MCN:n MotoGP-toimittaja Matthew Birt haastatteli Valentino Rossia Teksasin Austinissa aiemmin keväällä kun MotoGP oli siellä testaamassa. Mielenkiintoinen, kolmiosainen haastattelu on youtubessa (linkit alla). Rossi puhuu luonnollisesti Ducati-vuosistaan sekä siirrosta Yamahalle. Lisäksi Marco Simoncelli, yksityiselämä ja moni muu asia nousee esille jutustelun lomassa.
Erittäin mielenkiintoisia kommentteja mm. Ducatin yrityskulttuurista ja filosofiasta pyörän kehittämisestä. Moni asia näistä oli jo julkisesti tiedossa, mutta on vain pakko ihmetellä Ducati-egojen suuruutta jos edes Rossi&Burgess ei saa haluamiaan asioita. Tietysti nämä ovat vain Rossin kommentteja ja hänen puolensa tarinasta, mutta tuskin noissa lapinlisää on kovinkaan paljon.
Osa 1
Osa 2
Osa 3
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Valentino Rossi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Valentino Rossi. Näytä kaikki tekstit
torstai 11. huhtikuuta 2013
torstai 23. elokuuta 2012
Red Bull Indianapolis GP 2012
Melu alkaa nousta kun MotoGP-luokan, jo hieman venynyt letka kiitää kohti pääsuoralla. Hondan riipivä ääni voimistuu, Yamahan matalampi ulvonta seuraa. Pedrosa, Spies, savua… Hieman ennen maalilinjaa Yamaha laskee savut aivan silmieni alla, seison maalisuoran reunalla radan varressa ja palavan öljyn käry haisee. Uskomattoman tiheä savupilvi peittää koko ykkösmutkan sisäänmenon, silti isot pojat painaa kolmea sataa kohti savuseinää. Rossi ainakin himmaa leveäksi. Terveisiä Indianapoliksesta.
Viime vuoden tapaan pääsin toimitsijaksi Red Bull Indianapolis GP:een, tällä kertaa yllä oli vaaleansininen liivi tekstillä GRID eli toimenkuvana oli startin järjestäminen. Päällisin puolin hommia oli melko vähän, koska pääpaino oli starttitapahtumissa, joita oli vain sunnuntaina (ja lauantai-iltana yksi support-luokan lähtö). Muina päivinä lähinnä patsasteltiin varikolla ja soitettiin varikon sisääntulossa summeria aina kun pyörä ajaa varikolle, jotta mekaanikot, valokuvaajat ja muut osaavat varoa kuuttakymppiä röpöttävää pyörää. Kävin myös liputtamassa varikon ulosmenossa vihreää ja punaista MotoGP ja Moto2 aika-ajojen aikana.
Torstai
Viikonloppu alkoi perinteisesti torstaina rekisteröitymisellä. Sen jälkeen oli luppoaikaa, joten menin katselemaan viikonloppua edeltävää pressitilaisuutta. Paikalle oli kutsuttu Rossi, Stoner, Lorenzo, Bradl ja Hayden.
Bradl ja LCR:n PR-nainen:
Valentino ja Vito G:
Bradl BBC:n/Dornan Azi Farnin seurassa:
Nicky:
Lorenzo jutteli espanjalaistelkkariin:
Seuraavana jatkoimme track walkilla, tosin ukkosmyrskyn tuoma vesisade alkoi juuri samaan aikaan, joten jäin pyörimään vain varikolle sään suojaan. Ben Spiesin fillariharrastus ottaa yhä enemmän tuulta alleen, juttuseurana inssi Tom Houseworth:
Kuvasin myös Yamahoiden lämmityksiä, pakko sanoa, että M1 on yksi sarjan komeimpia pyöriä ja kauniisti tehty. Kuivakytkin sirisee hienosti. Siukolan Eki myös työn touhussa. Huomaa myös BBC:n kuvaajan saamat pahat katseet toisen videon lopussa.
Tech3 Yamahalla Cal Crutchlow naureskeli kuinka kakkospyörän kytkin on paremman tuntuinen "what the fuck guys?!" mekaanikon vastaus oli, että vaihda itse jos haluat paremman ja röhönaurua koko porukalta.
Myös KTM:llä oltiin lämmityspuuhissa, tässä Arthur ”Artturi, Cowboy” Sissiksen pyörä:
Sopivasti tapasin myös Aki Ajon, jonka kanssa on aina mukava rupatella. Tiimipäällikön työ on aika kiireistä kun koko ajan pitää olla varpaillaan ja suunnitella tulevaa kuski ja yhteistyösopimusten merkeissä. Selvisi mm, että KTM:n Moto3-moottorin öljytilavuus on 0,95 litraa ja pyörä ei käynnisty jos öljyn määrä ja paine on väärä. Niklaksen pyörä ei alla ilmeisesti startannut liian vähäisen öljyn vuoksi kun lisäsivät vain pienen tilkan ja sitten tärähti tulille. Siltikin Moto3-moottorit näyttivät aika hankalilta startata, useampi sylinteriset isommat pyörät starttaavat paljon helpommin.
Muitakin pyöriä tuli katseltua, kiinnosti erityisesti Aprilian ART-pyörät:
Hondan RC213V on myös upea (se putkiston loppukäyrä!), mutta Repsolin pojat ovat aika nopeita suojaamaan pyörät kuvilta, joten en jaksanut kytätä niitä koko päivää. Samoin ääni on upean riipivä ja kaikui komeasti Indyn katsomoista. Todella kierrosherkkä kone kun heti ärjäisee kaasua hipaistaessa ja palaa välittömästi tyhjäkäynnille, joka muuten on n. 2300-2600rpm. Yamahassa oli samaa tasoa, CRT-pyörissä hieman pienempi. Tämän vuotiset tonniset koneet ovat hieman syvempiä ja bassovoittoisempia ääniltään kuin edelliset 800cc-padat. Jokaisessa on omalla tavallaan hieno ääni, Yamaha ja Ducati ovat hieman samantyyppiset (varmaan hyvin samankaltainen sytytysjärjestys), Honda paljon kireämpi. CRT:t ovat paljon hiljaisempia dB-tasoltaan ja ART:t kuulostavat kuin suoralla putkella oleva RSV4, samoin rivineloset ovat ääniltään hieman kuin normi ratapyörät, toki pienet nyanssit eroavat.
Steve Rapp ja Attack Performance:
Kuskeista oikeastaan parhaiten jäi mieleen Mattia Pasini ja hänen jalat Jos jonkun jalat ovat olleet leikkauspöydällä niin hänen ainakin: täynnä arpia, kantapää/nilkan alueelle tehty ihonsiirtoa, molemmat polvet leikkausarvilla. Ammatin haittapuolia nämä.
Perjantai
Perjantaina oli ensimmäinen ”työpäivä”. Keli täydellinen n. +25 astetta ja poutaa. Katseltiin treenejä ja käytiin läpi viikonlopun juttuja. Indianapoliksen radalla on starttivalojärjestelmä maaliviivan jälkeen radan reunalla olevassa kopissa, joka on muutaman metrin korkeudella tallien varikkomuurien välissä. Tässä on melkeinpä talon paras paikka, koska koppi tulee osin radan päälle. MotoGP-pyörien ajaessa ohi täydellä höyryllä koko koppi tärisee. Starttivalot toimivat ihan manuaalisesti, eli ensin punainen valo päälle kytkimestä ja sitten oman mielen mukaan valot pois. Täältä soitetaan myös varikkosummeria.
Moto3 on yllättävän äänekäs luokka, koska koko ajan menee useampi pyörä ohi ja jotenkin moottorien ääni on vain niin kova. Piikkejä pystyi katselemaan ilman tulppia tai radiopuhelimen kuulokkeita, mutta Moto3:sten kohdalla aivan mahdotonta olla ilman kuulosuojausta.
