Ratakausi korkattiin Motoparkissa 27.5. Mukava, kesäinen poutasää ja n. 20 astetta lämmintä. Paikalla oli parisenkymmentä pyörää, muutamaa pyörää (itse mukaanlukien) vaille kilvettömiä ratapelejä. Päivän tarkoituksena oli lähinnä haeskella tuntumaa ja totutella uuteen pyörään. Motopark oli korottanut hintoja, nyt normaali vapaaharjoituspäivä maksaa 70€ (ennen 60€).
Laitoin rengaspaineiksi eteen n. 2,0bar ja taakse 2,1bar. Pudotin vain katupaineista pois ja katsoin mittarilla ne about alueelle. Aluksi oli aika löysän tuntuinen ajaa kun kylmänä rengas vähän nuljusi alla, mutta noin parissa kierroksessa alkoi tuntumaan paremmalta. Ensimmäisessä setissä oli heti pakka sekaisin. Heti toisella kierroksella ajoin takasuoraa ja pyörä iski rajoittajaan. Pukkasi saman ongelman kuin aiemmin eli rajoitin lyö elektroniikat pois päältä, mittaristoon tule varoitusvalo ja näytölle miinusmerkki. Hämmennyin tästä infosta säikähtäen, että jotain isompaa damagea tuli, kunnes samassa älysin mikä se oli ja jarrumerkki hujahti siinä samalla ohi. Siellä menikin takasuoran jälkeiset mutkat pitkäksi ja hitaasti valuttelin nurmikolle. Vähän siinä säikähti, että aika eeppistä olisi paalata uusi pyörä heti kättelyssä ja meni ajohalut kokonaan kun heti alkuun ulkoillaan. Ajoin vielä pari kiekkaa ja sitten varikolle ottamaan happea, kun seassa ajoi mm. yksi auto ja muutenkaan ryhmäjakoa ei oltu vielä siinä vaiheessa tehty.
Sittemmin ajo alkoi maistumaan kun mietti vähän mitä tuli tehtyä ja mitä pitäisi parantaa ja pääsi ajamaan melko tyhjällä radalla ryhmäjaon jälkeen. Elektroniikka toimi hienosti kunhan varoi rajoitinta. Oikeastaan eniten yllätyin kuinka hyvä lisä elektroniikka oli tällaiselle kädettömälle. Mutkasta voi avata niin paljon kuin uskaltaa ja koko suoran kaasu pohjassa jarrumerkkiin asti. Jos tulee aluksi luistoa niin ATC nappaili ne pois. Huomasin luistoneston merkkivalon ainoastaan shikaanin ulostulossa maalisuoralle, kolmosmutkan ulostulossa takasuoralle ja takalenkin viimeisessä mutkassa josta lähdetään kohti shikaania. AWC nappaili kaikki keulimiset pois ja shifterillä sai isompaa sisään todella helposti. Varsinkin shifteri on käytännöllinen kun vähentää niin paljon muuta työmäärää. Luistonestosta vielä, että sitä ei kyllä kunnolla tunne aina, eli ei ala rykimään pahasti tai muutakaan radikaalia. Joskus keulimisenesto lyö päälle vähän kovemmin, varsinkin paluusuoran nyppälässä. Kai se luistonestokin olisi agressiivisempi jos vetäisi kovempaa...
Eniten oli kuitenkin tekemistä ajamisen kanssa ja siinä, kun on tottunut erilaiseen pyörään niin sen poisoppiminen oli aika hankalaa. RSV4 on todella kompakti ja ilmeisen tarkasti rakennettu optimaalinen massakeskipiste silmällä pitäen, joten tuntui, että se reagoi todella paljon ajoasentoon ja painonsiirtoon. Eli ehkäpä itse pyörä on aika hyvin balanssissa, kuskin tekeminen korostuu. Ennen kun on toista, kankeampaa pyörää pitänyt viedä vähän ronskimmin niin nyt vastaava toiminta saa RSV4:n ylireagoimaan. Aluksi tuntui, että ajan sisäkurvista ulos ja sitten avauksessa linja valuu aina pitkäksi. Tuon kun sai hallintaan ajoasennon muutoksilla niin tuntui heti paremmalta. Varsinkin avauksissa oli aluksi ongelmaa kun ehkä avasin innoissani liian kovasti elektroniikkaa vasten, joten pyörä pyrki tangentin suuntaan. Sitten vaan ylävartaloa sisäkurvin puolelle ja alemmaksi, niin tuo puskemisongelma tokeni, ilmeisesti kun painoa saa keulalle enemmän.
