Penni ajatuksistasi

Haluaisin todella kuulla mitä Valentino Rossin päässä nyt pyörii ja yleisesti mitä hän on mieltä viimeisen kahden vuoden päätöksistä, jotka alkoivat neuvotteluilla Ducatin kanssa ja ovat johtaneet nykytilanteeseen. En halua kuulla väkinäisellä hymyllä varustettua pressihuttua, vaan sen aidon ajatuksen mikä hänen mielessään on kun italialainen loikkaa pois GP12:n päältä ja kävelee varikkopilttuun uumeniin visiiriä samalla raottaen. Miten tähän on tultu?

On jotenkin koomista, että laji pyörii niin paljon yhden kuljettajan ympärillä. Rossi taistelee sijoituksista top 10:iin ja häviää aika-ajoissa CRT-pyörälle, ja se on median kuumin puheenaihe. Kärjessä on upeaa kilpailua, kärjen takana ajetaan sijoista 3-7 todella tasaisesti mutta silti yhden miehen ongelmat ovat otsikoissa. Rossi on MotoGP ja historiaa tutkimalla huomaa miksi. 2-tahtiluokissa Rossin menesteyskaava oli "opettele vuosi, dominoi seuraava". Piikeissä kävi näin, puolikkaissa kävi näin ja sama jatkui viissatasissa, missä kaikissa toinen vuosi toi mestaruuden. Nuo oli ne vuodet, jolloin luotiin Rossimania ja neonkeltainen 46 alkoi ottamaan jalansijaa kaikkialla. Lumipallo otti suurta massaa mukaansa todenteolla vasta 990cc-vuosina, jolloin hän voitti uskomattomat 45 kilpailua, joka viimeistään sinetöi hänen asemansa. Kaikkiaan voittoon ajoi joku muu kuin Rossi yhteensä vain 37 kertaa, Rossi siis voitti yli puolet kilpailuista. Ylivoimaa vielä lisää se, että toiseksi eniten voittoja ajoivat Capirossi ja Gibernau, molemmat vain 8 kappaletta. Päävihollinen numero uno, Max Biaggi nappasi vain 5 voittoa. 800cc-vuosina, jolloin käytännössä voitot jakautuivat neljän kuskin kesken, Rossi voitti 21, mutta Stoner 33. Nyt alamäki jyrkkenee 1000cc-aikakaudella. Nyt tilanne on se, että Rossi pakoilee hitaimman Ducatin "titteliä" ja joutuu kopioimaan säätöjä Nicky Haydenilta, mitenkään vähättelemättä Nickyn vauhtia, joka painaa niskalimassa duunia ja saa siitä tolkuttoman vähän tunnustusta.

Aiemmin Rossi pystyi tuhoamaan vastustajat radalla ja henkisesti. Biaggista ei ollut vastusta ja heidän välinen "rivalry" oli aika onneton kun Biaggi ei voittanut mitään. Gibernau torpattiin Jerezin hiekkaan. Satunnaisia vastustajia kävi kokeilemassa, mutta pidemmän aikavälin uhkia ei tullut ennen kuin 800cc aikakausi alkoi. Stoner vei heti mestaruuden, jossa kylvettiin siemenet tuleville ongelmille. Ducati oli hankala ajaa, mutta renkaat soveltuivat sille (Bridgestone kehitti ne Ducatin kanssa) ja Stoner yhdessä pääinssinsä Christian Gabbarinin kanssa sai luotua kombinaatiosta voittavan. Silti ehkäpä one hit wonder, Rossi ajatteli. Myöhemmin Stoneria vietiin Laguna Secassa ja Rossia ylistettiin, hieno henkinen voitto ja antoi selkänojaa Rossille fanien ja median silmissä. Kaksipuolikkaista nousi kaksi espanjalaista, Pedrosa ensin ja Lorenzo myöhemmin, jotka pystyivät voittoihin. Pedrosa ei niinkään ole ollut uhka, mutta Lorenzon uskotaan aiheuttaneen eniten vaivaa. Hän tuli Rossin tallikaveriksi Yamahalle, mistä seurasikin kaksi tallia yhden sisällä kun väliseinä lyötiin 46:sen ja 99:n välille. Lorenzo oli välillä nopeampi, varsinkin kun Rossi kärsi loukkaantumisista (joita etenkin Lorenzo ja jossain määrin Stoner piti tekosyinä), mutta hänetkin Rossi torppasi pariin otteeseen. Ensin Barcelonan viimeisessä kaarteessa, sitten Motegissa. Molemmista jäi jäljelle synkkä mallorcalainen ja Lorenzo sanoi jopa Motegin tapahtumista ettei edes muista niitä. Nämä oli Rossin uran tähtihetkiä. Nuoret tulokkaat oli lyöty ja suosio huipussaan.