MotoGP:tä katsellessa huomasi selvästi kuinka isoja huippunopeuserot ovat. Mukana kun oli vielä pari jenkkiä villillä kortilla, eikä heillä nopeus ollut muiden tasolla niin ero korostui entisestään. Prototyypit kulki n. 330-335 oikeastaan kaikki, CRT:t n. 310-320 ja sitten Danilo Petruccin lähes ”vakio” RSV4-moottorinen hieman alle 300. Samoihin meni myös Steve Rapp Attack Performancen Kawasaki-moottorilla ja sitten Aaron Yates meni katupyörämaisia 285 lukemia. Moto2 meni n. 280, joten aika heikkona voi pitää Yatesin lukemia. Nopeusero näkyi parhaiten ensimmäisen mutkan jarrutuksessa. Protot oli jarruilla n. 150m taululla, muut pidemmälle. Yates taisi jarrutella vasta kun alkoi kääntää sisään. Moto3:lla ajettiin kaasupohjassa pitkälle mutkaan asti ja vasta kallistuksessa jarrutetaan. Aki Ajo mainitsikin tästä, että Moto3 on aika kinkkinen välityksen suhteen tällä radalla, koska suoralla ei voida ajaa rajoittimeen asti (ja täten hyödyntää parempi kiihtyvyys lyhyemmällä välityksellä), koska kallistuksessa välitys lyhenee ja tällöin kierrokset nousee. Eli pyörä pitää välittää siten, että rajoitin löisi vasta kallistuksessa, jos silloinkaan. Jos jo suoralla tarkastellaan rajoitinta niin kallistuksessa voi olla ohjelmaa tai moottorivaurio. Kuljettajien jarrutustekniikoita oli mielenkiintoista seurata. Vallitseva tyyli on, että takamus siirretään sivulle jo suoran lopulla kun ollaan vielä napa tankissa. Eli ajoasento on jo muutettu ennen jarrutusta ja siitä sitten roikkumaan.
Varikon alussa oli parkissa myös turva-autot eli BMW M5 ja M6. Turvallisuusasioissa työskentelevä Loris Capirossi oli koko ajan kinuamassa heidän kyytiin ja itse ajamaan, muttei ainakaan kuskiksi päässyt. Mukava mies tämä pieni italialainen ja pitkä ura näkyy hänen jutuissaan. Kokemus puhuu. Sanoi, että hauskin pyörä oli ehkäpä ensimmäiset MotoGP Ducatit. 230hv ja ei luistonestoa. Samoin 500cc 2-tahtiset oli sen ajan unelma kun oli kasvanut 2t-kisapelien ympärillä.
Lauantai
Täydellinen keli jatkui myös lauantaina. Meidän alueen vieressä on myös tekninen alue ja kisan aikana parc ferme. Täällä suoritetaan tekniset tarkastukset ja mm. punnitukset. Mielenkiintoista oli seurata näitä ja punnitustulos on aina salaisuus virkailijan ja tallin henkilökunnan välillä. Muutaman tuloksen onnistuin vakoilemaan (lukemaan huulilta tai näin lapun johon tulos kirjattiin, mm. Rossin Ducati painoi 157kg (sama kuin pienin sallittu paino) ja toinen Asparin ART-pyörä 163kg. Myös melunmittaukset tehtiin täällä, aika usein oli Ajon tiimin Kotarit mitattavana ja mm. Kentin pyörä oli aivan rajoilla melujen suhteen. Mittaustapa on sama kuin kotimaan radoilla, eli mittari 45 asteen kulmaan pakoputkesta ja kierrokset halutulle tasolle.
Teknisen tilan vieressä oli pieni tila Ducatin kaksipaikkaiselle pyörälle, jota Randy Mamola ajaa. Ducatin mekaanikot kävivät valmistelemassa pyörää ja sain ongittua pieniä infopalasia heiltä. Pyörä on vuodelta 2002, täksi vuodeksi laitettu samanlaiset värit kuin mm. Panigale Tricoloressa. Takarunko on rakennettu uusiksi toista penkkiä varten ja takatapit tietysti laitettu. Tankkiin on tehty syvennykset, jossa on kauhukahvat. Takajousi on mitoitettu n. 180 kilon painolle. Rengaspaineet lämpimänä on 2,05 eteen ja 1,60 taakse. Jarrut on hiilikuituiset ja muutenkin ihan ehta peli. Starttaus on takapyörästä apulaitteella. Pyörässä on luistokytkin, joten se poistetaan käytöstä ennen käynnistystä avaamalla katteessa oleva luukku, jonka takana on kuivakytkin. Kytkimeen laitetaan pieni tappi, joka lukitsee kytkimen starttia varten. Sitten kun kone on käynnissä, otetaan tappi pois. Lämmityskäyttö on sama kuin muillekin kisapyörille, ensin hyvissä ajoin n. 5 min lämmityskäyttö ja sitten sammutus, jolloin lämpö tasaantuu. Sitten kun lähdetään ajamaan, niin kone on "valmis" oikeastaan heti. Parin sekunnin käyttö ja tsekkaus, että kaikki ok, ja sitten kovaa ajoa. Ennen ajoja Mamola antoi vielä kyyditettäville ohjeet kuinka siirrellä painoa ja muuta. Varmasti nuo kaikki unohtui kun aina lähti heti keulimalla liikkeelle.
Samat jutut kuin perjantaina noin töiden puolesta, ainoastaan menin tuuraamaan varikon ulosmenon liputtajia MotoGP ja Moto2 aika-ajoihin. Pitkät hetket sai seistä punaisen lipun kanssa kun kaadot keskeyttivät sessiot. Tämä oli hyvä paikka seurata ykkösmutkan työskentelyä kuskien osalta. Rata on aika pomppuinen siinä ja selkeästi oli käytössä eri linjoja. Pari kertaa mentiin pitkäksi ja muutenkin oltiin enemmän limitillä, aika-ajot kun oli kyseessä. Screeniltä näkyi Stonerin ja Haydenin lipat. Yksi camping-alueen kavereista oli mutkassa 13 ja sanoi, ettei ole koskaan nähnyt livenä tuollaisia kaatoja. Hayden oli vielä ollut tajuton vähän aikaa, joten oli ollut hieman tilanne päällä heilläkin.
Sessioiden välissä seurailin usein pyörien purkutoimia. Kaikki katteet ja muut pestään aina ja syylaritkin hinkattiin viimeistä uraa myöten puhtaaksi. Vanteita puhdistettiin ja tarkasteltiin ja alustan osia huollettiin antaumuksella. Kulissien takana on paljon työtä ja vaikka moni luulee, että kilpatallin työ on mukavaa jetset postailua niin kyllä siellä arki painaa sermien takana ja hiki virtaa.
Lorenzon varikkoboksi oli meitä lähinnä, joten sitä tuli tarkkailtua eniten koko viikonlopun ajan. Kaikki toimii kuin ajatus ja jokainen tietää mitä tehdä missäkin tilanteessa. Ohjeita ei huudella, kaikki pelaa kuin rasvattu. Koko ajan joku kävi mittailemassa radan lämpötilaa etämittarilla: pistoolimainen laite, joka mittaa lämpötilan siitä pinnasta mihin se kohdistetaan.
Marquez ajoi uskomattoman paaluajan ja hymyili ihan tosissaan parc fermessä. Illalla pääsin juttelemaan Mika Kallion kanssa ja Mika vaikutti ihan tyytyväiseltä mutta sanoi vielä menevänsä datan kimppuun josko sieltä löytyisi kymmenyksiä. Mika epäili kärjen vauhtia ja sitä saavatko pidettyä sen yllä kisassa, koska renkaiden kanssa oli ongelmia. Indyn radassa on useaa eri päällystettä ja niissä on pitoeroja. Yleisesti pito on kuitenkin huono ja rengas luistaa siinä ja kuluu melko helposti. Huomasi, että ihan levollisin ja tyytyväisin mielin oli lähdössä kisaan. Scott Redding kävi oman inssinsä kanssa palaveria ja selkeästi jotain mietittiin keulan suhteen, koska katsoivat videota aika-ajoista ja Scott demonstroi kuinka keula liukuu liikaa ja pyörä aliohjaa.
