tiistai 4. helmikuuta 2020

MP messut 2020

Uusi vuosi ja vanhat kujeet. Messuilla oli tänä vuonna ehkä jopa hieman vaisumpi osallistuminen sporttipyörien osalta. Merkittävistä uutuuksista onneksi Hondalla oli uusi CBR 1000 RR-R esillä, tosin perusmallina. Ducatin päivitetty Panigale V4S ja uusi V2 oli näytillä. Samoin Aprilian RSV4 1100 Factory. Muuten olikin aika hiljaista ja vanhoja malleja esillä. Bemarilla ei ollut S1000RR esillä, joka toki on sama kuin viime vuonna, mutta yleensä ovat panostaneet S-mallisarjaan kunnolla messuilla.

Hondan olisi kannattanut tuoda näytille SP versio uudesta CBR:stä. Se on näyttävämpi, halutumpi ja ennen kaikkea kestää vertailun eurooppalaisiin huippuversioihin nähden. Nyt kun tarjolla oli vain perusmalli, joka sekin on kallis, niin oli aika surullinen katsella perinteisen näköistä pyörää, jossa on paljon valettuja massatuotanto-osia, halvan näköiset materiaalit ja vähän pliisu yleisfiilis. En ota kantaa miten hyvä pyörä se on oikeasti (en sitä epäilekään, ja Honda-fanina toivon että on vihdoin kilpailukykyinen) mutta messujen tarkoitus on promota tuotteita, vedota kävijään ja saada ihmiset kiinnostumaan. Nyt näytetty tuote ei ole paras mahdollinen ja kun sitä katselee italialaisten kilpailijoiden rinnalla niin joutuu hieman pettymään. Virtalukko on mielenkiintoinen ratkaisu: piilotettu etukatteen vasemmalle puolelle ja on autoista tuttua mallia keyless go.





Aprilian tuotteet oli siinä sivussa näytetty Brandtin osastolla, ja täytyy sanoa, että RSV4 1100 Factory lienee paras hinta/laatu-suhteen pyörä näistä uusista huippumalleista. Käytännössä samat speksit kuin Ducatissa mutta n. 7,000eur halvempi hinta. Tehot, jarrut, alusta, elektroniikka ja lisäksi vielä hiilikuituosia, Akrapovicin slipari tms pientä, mistä Ducatissa joutuu maksamaan lisää, itse asiassa n. 5-6 tonnia lisää jos haluaisi korvata samat osat hiilikuidulla ja Akrapovicilla kuin mitä Apriliassa on vakiona (toki tuolloin Ducatissa olisi kallis Akran kokoputki). Itse asiassa tämä on about samanhintainen kuin perusmallin CBR, joten olisi mielenkiintoista nähdä ostajan pään sisälle kun kävelee Tuupakan liikkeeseen ja katselee rinta rinnan samanhintaista Apriliaa ja Hondaa. Toinen on ladattu täyteen kaikilla herkuilla, toisessa vähän vaatimattomampi varustelutaso.



Ducati ja RM Heino oli laittanut hyvin vehkeet esille ja paraatipaikalle heti kun laskeutuu messuhalliin. Uudet mallit näytillä, hyvin speksit ja infoa. Hyvä suoritus. Panigale V4S:n n. 40,000eur hinta on aika raju, ja minusta tuon osaston helmi oli Streetfighter V4S. Kymppitonnin halvempana ja lähes sama suorituskyky, niin katselisin mielummin sen suuntaan. Aika harvassa on ne tilanteet jossa Panigalen huippunopeusetua pääsisi käyttämään. Mielenkiintoista oli huomata, että viime vuonna esitellyn Panigale V4R:n palikkaa oli taas valunut rahvaan versioihin kun oli tarjolla katteita, siipiä ja eturunkoa ja muuta huippumallista. Ducatihan on tätä tehnyt aina jostain 90-luvulta saakka. Ensin tuodaan sikakallis R, SP tms versio uudistuksilla ja seuraavana vuonna moni niistä on tarjolla perusmalleihin. Siksipä potentiaalinen ostovinkki, jos Ducati tuo hienoja juttuja R-malliin, säästä rahat ja osta ne halvemmalla vuoden päästä S-mallissa.



Yksi yhteinen tekijä kaikille em. pyörille on siivet. MotoGP inspired kerrankin. Ehkä silmä vaatii vielä totuttelua, mutta Panigalessa ne näytti ihan hyvältä. Kuvatuksia voit katsella lisää täältä.

Kymiring-osastolla oli hyvin tilaa ja hienosti eri GP-luokkien pyöriä näytillä, olkoonkin ihan tuoreimpia malleja ei ollut esillä, mutta Ajo Motorsportin holvin sisältöä ja KTM-yhteyksillä näitä pääsee aina ihastelemaan. Toivottavasti tulee onnistuneet kisat kesällä ja pääsee sinne lippumieheksi. Tuli käytyä syksyn testeissä ja siitä on hyvä jatkaa.






Yksi asia mikä häiritsi varusteostajan näkökulmasta oli se, että sportti/ratatouhujen kamat on nyt unohdettu. Aiempina vuosina hyytyi pyörien tarjonta, nyt ei ole enää oikein varusteitakaan. Alpinestarsin Supertecheja olisin katsellut, ei ollut. Saman merkin hanskoja, ei ollut kuin touring ja katuhanskaa. Noh onneksi on netti ja ebay, mutta kertoo myös osaltaan sen, että ei kukaan noita enää oikein liikkeistä käy hakemassa. Pienen segmentin tuote, kalliit hinnat suomilisillä niin ei ole myyjällekään helppo tuote kantaa riskiä, kun kuitenkin joutuu parin vuoden päästä dumppaamaan ne pois messualessa.

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Imatranajot 2019 kuvia

Sunnuntaina tuli oltua radan sisäpuolella lyseon mutkan kieppeillä. Alla parhaat palat, kaikki kuvat täältä.

Päivärinta&Veräväinen dominoi sivuvaunuissa:


Supersporteissa Mathieu Lagrive oli kovalla syötöllä liikkeellä:


Suomalaiskaksikko Pekkanen ja Penna kisaili tiukasti koko ajan:


Burnis on aina jees by Mikko Uski:


Classiceissa Ian Simpson oli ylivoimainen. Miehellä mm. 1998 Senior TT voitto plakkarissa.


On the pipe:


Superbikeissa Davey Todd oli koko ajan kärjessä. Danny Webb hiillosti mutta ei vaan suoravauhti riittänyt ohitukseen.



Viimeisen kierroksen viimeisen mutkan ulostulo oli tiukkaa mutta Todd kiri voittoon:


Suomalaisista Kostamo podiumille kun paineli ohi Pekkasesta kisan alkupuolella:







Ajolinja- ja tyylivertailua Todd, Kallio, Nechvatal..




Ensi kertaan...

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

MP-messut 2019

Perinteiset MP-messut takanapäin ja perjantaina pyörähdin messuilemassa kamera mukana. Messut oli ehkä vähän vaisut tänä vuonna. Aika paljon samoja pyöriä näytillä, ei niinkään uutuuksia kaikilta merkeiltä... Olen huomannut, että jos et ole ostamassa mitään (pyörää, varusteita), niin messuilla ei oikein saa sellaista intoa päälle. Mutta ihan leppoisa siellä on kierrellä aina. Alla muutamat blogin henkiset kuvat pienillä kommenteille, kaikki kuvat katsottavissa täältä.

S1000RR on nykyisin symmetrinen ulkonäöltään. Myös trellis-takarunko on hienompi kuin vanha palkkihässäkkä.


Siisti Chavies-replica ratapäiville:


RC16 ja hunajakennosuojus pakoputkessa. GP-pyörien ulkonäkö on aina kiehtova kaikkine yksityiskohtineen:



Naimisiin menneen MP-poliisin harraste RS250. Harvinainen peli Suomessa ja tämä tuli Ruotsista viime vuonna, Side-by-side putket toimii myös:



Siisti klassikko-CR500. Braaaapp. Tällainen menisi hyvin postimopona. Samalla saisi kitkettyä pahimmat rikkaruohot mökkitieltä.


Johann Zarcon Moto2-Kalex. Aki Ajo kertoi, että kallein kaato maksoi heille yli 80 000 euroa kun kalleimmat osat eli runko ja takahaarukka meni. Juttu lähti siitä kun aloin ääneen miettimään, että tällainen Moto2 olisi aika kiva rataharrastekäytössä. Moottori kestää kuuhun ja takaisin, joten sitä on helppo huoltaa. Lisäksi kaikki osat on huippulaatua, ja ajettavuus kunnossa. Aki kuitenkin kommentoi, että nojoo, kunhan et kaada pahasti...


Sopivan simppeli ja toimiva toimisto:


Marc Marquezin RSA125. Portugalin GP ja varikolta voittoon jne. #jonneteimuista


Niki Tuulen kipeä sormi meni juuri nyrkkiin ja myöhästyin kuvassa. Kuulemma kipeä ja turpoaa heti rasituksessa. Muuten suht ok. Nimettömästä puuttuu siis viimeinen kolmannes.


Erno Kostamon IRRC ja Macao GP:n Bemari. Oli kuulemma Macaon reissulta pyörä palannut edeltävänä päivänä. Ensi kaudella ohjelmassa IRRC, Macao ja ehkä Ulster GP.