Auto vs. MP -väittelyitä on netti pullollaan ja usein asia menee päättömäksi kahnaukseksi kuppikuntien välillä. Minua asiassa lähinnä kiinnostaa laitteiston erot eri tasoilla ja mistä erot johtuvat. Molemmilla osapuolilla on omat vahvuutensa ja usein leikkimielisen kisan tulos riippuu siitä mitkä säännöt kisalle asetetaan. Jos sallitaan downforcen käyttö aero-osien myötä, auto on vahvoilla. Äärimmäisenä referenssinä Formula 1-autojen kierrosajat. Jos taas käytetään esimerkiksi kulukattoa tai uuden laitteen hintaa, on moottoripyörä voittaja. Tai jos laitetaan katulailliset vehkeet vastakkain, on mp vahvoilla. Lisäksi kuljettajalla on oma vaikutuksensa, kisalta menee pohja jos vastakkain on amatööri ja ammattilainen oli kalusto mikä tahansa.
Twitterissä asiaan otettiin kantaa ihan mielenkiintoisen tahon voimin. Superbiken MM-sarjassa kilpaileva PATA Honda twiittasi kuvan, jossa vakioautosarjan Honda Civic ajaa radalla Firebladen kanssa. Challenge accepted, tuumaili Marc VDS Racing ja nokitti tarjoamalla GT3-sarjan Endurance-autoa Moto2:sta vastaan ja vieläpä Span legendaarisella tosimiesradalla. Itse uteliaana tungin vielä nokkani väliin ja ehdotin suomalaisittan mielenkiintoista taistelua. Marc VDS:n palkkalistoilla on autopuolella Markus Palttala ja Moto2:ssa Mika Kallio. Niinpä heitin, että laittakaas suomipojat vastakkain omilla laitteillaan.
Tästä Marc VDS otti kopin ja samoin Palttala oli heti innoissaan asiasta. Lisäksi kun aikataulut ja logistiikat voisi sopia kesäkuussa Assenin Moto2-kisojen jälkeen jolloin autopuolen pojat testaavat Spassa niin tuossa olisi aika otolliset olosuhteet testille. Roudataan Kallio ja Moto2 Assenista sinne, toivottavasti osuu joku sateeton päivä ja kisa voidaan toteuttaa.
Jos kisa toteutuu, niin millaisella kalustolla ajetaan? Markus Palttalan GT3-sarjalainen on BMW Z4 "pienillä" (heh) modeilla. Tarkempaa speksilistaa voi ihailla täällä mutta lyhyesti kyseessä alle 1200 kiloinen kilpuri, jossa 4.4 litrainen V8, 515hv, sekventaalivaihteisto, hiilikuitujarrut ja luokan hengen mukaiset aero-osat.
Mika Kallion laite on ehkä tutumpi. Prototyyppirunkoinen 600cc kilpuri. Pyörän minimipaino on 135kg, tehoa n. 140hv.
Suoranaista vertailudataa näiden kierrosajoista ei ole, koska eivät samalla radalla ole ajaneet. Kovavauhtinen Spa on ehkäpä mielenkiintoisin rata tällaiselle, koska radalla on pitkiä suoria ylämäkeen, joka kysyy raakaa voimaa. Pari teknisempää mutkaa ja paljon kovavauhtisia, pitkiä mutkia. Hieman samantapainen ns. ajettava rata pienessä koossa on esim. Phillip Island, jossa GT3 sarjan rataennätys on Mercedes SLS GT3:lla ajettu 1.27,1. Moto2 menee saman radan 1.32,5. Sachsenringillä vastaava Z4 GT3 menee 1.21,9 kun Moto2 1.24,6. Olisi hienoa jos Marc VDS vielä tarjoaisi telemetriaa tästä kisasta, jossa edes näkyisi kummankin laitteen vauhti radalla. Siitä pystyisi hienosti vertailemaan kiihtyvyyksiä sekä suora- ja mutkanopeuksia. Ehkä GT3 on tässä tapauksessa niskan päällä, mutta enemmän minua ainakin kiinnostaisi missä ja miten erot tulevat sekä kuinka suuria ne ovat, siinä telemetria olisi upea työkalu faktojen tarjoamiseen.
Melu alkaa nousta kun MotoGP-luokan, jo hieman venynyt letka kiitää kohti pääsuoralla. Hondan riipivä ääni voimistuu, Yamahan matalampi ulvonta seuraa. Pedrosa, Spies, savua… Hieman ennen maalilinjaa Yamaha laskee savut aivan silmieni alla, seison maalisuoran reunalla radan varressa ja palavan öljyn käry haisee. Uskomattoman tiheä savupilvi peittää koko ykkösmutkan sisäänmenon, silti isot pojat painaa kolmea sataa kohti savuseinää. Rossi ainakin himmaa leveäksi. Terveisiä Indianapoliksesta.
Viime vuoden tapaan pääsin toimitsijaksi Red Bull Indianapolis GP:een, tällä kertaa yllä oli vaaleansininen liivi tekstillä GRID eli toimenkuvana oli startin järjestäminen. Päällisin puolin hommia oli melko vähän, koska pääpaino oli starttitapahtumissa, joita oli vain sunnuntaina (ja lauantai-iltana yksi support-luokan lähtö). Muina päivinä lähinnä patsasteltiin varikolla ja soitettiin varikon sisääntulossa summeria aina kun pyörä ajaa varikolle, jotta mekaanikot, valokuvaajat ja muut osaavat varoa kuuttakymppiä röpöttävää pyörää. Kävin myös liputtamassa varikon ulosmenossa vihreää ja punaista MotoGP ja Moto2 aika-ajojen aikana.