Samalla huomasin, että pyörä yliohjaa hieman kaasulla. Heti kun hyppää kaasulle niin pikkaisen kääntyy paremmin. Ei mitään powersladia vaan sellainen pieni kääntymisen tunne kaasun käytössä, jota voi kontrolloida kaasun määrällä. Ensiasennusrenkaat (Metzeler Racetec Interact K3) luisteli hieman, varsinkin takanen jarrutuksissa ja parissa ulostulossa, mutta onneksi se eli jotenkin neutraalisti, eikä päässyt yllättämään. Pito lähti tasaisesti ja palautui tasasesti. Rengas näytti ihan siistiltä, ei alkanut repeilemään joten paineet osui melko hyvin kohdilleen. Jarrutuksessa on vielä opettelua, koska siirtyminen kaasulta jarrulle kestää: nyt suoran päässä lasken kaasun, sitten kestää liian kauan ennen kuin jarrutus alkaa. Jää sellainen turha rullausvaihe siihen. Toinen parannettava seikka on alaspäin vaihtaminen jarrutuksessa, selkeästi pyörän tasapaino heikkeni kun kytkinkahvasta laski irti (melko kovalle) moottorijarrulle. Ehkä luotin liikaa pyörän omaan "luistokytkimeen", pitänee laittaa välikaasua hieman. Keula on sen sijaan todella hyvä jarruissa ja muutenkin jarruteho ja -tuntuma on sillä tasolla millaista en ole aiemmin kokenut.
Katteet on niukat ja pitää olla aivan leuka tankissa, jotta saa kunnolla vauhtia, muuten on olo kuin jarruvarjolla. Aika hyvin näyttää pyörän nopeusmittari oikein, kun huippunopeusmuistiin jäi 245kmh, ja GPS + racechrono oli mitannut 243kmh. Kierrosajat pyöri siinä 1.45-1.46 ne mitkä sain ajaa puhtaasti. Häviän tolkuttomasti siellä hitaalla takalenkillä koska paluusuoralta aina takasuoran päähän pysyin minua nopeampien imussa (osin vetoavun vuoksi) joten kuten, mutta teknisempi alue on hakusessa kun siellä karkasi ajomiehet horisonttiin ja tulee iso ero kierrosaikaan. En vain uskalla mennä muutamaan mutkaan niin kovaa kuin muut, kaatoa (lowside) siellä kai pelätään. Alusta on vieläkin tehdassäädöissä (mallia katu), josta en kyllä osaa sanoa moitteita. Isoin ongelma on varmasti kuski. Toisaalta vähän harmitti kun en ottanut mukaan ohjekirjaa, jossa olisi ollut Aprilian suosittelemat ratasäädöt. Olisi voinut niitä kokeilla ja katsoa mitä tapahtuu.
Kaikkiaan ihan ok päivä, joskin vähän sekava kun oli hyvää ja huonoa. Kuitenkin kun aina mies ja pyörä palaa ehjänä niin voitonpuolella ollaan. Pyörä on kyllä hyvä (se ajettavuus!!) ja varmasti on vielä hyviä puolia löytämättä. Odotin kovempia kierrosaikoja kun ajoin viime kesänä täysin samoja aikoja Hondalla ongelmitta, joka on paperilla kivikautinen pyörä ja renkaatkin siinä huonommat. Jos tuolla Aprilialla pääsisi alle 1.40 niin siinä olisi jonkin sortin tavoite tällaiselle katukuskille katupyörällä hamaan tulevaisuuteen. Otetaan pyörästä enemmän irti ja etenkin omaa ajoa kehittäen noiden muutamien seikkojen osalta. Siihen tosin pitää pyytää neuvoja ja opetusta jo kokeneemmilta kuskeilta, jottei tule omin päin sössittyä.
Oma kuolevaisuus näkyi kun seurasi Niki Tuulen ajoa Yamaha R6:lla. Jannu paukutteli 1.29-alkuisia kiekkoja usean putkeen ja tuli varsin hyvällä syötöllä maalisuoralle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti