2012 Mestarit

Moto3 mestaruus ratkesi jo viikko sitten Malesiassa kun Red Bull KTM Ajo tallin Sandro Cortese varmisti mestaruuden. Kisaa edelsi outo Maverick Viñaleksen vetäytyminen ja helpotti saksalaisen mestaruusvarmistelua. Cortesen tasaisen vahva kausi oli jälleen osoitus siitä, että mestaruus tulee monesti minimoimalla vahingot ja huonot kisat. Pelkät voitot ei riitä tasaisessa sarjassa. Lopulta MM-pisteet tulevat menemään reilusti hänen nimiinsä, kun nyt tuli Phillip Islandilla voitto viime vuoden tapaan. Historiallinen Moto3-mestaruus siis Aki Ajon talliin, onnittelut!

Moto2-mestaruus oli pitkälti kahden kauppa. Marc Marquez vs. Pol Espargaro. Lopulta Marquezin vahvuus nousta hyville pisteille heikoissakin kisoissa oli se mikä käänsi mestaruuskamppailun sekä vahvaakin vahvempi loppukausi kun hän voitti kuusi kertaa 10:ssä viimeisimmässä kisassa. Usein pojat ajoivat tasaisesti kärjessä, mutta Espargaro ei pystynyt vastaamaan niissä parissa kisassa, joissa kohtasi ongelmia, vaikka ajoi muuten tasaisen kauden. Esimerkiksi Marquez nousi voittoon Motegissa sen jälkeen kun hän startissa unohti vaihteen vapaalle. Tippui siinä n. 15 sijaa ja silti nousi voittoon. Uskomatonta damage controllia, hieman kuin Estorillissa pari vuotta sitten, kun hän kaatui sateella lämmittelykierroksella, korjautti pyörän ennen starttia varikolla ja lähti viimeisestä ruudusta. Niin vaan tuli ja voitti senkin kisan. Tuollaiset suoritukset ovat niitä, joilla mestaruudet voitetaan. Erittän mielenkiintoista nähdä miten kulkee kuninkuusluokassa ensi kaudella.

MotoGP:ssä Lorenzo nappasi toisen mestaruutensa. Aivan oikealle miehelle meni. Oli joka kisassa voittaja tai toinen, ainoastaan Assenissa tuli nollasaldo kun Bautista kolasi JLon ensimmäiseen mutkaan. Uskomaton sarja ja tuskin heikkenee viimeisessä kisassa Valenciassa, jota mallorcalainen Lorenzo pitää kotikotikisanaan. Pedrosan loppukiri hyytyi lopulta Phillip Islandin kaatoon, mutta ilman sitä mestaruus olisi vaatinut Lorenzon epäonnistumista viimeisissä kisoissa. Jälleen yksi kausi Pedrosan CV:hen, jossa vahva tekeminen menee hukkaa eikä riitä mestaruuteen. Loukkaantumiset ovat ennen sen vieneet, nyt se meni alkukaudesta kun hän hävisi Stonerille ja Lorenzolle. Voisi jopa sanoa, että Stoner vei hänen mestaruusmahdollisuuden, koska alkukauden kisoissa Casey oli jatkuvasti Pedrosaa nopeampi ja söi pisteitä tallikaveriltaan. Sitten kun Stoner loukkaantui Indianapoliksessa, voitti Pedrosa viisi kertaa ja nousi MM-haastajaksi. Australiassa jälleen voittanut Casey Stoner jatkoi upeaa kotikisaputkeaan. Kuudes (!!) voitto putkeen Phillip Islandilla ja noina vuosina on ajettu 162 kisakierrosta, josta CS27 on johtanut 160. Enpä keksi dominoivampaa esitystä ihan äkkiä. Ihan oikein, että nimesivät radan 3. mutkan hänen mukaansa.

Red Bull Indianapolis GP 2012

Melu alkaa nousta kun MotoGP-luokan, jo hieman venynyt letka kiitää kohti pääsuoralla. Hondan riipivä ääni voimistuu, Yamahan matalampi ulvonta seuraa. Pedrosa, Spies, savua… Hieman ennen maalilinjaa Yamaha laskee savut aivan silmieni alla, seison maalisuoran reunalla radan varressa ja palavan öljyn käry haisee. Uskomattoman tiheä savupilvi peittää koko ykkösmutkan sisäänmenon, silti isot pojat painaa kolmea sataa kohti savuseinää. Rossi ainakin himmaa leveäksi. Terveisiä Indianapoliksesta.