Torstai
Viikonloppu alkoi perinteisesti torstaina rekisteröitymisellä. Sen jälkeen oli luppoaikaa, joten menin katselemaan viikonloppua edeltävää pressitilaisuutta. Paikalle oli kutsuttu Rossi, Stoner, Lorenzo, Bradl ja Hayden.
Bradl ja LCR:n PR-nainen:
Valentino ja Vito G:
Bradl BBC:n/Dornan Azi Farnin seurassa:
Nicky:
Casey ja PR-avustaja Rhys Edwards (entinen Kimin avustaja Ferrari vuosilta):
Lorenzo jutteli espanjalaistelkkariin:
Vale ja Alessio "Uccio" Salucci (keskellä) lähdössä pois:
Seuraavana jatkoimme track walkilla, tosin ukkosmyrskyn tuoma vesisade alkoi juuri samaan aikaan, joten jäin pyörimään vain varikolle sään suojaan. Ben Spiesin fillariharrastus ottaa yhä enemmän tuulta alleen, juttuseurana inssi Tom Houseworth:
Kuvasin myös Yamahoiden lämmityksiä, pakko sanoa, että M1 on yksi sarjan komeimpia pyöriä ja kauniisti tehty. Kuivakytkin sirisee hienosti. Siukolan Eki myös työn touhussa. Huomaa myös BBC:n kuvaajan saamat pahat katseet toisen videon lopussa.
Tech3 Yamahalla Cal Crutchlow naureskeli kuinka kakkospyörän kytkin on paremman tuntuinen "what the fuck guys?!" mekaanikon vastaus oli, että vaihda itse jos haluat paremman ja röhönaurua koko porukalta.
Myös KTM:llä oltiin lämmityspuuhissa, tässä Arthur ”Artturi, Cowboy” Sissiksen pyörä:
Sopivasti tapasin myös Aki Ajon, jonka kanssa on aina mukava rupatella. Tiimipäällikön työ on aika kiireistä kun koko ajan pitää olla varpaillaan ja suunnitella tulevaa kuski ja yhteistyösopimusten merkeissä. Selvisi mm, että KTM:n Moto3-moottorin öljytilavuus on 0,95 litraa ja pyörä ei käynnisty jos öljyn määrä ja paine on väärä. Niklaksen pyörä ei alla ilmeisesti startannut liian vähäisen öljyn vuoksi kun lisäsivät vain pienen tilkan ja sitten tärähti tulille. Siltikin Moto3-moottorit näyttivät aika hankalilta startata, useampi sylinteriset isommat pyörät starttaavat paljon helpommin.
Muitakin pyöriä tuli katseltua, kiinnosti erityisesti Aprilian ART-pyörät:
Marc VDS:n varikkoboksi:
Hondan RC213V on myös upea (se putkiston loppukäyrä!), mutta Repsolin pojat ovat aika nopeita suojaamaan pyörät kuvilta, joten en jaksanut kytätä niitä koko päivää. Samoin ääni on upean riipivä ja kaikui komeasti Indyn katsomoista. Todella kierrosherkkä kone kun heti ärjäisee kaasua hipaistaessa ja palaa välittömästi tyhjäkäynnille, joka muuten on n. 2300-2600rpm. Yamahassa oli samaa tasoa, CRT-pyörissä hieman pienempi. Tämän vuotiset tonniset koneet ovat hieman syvempiä ja bassovoittoisempia ääniltään kuin edelliset 800cc-padat. Jokaisessa on omalla tavallaan hieno ääni, Yamaha ja Ducati ovat hieman samantyyppiset (varmaan hyvin samankaltainen sytytysjärjestys), Honda paljon kireämpi. CRT:t ovat paljon hiljaisempia dB-tasoltaan ja ART:t kuulostavat kuin suoralla putkella oleva RSV4, samoin rivineloset ovat ääniltään hieman kuin normi ratapyörät, toki pienet nyanssit eroavat.
Steve Rapp ja Attack Performance:
Kuskeista oikeastaan parhaiten jäi mieleen Mattia Pasini ja hänen jalat Jos jonkun jalat ovat olleet leikkauspöydällä niin hänen ainakin: täynnä arpia, kantapää/nilkan alueelle tehty ihonsiirtoa, molemmat polvet leikkausarvilla. Ammatin haittapuolia nämä.
Perjantai
Perjantaina oli ensimmäinen ”työpäivä”. Keli täydellinen n. +25 astetta ja poutaa. Katseltiin treenejä ja käytiin läpi viikonlopun juttuja. Indianapoliksen radalla on starttivalojärjestelmä maaliviivan jälkeen radan reunalla olevassa kopissa, joka on muutaman metrin korkeudella tallien varikkomuurien välissä. Tässä on melkeinpä talon paras paikka, koska koppi tulee osin radan päälle. MotoGP-pyörien ajaessa ohi täydellä höyryllä koko koppi tärisee. Starttivalot toimivat ihan manuaalisesti, eli ensin punainen valo päälle kytkimestä ja sitten oman mielen mukaan valot pois. Täältä soitetaan myös varikkosummeria.
