SBK kausi 2012

Kausi 2012 oli jälleen täyttä tykitystä alusta loppuun. Tapahtumien, tiukkojen kisojen, voittajien ja yllätysten lukumäärä on tasolla, josta esimerkiksi MotoGP voi vain uneksia. Eri voittajia, usein podiumilla oli kolmen pyörämerkin kuljettajia jne. Useita tiukkoja taisteluita ja aivan hulluja kisoja. Lopulta kausi päättyi Aprilian juhliin kun Max Biaggi nappasi 0,5 pisteen erolla uransa toisen SBK-mestaruuden ja Aprilia korjasi valmistajien mestaruuden.

Mestaruus oli lopulta kolmen kauppa. Koko kauden huikeaa Superpole-vauhtia esittänyt Tom Sykes, BMW:n voittokantaan nostanut Marco Melandri ja Max Biaggi ratkaisivat voiton viimeisen kisaviikonlopun viimeisessä lähdössä. Biaggilla oli ratkaisun avaimet jo ykköslähdössä, mutta sateinen asfaltti vei eturenkaan alta ja näin ratkaisu siirtyi viimeiseen lähtöön. Alkukausi oli vahva Biaggilta ja etenkin puolustavalta mestarilta Carlos Checalta. Melandri nousi kauden keskivaiheilla huimaan lentoon ottamalla useita palkintokorokesijoja ja 3 peräkkäistä voittoa. Myös Biaggi nappasi 3 voittoa putkeen alkaen Misanosta. Molemmat voittivat 5 lähtöä kauden aikana. Sykes oli koko ajan vahva, etenkin Superpolessa ja kelissä kuin kelissä. Monzassa huono tuuri puuttui peliin kun sai voitostaan vain puolikkaat pisteet ja toinen lähtö peruttiin. Tuosta olisi voinut tulla Sykesille hyvä pistepotti ilman Pirellien sulamista puolikuivassa kelissä kun kisat keskeytettiin turvallisuussyistä. Myös yksi konerikko vei lähes varman voiton. Kawasaki-tähti nappasi 4 voittoa. Melandrin hieno kausi oli lopulta kaksijakoinen. Sai hienoja voittoja mutta pahoja kaatoja tuli paljon, varsinkin kauden lopussa, jossa hän pääsi maaliin vain yhden kerran kuudessa viimeisessä lähdössä. Täten MM-johto suli käsiin ja pronssia kaulaan. Biaggi oli tasainen ja nappasi paljon 3-6 sijoja varmistaen pisteitä ja minimoiden nollatuloksia. Kokemus puhui ja tasaisuus oli jälleen valttia, otti lopussa sen mitä tarvittiin ja historiallisen pieni puolen pisteen ero riitti mestaruuteen.

Aprilialla kausi oli siis juhlaa. Tuplamestaruus ei jätä jossiteltavaa. Myös kakkoskuski Eugene Laverty ajoi voittajaksi hienon Yamaha-vuoden jälkeen ja keräsi lisäksi useita podium-sijoituksia. Häneltä myös tarkkaa ja tasaista ajoa ollen koko kauden 3-6 sijoilla. Loppupisteissä kuudes. Oli usein Biaggia nopeampi Superpolessa. Ei välttämättä helpoin paikka ajaa italotallissa Biaggin tallikaverina ja oli lopussa ohjeistettu antamaan Biaggille tilaa jos tarve vaatii. Muista Aprilia-kuskeistä (olkoonkin yksityistallin kuski) pakko mainita loppukaudella hienoja otteita esittänyt Chaz Davies, joka ajoi voittoon ja kolmesti kolmanneksi.

