MotoGP ja Moto3 testikuvia

MotoGP ja Moto3 testit ovat käynnistyneet Sepangissa ja Valenciassa. Monia uutuuksia nähtiin nyt ensi kertaa radalla julkisesti.

Casey Stoner ja n:o 1:

Alvaro Bautista Hondan tehdaskalustolla:

Honda RC213V, sipsibrändin takana olevat jäähdytysaukot ulkoisesti näkyvin ero viime vuotiseen pyörään:

Dani Pedrosa:

Ducati GP12 uudella alumiinirungolla:

Nicky Hayden:

GP12:n takasylinterien pakoputket ja tankin takaosa:

Rossin kypärädesignia:

Ben Spies ja Yamaha M1:

Aleix Espargaro Aspar teamin Aprilia CRT-pyörällä:

RdP ja CRT. On se vaan niin RSV4:sen näköinen että oksat pois.

Pasini kylmätyypittää Apriliaa:

Colin Edwardsin bemari. Huomaa perinteiset jarrulevyt:

Suter-BMW mallia 2011 yllä ja 2012 alla. Takahaarukka ja sen kiinnityspiste suurimmat erot:

Sandro Cortese ja Red Bull KTM Ajo:

Tallikaveri Arthur Sissis:

Danny Kent ja Ajon tiimiä:

Niklas Ajo ja KTM:n Moto3-pyörä:

Edit: Paljon kuvia Malesian testeistä täällä.

Schwarzwald, Vosges ja Alsacen viinialue

Julkaisen talven pimeyden keskelle vanhoja juttujani mp-reissuista Keski-Euroopassa. Mutkatiet, maisemat ja hyvä ruoka tarjosivat loistavia irtiottoja arjesta.

Perjantaina lähdin puolilta päivin ajelemaan kohti Saksan eteläosassa olevaa Bodenseetä. Pikkuteitä pitkin Baijerin maaseutua, kaikessa rauhassa ja pari stoppia matkan varrella. Tiestö ja muut puitteet aika peruskauraa ja osittain tylsähköä, joten ei siitä sen enempää. Loppuiltapäivästä aloin olemaan ns. mestoilla ja Alppien ensimmäiset rinteet alkoivat näkymään. Ajoin ensin Lindauhun, josta muutamia kilometrejä Kressbronnin kylään, jossa hotelli oli buukattu tulevaksi yöksi. Pension Sonnenhof on erittäin siisti ja moderni hotelli upealla paikalla järven läheisyydessä. Hintaa huoneelle tuli 69€ ja ravintolassa erittäin hyvät ruoat. Näkymä terassilta Bodenseelle on mahtava ja auringonlasku lämpimässä syysillassa on aika hieno kokemus. Tuntuu ihan lomalta. Matkaseuraa saapuu myöhemmin illalla, joten ehdin siinä vähän fiilistelemään kaikessa rauhassa. Varmasti hyvä paikka esim. Alppireissun etapiksi jos Suomesta tulee ja ajaa Saksan läpi lauttamatkan jälkeen. Alpithan on siinä ihan vieressä.

Lauantaiaamuna lähdimme kohti länttä ja ensimmäinen etappi vei Rheinfallin putoukselle Sveitsin puolelle. Kyseinen putous on yksi Euroopan suurimpia tai suurin (en muista). Hieman viileä aamu alkoi lämpenemään pikkuhiljaa.

Siitä matka jatkui takaisin Saksan puolelle ja Schwarzwaldin eteläosiin. Ajeltiin mutkateitä ylösalas, ihan ok pätkää, tosin tiet oli melko huonossa kunnossa. Aika paljon pikipaikkausta ja yhdessä kohdin oli ilmeisesti eroosio syönyt tienpintaa siten, että siinä oli irtosoraa, joka kuitenkin maastoutui asfalttiin täydellisesti. Ensiksi luulin, että eturengas oli puhki kun pyörä meni jotenkin epäjohdonmukaisesti ja kangerteli mutkissa. Lopulta älysin ongelman kun edellä ajavasta pyörästä alkoi ropisemaan irtosoraa päälle. Ihan kivaa pauketta piti visiiriin. Onneksi pyörään ei tullut lommoja tms. toim. huom: oli siihen pieni kivenisku tullut etuvaloon ja huomasin sen pyörää pestessä. Sää oli kääntynyt pilviseksi ja ylhäällä oli melko viileää. Lopulta laskeuduimme Reininlaaksoon ja täräytimme Ranskan puolelle Mulhouseen. Matkalla näytti olevan Pösön ja Sitikan tehtaita. Ranskan puolella oli heti hieman epäsiistiä ja teiden kunto heikompi kuin Saksassa.

Matka jatkui kohti Vosgesin vuoristoa, joka on ikäänkuin Ranskan Schwarzwald. Samantyylinen, melko matala vuoristo. Ajeltiin siitä sitten kohti pohjoista ja korkeimman huipun, Le Grande Ballon'n huipulle.

Nousua oli pyritty hidastamaan laittamalla mutkiin mukulakivipäällyste. Silti ihan mukava ja ajettava tie, tosin tienpinta oli melko huono (taas) ja irtosoraa oli paikkapaikoin. Ajettiin sitten huipulla menevää tietä ja maisemat oli kohdillaan. Aurinkokin alkoi näyttäytymään välillä. Pieni breikki kahvilassa ja maisemien ihailua:

Ilta alkoi jo painamaan päälle joten ajettiin Munsterin kaupunkiin yöksi. Alueella oli ilmeisesti joku rallikisa kun vanhoja Historic-luokan pelejä tuli vastaan. Jälkikäteen luin, että Kimi Räikkönen voitti lähellä Strasbourgia pidetyn rallin, joten varmaan liittyivät toisiinsa jotenkin. Hitto kun olisi tämän tiennyt niin olisi pitänyt mennä katsomaan. Hotelli oli aika perinteikäs ranskalaishotelli, vanha mutta "tunnelmallinen". Ruoka ja viinit hyviä (vaikken älyäkään paljoa viinihommista). Illallisen päätteksi nautittu sorbetti oli paras tähän mennessä mitä olen maistanut sorbettirintamalla. Kotitekoista ja uskomattoman raikasta.

Sunnuntaiaamuna taas aamupalan jälkeen satulaan ja ajamaan pitkin La route des vins d'Alsace:a. Kyseinen tie menee seudun viinialueiden läpi. Välillä hyviä osuuksia ja välistä hidasta kylien läpi ajamista. Maisemat ovat toki upeat. Samoin sää alkoi olemaan lämpimämpi kohti puolta päivää mentäessä.

Pieni breikki Ribeauvillessä:

HD-remppaa:

Punaisessa wanhan liiton harrikassa oli ilmanputsarissa tarra "Oldschool Fuck V-Rod".

Kelikin oli jo lämpimämpi niin ajettiin ylös kukkuloille meneviä teitä ylösalas. Jälleen teiden kunto oli paikkapaikoin huonohko ja kulunut. Irtosoraa siellä täällä tuhoamassa luottoa tiehen. Teiden profiili on silti hyvä: mutkat melko pitkiä ja vaihtelevia, eikä tiet nouse niin pahasti ylämäkeen tai sitten vastaavasti laske alamäkeen. Tiet menevät sakea metsän keskellä, joten hämärä yllättää täällä illalla. 

Elsassin maisemaa:

Siitä laskeuduttiin takaisin Reininlaaksoon ja Strasbourg'n läpi Saksaan. Saksassa pieni lounastauko ennen Schwarzwaldin mutkia:

Maha täynnä ja hyvä mieli. Nopeasti könyttiin Mustan metsän huipuille ja tielle nro. 500 eli Schwarzwaldhochstraße.

Upea ja piiiiiitkästi mutkitteleva tie menee vuoriston huipulla. Jatkuvasti mutkaa ja leveä satasenbaana. Harmittavasti kuitenkaan emme olleet ainoat tuolla tiellä, vaan upea syyssää oli saanut kaikki liikkeelle ja siellä köröteltiin jonossa. Aikansa sitä ajettua, heitimme piemmille teille. Tauko vielä mustametsänkirsikkatortun kanssa ja sitten kohti Stuttgartia ja lopulta motaria pitkin Freistaat Bayeriin. Jossain Ulmin itäpuolella pyörähti 20 tonnia SP2:n mittariin. Pimeän tultua alkoi olemaan jo melko kylmä.

Täältä tähän.

Superbiken MM-sarja 2012 kausiennakko

Superbiken MM-sarja tärähtää tulille reilun kuukauden päästä Phillip Islandilla. 14 kisaviikonlopun mittaiseen sarjaan on ilmoittautunut 24 kuljettajaa:

Kalenteri:

26.2  Phillip Island
1.4    Imola
22.4  Assen
6.5    Monza
13.5  Donington
28.5  Salt Lake City
10.6  Misano
1.7    Aragon
22.7  Brno
5.8    Silverstone
26.8  Moskova
9.9    Nürburgring
23.9  Portimao
7.10  Magny-Cours

Moskovan kisa mielenkiintoinen uutuus. Muutenhan kalenteri on tuttu viime vuosilta.

Sarjaan tuli täksi kaudeksi muutamia sääntömuutoksia. Merkittävimpinä muutoksina on 1200cc twinien minimipainon kasvu 171 kg:aan ja vain yhden pyörän salliminen per kisaviikonloppu (ei enää kakkos-/varapyöriä). Koko sääntökirja on luettavissa FIM:n sivuilla.

Kuljettajalistaa selaillessa on heti pari "puutetta". Sarjaikoni Troy Corser lopetti uransa viime kauteen ja monivuotinen mestaruuskandidaatti ja taistelija Noriyuki Haga jäi ilman ajopaikkaa. Haga ilmeisesti hakee tallia brittien BSB-sarjasta. Valmistajista Yamaha jättäytyi pois tehdastallina eikä kukaan yksityistiimikään ajata R1:stä. Näin ollen japseista mukana ovat Honda, Kawasaki ja Suzuki. Euromerkeistä mukana on tutut Aprilia, BMW ja Ducati. Mikään merkki ei ole radikaalisti uudistunut viime vuodesta, joten dramaattisia muutoksia voimasuhteissa ei ole odotettavissa.

Carlos Checa on puolustamassa mestaruuttaan vanhalla 1098R:llä (1199 Panigale tulossa sarjaan vasta 2013) . Ajaa varmasti voitoista hitaimmilla radoilla, jotka istuvat Ducatille, mutta kuinka paljon lisäpaino vaikuttaa kulkuun yleisesti? Nousee loppupisteissä korkealle tasaisuudellaan. Tallikaveriksi noussut Davide Giugliano on kovassa nosteessa. Nuorukainen voitti viime vuonna SuperStock1000:set ja on varmasti yksi sarjan mielenkiintoisimpia tulokkaita.

Biaggilla on menossa uransa viimeiset vuodet ja viime kausi oli heikko vahvan mestaruusvuoden jälkeen. Useassa kisassa hermot petti ja virheet harjoituksissa pilasi monta kisaviikonloppua. Aprilia on edelleen nopeimpia pyöriä, joten kalustosta voittojen ei pitäisi olla kiinni. Biaggi sai teknistä tukea lisää kun Marco Simoncellin entinen pääinssi tuli mukaan kuvioihin. Lisäksi tallikaverina on nyt viime kaudella Yamahalla Monzan tuplavoittoihin ajanut Eugene Laverty, joka varmasti kirittää kovemmin kuin Camier, joka oli täysin Biaggin jaloissa kakkoskuskina. Lavertyn lähtökohdat ovat paremmat. Aprilia-kuskit pystyvät yksittäisiin voittoihin, mutta mestaruuteen vaaditaan tasaisuutta.

Hondalla Johnny Rea yksi suurimpia mestaruusehdokkaita. Viime kauden lopetus oli täyttä timanttia kun talli sai käyttöön uudistetun CBR Firebladen ja odotettavissa on nyt vahva kausi. Viime kauden pilanneet loukkaantumiset ovat takana. Talli on tuttu ja pyörä ei ole muuttunut paljoakaan, joten alkukausi ei mene opetteluun. Kaikki ennusmerkit lupailevat hyvää kautta. Tallikaveriksi tuli MotoGP:stä Hiroshi Aoyama. Rea on voittajatyyppi, mutta Aoyaman kohdalla kaikki on auki. Voi olla kauden kovimpia yllättäjiä tai kova pettymys.

BMW:n tehdastiimissä on kovat piipussa monellakin rintamalla. Budjetti on kunnossa ja Melandri hankittiin Haslamin rinnalle. Ainoa kysymysmerkki on elektroniikka, joka on osoittautunut heikoksi lenkiksi Bemarin SBK-taipaleella. Pyörässä on potentiaalia, mutta sitä ei saada valjastettua täysillä. Joko nyt, kuljettajista voitot eivät enää ole kiinni. Melandri varmasti ajanee kärkisijoista ja Haslam on tasainen 3-5. sijojen mies.

Mustana hevosena on pakko mainita John Hopkins. Mies selätti elämänsä ongelmat ja nousi viime kaudella pinnalle. Hävisi BSB-tittelin maalikamerassa, ajoi villillä kortilla Superbiken MM-sarjaa ja MotoGP:tä, jossa loukkaantumiset pilasi näyttöpaikat. Viime kaudella pahasti loukkaantunut sormi lopulta amputoitiin viime viikolla. Pyöränä on lähes sama Gixeri, jolla vauhti oli kohdallaan Briteissä - nyt moottoripuolesta vastaa Suzukin hovivirittäjä Yoshimura. Antaa ehkä hieman tasoitusta kalustopuolella yksityistiimistä kun kyse on, mutta pystyy paikkaamaan hanskalla. Yltänee muutamaan huippusuoritukseen, mutta tasaisen vahva ja ehjä kausi olisi yllätys.

Effenbert Liberty Racing säilyi samassa kokoonpanossa ja heiltä voi odottaa pistoja podium-taistoon. Tom Sykes näyttäisi olevan nopein Kawasaki ja hienoa nähdä, että hän sai pidettyä paikkansa Kawalla, jonka kehitystyöstä hän on pääosin vastannut. Yksityistiimiläisistä Aprilialla ajava Chaz Davies voi olla potentiaalinen musta hevonen varsinkin Briteissä ajettavissa kisoissa. Mukana on myös Mika Kallion entinen Ducati-tallikaveri Niccolo Canepa.

http://www.worldsbk.com/en/home.html