Moto3 on yllättävän äänekäs luokka, koska koko ajan menee useampi pyörä ohi ja jotenkin moottorien ääni on vain niin kova. Piikkejä pystyi katselemaan ilman tulppia tai radiopuhelimen kuulokkeita, mutta Moto3:sten kohdalla aivan mahdotonta olla ilman kuulosuojausta.
MotoGP:tä katsellessa huomasi selvästi kuinka isoja huippunopeuserot ovat. Mukana kun oli vielä pari jenkkiä villillä kortilla, eikä heillä nopeus ollut muiden tasolla niin ero korostui entisestään. Prototyypit kulki n. 330-335 oikeastaan kaikki, CRT:t n. 310-320 ja sitten Danilo Petruccin lähes ”vakio” RSV4-moottorinen hieman alle 300. Samoihin meni myös Steve Rapp Attack Performancen Kawasaki-moottorilla ja sitten Aaron Yates meni katupyörämaisia 285 lukemia. Moto2 meni n. 280, joten aika heikkona voi pitää Yatesin lukemia. Nopeusero näkyi parhaiten ensimmäisen mutkan jarrutuksessa. Protot oli jarruilla n. 150m taululla, muut pidemmälle. Yates taisi jarrutella vasta kun alkoi kääntää sisään. Moto3:lla ajettiin kaasupohjassa pitkälle mutkaan asti ja vasta kallistuksessa jarrutetaan. Aki Ajo mainitsikin tästä, että Moto3 on aika kinkkinen välityksen suhteen tällä radalla, koska suoralla ei voida ajaa rajoittimeen asti (ja täten hyödyntää parempi kiihtyvyys lyhyemmällä välityksellä), koska kallistuksessa välitys lyhenee ja tällöin kierrokset nousee. Eli pyörä pitää välittää siten, että rajoitin löisi vasta kallistuksessa, jos silloinkaan. Jos jo suoralla tarkastellaan rajoitinta niin kallistuksessa voi olla ohjelmaa tai moottorivaurio. Kuljettajien jarrutustekniikoita oli mielenkiintoista seurata. Vallitseva tyyli on, että takamus siirretään sivulle jo suoran lopulla kun ollaan vielä napa tankissa. Eli ajoasento on jo muutettu ennen jarrutusta ja siitä sitten roikkumaan.
Varikon alussa oli parkissa myös turva-autot eli BMW M5 ja M6. Turvallisuusasioissa työskentelevä Loris Capirossi oli koko ajan kinuamassa heidän kyytiin ja itse ajamaan, muttei ainakaan kuskiksi päässyt. Mukava mies tämä pieni italialainen ja pitkä ura näkyy hänen jutuissaan. Kokemus puhuu. Sanoi, että hauskin pyörä oli ehkäpä ensimmäiset MotoGP Ducatit. 230hv ja ei luistonestoa. Samoin 500cc 2-tahtiset oli sen ajan unelma kun oli kasvanut 2t-kisapelien ympärillä.
Lauantai
Täydellinen keli jatkui myös lauantaina. Meidän alueen vieressä on myös tekninen alue ja kisan aikana parc ferme. Täällä suoritetaan tekniset tarkastukset ja mm. punnitukset. Mielenkiintoista oli seurata näitä ja punnitustulos on aina salaisuus virkailijan ja tallin henkilökunnan välillä. Muutaman tuloksen onnistuin vakoilemaan (lukemaan huulilta tai näin lapun johon tulos kirjattiin, mm. Rossin Ducati painoi 157kg (sama kuin pienin sallittu paino) ja toinen Asparin ART-pyörä 163kg. Myös melunmittaukset tehtiin täällä, aika usein oli Ajon tiimin Kotarit mitattavana ja mm. Kentin pyörä oli aivan rajoilla melujen suhteen. Mittaustapa on sama kuin kotimaan radoilla, eli mittari 45 asteen kulmaan pakoputkesta ja kierrokset halutulle tasolle.
Teknisen tilan vieressä oli pieni tila Ducatin kaksipaikkaiselle pyörälle, jota Randy Mamola ajaa. Ducatin mekaanikot kävivät valmistelemassa pyörää ja sain ongittua pieniä infopalasia heiltä. Pyörä on vuodelta 2002, täksi vuodeksi laitettu samanlaiset värit kuin mm. Panigale Tricoloressa. Takarunko on rakennettu uusiksi toista penkkiä varten ja takatapit tietysti laitettu. Tankkiin on tehty syvennykset, jossa on kauhukahvat. Takajousi on mitoitettu n. 180 kilon painolle. Rengaspaineet lämpimänä on 2,05 eteen ja 1,60 taakse. Jarrut on hiilikuituiset ja muutenkin ihan ehta peli. Starttaus on takapyörästä apulaitteella. Pyörässä on luistokytkin, joten se poistetaan käytöstä ennen käynnistystä avaamalla katteessa oleva luukku, jonka takana on kuivakytkin. Kytkimeen laitetaan pieni tappi, joka lukitsee kytkimen starttia varten. Sitten kun kone on käynnissä, otetaan tappi pois. Lämmityskäyttö on sama kuin muillekin kisapyörille, ensin hyvissä ajoin n. 5 min lämmityskäyttö ja sitten sammutus, jolloin lämpö tasaantuu. Sitten kun lähdetään ajamaan, niin kone on "valmis" oikeastaan heti. Parin sekunnin käyttö ja tsekkaus, että kaikki ok, ja sitten kovaa ajoa. Ennen ajoja Mamola antoi vielä kyyditettäville ohjeet kuinka siirrellä painoa ja muuta. Varmasti nuo kaikki unohtui kun aina lähti heti keulimalla liikkeelle.
Samat jutut kuin perjantaina noin töiden puolesta, ainoastaan menin tuuraamaan varikon ulosmenon liputtajia MotoGP ja Moto2 aika-ajoihin. Pitkät hetket sai seistä punaisen lipun kanssa kun kaadot keskeyttivät sessiot. Tämä oli hyvä paikka seurata ykkösmutkan työskentelyä kuskien osalta. Rata on aika pomppuinen siinä ja selkeästi oli käytössä eri linjoja. Pari kertaa mentiin pitkäksi ja muutenkin oltiin enemmän limitillä, aika-ajot kun oli kyseessä. Screeniltä näkyi Stonerin ja Haydenin lipat. Yksi camping-alueen kavereista oli mutkassa 13 ja sanoi, ettei ole koskaan nähnyt livenä tuollaisia kaatoja. Hayden oli vielä ollut tajuton vähän aikaa, joten oli ollut hieman tilanne päällä heilläkin.
Sessioiden välissä seurailin usein pyörien purkutoimia. Kaikki katteet ja muut pestään aina ja syylaritkin hinkattiin viimeistä uraa myöten puhtaaksi. Vanteita puhdistettiin ja tarkasteltiin ja alustan osia huollettiin antaumuksella. Kulissien takana on paljon työtä ja vaikka moni luulee, että kilpatallin työ on mukavaa jetset postailua niin kyllä siellä arki painaa sermien takana ja hiki virtaa.
Lorenzon varikkoboksi oli meitä lähinnä, joten sitä tuli tarkkailtua eniten koko viikonlopun ajan. Kaikki toimii kuin ajatus ja jokainen tietää mitä tehdä missäkin tilanteessa. Ohjeita ei huudella, kaikki pelaa kuin rasvattu. Koko ajan joku kävi mittailemassa radan lämpötilaa etämittarilla: pistoolimainen laite, joka mittaa lämpötilan siitä pinnasta mihin se kohdistetaan.
Marquez ajoi uskomattoman paaluajan ja hymyili ihan tosissaan parc fermessä. Illalla pääsin juttelemaan Mika Kallion kanssa ja Mika vaikutti ihan tyytyväiseltä mutta sanoi vielä menevänsä datan kimppuun josko sieltä löytyisi kymmenyksiä. Mika epäili kärjen vauhtia ja sitä saavatko pidettyä sen yllä kisassa, koska renkaiden kanssa oli ongelmia. Indyn radassa on useaa eri päällystettä ja niissä on pitoeroja. Yleisesti pito on kuitenkin huono ja rengas luistaa siinä ja kuluu melko helposti. Huomasi, että ihan levollisin ja tyytyväisin mielin oli lähdössä kisaan. Scott Redding kävi oman inssinsä kanssa palaveria ja selkeästi jotain mietittiin keulan suhteen, koska katsoivat videota aika-ajoista ja Scott demonstroi kuinka keula liukuu liikaa ja pyörä aliohjaa.
Marc VDS tiimin pyörät ovat aika hienoja yksityiskohdiltaan. Airboxit on päällystetty kullatulla eristeteipillä, pakosarjat on pinnoitettu keraamisella aineella, upeita hiilikuitu ja alumiiniosia siellä sun täällä jne. Varsinkin Kalexin ram air putki on herkullinen.
Cortesen paalupaikka oli hieno juttu ja mies itse oli tyytyväinen. Samoin hänen mekaanikko Jorma Saarinen oli tyytyväinen, joskin vähätteli pyörän ja muun tallin panosta, sanoen, että kuskista nämä on kiinni. Hienoa kun Kent oli myös eturivissä. Sissis epäonnistui ja Niklas myös. Artturi kertoili omaan tyyliinsä, kuinka aika-ajo oli ihan paska mutta kisasta ei voi huonompi enää tulla. Myös suomen kieli on aussille hieman tarttunut, tai noniinno.
Edelleen jaksan ihmetellä kuinka suosittu Rossi on. Aika-ajon jälkeen kaikkien muiden tallien takauloskäynti on aina vapaa toimittajista ja paddock passeilla varustetuista katsojista, mutta Ducatin ympärillä on jatkuvasti iso lauma porukkaa. Taisi nytkin melkein tunnin olla Rossi siinä haastateltavana, kuvattavana ja nimmareita antamassa. Hattua päästä kun jaksaa hymyillä (edes väkinäisesti) ja huomioida muut tuolla lailla vaikka kausi on mennyt penkin alle. Ei kahta sanaa kuka on yhtä kuin MotoGP. Vieläkin.
Sunnuntai
Kisapäivä, ja yleisöäkin alkoi olemaan. Virallinen lukema oli kai n 70 tuhatta, mutta tuollainen määrä häviää Indyn isoihin katsomoihin (mahtuu n. 500 000 fania Indy 500 kisoissa). Keli vieläkin kohdillaan. Warm upit alta pois ihan normimeiningillä eteenpäin. Haydenin puuttuminen vähän latisti tunnelmia katsomossa, samoin Stonerin epävarma starttikunto oli monien huulilla.