Viime vuoden tapaan pääsin toimitsijaksi Red Bull Indianapolis GP:een, tällä kertaa yllä oli vaaleansininen liivi tekstillä GRID eli toimenkuvana oli startin järjestäminen. Päällisin puolin hommia oli melko vähän, koska pääpaino oli starttitapahtumissa, joita oli vain sunnuntaina (ja lauantai-iltana yksi support-luokan lähtö). Muina päivinä lähinnä patsasteltiin varikolla ja soitettiin varikon sisääntulossa summeria aina kun pyörä ajaa varikolle, jotta mekaanikot, valokuvaajat ja muut osaavat varoa kuuttakymppiä röpöttävää pyörää. Kävin myös liputtamassa varikon ulosmenossa vihreää ja punaista MotoGP ja Moto2 aika-ajojen aikana.

Torstai

Viikonloppu alkoi perinteisesti torstaina rekisteröitymisellä. Sen jälkeen oli luppoaikaa, joten menin katselemaan viikonloppua edeltävää pressitilaisuutta. Paikalle oli kutsuttu Rossi, Stoner, Lorenzo, Bradl ja Hayden.

Bradl ja LCR:n PR-nainen:

Valentino ja Vito G:

Bradl BBC:n/Dornan Azi Farnin seurassa:

Nicky:

 Casey ja PR-avustaja Rhys Edwards (entinen Kimin avustaja Ferrari vuosilta):

Lorenzo jutteli espanjalaistelkkariin:

 Vale ja Alessio "Uccio" Salucci (keskellä) lähdössä pois:

Seuraavana jatkoimme track walkilla, tosin ukkosmyrskyn tuoma vesisade alkoi juuri samaan aikaan, joten jäin pyörimään vain varikolle sään suojaan. Ben Spiesin fillariharrastus ottaa yhä enemmän tuulta alleen, juttuseurana inssi Tom Houseworth:

Kuvasin myös Yamahoiden lämmityksiä, pakko sanoa, että M1 on yksi sarjan komeimpia pyöriä ja kauniisti tehty. Kuivakytkin sirisee hienosti. Siukolan Eki myös työn touhussa. Huomaa myös BBC:n kuvaajan saamat pahat katseet toisen videon lopussa.

Tech3 Yamahalla Cal Crutchlow naureskeli kuinka kakkospyörän kytkin on paremman tuntuinen "what the fuck guys?!" mekaanikon vastaus oli, että vaihda itse jos haluat paremman ja röhönaurua koko porukalta.

Myös KTM:llä oltiin lämmityspuuhissa, tässä Arthur ”Artturi, Cowboy” Sissiksen pyörä:

Sopivasti tapasin myös Aki Ajon, jonka kanssa on aina mukava rupatella. Tiimipäällikön työ on aika kiireistä kun koko ajan pitää olla varpaillaan ja suunnitella tulevaa kuski ja yhteistyösopimusten merkeissä. Selvisi mm, että KTM:n Moto3-moottorin öljytilavuus on 0,95 litraa ja pyörä ei käynnisty jos öljyn määrä ja paine on väärä. Niklaksen pyörä ei alla ilmeisesti startannut liian vähäisen öljyn vuoksi kun lisäsivät vain pienen tilkan ja sitten tärähti tulille. Siltikin Moto3-moottorit näyttivät aika hankalilta startata, useampi sylinteriset isommat pyörät starttaavat paljon helpommin.

Muitakin pyöriä tuli katseltua, kiinnosti erityisesti Aprilian ART-pyörät:

Marc VDS:n varikkoboksi:

Hondan RC213V on myös upea (se putkiston loppukäyrä!), mutta Repsolin pojat ovat aika nopeita suojaamaan pyörät kuvilta, joten en jaksanut kytätä niitä koko päivää. Samoin ääni on upean riipivä ja kaikui komeasti Indyn katsomoista. Todella kierrosherkkä kone kun heti ärjäisee kaasua hipaistaessa ja palaa välittömästi tyhjäkäynnille, joka muuten on n. 2300-2600rpm. Yamahassa oli samaa tasoa, CRT-pyörissä hieman pienempi. Tämän vuotiset tonniset koneet ovat hieman syvempiä ja bassovoittoisempia ääniltään kuin edelliset 800cc-padat. Jokaisessa on omalla tavallaan hieno ääni, Yamaha ja Ducati ovat hieman samantyyppiset (varmaan hyvin samankaltainen sytytysjärjestys), Honda paljon kireämpi. CRT:t ovat paljon hiljaisempia dB-tasoltaan ja ART:t kuulostavat kuin suoralla putkella oleva RSV4, samoin rivineloset ovat ääniltään hieman kuin normi ratapyörät, toki pienet nyanssit eroavat.

Steve Rapp ja Attack Performance:

Kuskeista oikeastaan parhaiten jäi mieleen Mattia Pasini ja hänen jalat Jos jonkun jalat ovat olleet leikkauspöydällä niin hänen ainakin: täynnä arpia, kantapää/nilkan alueelle tehty ihonsiirtoa, molemmat polvet leikkausarvilla. Ammatin haittapuolia nämä.

