Schwarzwald, Vosges ja Alsacen viinialue

Julkaisen talven pimeyden keskelle vanhoja juttujani mp-reissuista Keski-Euroopassa. Mutkatiet, maisemat ja hyvä ruoka tarjosivat loistavia irtiottoja arjesta.

Perjantaina lähdin puolilta päivin ajelemaan kohti Saksan eteläosassa olevaa Bodenseetä. Pikkuteitä pitkin Baijerin maaseutua, kaikessa rauhassa ja pari stoppia matkan varrella. Tiestö ja muut puitteet aika peruskauraa ja osittain tylsähköä, joten ei siitä sen enempää. Loppuiltapäivästä aloin olemaan ns. mestoilla ja Alppien ensimmäiset rinteet alkoivat näkymään. Ajoin ensin Lindauhun, josta muutamia kilometrejä Kressbronnin kylään, jossa hotelli oli buukattu tulevaksi yöksi. Pension Sonnenhof on erittäin siisti ja moderni hotelli upealla paikalla järven läheisyydessä. Hintaa huoneelle tuli 69€ ja ravintolassa erittäin hyvät ruoat. Näkymä terassilta Bodenseelle on mahtava ja auringonlasku lämpimässä syysillassa on aika hieno kokemus. Tuntuu ihan lomalta. Matkaseuraa saapuu myöhemmin illalla, joten ehdin siinä vähän fiilistelemään kaikessa rauhassa. Varmasti hyvä paikka esim. Alppireissun etapiksi jos Suomesta tulee ja ajaa Saksan läpi lauttamatkan jälkeen. Alpithan on siinä ihan vieressä.

Lauantaiaamuna lähdimme kohti länttä ja ensimmäinen etappi vei Rheinfallin putoukselle Sveitsin puolelle. Kyseinen putous on yksi Euroopan suurimpia tai suurin (en muista). Hieman viileä aamu alkoi lämpenemään pikkuhiljaa.

Siitä matka jatkui takaisin Saksan puolelle ja Schwarzwaldin eteläosiin. Ajeltiin mutkateitä ylösalas, ihan ok pätkää, tosin tiet oli melko huonossa kunnossa. Aika paljon pikipaikkausta ja yhdessä kohdin oli ilmeisesti eroosio syönyt tienpintaa siten, että siinä oli irtosoraa, joka kuitenkin maastoutui asfalttiin täydellisesti. Ensiksi luulin, että eturengas oli puhki kun pyörä meni jotenkin epäjohdonmukaisesti ja kangerteli mutkissa. Lopulta älysin ongelman kun edellä ajavasta pyörästä alkoi ropisemaan irtosoraa päälle. Ihan kivaa pauketta piti visiiriin. Onneksi pyörään ei tullut lommoja tms. toim. huom: oli siihen pieni kivenisku tullut etuvaloon ja huomasin sen pyörää pestessä. Sää oli kääntynyt pilviseksi ja ylhäällä oli melko viileää. Lopulta laskeuduimme Reininlaaksoon ja täräytimme Ranskan puolelle Mulhouseen. Matkalla näytti olevan Pösön ja Sitikan tehtaita. Ranskan puolella oli heti hieman epäsiistiä ja teiden kunto heikompi kuin Saksassa.

Matka jatkui kohti Vosgesin vuoristoa, joka on ikäänkuin Ranskan Schwarzwald. Samantyylinen, melko matala vuoristo. Ajeltiin siitä sitten kohti pohjoista ja korkeimman huipun, Le Grande Ballon'n huipulle.

Nousua oli pyritty hidastamaan laittamalla mutkiin mukulakivipäällyste. Silti ihan mukava ja ajettava tie, tosin tienpinta oli melko huono (taas) ja irtosoraa oli paikkapaikoin. Ajettiin sitten huipulla menevää tietä ja maisemat oli kohdillaan. Aurinkokin alkoi näyttäytymään välillä. Pieni breikki kahvilassa ja maisemien ihailua:

Ilta alkoi jo painamaan päälle joten ajettiin Munsterin kaupunkiin yöksi. Alueella oli ilmeisesti joku rallikisa kun vanhoja Historic-luokan pelejä tuli vastaan. Jälkikäteen luin, että Kimi Räikkönen voitti lähellä Strasbourgia pidetyn rallin, joten varmaan liittyivät toisiinsa jotenkin. Hitto kun olisi tämän tiennyt niin olisi pitänyt mennä katsomaan. Hotelli oli aika perinteikäs ranskalaishotelli, vanha mutta "tunnelmallinen". Ruoka ja viinit hyviä (vaikken älyäkään paljoa viinihommista). Illallisen päätteksi nautittu sorbetti oli paras tähän mennessä mitä olen maistanut sorbettirintamalla. Kotitekoista ja uskomattoman raikasta.

Sunnuntaiaamuna taas aamupalan jälkeen satulaan ja ajamaan pitkin La route des vins d'Alsace:a. Kyseinen tie menee seudun viinialueiden läpi. Välillä hyviä osuuksia ja välistä hidasta kylien läpi ajamista. Maisemat ovat toki upeat. Samoin sää alkoi olemaan lämpimämpi kohti puolta päivää mentäessä.

Pieni breikki Ribeauvillessä:

HD-remppaa:

Punaisessa wanhan liiton harrikassa oli ilmanputsarissa tarra "Oldschool Fuck V-Rod".

Kelikin oli jo lämpimämpi niin ajettiin ylös kukkuloille meneviä teitä ylösalas. Jälleen teiden kunto oli paikkapaikoin huonohko ja kulunut. Irtosoraa siellä täällä tuhoamassa luottoa tiehen. Teiden profiili on silti hyvä: mutkat melko pitkiä ja vaihtelevia, eikä tiet nouse niin pahasti ylämäkeen tai sitten vastaavasti laske alamäkeen. Tiet menevät sakea metsän keskellä, joten hämärä yllättää täällä illalla. 

Elsassin maisemaa:

Siitä laskeuduttiin takaisin Reininlaaksoon ja Strasbourg'n läpi Saksaan. Saksassa pieni lounastauko ennen Schwarzwaldin mutkia:

Maha täynnä ja hyvä mieli. Nopeasti könyttiin Mustan metsän huipuille ja tielle nro. 500 eli Schwarzwaldhochstraße.

Upea ja piiiiiitkästi mutkitteleva tie menee vuoriston huipulla. Jatkuvasti mutkaa ja leveä satasenbaana. Harmittavasti kuitenkaan emme olleet ainoat tuolla tiellä, vaan upea syyssää oli saanut kaikki liikkeelle ja siellä köröteltiin jonossa. Aikansa sitä ajettua, heitimme piemmille teille. Tauko vielä mustametsänkirsikkatortun kanssa ja sitten kohti Stuttgartia ja lopulta motaria pitkin Freistaat Bayeriin. Jossain Ulmin itäpuolella pyörähti 20 tonnia SP2:n mittariin. Pimeän tultua alkoi olemaan jo melko kylmä.

Täältä tähän.