Heti Moto3 starttivalmisteluissa onnistuttiin mokailemaan. Ennen kisaa tulee soittaa äänimerkkiä tiettyihin aikoihin (mm. kun varikko menee kiinni ja eri intervalleissa ennen starttia). Jostain syystä tässä oli väärinkäsitys kuka äänimerkkiä soittaa, koska support-luokkana olleen AMA XR1200 Harrikkasarjan kisassa äänimerkkiä soitti AMA:n omat virkailijat. Nyt FIM/Dorna oletti, että me soitetaan sitä ja me olitimme, että he soittavat sitä. Olin sitten vielä Race Directorin (Mike Webb) kanssa lähtövalokopissa kun hän alkoi kysellä missä äänimerkit ovat. Hieman radiokeskustelua ja soitin sitten äänimerkit siitä eteenpäin. Pääsin samalla seuraamaan lähdön tuosta em. kopista ja kun Webb starttaa kisan käyntiin. Nice. Muut olivat osoittamassa kuljettajille oikeat lähtöruudut ja rivit, sekä heiluttamalla keltaista ja vihreää lippua gridin takana ja punaista gridin edessä.
Moto3 oli tiukka kisa ja sai jännittää loppuun asti. Vinaleksen kaato viimeisissä mutkissa sai yleisön kohahtamaan. Aitiopaikalta sai myös seurata tiukan taistelun ruutulipulle. Corteselle hyvä pistepotti Maverickin kaadon myötä ja erityismaininta Jonas Folgerille, joka nousi podium-paikalle vaikka uransa suhteen on ollut hankalaa viime aikoina. Kuitenkin paljon kisatapahtumia meni ohi mm. Niklaksen hylkäyksen syy. Mustat liput ja numerotaulun näin, mutta syy selvisi vasta kisan jälkeen. Murheellisen näköinen nuori mies vain levitteli käsiään kun poistui tuomariston puhuttelusta kisan jälkeen. Podium-samppanjat tuoksuu muuten aika pitkälle varikkoalueella.
Moto2-lähdössä oli enemmän kuskeja, joten itsekin olin sitten gridissä, tosin takarivissä. Täälläkin vallitsee "vanhemman oikeus" eli pisimpään mukana olleet saavat valita rivinsä. Itse näin tulokkaana olin hännillä. Myös ruutulippumiehillä on mielenkiintoinen asema Kyseessä on hieman redneck-tyylinen isä ja poika kaksikko, jotka ruutliputtavat kaikki Indyn tapahtumat. Seuraavan kerran joku muu pääsee noihin hommiin kun he siitä luopuvat tai kuolevat. Homma toimii kovalla ammattitaidolla ja tyylillä ennen kaikkea. Missään muualla maailmassa ei kukaan heiluta ruutulippua kuin he. Lippu ikään kuin tanssii ja on silti näkyvä. Kaunista.
Parasta oli ehkä seurata mitä tallit lähtöruudussa puuhastelevat. Renkaat vaihdetaan ja lämppärit viime hetkillä irti, kaikki kireydet ja osat käydään läpi ja muutenkin varmistutaan, että kaikki on tiptop. Kuskeille tsemppitaputukset ja sitten lämmittelykierrokselle. Takaisin lähtöruudukkoon, toiset lämmittävät jarruja ja renkaita kovilla kiihdytys-jarrutus sarjoilla, toiset vain mutkittelevat muodon vuoksi. Kun kaikki on valmista niin vaihde sisään ja odottelemaan valoja, heti kun valot syttyvät niin kierrokset alueelle ja sitten ne pisimmät hetket kun odotellaan starttia. Kaikki pyörät nytkähtävät yhtä aikaa ja meteli on kova. Kisafiilistä pukkaa.
Itse kisa oli ohi äkkiä kun Marquez karkasi. Mikalta hieno taistelu loppupuolella ja 4. sija maalissa. Marquezin isä oli aika täpinöissään kisan jälkeen. Parc fermessä katselin renkaita ja muilla oli vähän revennyt reunoilta, paitsi Marcilla, jolla oli ihan hienossa kunnossa takanen. Varmasti säädöt kohdillaan kun oli noin ylivoimainen ja renkaat hyvässä kunnossa.
MotoGP-kisassa olin taas kopissa, tosin lähdöin katsoin kopin juurelta ratatasolta. Ennen kisaa vedettiin taas lyhyt rukous ja komea ylilento, unohtamatta kansallislaulua. Vieressä oli Ducatin varikkomuuri, joten siinä oli hyvää seuraa kun mm. Nicky Hayden tuli käsi paketissa siihen Jeremy Burgessin, Vito Guareschin seuraksi. Samoin moni Moto2 ja Moto3-kuski oli katsomassa kisaa eri tallien muureilla. Lähdön jälkeen seuraava huippuhetki oli ehdottomasti Spiesin konerikko. Minusta kuulosti ihan normaalilta käyntiääneltä ennen osumaa, olisiko tullut vain öljyvuoto tms. Se savun määrä oli jotain uskomatonta ja silti kuskit vetävät lähes täysillä. Muutamat himmasi enemmän ja kelta-punalippu huomioitiin mutta silti tuo jotenkin säväytti ja on niitä juttuja, jotka nostavat kunnioitusta kuskeja kohtaan. Asparin kuskeilla oli tiukkaa kisailua ja sitten RdP:n pudottua pois jäi Espargaro ajamaan Hernandezia vastaan parhaan CRT:n sijoituksesta. Espargaro joka kerralla himmasi suoralla imussa ja nosti selän suoraksi. Arvasin, että lopussa ohittaa ja taisi olla toiseksi viimeinen kierros kun tuli heittämällä ohi. Taisi sitten kuitenkin sählätä kun Hernandez tuli ensin maaliin ja espanjalainen takoi tankkia kiukusta. Pedrosalle dominoiva voitto. Dovin nousu podiumille oli hienoa, mutta respectit Stonerille koska ajoi siinä kunnossa noin kovan kisan. Taas niitä juttuja, joihin ei maallikot pysty. Parc fermessä taas rengastutkimukset ja Pedrosalla parhaassa kunnossa olevat kumit. Lorenzon rengas oli revennyt oikealta reunalta. Rengaskoko takana on muuten 190/650-16,5.