Perjantai

Perjantaina oli ensimmäinen ”työpäivä”. Keli täydellinen n. +25 astetta ja poutaa. Katseltiin treenejä ja käytiin läpi viikonlopun juttuja. Indianapoliksen radalla on starttivalojärjestelmä maaliviivan jälkeen radan reunalla olevassa kopissa, joka on muutaman metrin korkeudella tallien varikkomuurien välissä. Tässä on melkeinpä talon paras paikka, koska koppi tulee osin radan päälle. MotoGP-pyörien ajaessa ohi täydellä höyryllä koko koppi tärisee. Starttivalot toimivat ihan manuaalisesti, eli ensin punainen valo päälle kytkimestä ja sitten oman mielen mukaan valot pois. Täältä soitetaan myös varikkosummeria.

Moto3 on yllättävän äänekäs luokka, koska koko ajan menee useampi pyörä ohi ja jotenkin moottorien ääni on vain niin kova. Piikkejä pystyi katselemaan ilman tulppia tai radiopuhelimen kuulokkeita, mutta Moto3:sten kohdalla aivan mahdotonta olla ilman kuulosuojausta.

MotoGP:tä katsellessa huomasi selvästi kuinka isoja huippunopeuserot ovat. Mukana kun oli vielä pari jenkkiä villillä kortilla, eikä heillä nopeus ollut muiden tasolla niin ero korostui entisestään. Prototyypit kulki n. 330-335 oikeastaan kaikki, CRT:t n. 310-320 ja sitten Danilo Petruccin lähes ”vakio” RSV4-moottorinen hieman alle 300. Samoihin meni myös Steve Rapp Attack Performancen Kawasaki-moottorilla ja sitten Aaron Yates meni katupyörämaisia 285 lukemia. Moto2 meni n. 280, joten aika heikkona voi pitää Yatesin lukemia. Nopeusero näkyi parhaiten ensimmäisen mutkan jarrutuksessa. Protot oli jarruilla n. 150m taululla, muut pidemmälle. Yates taisi jarrutella vasta kun alkoi kääntää sisään. Moto3:lla ajettiin kaasupohjassa pitkälle mutkaan asti ja vasta kallistuksessa jarrutetaan. Aki Ajo mainitsikin tästä, että Moto3 on aika kinkkinen välityksen suhteen tällä radalla, koska suoralla ei voida ajaa rajoittimeen asti (ja täten hyödyntää parempi kiihtyvyys lyhyemmällä välityksellä), koska kallistuksessa välitys lyhenee ja tällöin kierrokset nousee. Eli pyörä pitää välittää siten, että rajoitin löisi vasta kallistuksessa, jos silloinkaan. Jos jo suoralla tarkastellaan rajoitinta niin kallistuksessa voi olla ohjelmaa tai moottorivaurio. Kuljettajien jarrutustekniikoita oli mielenkiintoista seurata. Vallitseva tyyli on, että takamus siirretään sivulle jo suoran lopulla kun ollaan vielä napa tankissa. Eli ajoasento on jo muutettu ennen jarrutusta ja siitä sitten roikkumaan.

Varikon alussa oli parkissa myös turva-autot eli BMW M5 ja M6. Turvallisuusasioissa työskentelevä Loris Capirossi oli koko ajan kinuamassa heidän kyytiin ja itse ajamaan, muttei ainakaan kuskiksi päässyt. Mukava mies tämä pieni italialainen ja pitkä ura näkyy hänen jutuissaan. Kokemus puhuu. Sanoi, että hauskin pyörä oli ehkäpä ensimmäiset MotoGP Ducatit. 230hv ja ei luistonestoa. Samoin 500cc 2-tahtiset oli sen ajan unelma kun oli kasvanut 2t-kisapelien ympärillä.


Lauantai

Täydellinen keli jatkui myös lauantaina. Meidän alueen vieressä on myös tekninen alue ja kisan aikana parc ferme. Täällä suoritetaan tekniset tarkastukset ja mm. punnitukset. Mielenkiintoista oli seurata näitä ja punnitustulos on aina salaisuus virkailijan ja tallin henkilökunnan välillä. Muutaman tuloksen onnistuin vakoilemaan (lukemaan huulilta tai näin lapun johon tulos kirjattiin, mm. Rossin Ducati painoi 157kg (sama kuin pienin sallittu paino) ja toinen Asparin ART-pyörä 163kg. Myös melunmittaukset tehtiin täällä, aika usein oli Ajon tiimin Kotarit mitattavana ja mm. Kentin pyörä oli aivan rajoilla melujen suhteen. Mittaustapa on sama kuin kotimaan radoilla, eli mittari 45 asteen kulmaan pakoputkesta ja kierrokset halutulle tasolle.


Teknisen tilan vieressä oli pieni tila Ducatin kaksipaikkaiselle pyörälle, jota Randy Mamola ajaa. Ducatin mekaanikot kävivät valmistelemassa pyörää ja sain ongittua pieniä infopalasia heiltä. Pyörä on vuodelta 2002, täksi vuodeksi laitettu samanlaiset värit kuin mm. Panigale Tricoloressa. Takarunko on rakennettu uusiksi toista penkkiä varten ja takatapit tietysti laitettu. Tankkiin on tehty syvennykset, jossa on kauhukahvat. Takajousi on mitoitettu n. 180 kilon painolle. Rengaspaineet lämpimänä on 2,05 eteen ja 1,60 taakse. Jarrut on hiilikuituiset ja muutenkin ihan ehta peli. Starttaus on takapyörästä apulaitteella. Pyörässä on luistokytkin, joten se poistetaan käytöstä ennen käynnistystä avaamalla katteessa oleva luukku, jonka takana on kuivakytkin. Kytkimeen laitetaan pieni tappi, joka lukitsee kytkimen starttia varten. Sitten kun kone on käynnissä, otetaan tappi pois. Lämmityskäyttö on sama kuin muillekin kisapyörille, ensin hyvissä ajoin n. 5 min lämmityskäyttö ja sitten sammutus, jolloin lämpö tasaantuu. Sitten kun lähdetään ajamaan, niin kone on "valmis" oikeastaan heti. Parin sekunnin käyttö ja tsekkaus, että kaikki ok, ja sitten kovaa ajoa. Ennen ajoja Mamola antoi vielä kyyditettäville ohjeet kuinka siirrellä painoa ja muuta. Varmasti nuo kaikki unohtui kun aina lähti heti keulimalla liikkeelle.

Samat jutut kuin perjantaina noin töiden puolesta, ainoastaan menin tuuraamaan varikon ulosmenon liputtajia MotoGP ja Moto2 aika-ajoihin. Pitkät hetket sai seistä punaisen lipun kanssa kun kaadot keskeyttivät sessiot. Tämä oli hyvä paikka seurata ykkösmutkan työskentelyä kuskien osalta. Rata on aika pomppuinen siinä ja selkeästi oli käytössä eri linjoja. Pari kertaa mentiin pitkäksi ja muutenkin oltiin enemmän limitillä, aika-ajot kun oli kyseessä. Screeniltä näkyi Stonerin ja Haydenin lipat. Yksi camping-alueen kavereista oli mutkassa 13 ja sanoi, ettei ole koskaan nähnyt livenä tuollaisia kaatoja. Hayden oli vielä ollut tajuton vähän aikaa, joten oli ollut hieman tilanne päällä heilläkin.

Sessioiden välissä seurailin usein pyörien purkutoimia. Kaikki katteet ja muut pestään aina ja syylaritkin hinkattiin viimeistä uraa myöten puhtaaksi. Vanteita puhdistettiin ja tarkasteltiin ja alustan osia huollettiin antaumuksella. Kulissien takana on paljon työtä ja vaikka moni luulee, että kilpatallin työ on mukavaa jetset postailua niin kyllä siellä arki painaa sermien takana ja hiki virtaa.

Lorenzon varikkoboksi oli meitä lähinnä, joten sitä tuli tarkkailtua eniten koko viikonlopun ajan. Kaikki toimii kuin ajatus ja jokainen tietää mitä tehdä missäkin tilanteessa. Ohjeita ei huudella, kaikki pelaa kuin rasvattu. Koko ajan joku kävi mittailemassa radan lämpötilaa etämittarilla: pistoolimainen laite, joka mittaa lämpötilan siitä pinnasta mihin se kohdistetaan.

Marquez ajoi uskomattoman paaluajan ja hymyili ihan tosissaan parc fermessä. Illalla pääsin juttelemaan Mika Kallion kanssa ja Mika vaikutti ihan tyytyväiseltä mutta sanoi vielä menevänsä datan kimppuun josko sieltä löytyisi kymmenyksiä. Mika epäili kärjen vauhtia ja sitä saavatko pidettyä sen yllä kisassa, koska renkaiden kanssa oli ongelmia. Indyn radassa on useaa eri päällystettä ja niissä on pitoeroja. Yleisesti pito on kuitenkin huono ja rengas luistaa siinä ja kuluu melko helposti. Huomasi, että ihan levollisin ja tyytyväisin mielin oli lähdössä kisaan. Scott Redding kävi oman inssinsä kanssa palaveria ja selkeästi jotain mietittiin keulan suhteen, koska katsoivat videota aika-ajoista ja Scott demonstroi kuinka keula liukuu liikaa ja pyörä aliohjaa.

Marc VDS tiimin pyörät ovat aika hienoja yksityiskohdiltaan. Airboxit on päällystetty kullatulla eristeteipillä, pakosarjat on pinnoitettu keraamisella aineella, upeita hiilikuitu ja alumiiniosia siellä sun täällä jne. Varsinkin Kalexin ram air putki on herkullinen.

Cortesen paalupaikka oli hieno juttu ja mies itse oli tyytyväinen. Samoin hänen mekaanikko Jorma Saarinen oli tyytyväinen, joskin vähätteli pyörän ja muun tallin panosta, sanoen, että kuskista nämä on kiinni. Hienoa kun Kent oli myös eturivissä. Sissis epäonnistui ja Niklas myös. Artturi kertoili omaan tyyliinsä, kuinka aika-ajo oli ihan paska mutta kisasta ei voi huonompi enää tulla. Myös suomen kieli on aussille hieman tarttunut, tai noniinno.

Edelleen jaksan ihmetellä kuinka suosittu Rossi on. Aika-ajon jälkeen kaikkien muiden tallien takauloskäynti on aina vapaa toimittajista ja paddock passeilla varustetuista katsojista, mutta Ducatin ympärillä on jatkuvasti iso lauma porukkaa. Taisi nytkin melkein tunnin olla Rossi siinä haastateltavana, kuvattavana ja nimmareita antamassa. Hattua päästä kun jaksaa hymyillä (edes väkinäisesti) ja huomioida muut tuolla lailla vaikka kausi on mennyt penkin alle. Ei kahta sanaa kuka on yhtä kuin MotoGP. Vieläkin.

Sunnuntai

Kisapäivä, ja yleisöäkin alkoi olemaan. Virallinen lukema oli kai n 70 tuhatta, mutta tuollainen määrä häviää Indyn isoihin katsomoihin (mahtuu n. 500 000 fania Indy 500 kisoissa). Keli vieläkin kohdillaan. Warm upit alta pois ihan normimeiningillä eteenpäin. Haydenin puuttuminen vähän latisti tunnelmia katsomossa, samoin Stonerin epävarma starttikunto oli monien huulilla.

Heti Moto3 starttivalmisteluissa onnistuttiin mokailemaan. Ennen kisaa tulee soittaa äänimerkkiä tiettyihin aikoihin (mm. kun varikko menee kiinni ja eri intervalleissa ennen starttia). Jostain syystä tässä oli väärinkäsitys kuka äänimerkkiä soittaa, koska support-luokkana olleen AMA XR1200 Harrikkasarjan kisassa äänimerkkiä soitti AMA:n omat virkailijat. Nyt FIM/Dorna oletti, että me soitetaan sitä ja me olitimme, että he soittavat sitä. Olin sitten vielä Race Directorin (Mike Webb) kanssa lähtövalokopissa kun hän alkoi kysellä missä äänimerkit ovat. Hieman radiokeskustelua ja soitin sitten äänimerkit siitä eteenpäin. Pääsin samalla seuraamaan lähdön tuosta em. kopista ja kun Webb starttaa kisan käyntiin. Nice. Muut olivat osoittamassa kuljettajille oikeat lähtöruudut ja rivit, sekä heiluttamalla keltaista ja vihreää lippua gridin takana ja punaista gridin edessä.

Moto3 oli tiukka kisa ja sai jännittää loppuun asti. Vinaleksen kaato viimeisissä mutkissa sai yleisön kohahtamaan. Aitiopaikalta sai myös seurata tiukan taistelun ruutulipulle. Corteselle hyvä pistepotti Maverickin kaadon myötä ja erityismaininta Jonas Folgerille, joka nousi podium-paikalle vaikka uransa suhteen on ollut hankalaa viime aikoina. Kuitenkin paljon kisatapahtumia meni ohi mm. Niklaksen hylkäyksen syy. Mustat liput ja numerotaulun näin, mutta syy selvisi vasta kisan jälkeen. Murheellisen näköinen nuori mies vain levitteli käsiään kun poistui tuomariston puhuttelusta kisan jälkeen. Podium-samppanjat tuoksuu muuten aika pitkälle varikkoalueella.

Moto2-lähdössä oli enemmän kuskeja, joten itsekin olin sitten gridissä, tosin takarivissä. Täälläkin vallitsee "vanhemman oikeus" eli pisimpään mukana olleet saavat valita rivinsä. Itse näin tulokkaana olin hännillä. Myös ruutulippumiehillä on mielenkiintoinen asema Kyseessä on hieman redneck-tyylinen isä ja poika kaksikko, jotka ruutliputtavat kaikki Indyn tapahtumat. Seuraavan kerran joku muu pääsee noihin hommiin kun he siitä luopuvat tai kuolevat. Homma toimii kovalla ammattitaidolla ja tyylillä ennen kaikkea. Missään muualla maailmassa ei kukaan heiluta ruutulippua kuin he. Lippu ikään kuin tanssii ja on silti näkyvä. Kaunista.