Mutta nuoret tulokkaat eivät luovuttaneet. Lorenzo oli ehkäpä se piikki nro1 Rossin lihassa, ensimmäinen viite tulevasta. Tämän viereen iskettiin isompi naula Stonerin toimesta. Vaikka Stoner oli jo voittanut Rossin, oli olosuhteissa pari muuttujaa, kuten uudet säännöt, eri pyörät ja renkaat. Ensin Yamaha päätti, että heidän tulevaisuus on Lorenzon kanssa, joten Rossi joutuu joko ajamaan hänen rinnallaan (ei ykkösenä) tai lähtemään muualle. Rahakin painoi vaakakupissa, koska miksi Yamaha maksaisi hänelle isoa rahaa kun yhtiö on sinetöinyt Lorenzon heidän ykkösmieheksi pidemmällä tähtäimellä. Sitten tuli markkinointiunelma Rossi & Ducati, johon Stonerilla oli sanansa sanottavana. Tai ei Stoner mitään sanonut, antoi tekojensa puhua. Sen sijaan Rossi taustajoukkoineen oli kritisoinut julkisesti kuinka Stonerilla oli ongelmia pyörän kanssa ja hän ei osaa sitä säätää. Ducati oli aiheuttanut ongelmia monelle muulle kuskille, mutta Stoner ajoi sillä voittoja vuosittain. Silti tämä ilmeisesti nähtiin epäonnistumisena ja hyvänä piikittelyargumenttina Rossin linnakkeessa. Se parhaiten nauraa...

2010 Valencian kisan jälkeen päättyi taival Yamahan kanssa ja Rossi testasi Ducatia. Stoner hyppäsi Ducatilta Hondalle. Stoner ajoi tuossa Valencian kisassa paalulle ja kisassa toiseksi samalla Ducatilla, jonka selkään Rossi hyppäsi parin päivän päästä. Tuo ensihetki oli aika kovaa valuuttaa mediassa. Tästä se alkaa! Italialainen italialaisella pyörällä. Moni luuli, että unelma. Tosiasiassa painajainen. Ensimmäinen väärä päätös konkretisoitui.

Rossi varmasti hoksasi ensikierroksista lähtien, että nyt tuli tyrkättyä kädet paskaan. Sen hän jossain määrin myönsikin ja sanoi, että tekemistä riittää. Mutta se mitä mediassa ei puhuttu (ainakaan Rossin puolelta), oli kun hänelle valkeni kuinka ilmiömäinen Stoner on tällä pyörällä ollut. Jos jostain saisi Rossin todelliset tuntemukset tuosta hetkestä esille, uskoisin, että moni maksaisi niistä rehellisistä kommenteista. En tiedä kumpi noista oli kovempi isku, Ducatin hitaus vai Stonerin nopeus. Uskoisin, että Stonerin todellisen nopeuden havaitseminen oli kovempi pala, etenkin sen jälkeen kun jo lisäksi Lorenzo oli osoittanut nopeutensa samalla kalustolla kuin Rossi. Nyt oli kaksi nuorta, jotka ajavat kovempaa samalla kalustolla. Kaikkihan tiesi, että Ducati on ollut ongelmapyörä, mutta se, että Stoner on piiskannut sen tuollaisiin suorituksiin oli varmasti yllätys ja kuinka Stoner oli voittanut Rossin (ja Lorenzonkin) huonommalla kalustolla. Pari vuotta aiemmin Hayden sanoi "Stonerille ei makseta tarpeeksi tämän pyörän ajamisesta" kun hän tuli Ducatille kaudeksi 2009 Stonerin tallikaveriksi. Ducatilla Rossi oli Stonerin ajoista sekuntikaupalla jäljessä, toki pyörä oli hänelle uusi mutta silti ongelmia oli muuallakin. Onneksi Rossi oli kuitenkin tuonut mukanaan koko voittajajoukkueensa: loistavana pyöränkehittäjänä tunnetun Jeremy Burgessin ja jo Honda-vuosilta tutut mekaanikot (käytännössä Mick Doohanin ex-porukan). Nyt laitetaan vikuroiva Ducati raiteilleen! Toinen väärä päätös on konkretisoitunut viime ja tämän kauden aikana.

Todellisuudessa kävi niin, että Rossileirin kommentit Stonerin huonosta säätötyöstä osui omaan nilkkaan ja pahasti. Stoner ajoi Ducatilla voittoja ja sittemin korjasi Hondalla dominoivan mestaruuden kun Rossi taisteli pisteistä (hänelle) jämäsijoilla. Lisäksi Stoner vielä raotti hieman tuntemuksiaan säätötyöstä ja kuinka heitä oli moitittu siitä. Upeasti Stoner ei haukkunut ja syyttänyt Ducatia vaan piti hankaluuksia jopa hänen omana vikanaan, ettei GP8, GP9 ja GP10 ollut sellainen mitä haluttiin. Tämä vielä lisäsi tuskaa Rossin leirissä: teillä on siinä työkalut valmiina, laittakaa homma pakettiin. Mutta ei. Ducatista ei ole vieläkään saatu soivaa peliä, vaikka välissä on käyty läpi n. 5 eri runkoversiota ja useita moottoriversioita. Tämä kaikki puolessatoista vuodessa. Etenkin kun Stonerin vuosina Ducati antoi alkuvuodesta rungon ja moottorin ja heitti pallon kuskeille: hoitakaa homma. Kun Stoner pyysi muutoksia tai päivityksiä, niitä ei tullut kesken kauden. Kun Melandri pyysi muutoksia, hänelle annettiin psykologin puhelinnumero (tosijuttu!). Nyt Rossi on saanut Ducatin venymään yli ja poikki toiveidensa suhteen mutta silti GP Ducatin, jo Stonerin ajoilta vaivannut perisynti yhä esiintyy: keulassa ei ole pitoa ja sellaista tuntumaa, että kuljettaja luottaa siihen. Säädöissä on menty laidasta laitaan ja sama ongelma toistuu. Uusia runkoja on kokeiltu, sama ongelma toistuu.