BMW:llä ollaan varmasti tyytyväisiä kauteen. Tehdastallin kaksikko Melandri ja Leon Haslam olivat kärkimiehiä useissa kisoissa ja lopulta mestaruus jäi saamatta, mutta tärkeät avausvoitot kuitenkin tuli. Pohjanoteeraus oli ehkäpä Doningtonin kolari, jossa tallikaverit kolasivat toisensa ulos kärkiryhmästä Johnny Rean avustuksella. Haslam oli selkeästi kakkoskuskina vauhtinsa puolesta ja lisäksi hieman hiipui loppukaudesta kärsien loukkaantumisista. Ensi kaudeksi suuntaa Hondalle Rean tallikaveriksi. Kuten todettua, Melandri kämmäsi loppukauden totaalisesti ja menetti MM-johdon. Olisiko paineet kasvaneet liian suuriksi? Ensi kaudella BMW ei ajata enää virallista tehdastallia vaan vetovastuu siirtyy nykyiselle Goldbet-tiimille, jossa Ayrton Badovini ajoi ihan mallikkaan kauden ja ylsi kertaalleen kolmanneksi Silverstonen huikeassa sadekisassa.

Ducatilla oli huonompi kausi aikoihin. Viime vuoden menestys toi 6 kiloa lisäpainoa pyörään, joka näkyi tuloksissa, ainakin välillisesti. Lisäksi 1198 ei enää pärjää huipputehossa (kiitos myös imuilman kuristimen), ja tämä näkyi nopeilla radoilla. Ehkäpä karuin esimerkki nähtiin jo kauden avauksessa kun Biaggi ohitteli Ducateja Phillip Islandin pääsuoralla kuin pujottelukeppejä. Checa avasi kauden vahvasti ja johti sarjaa muutaman viikonlopun jälkeen. Viime kaudella tuloksia tuonut tasaisuus oli kuitenkin poissa ja lempinimi Carlos ”Crash” Checa alkoi olemaan otsikoissa. Yleinen spekulaatio oli, että Ducatia oli pakko viedä limitillä lisääntyneen painon vuoksi, mikä sitten johti virheisiin. Tallikaverina hääri aggressiivisella ajotyylillään Davide Giuliano, joka väläytteli paikoittain, mutta kaatoi myös usein. Tulevaisuuden nimiä kuitenkin hän. Ensi vuonna sitten Panigale alle, jonka pitäisi tuoda helpotusta ainakin huipputehoihin.

Muista Ducati-kuljettajista ja talleista on pakko mainita Effenbert Liberty Racing. Oluenkeltainen talli aloitteli vahvasti ns. Ducatin kakkostallina Checan viime kauden kalustolla kolmen kuskin voimin, joista Jakub Smrz ja Sylvain Guintoli oli usein kärjen vauhdissa. Talli ajatui kuitenkin talousvaikeuksiin ja kuskeja potkittiin ulos erittäin kyseenalaisesti kesken kauden. Mm. Smrz sai lähteä Silverstonen viikonlopun jälkeen, jossa hän otti 3. paikan toisesta lähdöstä. Tilalle maksukuskia, jolle taas kenkää parin kisan päästä. Loppukaudesta talli jäi kokonaan pois kisoista. Onneksi mm. Guintoli löysi nopeasti uuden tallipaikan PATA Ducatilta ja ajoipa siellä vielä voittoihin. Ensimmäinen PATAlla ja kauden toinen voitto tuli juuri potkujen jälkeen Silverstonessa ja kausi päättyi dominoivaan esitykseen kotikisassa Magny-Coursissa, tai pitäisikö sanoa entinen kotikisa kun Guinters on jo englantilaistunut useamman brittivuoden jälkeen. Komeat pulisongit ja aksentti!

Hondalla oli kovat odotukset tähän kauteen, mutta alakanttiin meni. Rea paikkasi pyörän puutteita hanskalla ja ajeli vaihtelevasti läpi kauden. Nappasin sen kiintiövoiton Assenista sekä toisen Doningtonista. Loppupisteissä hän oli viides. Vähän tuli sanomista ajolinjoista muutamassa kisassa ja pääsi loppukaudesta stunttamaan Stoneria Repsol Hondalle. GP-puolelta tullut Hiroshi Aoyama oli täysin hukassa koko kauden ajaen nippanappa pistesijoilla. Jotain uutta pitäisi löytää Ten Katen tallissa, eikä se ole loppukaudella nähdyt ajovalotarrat, jotka tulevat pakolliseksi ensi kaudella.