Parasta oli ehkä seurata mitä tallit lähtöruudussa puuhastelevat. Renkaat vaihdetaan ja lämppärit viime hetkillä irti, kaikki kireydet ja osat käydään läpi ja muutenkin varmistutaan, että kaikki on tiptop. Kuskeille tsemppitaputukset ja sitten lämmittelykierrokselle. Takaisin lähtöruudukkoon, toiset lämmittävät jarruja ja renkaita kovilla kiihdytys-jarrutus sarjoilla, toiset vain mutkittelevat muodon vuoksi. Kun kaikki on valmista niin vaihde sisään ja odottelemaan valoja, heti kun valot syttyvät niin kierrokset alueelle ja sitten ne pisimmät hetket kun odotellaan starttia. Kaikki pyörät nytkähtävät yhtä aikaa ja meteli on kova. Kisafiilistä pukkaa.

Itse kisa oli ohi äkkiä kun Marquez karkasi. Mikalta hieno taistelu loppupuolella ja 4. sija maalissa. Marquezin isä oli aika täpinöissään kisan jälkeen. Parc fermessä katselin renkaita ja muilla oli vähän revennyt reunoilta, paitsi Marcilla, jolla oli ihan hienossa kunnossa takanen. Varmasti säädöt kohdillaan kun oli noin ylivoimainen ja renkaat hyvässä kunnossa.

MotoGP-kisassa olin taas kopissa, tosin lähdöin katsoin kopin juurelta ratatasolta. Ennen kisaa vedettiin taas lyhyt rukous ja komea ylilento, unohtamatta kansallislaulua. Vieressä oli Ducatin varikkomuuri, joten siinä oli hyvää seuraa kun mm. Nicky Hayden tuli käsi paketissa siihen Jeremy Burgessin, Vito Guareschin seuraksi. Samoin moni Moto2 ja Moto3-kuski oli katsomassa kisaa eri tallien muureilla. Lähdön jälkeen seuraava huippuhetki oli ehdottomasti Spiesin konerikko. Minusta kuulosti ihan normaalilta käyntiääneltä ennen osumaa, olisiko tullut vain öljyvuoto tms. Se savun määrä oli jotain uskomatonta ja silti kuskit vetävät lähes täysillä. Muutamat himmasi enemmän ja kelta-punalippu huomioitiin mutta silti tuo jotenkin säväytti ja on niitä juttuja, jotka nostavat kunnioitusta kuskeja kohtaan. Asparin kuskeilla oli tiukkaa kisailua ja sitten RdP:n pudottua pois jäi Espargaro ajamaan Hernandezia vastaan parhaan CRT:n sijoituksesta. Espargaro joka kerralla himmasi suoralla imussa ja nosti selän suoraksi. Arvasin, että lopussa ohittaa ja taisi olla toiseksi viimeinen kierros kun tuli heittämällä ohi. Taisi sitten kuitenkin sählätä kun Hernandez tuli ensin maaliin ja espanjalainen takoi tankkia kiukusta. Pedrosalle dominoiva voitto. Dovin nousu podiumille oli hienoa, mutta respectit Stonerille koska ajoi siinä kunnossa noin kovan kisan. Taas niitä juttuja, joihin ei maallikot pysty. Parc fermessä taas rengastutkimukset ja Pedrosalla parhaassa kunnossa olevat kumit. Lorenzon rengas oli revennyt oikealta reunalta. Rengaskoko takana on muuten 190/650-16,5.

Illalla vielä kiertelin varikolla, josko osuisi mitään mielenkiintoista kohdalle. Ehkäpä hauskin, tai säälittävin, tilanne oli Yamahan hospitality-tiloissa. Siellä oli äiti-Spies huutamassa Yamahan henkilökunnalle. Sama juttu oli käynyt kai Lagunassa, kun Spiesiltä hajosi takaiskarin linkusto. Varmasti myös Yamahalla ollaan tyytyväisiä kun Spies(it) lähtee pois tämän kauden jälkeen.

Tallit pakkailivat kamojaan ja monet kuskit olivat jo poistuneet alueelta. Crutchlow oli yhä paikalla (viettää muutenkin paljon aikaa varikkopilttuussa) ja Tech3 varikon nurkassa oli ihan hieno kooste viikonlopusta, vasemmalla Dovin podium-samppanjat ja oikealla Calin kaato-osat:

Paul Bird Motorsportilta kävin vielä tutkimassa Ellisonin ART-pyörää ja utelemassa mekaanikolta sitä sun tätä. Tuntui melkein kaikki osat olevan ostettavissa, jos joku haluaa itse väsäillä replikan.

Hondalla oli taas kaikki pakattu ja muutenkaan mitään ei ollut nähtävillä. Pienemmät luokat olivat jo roudauslaatikoissa ja muillakin talleilla oli hommat aikalailla valmista. Itsekin suuntasin Outback Stakehousiin vielä kunnon pihville ja sulattelemaan viikonloppua.

Ehkäpä parasta oli kun pääsee näkemään läheltä kaiken. Äänet ja kaikki muut yksityiskohdat ovat sellaisia mitä ei muuten pääse kokemaan. Toisaalta telkkarista näkee kisatapahtumat paremmin.