Marc VDS tiimin pyörät ovat aika hienoja yksityiskohdiltaan. Airboxit on päällystetty kullatulla eristeteipillä, pakosarjat on pinnoitettu keraamisella aineella, upeita hiilikuitu ja alumiiniosia siellä sun täällä jne. Varsinkin Kalexin ram air putki on herkullinen.
Cortesen paalupaikka oli hieno juttu ja mies itse oli tyytyväinen. Samoin hänen mekaanikko Jorma Saarinen oli tyytyväinen, joskin vähätteli pyörän ja muun tallin panosta, sanoen, että kuskista nämä on kiinni. Hienoa kun Kent oli myös eturivissä. Sissis epäonnistui ja Niklas myös. Artturi kertoili omaan tyyliinsä, kuinka aika-ajo oli ihan paska mutta kisasta ei voi huonompi enää tulla. Myös suomen kieli on aussille hieman tarttunut, tai noniinno.
Edelleen jaksan ihmetellä kuinka suosittu Rossi on. Aika-ajon jälkeen kaikkien muiden tallien takauloskäynti on aina vapaa toimittajista ja paddock passeilla varustetuista katsojista, mutta Ducatin ympärillä on jatkuvasti iso lauma porukkaa. Taisi nytkin melkein tunnin olla Rossi siinä haastateltavana, kuvattavana ja nimmareita antamassa. Hattua päästä kun jaksaa hymyillä (edes väkinäisesti) ja huomioida muut tuolla lailla vaikka kausi on mennyt penkin alle. Ei kahta sanaa kuka on yhtä kuin MotoGP. Vieläkin.
Sunnuntai
Kisapäivä, ja yleisöäkin alkoi olemaan. Virallinen lukema oli kai n 70 tuhatta, mutta tuollainen määrä häviää Indyn isoihin katsomoihin (mahtuu n. 500 000 fania Indy 500 kisoissa). Keli vieläkin kohdillaan. Warm upit alta pois ihan normimeiningillä eteenpäin. Haydenin puuttuminen vähän latisti tunnelmia katsomossa, samoin Stonerin epävarma starttikunto oli monien huulilla.
Heti Moto3 starttivalmisteluissa onnistuttiin mokailemaan. Ennen kisaa tulee soittaa äänimerkkiä tiettyihin aikoihin (mm. kun varikko menee kiinni ja eri intervalleissa ennen starttia). Jostain syystä tässä oli väärinkäsitys kuka äänimerkkiä soittaa, koska support-luokkana olleen AMA XR1200 Harrikkasarjan kisassa äänimerkkiä soitti AMA:n omat virkailijat. Nyt FIM/Dorna oletti, että me soitetaan sitä ja me olitimme, että he soittavat sitä. Olin sitten vielä Race Directorin (Mike Webb) kanssa lähtövalokopissa kun hän alkoi kysellä missä äänimerkit ovat. Hieman radiokeskustelua ja soitin sitten äänimerkit siitä eteenpäin. Pääsin samalla seuraamaan lähdön tuosta em. kopista ja kun Webb starttaa kisan käyntiin. Nice. Muut olivat osoittamassa kuljettajille oikeat lähtöruudut ja rivit, sekä heiluttamalla keltaista ja vihreää lippua gridin takana ja punaista gridin edessä.
Moto3 oli tiukka kisa ja sai jännittää loppuun asti. Vinaleksen kaato viimeisissä mutkissa sai yleisön kohahtamaan. Aitiopaikalta sai myös seurata tiukan taistelun ruutulipulle. Corteselle hyvä pistepotti Maverickin kaadon myötä ja erityismaininta Jonas Folgerille, joka nousi podium-paikalle vaikka uransa suhteen on ollut hankalaa viime aikoina. Kuitenkin paljon kisatapahtumia meni ohi mm. Niklaksen hylkäyksen syy. Mustat liput ja numerotaulun näin, mutta syy selvisi vasta kisan jälkeen. Murheellisen näköinen nuori mies vain levitteli käsiään kun poistui tuomariston puhuttelusta kisan jälkeen. Podium-samppanjat tuoksuu muuten aika pitkälle varikkoalueella.
Moto2-lähdössä oli enemmän kuskeja, joten itsekin olin sitten gridissä, tosin takarivissä. Täälläkin vallitsee "vanhemman oikeus" eli pisimpään mukana olleet saavat valita rivinsä. Itse näin tulokkaana olin hännillä. Myös ruutulippumiehillä on mielenkiintoinen asema Kyseessä on hieman redneck-tyylinen isä ja poika kaksikko, jotka ruutliputtavat kaikki Indyn tapahtumat. Seuraavan kerran joku muu pääsee noihin hommiin kun he siitä luopuvat tai kuolevat. Homma toimii kovalla ammattitaidolla ja tyylillä ennen kaikkea. Missään muualla maailmassa ei kukaan heiluta ruutulippua kuin he. Lippu ikään kuin tanssii ja on silti näkyvä. Kaunista.
Parasta oli ehkä seurata mitä tallit lähtöruudussa puuhastelevat. Renkaat vaihdetaan ja lämppärit viime hetkillä irti, kaikki kireydet ja osat käydään läpi ja muutenkin varmistutaan, että kaikki on tiptop. Kuskeille tsemppitaputukset ja sitten lämmittelykierrokselle. Takaisin lähtöruudukkoon, toiset lämmittävät jarruja ja renkaita kovilla kiihdytys-jarrutus sarjoilla, toiset vain mutkittelevat muodon vuoksi. Kun kaikki on valmista niin vaihde sisään ja odottelemaan valoja, heti kun valot syttyvät niin kierrokset alueelle ja sitten ne pisimmät hetket kun odotellaan starttia. Kaikki pyörät nytkähtävät yhtä aikaa ja meteli on kova. Kisafiilistä pukkaa.
Itse kisa oli ohi äkkiä kun Marquez karkasi. Mikalta hieno taistelu loppupuolella ja 4. sija maalissa. Marquezin isä oli aika täpinöissään kisan jälkeen. Parc fermessä katselin renkaita ja muilla oli vähän revennyt reunoilta, paitsi Marcilla, jolla oli ihan hienossa kunnossa takanen. Varmasti säädöt kohdillaan kun oli noin ylivoimainen ja renkaat hyvässä kunnossa.
MotoGP-kisassa olin taas kopissa, tosin lähdöin katsoin kopin juurelta ratatasolta. Ennen kisaa vedettiin taas lyhyt rukous ja komea ylilento, unohtamatta kansallislaulua. Vieressä oli Ducatin varikkomuuri, joten siinä oli hyvää seuraa kun mm. Nicky Hayden tuli käsi paketissa siihen Jeremy Burgessin, Vito Guareschin seuraksi. Samoin moni Moto2 ja Moto3-kuski oli katsomassa kisaa eri tallien muureilla. Lähdön jälkeen seuraava huippuhetki oli ehdottomasti Spiesin konerikko. Minusta kuulosti ihan normaalilta käyntiääneltä ennen osumaa, olisiko tullut vain öljyvuoto tms. Se savun määrä oli jotain uskomatonta ja silti kuskit vetävät lähes täysillä. Muutamat himmasi enemmän ja kelta-punalippu huomioitiin mutta silti tuo jotenkin säväytti ja on niitä juttuja, jotka nostavat kunnioitusta kuskeja kohtaan. Asparin kuskeilla oli tiukkaa kisailua ja sitten RdP:n pudottua pois jäi Espargaro ajamaan Hernandezia vastaan parhaan CRT:n sijoituksesta. Espargaro joka kerralla himmasi suoralla imussa ja nosti selän suoraksi. Arvasin, että lopussa ohittaa ja taisi olla toiseksi viimeinen kierros kun tuli heittämällä ohi. Taisi sitten kuitenkin sählätä kun Hernandez tuli ensin maaliin ja espanjalainen takoi tankkia kiukusta. Pedrosalle dominoiva voitto. Dovin nousu podiumille oli hienoa, mutta respectit Stonerille koska ajoi siinä kunnossa noin kovan kisan. Taas niitä juttuja, joihin ei maallikot pysty. Parc fermessä taas rengastutkimukset ja Pedrosalla parhaassa kunnossa olevat kumit. Lorenzon rengas oli revennyt oikealta reunalta. Rengaskoko takana on muuten 190/650-16,5.
Illalla vielä kiertelin varikolla, josko osuisi mitään mielenkiintoista kohdalle. Ehkäpä hauskin, tai säälittävin, tilanne oli Yamahan hospitality-tiloissa. Siellä oli äiti-Spies huutamassa Yamahan henkilökunnalle. Sama juttu oli käynyt kai Lagunassa, kun Spiesiltä hajosi takaiskarin linkusto. Varmasti myös Yamahalla ollaan tyytyväisiä kun Spies(it) lähtee pois tämän kauden jälkeen.
Tallit pakkailivat kamojaan ja monet kuskit olivat jo poistuneet alueelta. Crutchlow oli yhä paikalla (viettää muutenkin paljon aikaa varikkopilttuussa) ja Tech3 varikon nurkassa oli ihan hieno kooste viikonlopusta, vasemmalla Dovin podium-samppanjat ja oikealla Calin kaato-osat:
Paul Bird Motorsportilta kävin vielä tutkimassa Ellisonin ART-pyörää ja utelemassa mekaanikolta sitä sun tätä. Tuntui melkein kaikki osat olevan ostettavissa, jos joku haluaa itse väsäillä replikan.
Hondalla oli taas kaikki pakattu ja muutenkaan mitään ei ollut nähtävillä. Pienemmät luokat olivat jo roudauslaatikoissa ja muillakin talleilla oli hommat aikalailla valmista. Itsekin suuntasin Outback Stakehousiin vielä kunnon pihville ja sulattelemaan viikonloppua.
Ehkäpä parasta oli kun pääsee näkemään läheltä kaiken. Äänet ja kaikki muut yksityiskohdat ovat sellaisia mitä ei muuten pääse kokemaan. Toisaalta telkkarista näkee kisatapahtumat paremmin.
Kiitos kun jaksoit lukea tänne asti. Pahoittelen kuvien laatua ja vähyyttä. Syy on siinä, että emme saa kuvata työaikana mitään (muuten tulee monoa), joten kaikki kuvat on otettu torstaina ja sunnuntai-iltana "off-duty" aikoina.
tiistai 1. toukokuuta 2012
Penni ajatuksistasi
Haluaisin todella kuulla mitä Valentino Rossin päässä nyt pyörii ja yleisesti mitä hän on mieltä viimeisen kahden vuoden päätöksistä, jotka alkoivat neuvotteluilla Ducatin kanssa ja ovat johtaneet nykytilanteeseen. En halua kuulla väkinäisellä hymyllä varustettua pressihuttua, vaan sen aidon ajatuksen mikä hänen mielessään on kun italialainen loikkaa pois GP12:n päältä ja kävelee varikkopilttuun uumeniin visiiriä samalla raottaen. Miten tähän on tultu?
On jotenkin koomista, että laji pyörii niin paljon yhden kuljettajan ympärillä. Rossi taistelee sijoituksista top 10:iin ja häviää aika-ajoissa CRT-pyörälle, ja se on median kuumin puheenaihe. Kärjessä on upeaa kilpailua, kärjen takana ajetaan sijoista 3-7 todella tasaisesti mutta silti yhden miehen ongelmat ovat otsikoissa. Rossi on MotoGP ja historiaa tutkimalla huomaa miksi. 2-tahtiluokissa Rossin menesteyskaava oli "opettele vuosi, dominoi seuraava". Piikeissä kävi näin, puolikkaissa kävi näin ja sama jatkui viissatasissa, missä kaikissa toinen vuosi toi mestaruuden. Nuo oli ne vuodet, jolloin luotiin Rossimania ja neonkeltainen 46 alkoi ottamaan jalansijaa kaikkialla. Lumipallo otti suurta massaa mukaansa todenteolla vasta 990cc-vuosina, jolloin hän voitti uskomattomat 45 kilpailua, joka viimeistään sinetöi hänen asemansa. Kaikkiaan voittoon ajoi joku muu kuin Rossi yhteensä vain 37 kertaa, Rossi siis voitti yli puolet kilpailuista. Ylivoimaa vielä lisää se, että toiseksi eniten voittoja ajoivat Capirossi ja Gibernau, molemmat vain 8 kappaletta. Päävihollinen numero uno, Max Biaggi nappasi vain 5 voittoa. 800cc-vuosina, jolloin käytännössä voitot jakautuivat neljän kuskin kesken, Rossi voitti 21, mutta Stoner 33. Nyt alamäki jyrkkenee 1000cc-aikakaudella. Nyt tilanne on se, että Rossi pakoilee hitaimman Ducatin "titteliä" ja joutuu kopioimaan säätöjä Nicky Haydenilta, mitenkään vähättelemättä Nickyn vauhtia, joka painaa niskalimassa duunia ja saa siitä tolkuttoman vähän tunnustusta.
Aiemmin Rossi pystyi tuhoamaan vastustajat radalla ja henkisesti. Biaggista ei ollut vastusta ja heidän välinen "rivalry" oli aika onneton kun Biaggi ei voittanut mitään. Gibernau torpattiin Jerezin hiekkaan. Satunnaisia vastustajia kävi kokeilemassa, mutta pidemmän aikavälin uhkia ei tullut ennen kuin 800cc aikakausi alkoi. Stoner vei heti mestaruuden, jossa kylvettiin siemenet tuleville ongelmille. Ducati oli hankala ajaa, mutta renkaat soveltuivat sille (Bridgestone kehitti ne Ducatin kanssa) ja Stoner yhdessä pääinssinsä Christian Gabbarinin kanssa sai luotua kombinaatiosta voittavan. Silti ehkäpä one hit wonder, Rossi ajatteli. Myöhemmin Stoneria vietiin Laguna Secassa ja Rossia ylistettiin, hieno henkinen voitto ja antoi selkänojaa Rossille fanien ja median silmissä. Kaksipuolikkaista nousi kaksi espanjalaista, Pedrosa ensin ja Lorenzo myöhemmin, jotka pystyivät voittoihin. Pedrosa ei niinkään ole ollut uhka, mutta Lorenzon uskotaan aiheuttaneen eniten vaivaa. Hän tuli Rossin tallikaveriksi Yamahalle, mistä seurasikin kaksi tallia yhden sisällä kun väliseinä lyötiin 46:sen ja 99:n välille. Lorenzo oli välillä nopeampi, varsinkin kun Rossi kärsi loukkaantumisista (joita etenkin Lorenzo ja jossain määrin Stoner piti tekosyinä), mutta hänetkin Rossi torppasi pariin otteeseen. Ensin Barcelonan viimeisessä kaarteessa, sitten Motegissa. Molemmista jäi jäljelle synkkä mallorcalainen ja Lorenzo sanoi jopa Motegin tapahtumista ettei edes muista niitä. Nämä oli Rossin uran tähtihetkiä. Nuoret tulokkaat oli lyöty ja suosio huipussaan.
Mutta nuoret tulokkaat eivät luovuttaneet. Lorenzo oli ehkäpä se piikki nro1 Rossin lihassa, ensimmäinen viite tulevasta. Tämän viereen iskettiin isompi naula Stonerin toimesta. Vaikka Stoner oli jo voittanut Rossin, oli olosuhteissa pari muuttujaa, kuten uudet säännöt, eri pyörät ja renkaat. Ensin Yamaha päätti, että heidän tulevaisuus on Lorenzon kanssa, joten Rossi joutuu joko ajamaan hänen rinnallaan (ei ykkösenä) tai lähtemään muualle. Rahakin painoi vaakakupissa, koska miksi Yamaha maksaisi hänelle isoa rahaa kun yhtiö on sinetöinyt Lorenzon heidän ykkösmieheksi pidemmällä tähtäimellä. Sitten tuli markkinointiunelma Rossi & Ducati, johon Stonerilla oli sanansa sanottavana. Tai ei Stoner mitään sanonut, antoi tekojensa puhua. Sen sijaan Rossi taustajoukkoineen oli kritisoinut julkisesti kuinka Stonerilla oli ongelmia pyörän kanssa ja hän ei osaa sitä säätää. Ducati oli aiheuttanut ongelmia monelle muulle kuskille, mutta Stoner ajoi sillä voittoja vuosittain. Silti tämä ilmeisesti nähtiin epäonnistumisena ja hyvänä piikittelyargumenttina Rossin linnakkeessa. Se parhaiten nauraa...