Kawasaki oli ehkäpä kauden yllätys ja teki sarjasta mielenkiintoisen. Kausi alkoi Sykesin ja Supersport-tähti Joan Lascorzin toimesta ihan mallikkaasti, kunnes Lascorz loukkaantui erittäin vakavasti Imolassa ajetuissa kisanjälkeisissä testeissä. Törmäys betonivalliin jätti pahat selkävammat, jotka aiheuttivat alaraajahalvauksen ja samalla päätti miehen uran. Lascorzia tuli kauden loppupuolella tuuramaan nuori ranskalainen Loris Baz. Upea esiintulo nuorukaiselta kun ajoi muutaman heikomman kisan jälkeen podiumille Brnossa ja voitti Silverstonen hasardikisan. Kauden tulokas omissa papereissa. Sai jatkopaikan ensi kaudeksi ja varmasti hyvä tallikaveri Sykesille. Molemmat isokokoisia ja samanlainen ajotyyli. Sykes ajoi siis upean kauden ja miehen tarina Kawasakilla sai vihdoinkin kunnon tuloksen. Heavy Industries oli aika alamaissa muutama vuosi sitten kun MotoGP-projektista oli luovuttu ja SBK laahasi paikoillaan. Kaudelle 2011 tullut uudistettu ZX10R piti olla sateentekijä ja sitä kehitettiin pitkään Sykesin toimiessa päätestaajana. Lupaavia kommentteja tuli aika ajoin esiin testiajoista, joten lupa oli odottaa kunnon tuloksia. Kausi 2011 oli vielä sisäänajoa ja Kawasakin ”tehdastiiminä” oli Paul Bird Motorsport (nyttemin MotoGP:ssä CRT-tallina) ja he saivat vähän huonoa julkisuutta kun tallin rekoista löytyi merkkejä huumausaineiden salakuljetuksesta kesken kauden. Ilmeisesti tämä oli lopullinen niitti Kawasakille ja tehdas irtisanoi PBM:n sopimuksen 2011 kauden päätteeksi. Samalla jäi kysymysmerkin alle koko tallin jatko SBK:ssä ja Tom Sykesin työ näytti menevän hukkaan. Kaveri oli kehittänyt pyörän kilpailukykyiseksi ja nyt näytti, että jatko Kawasakilla ei olekaan varma. Onneksi uusi SBK-talli, Supersporteissa Kawasakia ajattanut Provec Racing Team (SBK:ssä nimellä Kawasaki Racing Team) otti Sykesin mukaan ja loppu onkin historiaa. Jos jotain jää parannettavaa niin se on ehdottomasti kisavauhti loppuun asti. Liian usein Sykes hiipui kärkipaikoilta alas kisan lopussa kun renkaat loppuivat. Varmuutta löytyy ja virheitäkään ei tule pahoissakaan olosuhteissa, joten Sykes merkattaneen suosikkisarakkeeseen ensi kautta silmällä pitäen. Sykesille myös kauden kovin huippunopeus: 339kmh Monzassa.

Suzukilla oli kovat odotukset tähän kauteen. BSB:stä tuttu Jack Valentinen talli tuli MM-sarjaan ja viime kaudella tuhkimotarinan tavoin BSB:n mestaruuskamppailuun noussut John Hopkins (hävisi mestaruuden maalikamerassa Tommy Hillille) oli täynnä odotuksia tulevaa kautta varten. Toisin kävin. Hopkins kärsi jälleen loukkaantumisista ajaen huonon kauden (paras sijoitus 9.) ollen ehkäpä kauden kovin pettymys yhdessä Aoyaman kanssa. Hopkins ilmoitti jättävänsä koko ensi kauden väliin toipuakseen loukkaantumisista. Tallikaveri Leon Camier sai ainoan podiumpaikan Nürburgringiltä vahvan nousun päätteeksi. Ehkä GSX-R alkaa olemaan jo kehityskaarensa lopussa, koska nyt on mennyt monta vuotta heikoilla tuloksilla. Ainoa pyörämerkki, joka ei voittanut kisaakaan tällä kaudella.

Tarkemmin tuloksia ja tilastoja voi katsella SBK:n sivuilta ja wikipedissa on hyvä kausikoostetaulukko.