Kiitos kun jaksoit lukea tänne asti. Pahoittelen kuvien laatua ja vähyyttä. Syy on siinä, että emme saa kuvata työaikana mitään (muuten tulee monoa), joten kaikki kuvat on otettu torstaina ja sunnuntai-iltana "off-duty" aikoina.

Niklas Ajon 2012 kisavärit

Jerezin viimeisissä Moto3 ja Moto2 -testeissä debytoi myös Nikin ajovarusteiden ja pyörän väritys. Kuva Niklaksen facebook-sivulta.

KTM:n Moto3-pyörä on saanut aina tyylikkään mustan värityksen ja varsinkin ajovarusteissa on hyvännäköinen look. KTM:n oranssia sekaan ja ei voi epäonnistua. Taustalla kurvailee Red Bull KTM Ajon Sandro Cortese.

Viimeiset testit ovat tärkeä paikka juuri kauden kynnyksellä. Toivottavasti nyt on sopivasti lämmintä, jotta voidaan simuloida kisatilanteita paremmin. Ensimmäinen testipäivä sujui 12. nopeinta vauhtia. Testituloksia voi seurata MotoGP.comista.

Moto3 2012 kausiennakko

Uusi luokka, uudet kujeet. Nelitahtiset 250cc moottorit vauhdittavat uutta Moto3-luokkaa ja lisätietoja pyörien tekniikasta löytyy Moto3-kirjoituksesta.

Kuljettajat ja tallit:

3	Luigi Morciani	IODA	IODA Racing
5	Romano Fenati	IODA	Team Italia FMI
7	Efren Vazquez	Honda	Laglisse
8	Jack Miller	Honda	Techno Racing
9	Toni Finsterbusch	MZ Honda	Racing Team Germany
10	Alexis Masbou	Honda	Techno Racing
11	Sandro Cortese	KTM	Red Bull Ajo
14	Brad Binder	Kalex KTM	RW Racing
19	Alessandro Tonucci	IODA	Team Italia FMI
23	Alberto Moncayo	Kalex KTM	Aspar
25	Maverick Vinales	FTR Honda	BQR
26	Adrian Martin	Honda	Laglisse
27	Niccolo Antonelli	Honda	Gresini
30	Giulian Pedone	Aprilia Oral	Phonica Racing
31	Niklas Ajo	KTM	TT Motion Events
32	Isaac Vinales	Honda	Ongetta Centro Seta
39	Luis Salom	Kalex KTM	RW Racing
42	Alex Rins	Honda	Monlau Competicion
44	Miguel Oliveira	Honda	Monlau Competicion
51	Kenta Fuji	TSR Honda	Technomag CIP
52	Danny Kent	KTM	Red Bull Ajo
53	Jasper Iwema	FGR Honda	Moto FGR
55	Hector Faubel	Kalex KTM	Aspar
61	Arthur Sissis	KTM	Red Bull Ajo
63	Zulfahmi Khairuddin	KTM	AirAsia SIC Ajo
77	Marcel Schrötter	Mahindra Oral	Mahindra
84	Jakub Kornfeil	Honda	REDOX Ongetta Centro Seta
89	Alan Techer	TSR Honda	Technomag CIP
94	Jonas Folger	MZ Honda	MZ
96	Louis Rossi	FTR Honda	Racing Team Germany
95	Miroslav Popov	Aprilia Oral	Phonica Racing
99	Danny Webb	Mahindra Oral	Mahindra

Pyörien osalta sarja voidaan jakaa käytännössä KTM:n ja Hondien kesken. Molemmat toimittavat kokonaisia pyöriä ja pelkkiä moottoreita käytettäviksi toisen runkovalmistajan rungon kanssa. Lisäksi mukana on pari pienempää valmistajaa, joista Mahindra ehkäpä se kaikkein mielenkiintoisin. Uskon kuitenkin, että voitoista ajetaan vain Hondalla ja KTM:llä. Hondalla on ehkäpä hienoinen etu puolellaan koska heidän pyörää on kehitetty pidempään ja sillä on ajettu jo kilpaa mm. Espanjan CEV-sarjassa. KTM sen sijaan tuli aika ryminällä parrasvaloihin kun helmikuun alkupuolen testeissä Kotareilla paukuteltiin kärkiaikoja jatkuvasti ja kaikkien kuskien kommentit olivat positiivisia. Lisäksi huippunopeuksissa KTM oli n. 8km/h nopeampi Valencian pääsuoralla. Tuo on jo merkittävä ero pienessä luokassa. Kuitenkin nämä kaikki on vielä testejä ja pyörissä tapahtuu vielä nopeaakin kehitystä, joten kortit lyödään pöytään vasta Qatarissa. Ainakin Hondalta pitäisi tulla uusi moottoriversio ennen kauden alkua. Luokan uutuus tuo varmasti oman lisämausteensa kisoihin ja alkukaudesta on mahdollista nähdä koviakin yllätyksiä. En kuitenkaan usko, että itse kilvanajossa tapahtuu suurempia muutoksia vaikka ajotekniikka hieman muuttuu nelitahtimoottorin myötä. Tiukkoja kisoja ja toisten imussa ajamista tullaan varmasti näkemään.