Nyt Nicky Hayden loi ehkäpä pientä valoa tunneliin, tai painetta Rossille, kummin sen ottaa, sanomalla Jerezissä viikonloppuna Ducatin olevan paras Ducati, joka hänen aikanaan on ollut. Siinä on potentiaalia. Olisiko tämä merkki paremmasta tulevaisuudesta Ducatin ja Rossin kannalta? Ehkäpä, mutta silti tuo sotii hieman Rossia vastaan. Haydenille pyörä on ehkä parempi ja luottoa löytyy, mutta samalla Rossi ei saa sillä mitään aikaan, ja Jerezissä joutui kopioimaan kentuckylaisen säädöt. Näyttää, että Rossin puoli varikkoboksista on hukassa säätöjen kannalta ja mikään ei toimi. Rossi joutui myöntämään Jerezin kisan jälkeen, että hänen on nyt muutettava omaa ajotyyliä koska mikään muu ei enää toimi. Pyörästä pyrittiin tekemään Rossille sopiva, kuten tehtiin Hondasta ja Yamahasta, mutta nyt tuo ei onnistu.

Muutama viikko sitten Qatarissa heti kisan jälkeen Rossi päästi pahimmat höyryt suorassa Italian TV:n haastattelussa sanomalla, ettei voi tällä pyörällä ajaa ja se on huono. Lisäksi hän sanoi, että teki mieli kaartaa varikolle ja luovuttaa kesken kisan. Tämä poiki ison kasan huhuja avioerosta Ducatin kanssa. Rossi lopettaisi Ducatilla, lähtisi muualle, liisaa satelliitti-Yamahan, menee CRT-pyörälle, menee Superbiken MM-sarjaan, ehkäpä Gresinille Hondan puikkoihin, Formuloihin Ferrarille.... Miljoona huhua, mutta tuskin mikään on totta ja tulee tapahtumaan. Sittemmin Rossi vakuutteli Monzassa GT-autoluokan endurancekisassa, johon hän osallistui, että hän jää Ducatille sopimuksensa loppuun asti. Tuo kaksivuotinen sopimus päättyy tähän kauteen.

Valentino Rossi on kaikkien aikojen suurin tämän lajin parissa mutta nyt tuohon kilpeen tulee inhottavia lommoja. Aiemmat menestysreseptit eivät toimi. Nyt ollaan kolmannen päätöksen kynnyksellä ja tuntuu, että mikä ikinä se onkaan, se tulee olemaan väärä ja huonontaa tilannetta.

Luovuttaminen ei tule kysymykseen, mutta jatkuva kamppailu ongelmien parissa sijoilla ynnämuut ei myöskään vastaa hänen imagoa. Pitäisikö puhaltaa peli poikki suosiolla vai taistella loppuun asti josko tulos paranee? Jos ei, kuoppa syvenee yhä entisestään. Mitä muuta hän voisi tehdä kuin jäädä Ducatille? Hondalla tie on tukittu ja siltoja poltetiin jossain määrin Yamahalle loikkauksen myötä. Lisäksi Hondalla on Stoner, Repsolin oma poika Pedrosa ja pipelinessa vielä Marc Marquez tulevaisuuden nimenä. Samoin Yamahalla on ovi kiinni, eikä heillä ole halua palkata Rossia. CRT ei ole vaihtoehto imagollisesti ja satelliittipyöräkään ei välttämättä toisi mestaruuksia, koska kalusto ei vastaa tehdaspyöriä, eikä Honda tai Yamaha halua ottaa Rossia omiin satelliittitalleihin viemään pisteitä heidän ykkösmiehiltään. Ainoa (tehdas)vaihtoehto on siis Ducati.

Tuntuu, että Rossin halu nousta vieläkin suuremmaksi on vain pahentanut tilannetta eikä tilanteesta näytä olevan ulospääsyä. Kuinka osuva nykytilanteeseen olikaan Casey Stonerin kommentti vuosi sitten Jerezissä, jossa Ducatin keulaongelmat vaivasi yhä Hondalla ajavaa Stoneria kun Rossin lowside kolasi aussin nurin: obviously your ambition outweighs your talent.