Illalla vielä kiertelin varikolla, josko osuisi mitään mielenkiintoista kohdalle. Ehkäpä hauskin, tai säälittävin, tilanne oli Yamahan hospitality-tiloissa. Siellä oli äiti-Spies huutamassa Yamahan henkilökunnalle. Sama juttu oli käynyt kai Lagunassa, kun Spiesiltä hajosi takaiskarin linkusto. Varmasti myös Yamahalla ollaan tyytyväisiä kun Spies(it) lähtee pois tämän kauden jälkeen.
Tallit pakkailivat kamojaan ja monet kuskit olivat jo poistuneet alueelta. Crutchlow oli yhä paikalla (viettää muutenkin paljon aikaa varikkopilttuussa) ja Tech3 varikon nurkassa oli ihan hieno kooste viikonlopusta, vasemmalla Dovin podium-samppanjat ja oikealla Calin kaato-osat:
Paul Bird Motorsportilta kävin vielä tutkimassa Ellisonin ART-pyörää ja utelemassa mekaanikolta sitä sun tätä. Tuntui melkein kaikki osat olevan ostettavissa, jos joku haluaa itse väsäillä replikan.
Hondalla oli taas kaikki pakattu ja muutenkaan mitään ei ollut nähtävillä. Pienemmät luokat olivat jo roudauslaatikoissa ja muillakin talleilla oli hommat aikalailla valmista. Itsekin suuntasin Outback Stakehousiin vielä kunnon pihville ja sulattelemaan viikonloppua.
Ehkäpä parasta oli kun pääsee näkemään läheltä kaiken. Äänet ja kaikki muut yksityiskohdat ovat sellaisia mitä ei muuten pääse kokemaan. Toisaalta telkkarista näkee kisatapahtumat paremmin.
Kiitos kun jaksoit lukea tänne asti. Pahoittelen kuvien laatua ja vähyyttä. Syy on siinä, että emme saa kuvata työaikana mitään (muuten tulee monoa), joten kaikki kuvat on otettu torstaina ja sunnuntai-iltana "off-duty" aikoina.
Mika Kallio päätti kuluvan vuoden mainiosti kakkossijalla Valenciassa. Joutui itsekin jännittämään viimeisiä kierroksia pitkästä aikaa oikein tosissaan. Vaikean kauden päätteeksi hieno onnistuminen ja muutenkin nousujohteinen kauden loppupuolisko toi hieman tyydytystä. Lisäksi se antaa hyvät asetelmat ensi kauden neuvotteluihin. Mitäs Mika sitten tekee ensi vuonna?
Alkujaanhan siirto Moto2:seen piti olla ns. välivuosi MotoGP-luokasta. Ducati oli hankala ajaa ja tuhosi Mikan 2010 kauden käytännössä kokonaan. Lisäksi säätöongelmat vaivasivat jatkuvasti. Korkeimmalle tasolle on koko ajan tunkua ja kun kausi meni ns. vihkoon niin vauhtia lähdettiin hakemaan mm. GT-autopuolelta tunnetun MarcVDS-tiimin kanssa. Siirron ideana oli palata MotoGP-luokkaan kaudeksi 2012 ns. CRT-tiiminä. Eli tallina, joka ajattaa uusien sääntöjen mukaista pyörää, jossa on tuotantopyörään perustuva moottori ja prototyyppirunko. Tuolloin MarcVDS oli runkopaja Suterin asiakas ja MotoGP-projektia viriteltiin heidän kanssaan ja Suterin runkoon istutettiin BMW S1000RR:n kone. Sounds like a plan.
Tänä vuonna testeissä kävi selväksi, että tehdastiimien vauhtiin ei ehdi ja näin maallikon korviin lausunnot Bemarin moottorin tehottomuudesta olivat outoja. Aluksi vauhtieroa oli yli 5 sekuntia, lopulta syksyn 2011 Brnon testeissä eroa oli satelliittipyöriin n. 2 sekuntia ja Stoneriin n. 4 sekuntia. Kuitenkin tässä vaiheessa MarcVDS:n osalta alkoi hiljaisuus ja Kallio ei tiettävästi ole sen jälkeen projektipyörää ajanut. Suter kehitti pyörää koko ajan myös itse ja omilla testikuljettajilla.
Valencian päätöskisan jälkeen tuli jälleen pieniä uutisia. MarcVDS nimittäin päätti hylätä Suterin Moto2-luokassa. Syiksi huhuiltiin lähinnä toisen Suter-kuljettajan, Marc Marquez'n suosimista. Marquez sai ensin käyttöön uudet runko-osat ja ajoi eniten testiä Suterille.Niinpä MarcVDS vaihtoi Kalexin runkoihin, joita Kallion ja Scott Reddingin tulee ajamaan tänään sateisessa Valenciassa. Ainakin Redding kävi jo radalla uudella pyörällä.
Minusta viimeistään siirto Kalexin runkoihin Moto2:ssa tarkoittaa sitä, että MarcVDS on hylännyt MotoGP-projektin, ainakin Suter-BMW:n kanssa. En jaksa uskoa, että talli voisi olla yhteistyössä Suterin kanssa MotoGP:ssä jos ajavat Kalex-rungoilla Moto2:ssa. Tämä taas tarkoittaa sitä, että MarcVDS hylkäsi samalla kaikkein pisimmälle kehitetyn CRT-pyörän. Onko heillä halua lähteä jälleen ns. nollista kun uuteen kauteen ei ole enää kuin 4-5 kuukautta.
Kallion osalta tuo tarkoittanee sitä, että MotoGP-optio kaudelle 2012 MarcVDS:n kanssa on puissa, koska talli ei näillä näkymin ole nousemassa kuninkuusluokkaan. Mikan huhuiltiin neuvottelevan jo tänään Valenciassa MarcVDS:n kanssa ensi kaudesta Moto2-luokassa.
Viime aikojen tapahtumista jäi sellainen kuva, että Kallio olisi jatkamassa nykyisessä tallissa Moto2-luokassa. MotoGP-luokka ja CRT-tallit, saatika -pyörät ovat vielä täysi arvoitus. Ainoastaan Colin Edwardsin siirto on varmistettu, mutta siinäkään ei vielä täyttä varmuutta millaisella pyörällä CE ajaa. Lisäksi Asparin tiimi ei jatka kuninkuusluokassa satelliitti-Ducatilla (liian kallis) ja jatkanee näin ollen CRT-tallina.
Moto2 voi olla kaikesta huolimatta hyvä vaihtoehto Kalliolle. Tottakai MotoGP on tavoite, jonka Mika on monesti myöntänyt mutta jatko nykyisessä tallissa ja luokassa ei välttämättä ole huono idea. Talli on tuttu, Kalexin runko voittaja-ainesta ja samalla pääsee seuraamaan MotoGP:n CRT-tallien alkua sivusta. Karu totuus voi olla, että CRT-pyörät ovat kuin uudet tallit Formula 1:ssä pari vuotta sitten. Useita sekunteja muita jäljessä, eikä eroa tahdota saada umpeen. Tässä on erittäin suurena vaarana jämähtää hännille, joka ei osaltaan ole hyvää näkyvyyttä.
Kannattaa huomata, että Dorna-pomo Carmelo Ezpeleta on myöntänyt, että sarjan tulevaisuus on CRT-talleissa, joten siirto sitä kautta on realistisin ja lopulta ainoa vaihtoehto, tulee siirto nyt tai vuoden päästä. Mielummin antaisi tilanteen nyt kehittyä ja katsoa mitkä runko-moottori -yhdistelmät ovat toimivia. Nuohan ovat täysin halpaa (MotoGP-tasolla) ostotavaraa eikä nykyisen kaltaista tehdasprotojen megakallista leasing-käyttöä eli tallit voivat kuoria ns. kermat päältä kun kalustoa valitaan. Lisäksi ensi vuoden CRT-tallit ovat suurelta osin painottuneita pyörän kehitystyöhön ja testaamiseen, joka ei liene Kallion kovin osa-alue, ainakin Ducati-aikojen kommenttien perusteella.
Mutta jäädään odottelemaan lopullisia vahvistuksia. Tilanne tällä hetkellä on moneltakin kantilta outo kun vielä tässä vaiheessa on niin paljon kysymysmerkkejä talleista, pyöristä ja kuljettajista.
Nyt kun Brnon kisa ja sarjan kesäloma on ohi ja normaalisti eletään kovinta huhumyllysesonkia ensi kautta ajatellen, on hyvä pohtia hieman tulevan kauden kuvioita.
Muutamia viitteitä tulevasta on havaittavissa jo kirjoitushetkellä ajettavista testeistä Brnon radalla (yllä Ben Spies testihommissa). Suurin muutos ensi kaudelle on tietysti uusien tallien salliminen ns. Claming Rule Team-säännöllä. CRT-tallit pääsevät mukaan hieman erilaisilla teknisillä säännöillä (mm. tuotantomoottoreihin perustuvat moottorit sallittu, enemmän bensaa käytössä kisan aikana: 24 litraa vs. 21, ja enemmän moottoreita käytössä kauden aikana: 12 kpl vs. 6). Toinen isompi muutos on suurimman sallitun moottoritilavuuden nosto 1000cc:iin. Eli ensi kaudella ruudukossa nähtäneen kolmen tyyppisiä pyöriä:
- 1000cc uusia pyöriä (tehdas- ja yksityistalleilla)
- nykyisiä 800cc-pyöriä (yksityistalleilla)
- CRT-pyöriä (uudet tallit)
Näistä on vielä omat variaatiot sillä suurin rajoittava käytännöntekijä pyörien moottoreille ei niinkään ole kuutiotilavuus vaan suurin sallittu bensamäärä. Monen tiimin on huhuttu kehittävän moottoria, jonka tilavuus on jotain 800cc:n ja 1000cc:n välillä. On turha tehdä liian isoa konetta (haittana paino, hyrrävoimat jne.) jos sen potentiaalia ei voida hyödyntää bensan kulutuksen myötä tiukan bensarajoituksen vuoksi. Lisäksi nykyisiä 800cc-pyöriä voitaneen muokata isoimmiksi.