Suomalaisittain kaudelle on erittäin mielenkiintoiset asetelmat. Niklas Ajo pääsee kauteen KTM:n tehdaspyörällä tutussa tallissa, jossa hän opetteli viime vuoden sirkuksen meininkiä ja ratoja. Nyt ns. oppivuosi on takana ja pääsee heti huippukalustolla kilpailemaan. Niki kolkutteli jo sinne top-10:n sakkiin viime kaudella ja nyt on täysin realistista odotella jatkuvia sijoituksia kympin sakkiin. Uskoisin, että parhaana päivänä jopa podium-paikka on mahdollinen. Kaatumiset jos jäivät viime kauteen niin mitään esteitä ehjälle ja menestyksekkäälle kaudelle ei ole.

Toinen seuraamisen kiintokohde on Aki Ajon johtama KTM:n tehdastalli. Sandro Cortese kiinnitettiin talliin ehkäpä ykköskuljettajan asemaan, ainakin meriittien perusteella. Viime kaudelta tuttu Danny Kent jatkaa Ajon mukana ja uutena tulokkaana tulee Red Bull Rookies Cupista aussi Arthur Sissis, jolla on hyvät saumat pokata vuoden tulokkaan titteli. Varsinkin Kent on vakuuttanut hyvällä testivauhdilla. Lisäksi malesialainen Zuhlfami Khairuddin ajaa "kakkostallin" väreissä. Vaikka Aki Ajo mm. MP12-messuilla toppuutteli pahinta suosikkiasemaa pois niin todellisuudessa ainoa tavoite on mestaruus. Panostus, kuljettajat ja tiimi on kaikki sillä tasolla mitä mestaruuteen vaaditaan.

Ehkäpä kovin vastus tulee jälleen Asparin tiimistä. Tähän on kehkeytynyt jo hyvä kamppailuasetelma viime vuosina parhaan pikkuluokan tiimien välille kun Ajo ja Aspar ovat vieneet mestaruudet viime vuosina. Aspar ajaa ns. satelliitti-KTM:llä, jossa on KTM:n moottori ja Moto2-luokasta tutun Kalex-runkovalmistajan runko. Asparin pyörät ovat olleet myös nopeita, joten kokenut kehäkettu Hector Faubel on varmasti kova haastaja, samoin hienon loppukauden ajanut ja urallaan nousujohteinen Alberto Moncayo.

Muista kuskeista kovimpia haastajia on ainakin äskettäin Repsol-siipien suojaan haalittu FTR-Hondalla ajava Maverick Vinales. Viime kaudella upeasti voittoihin noussut tulokas on varmasti mitalitaistossa kauden päättyessä. Efren Vazquez, Adrian Martin ja Jonas Folger (mikäli saa ajaa rahoitusvaikeuksissa painivan tallinsan kalustolla) ehkäpä muita kovia nimiä. Mahindra-kaksikko Webb&Schrötter ovat myös melko varmoja taistelijoita top-10 sijoituksista.

Mestaruuden kannalta monena vuonna tasaisuus on ollut erittäin tärkeää. Pikkuluokassa harvoin yksi kuljettaja dominoi täysin läpi vuoden, ja täten on mahdollista nousta erittäin korkealle loppupisteissä jos naputtaa tasaisesti sijoituksia podiumille. Varsinkin nyt voittajia voi olla useita, koska kalusto on vielä kysymysmerkki ja voimasuhteissa voi olla isojakin muutoksia kauden mittaan. Uskoisin, että kovimmat mestarisuosikit ovat Sandro Cortese, Danny Kent ja Maverick Vinales. Kaikilla heistä mestaruus vaatii tasonnostoa ja tasaista voittamista, mitä heiltä ei vielä olla nähty. Lisäksi on mielenkiintoista nähdä kuinka Cortese käsittelee paineita. Hän on jo luokan konkari, mutta on voittanut vasta kahdesti. Nyt kaikki muut tekijät mahdollistavat huipputuloksen, se on enää kuskista kiinni. Toivottavasti tallin käsittelyssä saksalaisesta saadaan muovattua voittajatyyppi. Vinales taasen voi lähteä kauteen tavallaan paineitta. Hänellä ei ole mitään hävittävää, mutta Repsolin sponsorointi tuo odotuksia, näkyvyyttä ja mediaa miehen ympärille, varsinkin Espanjassa. Hän on vielä nuori ja vasta toista vuottaan MM-sarjassa, joten virheitä voi tulla ja tiukka mestaruuskamppailu olisi kova testi.

Jäädään mielenkiinnolla odottamaan kuinka käy.