2010 Valencian kisan jälkeen päättyi taival Yamahan kanssa ja Rossi testasi Ducatia. Stoner hyppäsi Ducatilta Hondalle. Stoner ajoi tuossa Valencian kisassa paalulle ja kisassa toiseksi samalla Ducatilla, jonka selkään Rossi hyppäsi parin päivän päästä. Tuo ensihetki oli aika kovaa valuuttaa mediassa. Tästä se alkaa! Italialainen italialaisella pyörällä. Moni luuli, että unelma. Tosiasiassa painajainen. Ensimmäinen väärä päätös konkretisoitui.
Rossi varmasti hoksasi ensikierroksista lähtien, että nyt tuli tyrkättyä kädet paskaan. Sen hän jossain määrin myönsikin ja sanoi, että tekemistä riittää. Mutta se mitä mediassa ei puhuttu (ainakaan Rossin puolelta), oli kun hänelle valkeni kuinka ilmiömäinen Stoner on tällä pyörällä ollut. Jos jostain saisi Rossin todelliset tuntemukset tuosta hetkestä esille, uskoisin, että moni maksaisi niistä rehellisistä kommenteista. En tiedä kumpi noista oli kovempi isku, Ducatin hitaus vai Stonerin nopeus. Uskoisin, että Stonerin todellisen nopeuden havaitseminen oli kovempi pala, etenkin sen jälkeen kun jo lisäksi Lorenzo oli osoittanut nopeutensa samalla kalustolla kuin Rossi. Nyt oli kaksi nuorta, jotka ajavat kovempaa samalla kalustolla. Kaikkihan tiesi, että Ducati on ollut ongelmapyörä, mutta se, että Stoner on piiskannut sen tuollaisiin suorituksiin oli varmasti yllätys ja kuinka Stoner oli voittanut Rossin (ja Lorenzonkin) huonommalla kalustolla. Pari vuotta aiemmin Hayden sanoi "Stonerille ei makseta tarpeeksi tämän pyörän ajamisesta" kun hän tuli Ducatille kaudeksi 2009 Stonerin tallikaveriksi. Ducatilla Rossi oli Stonerin ajoista sekuntikaupalla jäljessä, toki pyörä oli hänelle uusi mutta silti ongelmia oli muuallakin. Onneksi Rossi oli kuitenkin tuonut mukanaan koko voittajajoukkueensa: loistavana pyöränkehittäjänä tunnetun Jeremy Burgessin ja jo Honda-vuosilta tutut mekaanikot (käytännössä Mick Doohanin ex-porukan). Nyt laitetaan vikuroiva Ducati raiteilleen! Toinen väärä päätös on konkretisoitunut viime ja tämän kauden aikana.
Todellisuudessa kävi niin, että Rossileirin kommentit Stonerin huonosta säätötyöstä osui omaan nilkkaan ja pahasti. Stoner ajoi Ducatilla voittoja ja sittemin korjasi Hondalla dominoivan mestaruuden kun Rossi taisteli pisteistä (hänelle) jämäsijoilla. Lisäksi Stoner vielä raotti hieman tuntemuksiaan säätötyöstä ja kuinka heitä oli moitittu siitä. Upeasti Stoner ei haukkunut ja syyttänyt Ducatia vaan piti hankaluuksia jopa hänen omana vikanaan, ettei GP8, GP9 ja GP10 ollut sellainen mitä haluttiin. Tämä vielä lisäsi tuskaa Rossin leirissä: teillä on siinä työkalut valmiina, laittakaa homma pakettiin. Mutta ei. Ducatista ei ole vieläkään saatu soivaa peliä, vaikka välissä on käyty läpi n. 5 eri runkoversiota ja useita moottoriversioita. Tämä kaikki puolessatoista vuodessa. Etenkin kun Stonerin vuosina Ducati antoi alkuvuodesta rungon ja moottorin ja heitti pallon kuskeille: hoitakaa homma. Kun Stoner pyysi muutoksia tai päivityksiä, niitä ei tullut kesken kauden. Kun Melandri pyysi muutoksia, hänelle annettiin psykologin puhelinnumero (tosijuttu!). Nyt Rossi on saanut Ducatin venymään yli ja poikki toiveidensa suhteen mutta silti GP Ducatin, jo Stonerin ajoilta vaivannut perisynti yhä esiintyy: keulassa ei ole pitoa ja sellaista tuntumaa, että kuljettaja luottaa siihen. Säädöissä on menty laidasta laitaan ja sama ongelma toistuu. Uusia runkoja on kokeiltu, sama ongelma toistuu.
Nyt Nicky Hayden loi ehkäpä pientä valoa tunneliin, tai painetta Rossille, kummin sen ottaa, sanomalla Jerezissä viikonloppuna Ducatin olevan paras Ducati, joka hänen aikanaan on ollut. Siinä on potentiaalia. Olisiko tämä merkki paremmasta tulevaisuudesta Ducatin ja Rossin kannalta? Ehkäpä, mutta silti tuo sotii hieman Rossia vastaan. Haydenille pyörä on ehkä parempi ja luottoa löytyy, mutta samalla Rossi ei saa sillä mitään aikaan, ja Jerezissä joutui kopioimaan kentuckylaisen säädöt. Näyttää, että Rossin puoli varikkoboksista on hukassa säätöjen kannalta ja mikään ei toimi. Rossi joutui myöntämään Jerezin kisan jälkeen, että hänen on nyt muutettava omaa ajotyyliä koska mikään muu ei enää toimi. Pyörästä pyrittiin tekemään Rossille sopiva, kuten tehtiin Hondasta ja Yamahasta, mutta nyt tuo ei onnistu.
Muutama viikko sitten Qatarissa heti kisan jälkeen Rossi päästi pahimmat höyryt suorassa Italian TV:n haastattelussa sanomalla, ettei voi tällä pyörällä ajaa ja se on huono. Lisäksi hän sanoi, että teki mieli kaartaa varikolle ja luovuttaa kesken kisan. Tämä poiki ison kasan huhuja avioerosta Ducatin kanssa. Rossi lopettaisi Ducatilla, lähtisi muualle, liisaa satelliitti-Yamahan, menee CRT-pyörälle, menee Superbiken MM-sarjaan, ehkäpä Gresinille Hondan puikkoihin, Formuloihin Ferrarille.... Miljoona huhua, mutta tuskin mikään on totta ja tulee tapahtumaan. Sittemmin Rossi vakuutteli Monzassa GT-autoluokan endurancekisassa, johon hän osallistui, että hän jää Ducatille sopimuksensa loppuun asti. Tuo kaksivuotinen sopimus päättyy tähän kauteen.
Valentino Rossi on kaikkien aikojen suurin tämän lajin parissa mutta nyt tuohon kilpeen tulee inhottavia lommoja. Aiemmat menestysreseptit eivät toimi. Nyt ollaan kolmannen päätöksen kynnyksellä ja tuntuu, että mikä ikinä se onkaan, se tulee olemaan väärä ja huonontaa tilannetta.
Luovuttaminen ei tule kysymykseen, mutta jatkuva kamppailu ongelmien parissa sijoilla ynnämuut ei myöskään vastaa hänen imagoa. Pitäisikö puhaltaa peli poikki suosiolla vai taistella loppuun asti josko tulos paranee? Jos ei, kuoppa syvenee yhä entisestään. Mitä muuta hän voisi tehdä kuin jäädä Ducatille? Hondalla tie on tukittu ja siltoja poltetiin jossain määrin Yamahalle loikkauksen myötä. Lisäksi Hondalla on Stoner, Repsolin oma poika Pedrosa ja pipelinessa vielä Marc Marquez tulevaisuuden nimenä. Samoin Yamahalla on ovi kiinni, eikä heillä ole halua palkata Rossia. CRT ei ole vaihtoehto imagollisesti ja satelliittipyöräkään ei välttämättä toisi mestaruuksia, koska kalusto ei vastaa tehdaspyöriä, eikä Honda tai Yamaha halua ottaa Rossia omiin satelliittitalleihin viemään pisteitä heidän ykkösmiehiltään. Ainoa (tehdas)vaihtoehto on siis Ducati.
Tuntuu, että Rossin halu nousta vieläkin suuremmaksi on vain pahentanut tilannetta eikä tilanteesta näytä olevan ulospääsyä. Kuinka osuva nykytilanteeseen olikaan Casey Stonerin kommentti vuosi sitten Jerezissä, jossa Ducatin keulaongelmat vaivasi yhä Hondalla ajavaa Stoneria kun Rossin lowside kolasi aussin nurin: obviously your ambition outweighs your talent.
On jotenkin koomista, että laji pyörii niin paljon yhden kuljettajan ympärillä. Rossi taistelee sijoituksista top 10:iin ja häviää aika-ajoissa CRT-pyörälle, ja se on median kuumin puheenaihe. Kärjessä on upeaa kilpailua, kärjen takana ajetaan sijoista 3-7 todella tasaisesti mutta silti yhden miehen ongelmat ovat otsikoissa. Rossi on MotoGP ja historiaa tutkimalla huomaa miksi. 2-tahtiluokissa Rossin menesteyskaava oli "opettele vuosi, dominoi seuraava". Piikeissä kävi näin, puolikkaissa kävi näin ja sama jatkui viissatasissa, missä kaikissa toinen vuosi toi mestaruuden. Nuo oli ne vuodet, jolloin luotiin Rossimania ja neonkeltainen 46 alkoi ottamaan jalansijaa kaikkialla. Lumipallo otti suurta massaa mukaansa todenteolla vasta 990cc-vuosina, jolloin hän voitti uskomattomat 45 kilpailua, joka viimeistään sinetöi hänen asemansa. Kaikkiaan voittoon ajoi joku muu kuin Rossi yhteensä vain 37 kertaa, Rossi siis voitti yli puolet kilpailuista. Ylivoimaa vielä lisää se, että toiseksi eniten voittoja ajoivat Capirossi ja Gibernau, molemmat vain 8 kappaletta. Päävihollinen numero uno, Max Biaggi nappasi vain 5 voittoa. 800cc-vuosina, jolloin käytännössä voitot jakautuivat neljän kuskin kesken, Rossi voitti 21, mutta Stoner 33. Nyt alamäki jyrkkenee 1000cc-aikakaudella. Nyt tilanne on se, että Rossi pakoilee hitaimman Ducatin "titteliä" ja joutuu kopioimaan säätöjä Nicky Haydenilta, mitenkään vähättelemättä Nickyn vauhtia, joka painaa niskalimassa duunia ja saa siitä tolkuttoman vähän tunnustusta.
Aiemmin Rossi pystyi tuhoamaan vastustajat radalla ja henkisesti. Biaggista ei ollut vastusta ja heidän välinen "rivalry" oli aika onneton kun Biaggi ei voittanut mitään. Gibernau torpattiin Jerezin hiekkaan. Satunnaisia vastustajia kävi kokeilemassa, mutta pidemmän aikavälin uhkia ei tullut ennen kuin 800cc aikakausi alkoi. Stoner vei heti mestaruuden, jossa kylvettiin siemenet tuleville ongelmille. Ducati oli hankala ajaa, mutta renkaat soveltuivat sille (Bridgestone kehitti ne Ducatin kanssa) ja Stoner yhdessä pääinssinsä Christian Gabbarinin kanssa sai luotua kombinaatiosta voittavan. Silti ehkäpä one hit wonder, Rossi ajatteli. Myöhemmin Stoneria vietiin Laguna Secassa ja Rossia ylistettiin, hieno henkinen voitto ja antoi selkänojaa Rossille fanien ja median silmissä. Kaksipuolikkaista nousi kaksi espanjalaista, Pedrosa ensin ja Lorenzo myöhemmin, jotka pystyivät voittoihin. Pedrosa ei niinkään ole ollut uhka, mutta Lorenzon uskotaan aiheuttaneen eniten vaivaa. Hän tuli Rossin tallikaveriksi Yamahalle, mistä seurasikin kaksi tallia yhden sisällä kun väliseinä lyötiin 46:sen ja 99:n välille. Lorenzo oli välillä nopeampi, varsinkin kun Rossi kärsi loukkaantumisista (joita etenkin Lorenzo ja jossain määrin Stoner piti tekosyinä), mutta hänetkin Rossi torppasi pariin otteeseen. Ensin Barcelonan viimeisessä kaarteessa, sitten Motegissa. Molemmista jäi jäljelle synkkä mallorcalainen ja Lorenzo sanoi jopa Motegin tapahtumista ettei edes muista niitä. Nämä oli Rossin uran tähtihetkiä. Nuoret tulokkaat oli lyöty ja suosio huipussaan.
Mutta nuoret tulokkaat eivät luovuttaneet. Lorenzo oli ehkäpä se piikki nro1 Rossin lihassa, ensimmäinen viite tulevasta. Tämän viereen iskettiin isompi naula Stonerin toimesta. Vaikka Stoner oli jo voittanut Rossin, oli olosuhteissa pari muuttujaa, kuten uudet säännöt, eri pyörät ja renkaat. Ensin Yamaha päätti, että heidän tulevaisuus on Lorenzon kanssa, joten Rossi joutuu joko ajamaan hänen rinnallaan (ei ykkösenä) tai lähtemään muualle. Rahakin painoi vaakakupissa, koska miksi Yamaha maksaisi hänelle isoa rahaa kun yhtiö on sinetöinyt Lorenzon heidän ykkösmieheksi pidemmällä tähtäimellä. Sitten tuli markkinointiunelma Rossi & Ducati, johon Stonerilla oli sanansa sanottavana. Tai ei Stoner mitään sanonut, antoi tekojensa puhua. Sen sijaan Rossi taustajoukkoineen oli kritisoinut julkisesti kuinka Stonerilla oli ongelmia pyörän kanssa ja hän ei osaa sitä säätää. Ducati oli aiheuttanut ongelmia monelle muulle kuskille, mutta Stoner ajoi sillä voittoja vuosittain. Silti tämä ilmeisesti nähtiin epäonnistumisena ja hyvänä piikittelyargumenttina Rossin linnakkeessa. Se parhaiten nauraa...
2010 Valencian kisan jälkeen päättyi taival Yamahan kanssa ja Rossi testasi Ducatia. Stoner hyppäsi Ducatilta Hondalle. Stoner ajoi tuossa Valencian kisassa paalulle ja kisassa toiseksi samalla Ducatilla, jonka selkään Rossi hyppäsi parin päivän päästä. Tuo ensihetki oli aika kovaa valuuttaa mediassa. Tästä se alkaa! Italialainen italialaisella pyörällä. Moni luuli, että unelma. Tosiasiassa painajainen. Ensimmäinen väärä päätös konkretisoitui.
Rossi varmasti hoksasi ensikierroksista lähtien, että nyt tuli tyrkättyä kädet paskaan. Sen hän jossain määrin myönsikin ja sanoi, että tekemistä riittää. Mutta se mitä mediassa ei puhuttu (ainakaan Rossin puolelta), oli kun hänelle valkeni kuinka ilmiömäinen Stoner on tällä pyörällä ollut. Jos jostain saisi Rossin todelliset tuntemukset tuosta hetkestä esille, uskoisin, että moni maksaisi niistä rehellisistä kommenteista. En tiedä kumpi noista oli kovempi isku, Ducatin hitaus vai Stonerin nopeus. Uskoisin, että Stonerin todellisen nopeuden havaitseminen oli kovempi pala, etenkin sen jälkeen kun jo lisäksi Lorenzo oli osoittanut nopeutensa samalla kalustolla kuin Rossi. Nyt oli kaksi nuorta, jotka ajavat kovempaa samalla kalustolla. Kaikkihan tiesi, että Ducati on ollut ongelmapyörä, mutta se, että Stoner on piiskannut sen tuollaisiin suorituksiin oli varmasti yllätys ja kuinka Stoner oli voittanut Rossin (ja Lorenzonkin) huonommalla kalustolla. Pari vuotta aiemmin Hayden sanoi "Stonerille ei makseta tarpeeksi tämän pyörän ajamisesta" kun hän tuli Ducatille kaudeksi 2009 Stonerin tallikaveriksi. Ducatilla Rossi oli Stonerin ajoista sekuntikaupalla jäljessä, toki pyörä oli hänelle uusi mutta silti ongelmia oli muuallakin. Onneksi Rossi oli kuitenkin tuonut mukanaan koko voittajajoukkueensa: loistavana pyöränkehittäjänä tunnetun Jeremy Burgessin ja jo Honda-vuosilta tutut mekaanikot (käytännössä Mick Doohanin ex-porukan). Nyt laitetaan vikuroiva Ducati raiteilleen! Toinen väärä päätös on konkretisoitunut viime ja tämän kauden aikana.
Todellisuudessa kävi niin, että Rossileirin kommentit Stonerin huonosta säätötyöstä osui omaan nilkkaan ja pahasti. Stoner ajoi Ducatilla voittoja ja sittemin korjasi Hondalla dominoivan mestaruuden kun Rossi taisteli pisteistä (hänelle) jämäsijoilla. Lisäksi Stoner vielä raotti hieman tuntemuksiaan säätötyöstä ja kuinka heitä oli moitittu siitä. Upeasti Stoner ei haukkunut ja syyttänyt Ducatia vaan piti hankaluuksia jopa hänen omana vikanaan, ettei GP8, GP9 ja GP10 ollut sellainen mitä haluttiin. Tämä vielä lisäsi tuskaa Rossin leirissä: teillä on siinä työkalut valmiina, laittakaa homma pakettiin. Mutta ei. Ducatista ei ole vieläkään saatu soivaa peliä, vaikka välissä on käyty läpi n. 5 eri runkoversiota ja useita moottoriversioita. Tämä kaikki puolessatoista vuodessa. Etenkin kun Stonerin vuosina Ducati antoi alkuvuodesta rungon ja moottorin ja heitti pallon kuskeille: hoitakaa homma. Kun Stoner pyysi muutoksia tai päivityksiä, niitä ei tullut kesken kauden. Kun Melandri pyysi muutoksia, hänelle annettiin psykologin puhelinnumero (tosijuttu!). Nyt Rossi on saanut Ducatin venymään yli ja poikki toiveidensa suhteen mutta silti GP Ducatin, jo Stonerin ajoilta vaivannut perisynti yhä esiintyy: keulassa ei ole pitoa ja sellaista tuntumaa, että kuljettaja luottaa siihen. Säädöissä on menty laidasta laitaan ja sama ongelma toistuu. Uusia runkoja on kokeiltu, sama ongelma toistuu.
Nyt Nicky Hayden loi ehkäpä pientä valoa tunneliin, tai painetta Rossille, kummin sen ottaa, sanomalla Jerezissä viikonloppuna Ducatin olevan paras Ducati, joka hänen aikanaan on ollut. Siinä on potentiaalia. Olisiko tämä merkki paremmasta tulevaisuudesta Ducatin ja Rossin kannalta? Ehkäpä, mutta silti tuo sotii hieman Rossia vastaan. Haydenille pyörä on ehkä parempi ja luottoa löytyy, mutta samalla Rossi ei saa sillä mitään aikaan, ja Jerezissä joutui kopioimaan kentuckylaisen säädöt. Näyttää, että Rossin puoli varikkoboksista on hukassa säätöjen kannalta ja mikään ei toimi. Rossi joutui myöntämään Jerezin kisan jälkeen, että hänen on nyt muutettava omaa ajotyyliä koska mikään muu ei enää toimi. Pyörästä pyrittiin tekemään Rossille sopiva, kuten tehtiin Hondasta ja Yamahasta, mutta nyt tuo ei onnistu.
Muutama viikko sitten Qatarissa heti kisan jälkeen Rossi päästi pahimmat höyryt suorassa Italian TV:n haastattelussa sanomalla, ettei voi tällä pyörällä ajaa ja se on huono. Lisäksi hän sanoi, että teki mieli kaartaa varikolle ja luovuttaa kesken kisan. Tämä poiki ison kasan huhuja avioerosta Ducatin kanssa. Rossi lopettaisi Ducatilla, lähtisi muualle, liisaa satelliitti-Yamahan, menee CRT-pyörälle, menee Superbiken MM-sarjaan, ehkäpä Gresinille Hondan puikkoihin, Formuloihin Ferrarille.... Miljoona huhua, mutta tuskin mikään on totta ja tulee tapahtumaan. Sittemmin Rossi vakuutteli Monzassa GT-autoluokan endurancekisassa, johon hän osallistui, että hän jää Ducatille sopimuksensa loppuun asti. Tuo kaksivuotinen sopimus päättyy tähän kauteen.
Valentino Rossi on kaikkien aikojen suurin tämän lajin parissa mutta nyt tuohon kilpeen tulee inhottavia lommoja. Aiemmat menestysreseptit eivät toimi. Nyt ollaan kolmannen päätöksen kynnyksellä ja tuntuu, että mikä ikinä se onkaan, se tulee olemaan väärä ja huonontaa tilannetta.
Luovuttaminen ei tule kysymykseen, mutta jatkuva kamppailu ongelmien parissa sijoilla ynnämuut ei myöskään vastaa hänen imagoa. Pitäisikö puhaltaa peli poikki suosiolla vai taistella loppuun asti josko tulos paranee? Jos ei, kuoppa syvenee yhä entisestään. Mitä muuta hän voisi tehdä kuin jäädä Ducatille? Hondalla tie on tukittu ja siltoja poltetiin jossain määrin Yamahalle loikkauksen myötä. Lisäksi Hondalla on Stoner, Repsolin oma poika Pedrosa ja pipelinessa vielä Marc Marquez tulevaisuuden nimenä. Samoin Yamahalla on ovi kiinni, eikä heillä ole halua palkata Rossia. CRT ei ole vaihtoehto imagollisesti ja satelliittipyöräkään ei välttämättä toisi mestaruuksia, koska kalusto ei vastaa tehdaspyöriä, eikä Honda tai Yamaha halua ottaa Rossia omiin satelliittitalleihin viemään pisteitä heidän ykkösmiehiltään. Ainoa (tehdas)vaihtoehto on siis Ducati.
Tuntuu, että Rossin halu nousta vieläkin suuremmaksi on vain pahentanut tilannetta eikä tilanteesta näytä olevan ulospääsyä. Kuinka osuva nykytilanteeseen olikaan Casey Stonerin kommentti vuosi sitten Jerezissä, jossa Ducatin keulaongelmat vaivasi yhä Hondalla ajavaa Stoneria kun Rossin lowside kolasi aussin nurin: obviously your ambition outweighs your talent.
perjantai 1. heinäkuuta 2011
Mugellon painekattila ja mestaruusjuna
Mugellon rata sijaitsee kauniilla maaseudulla Toscanassa. Firenzeen on lyhyt matka. Rataa ympäröi kukkulat ja usein kuumuus jää ratalaaksoon polttamaan sinne ahtautuneiden tifosojen nahkaa. Tänä viikonloppuna painetta lisää erityisesti kahden suuren italialaisen, Ducatin ja Valentino Rossin, tilanne.
VR46 sai Asseniin uuden GP11.1 pyörän. Käytännössä kyseessä on ensi kauden pyörä, jonka moottori on sovitettu vastaamaan nykyisiä 800cc-sääntöjä (ensi vuonna koneiden maksimikoko on 1000cc). Itse asiassa moottorikin on uusi (lue 2012 malli), mutta iskunpituutta lyhentämällä siitä on saatu alle 800-kuutioinen. Ducatia on haukuttu hankalaksi ajettavaksi, kuten moni kuljettaja on sen todennut ja urat kääntyneet alamäkeen. Rossikin puuhaili sen parissa Jeremy Burgessin johdolla puoli vuotta, mutta sitten oli pakko nostaa kädet pystyyn. Stoner kyllä meni sillä kovaa, muttei kukaan muu. Niinpä wanha pyörä tylysti sivuun ja uuden pyörän kehittäminen käyntiin. Ongelma on/oli vain tuo kehitys. Kun testaus on kielletty (tai rajattu muutamiin testiajoihin) niin kuinkas kehität uuden pyörän tyhjästä kesken kauden? Ajattamalla 2012-testeissä uutta pyörää, josta toki tulee 2012-malli, mutta sitä ennen myös 2011-malli.
Mutta eihän tuo ole sallittua, kierretään testisääntöjä jne!?? Ongelma onkin siinä, että testisääntö on liian epämääräinen. Se ei yksilöi millaista vuoden 2012 pyörää saa testata, nykyinen 800cc pyörä kun valahtaa myös testisäännön sisään. Kyseisiä testipäiviä on 8 ja nyt Ducati käytti 5 pelkästään GP11.1:n kehitykseen ja samalla myös GP12.n testaukseen. Ducati-tiimin pomo Vittorio Guareschi sanoi Assenissa, että ainoastaan vanhan pyörän Öhlinsin jousitusosat ja Brembon jarrut ovat samat kuin GP11-mallissa. Ehkä helpoiten uuden pyörän tunnistaa takahaarukasta. Se on erittäin yamaham1mainen. Jepjep, sama minkä Rossi, Burgess & Co. kehitti Yamahalla M1-pyörään. Huomasin tuon jo GP12:n ensitesteistä otetuista kuvista. Uusi takahaarukka on päältä suora, mutta kaartuu alaspäin alapuolelta, kun taas GP11:n takahaarukka on alta suora ja ylhäältä kaareva. Myös takaiskarin kiinnitys ja linkusto on erilainen sekä pakoputkisto.
Uusi:
Vanha:
Assenissa Rossi hymyili ja oli tyytyväinen pyörään, joskin tiedosti, että duunia riittää. Kisassa kierrosajat olivat liian kaukana voittotaistelusta, samoin podiumillekin oli mahdoton päästä, vaikka kaksi suosikkia kaatui edestä pois. Nyt Mugellossa iski perjantaina pieniä tekniikkamurheita. Paine kasvaa...
Rossi saavutti jo yhden podium-sijan tällä kaudelle. Hänelle ja tiimille se varmasti oli kuin voitto kaikkien hankaluuksien jälkeen. Mugellossa viime vuonna sääri murtui ja aihe oli ykkösjuttu mm. iltauutisissa. Oma illallinenkin keskeytyi pohjois-italialaisessa ravintolassa kun Rai Uno näytti kuvaa kärsivästä Tavullian pojasta. Samalla mestaruusjuna karkasi. Nyt, vuotta myöhemmin, mestaruus alkaa olemaan jo liian kaukana, etenkin kun Stoner naputtaa tasaisia kärkisijoja. Nyt Mugellossa olisi kuitenkin onnistuttava. Tappio sysää mestaruuden yhä kauemmaksi. Fanien kärsivällisyys on myös koetuksella. Kotikisaa, tätä nimenomaista Mugellon viikonloppua, on kuolattu siitä saakka kun Rossi ja Ducati julkaisivat sopimuksensa. Nyt on aika vastata näihin odotuksiin, tai muuten Tohtori jää asemalaiturille.
VR46 sai Asseniin uuden GP11.1 pyörän. Käytännössä kyseessä on ensi kauden pyörä, jonka moottori on sovitettu vastaamaan nykyisiä 800cc-sääntöjä (ensi vuonna koneiden maksimikoko on 1000cc). Itse asiassa moottorikin on uusi (lue 2012 malli), mutta iskunpituutta lyhentämällä siitä on saatu alle 800-kuutioinen. Ducatia on haukuttu hankalaksi ajettavaksi, kuten moni kuljettaja on sen todennut ja urat kääntyneet alamäkeen. Rossikin puuhaili sen parissa Jeremy Burgessin johdolla puoli vuotta, mutta sitten oli pakko nostaa kädet pystyyn. Stoner kyllä meni sillä kovaa, muttei kukaan muu. Niinpä wanha pyörä tylysti sivuun ja uuden pyörän kehittäminen käyntiin. Ongelma on/oli vain tuo kehitys. Kun testaus on kielletty (tai rajattu muutamiin testiajoihin) niin kuinkas kehität uuden pyörän tyhjästä kesken kauden? Ajattamalla 2012-testeissä uutta pyörää, josta toki tulee 2012-malli, mutta sitä ennen myös 2011-malli.
Mutta eihän tuo ole sallittua, kierretään testisääntöjä jne!?? Ongelma onkin siinä, että testisääntö on liian epämääräinen. Se ei yksilöi millaista vuoden 2012 pyörää saa testata, nykyinen 800cc pyörä kun valahtaa myös testisäännön sisään. Kyseisiä testipäiviä on 8 ja nyt Ducati käytti 5 pelkästään GP11.1:n kehitykseen ja samalla myös GP12.n testaukseen. Ducati-tiimin pomo Vittorio Guareschi sanoi Assenissa, että ainoastaan vanhan pyörän Öhlinsin jousitusosat ja Brembon jarrut ovat samat kuin GP11-mallissa. Ehkä helpoiten uuden pyörän tunnistaa takahaarukasta. Se on erittäin yamaham1mainen. Jepjep, sama minkä Rossi, Burgess & Co. kehitti Yamahalla M1-pyörään. Huomasin tuon jo GP12:n ensitesteistä otetuista kuvista. Uusi takahaarukka on päältä suora, mutta kaartuu alaspäin alapuolelta, kun taas GP11:n takahaarukka on alta suora ja ylhäältä kaareva. Myös takaiskarin kiinnitys ja linkusto on erilainen sekä pakoputkisto.
Uusi:
Vanha:
Assenissa Rossi hymyili ja oli tyytyväinen pyörään, joskin tiedosti, että duunia riittää. Kisassa kierrosajat olivat liian kaukana voittotaistelusta, samoin podiumillekin oli mahdoton päästä, vaikka kaksi suosikkia kaatui edestä pois. Nyt Mugellossa iski perjantaina pieniä tekniikkamurheita. Paine kasvaa...
Rossi saavutti jo yhden podium-sijan tällä kaudelle. Hänelle ja tiimille se varmasti oli kuin voitto kaikkien hankaluuksien jälkeen. Mugellossa viime vuonna sääri murtui ja aihe oli ykkösjuttu mm. iltauutisissa. Oma illallinenkin keskeytyi pohjois-italialaisessa ravintolassa kun Rai Uno näytti kuvaa kärsivästä Tavullian pojasta. Samalla mestaruusjuna karkasi. Nyt, vuotta myöhemmin, mestaruus alkaa olemaan jo liian kaukana, etenkin kun Stoner naputtaa tasaisia kärkisijoja. Nyt Mugellossa olisi kuitenkin onnistuttava. Tappio sysää mestaruuden yhä kauemmaksi. Fanien kärsivällisyys on myös koetuksella. Kotikisaa, tätä nimenomaista Mugellon viikonloppua, on kuolattu siitä saakka kun Rossi ja Ducati julkaisivat sopimuksensa. Nyt on aika vastata näihin odotuksiin, tai muuten Tohtori jää asemalaiturille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)