Muita huomioitavia teknisiä sääntöjä on mm:
- suurin sallittu sylinterimäärä 4
- pienin sallittu paino alle 800cc pyörälle 150kg
- pienin sallittu paino yli 800cc pyörälle 153kg
- suurin sallittu sylinterin poraus 81mm
Honda, Yamaha ja Ducati ovat tuomassa uudet pyörät ensi kaudeksi, joiden kuutiotilavuuden arvellaan olevan lähempänä tonnista kuin nykyistä 800cc. Hondan pyörä on testeissä ollut n. 1-2 sekuntia nopeampi kuin heidän nykyinen 800cc pyörä, josta vähintään sekunti tulee pelkästä pyörästä, muut olosuhteista eri testipäivinä. Yamaha ei ole vielä niin pitkällä kehityksessä (tai ainakaan eivät ole ajanee niin paljon testejä kuin Honda) ja mm. Lorenzo on nyt Brnon testeissä ollut nopeampi 800-kuutoisella M1:llä. Ducatihan otti jo ensi kauden pyörän käyttöön Rossin alla, eli GP11.1, joka on siis ensi vuoden pyörä, ainoastaan moottoria on muutettu vastamaan 800cc-sääntöä lyhentämällä moottorin iskunpituutta. Rossi kuitenkin kehui GP12-pyörää paremmaksi kuin nykyinen GP11 ja GP11.1. Suurin osa tästä johtunee siitä, että isompaa pyörää ajetaan hieman eri tavalla. Nykyisin Ducatin ongelman arvellaan olevan keulan pidossa ja tuntumassa kallistuksen aikana, ja isompi pyörä kiertää tämän ongelman ajotyylillä: sitä ei viedä äärikallistuksissa niin pitkää aikaa kuin isompaa pyörää, joka pyritään saamaan äkkiä pystyyn nopeampaa tehon avausta varten.
CRT-tiimit ovat vielä kysymysmerkkejä, sillä varmoja uutisia moottorivaihtoehdoista ei ole vuotanut julkisuuteen. Runkovalmistajia on tarjolla, lähinnä samoja kuin Moto2-luokkaan. Huhuja on muutamista nykyisistä Moto2-talleista sekä mm. Jorge Martinez tuonee oman CRT-tiiminsä, tai mahdollisesti laajentaa MotoGP-yksityistiimiään. Pisimmällä CRT-tiimeistä on Mika Kallion Marc VDS Racing, jonka Suterin valmistamassa rungossa on moottori BWM S1000RR:stä. Kallio viimeksi valitteli moottorista puuttuvan tehoa ja muutenkin testiajat eivät ole vielä kovin hyviä, nytkin Brnossa Kallio on reilut 5 sekuntia hitaampi kuin Stoner. Mutta testit testeinä ja esimerkiksi Lorenzo oli nyt nopeampi kasisatasella M1:llä kuin tonnisella.
CRT-tiimeille on armonpaloina tarjolla kaksi merkittävää tekijää. Suurempi moottorimäärä kaudessa ja isompi bensatilavuus kisan aikana. Tämä tarkoittaa eritoten säästöjä R&D-työhön. Moottoreiden luotettavuuden ja pitkäikäisen kilpailukykyisen kisakäytön kehitystä ei tarvitse painaa niin limiitille kuin MotoGP-tiimeillä, ja moottoreita voidaan ajattaa kovemmalla teholla. Lisäksi merkittävä säästö tulee bensarajoituksesta. Tärkein tekijä bensankulutukseen on pyörän moottorinohjaus. Tuo on ollut ehkäpä suurin rahareikä viime vuosina kun elektroniikan hiomisella on puristettu viimeisiä kymmenyksiä kierrosajoista, ja elektroniikasta ja sen maksimaalisesta hyödyntämisestä on tullut yksi tärkein kilpailuvaltti. Nyt CRT-tiimit voivat olla kilpailukykyisempiä hieman huonommallakin elektroniikkapakerilla ja -osaamisella koska bensaa voi "tuhlata" mm. moottorijarrutuksessa ja kiihdytyksissä. Lisäbensa auttaa myös suuremman huipputehon käytössä kisan aikana.
Uskoisin, että voitoista ajavat ensi kaudella tehdastiimit uusilla pyörillään (no shit Sherlock), keskijoukossa kamppaillaan nykyisillä 800cc-pyörillä yksityistiimien toimesta ja CRT-tiimit pitävät perää kehittäen kalustoaan. Kuten Formula 1:ssä on käynyt tulokastiimien kanssa. Minusta kyseinen järjestys on looginen, mutta samalla osittain sekava. Olisi parempaa nähdä kaikkien ajavan samoilla säännöillä, mutta sarjan nykytilan ja kustannustason huomioiden, on ymmärrettävää, että lisäpyöriä halutaan mukaan. Tulkoonkin se sitten eri säännöillä. Muutenkin MotoGP on nyt tietyssä siirtymävaiheessa kun 2-tahtitekniikkakin poistuu ensi vuonna (125cc pois ja 250cc 4t Moto3 tilalle). Lisäksi Moto2 elää hyvää nousua. Eli hermoja tässä vielä vaaditaan ja odottelua, vielä ei kannata tyrmätä.
