaikana mitään (muuten tulee monoa), joten kaikki kuvat on otettu torstaina ja sunnuntai-iltana "off-duty" aikoina.
Moto2:ssa jatketaan tutussa formaatissa. 600cc Honda CBR:n moottori vauhdittaa prototyyppirunkoisia kilpureita. Mukana Mika Kallio tutussa Marc VDS-tallissa. Täksi kaudeksi pyörien määrää on vähennetty turvallisuussyistä:
3
Simone Corsi
FTR
IODA Racing
4
Randy Krummenacher
Kalex
GP Team Switzerland
5
Johann Zarco
Motobi
JiR
7
Alex Lundh
FTR
MZ
8
Gino Rea
Moriwaki
Gresini
12
Thomas Luthi
Suter
Interwetten Paddock Moto2
14
Ratthapark Wilairot
Moriwaki
Gresini
15
Alex de Angelis
Suter
Forward Racing
18
Nicolas Terol
Suter
Mapfre Aspar
19
Xavier Simeon
Tech 3
Tech 3
24
Toni Elias
Suter
Mapfre Aspar
29
Andrea Iannone
FTR Speed Up
Speed Master
30
Takaaki Nakagami
Kalex
Italtrans
36
Mika Kallio
Kalex
Marc VDS
38
Bradley Smith
Tech 3
Tech 3
40
Pol Espargaro
Kalex
Pons
44
Roberto Rolfo
Suter
Technomag CIP
45
Scott Redding
Kalex
Marc VDS
47
Angel Rodriguez
FTR
Team SAG
49
Axel Pons
Kalex
Pons
50
Damian Cudlin
Moriwaki
QMMF
57
Eric Granado
Motobi
JiR
60
Julian Simon
FTR
BQR
63
Mike di Meglio
FTR
Speed Up
71
Claudio Corti
Kalex
Italtrans
72
Yuki Takahashi
Suter
Forward Racing
76
Max Neukirchner
Kalex
Kiefer Racing
77
Dominique Aegerter
Suter
Technomag CIP
80
Esteve Rabat
Kalex
Pons
82
Elena Rosell
Moriwaki
QMMF
88
Ricky Cardus
Suter
Bainet Sport
93
Marc Marquez
Suter
Monlau Competicion
TBA
FTR
Team SAG
Listalla on tukku viime kauden kovimpia kuskeja, sekä muutama mielenkiintoinen tulokas. Kautta aikojen ensimmäinen Moto2-maailmanmestari Toni Elias tekee paluun luokkaan hankalan MotoGP-vuoden jälkeen. Piikkiluokan mestaruuskamppailijat Johan Zarco ja Nicolas Terol nousivat yhden luokan ylöspäin. MotoGP:ssä villillä kortilla ajanut Damian Cudlin tulee mukaan vakituisena Moto2-kuskina ja naiskauneuttakin on mukana kun Elena Rosell ajaa täyden sarjan.
Viime kauden mestari Bradl lähti kuninkuusluokkaan. Kovin haastaja Marc Marquez kärsii yhä silmävammasta, jonka sai Malesian GP:n harjoituksissa. Radalla oli ollut paikallinen sadekuuro, tai vettä oli yhä radalla eikä lippumiehet huomioineet tätä keltapunaisilla lipuilla. Marquez pannutti parin muun kuskin ohella ja sai pahan kolhun päähänsä, joka oireilee vieläkin kaksoisnäkönä huolimatta leikkaushoidosta, joskin kunnossa on tapahtunut edistystä talven aikana. Ongelmana on silmää liikuttavan lihaksen kärsimä hermovaurio ja lihas on ikäänkuin halvaantunut, jolloin silmä ei seuraa liikkeissä tervettä silmää normaalisti. Hän on joutunut jättämään kaikki talven testit väliin ja paluusta ei ole annettu vieläkään tarkkaa ilmoitusta, joskin Marquez oli äskettäin kokeilemassa kuntoaan BSB-testeissä Espanjassa. Jopa kauden avaus voi olla vaarassa. Tämä onkin yksi suurempia uhkia Marquez'n mestaruudelle. Ilman loukkaantumishuolia nuori espanjalainen olisi mestaruussuosikki numero yksi.
Ketkä sitten haastavat Marquez'n luokan nopeimpana kuljettajana? Suoralta kädeltä voisi mainita nimet Elias, Redding, Luthi, de Angelis ja Iannone. Nyt Eliaksella on alla hänelle paremmin soveltuvat renkaat ja mitään estettä voitoille ei ole. Silti hänen suorituskyky ja ehkäpä mentaalipuolen tilanne on pieni kysymysmerkki. Raskas MotoGP-räpellys on voinut jättää jälkensä. Scott Redding on ollut vahva testeissä ja paukutteli sekä Valenciassa että Jerezissä kovimpia kierrosaikoja. Kalex tuntuu istuvan lapaseen aika nätisti ja huippuvauhtia löytyy. Vielä tulisi parantaa tasaisuutta ja erityisesti kisavauhtia. Viime kaudella Redding usein oli aika-ajoissa korkealla mutta hiipui kisassa. Luokan soturit de Angelis ja Iannone ovat vahvoilla kisoissa, varsinkin Iannone jos saa aika-ajot osumaan putkeen. Bradley Smith on myös vakuuttanut talvitesteissä, mutta löytyykö nyt tasaisuutta ajaa kisasta toiseen kärkiporukassa. Harmittavasti hän välillä katoaa kuvasta täysin ja sitten yllättää seuraavassa kisassa. Claudio Corti voi olla myös yksi musta hevonen vahvan testikunnon perusteella. Mielenkiintoista on seurata tulokkaiden vauhtia. Varmasti tämä kausi on budjetoitu kuitenkin oppivuodeksi.
Mika Kallion tilanne on mielenkiintoinen. Viime kaudella alla ollut Suterin runko vaihtui Kalexiin. Kallion ensikommentit olivat lupaavia kun mm. Kalexin runko reagoi säätöihin paremmin kuin Suter ja säätöväli on laajempi. Tämän pitäisi olla hyvä merkki säätöongelmien kanssa painineelle valkeakoskelaiselle. Loppukaudesta vauhtia oli jo kärkikamppailuihin, joten siitä on hyvä jatkaa. Luokka on kuitenkin niin tasainen, että kaiken on osuttava nappiin, jotta podium-paikat olisivat arkipäivää. Vauhti riittää kärkiryhmässä taisteluun pyörän säätöjen osuessa nappiin. Avausvoitto Moto2:ssa on mahdollista.
Viime kauteen verrattuna Suterin pyöriä on vähemmän. Suter sai aikamoista kritiikkiä siitä kun se suosi Marquez'ta uusien osien, rungon kehityksen ja testaamisen osalta. Vastaavasti vain muutaman pyörän voimin mestaruuteen ajanut Kalex sai paljon uusia asiakkaita ja ainakin lehdistotiedotteissa kommentit ovat olleet vain positiivisia vaihdon suhteen. Kuljettajakamppailun ohella parhaan runkovalmistajan titteli on mielenkiintoinen sivujuoni alkavan kauden sarjassa.
Moto2 lienee jälleen tapahtumarikkain ja jännittävin luokka mitä kisoihin tulee. Viime kauden muutamat klassikot Aragonin GP:n johdolla tulevat varmasti toistumaan tänäkin vuonna. Tiukkaa kamppailua, ohituksia ja osumia tuntuu olevan luokan motto. Suuren alkukritiikin jälkeen Moto2 on noussut yhdeksi mielenkiintoisimmista RR-luokista.
