Panigale coast to coast

Viime vuonna Indianapoliksen MotoGP-kisoissa kiertelin Ducati Islandilla. Kyseessä on Ducati North American näyttelyosasto varikolla. Siellä on kaikkea mitä liittyy Ducatiin: pyöriä ja lifestylea. Tuolloin heillä oli mm. kaikki superbike-mallisarjan pyörät esillä aina 851:stä alkaen. Lisäksi muita pyöriä oli paljon näytillä. Siellä seassa oli Panigale S, jossa oli Kalifornian kilvet. Mietin tuolloin, että eikö heillä ollut laittaa esille muuta pyörää vaan piti roudata S-malli aina Kaliforniasta asti. Perustelin sitä mielessäni, että Kalifornia on heidän suurin ja tärkein markkina-alue, joten ehkä siksi sieltä löytyi ylimääräinen. Silti luulisi, että paikallisesti olisi löytynyt edes yksi näytille. Noh, enpä jäänyt asiaan tuolloin pohtimaan sen enempää. Tänään sain sitten vastauksen tähän kysymykseen kun lueskelin advrideria: Dennis Matson Kaliforniasta oli ajamassa läpi mantereen uudella Panigalella. Ja erittäin todennäköisesti katselin juuri hänen pyörää Indyn Ducati Islandilla. Näin se maailma on pieni ja palaset loksahtaa kohdilleen. Kieltämättä kova suoritus lähteä baanalle keskikesällä ja vieläpä uudella pyörällä, joka ei ole kaikkein paras matkakäyttöön. Mutta se asenne ja intohimo ratkaisee. Kun esimerkiksi noita Coloradon kuvia katselee niin eipä jokunen satamailia suoraa interstatea aavikolla tunnu missään kun pääsee vetelemään kunnon vuoristotietä Superbikella. Kuvittelepa joku goldwingi siihen alle. Juuei kiitos.

Ja onhan miehellä sanakin hallussa, joten lukijakin pääsee nauttimaan seikkailusta. Juuri tällaiset matkatarinat ovat hienoimpia. Yksi aamu päätät lähteä ajamaan ilman sen suurempaa määränpäätä tai suunnitelmia. Fiiliksen mukaan vaan. Tuolla tavalla löytää niitä elämän hienoja hetkiä, mitkä muuten jäisi saavuttamatta täyteen buukatussa duunarin arkielämässä.

Kannattaa myös lueskella aivan loppuun asti, nimittäin reissu ja pyörävalinta on kantanut hedelmää oikein isosti. Ducati palkitsi hänet varsin mielenkiintoisella lahjalla. Oli kyllä sen arvoista kun matkanjälkeinen määräaikaishuolto maksoi lähes 2000 dollaria. No pain no gain.

Hell for Leatherissa myös miehen mietteitä reissusta ja Panigalesta.