Viikonloppureissua Nürburgringille ja Belgian Spahan olin miettinyt jo pidempään. Itseasiassa tarkoitus oli mennä 'ringille jo edeltävänä viikonloppuna kun SBK-kisat oli siellä. Sitkeä syysflunssa kuitenkin pakotti jäämään kotiin. Harmitusta lisäsi vielä upea sää.
Nyt sattui kuitenkin vapaa viikonloppu ja säätiedotus lupaili aurinkoista, joten kamat kasaan ja baanalle. Syksy tulee ja aamulla oli kova sumu, joka inhottavasti pisaroituu joka paikkaan. Joissain laaksoissa sumu oli kovempi kun taas viereinen laakso on täysin aurinkoinen. Eräs kaverini suositteli Main-joen laaksossa kulkevaa tietä 26 (ja 27), joten sinne siis. Mukava mutkatie, jossa on muutamia "passoja" laaksosta toiseen ja pitkiä ajettavia mutkia. Tie kulkee mm. Lohr am Mainin kautta ja päättyy Aschaffenburgiin, Frankfurtin itäpuolelle. Siitä baanalle, jotta pääsee nopeasti kaupungin ohitse ja kohti Koblenzia. Koblenz ihan mukavalla paikalla Reinin ja Moselin risteyksessä ja maastossa alkaa olemaan korkeuseroja tylsän ja tasaisen Frankfurtin seudun jälkeen. Reinin yli että heilahtaa ja kohti mutkapätkiä. Suunta on Mayenin kaupunki. 'Ringille on täältä helppo löytää koska tienviitoissa mainitaan legendaarinen rata jo hyvissä ajoin.
Eifel-vuoristo on varsin kaunista seutua ja tiet upeita. Jotain spesiaalia on kuitenkin tiedossa, sillä jatkuvasti vastaan tulee urheiluautoja ja pyörillä vauhdit kasvavat. Tien varressa on jatkuvasti kylttejä notta kisailut sinne radalle. Keli on upea, yli 20 astetta ja aurinko paistaa. Pikkuisen alkaa näkymään ruska puissa ja lehdet lentävät tieltä pyörän ilmavirrasta.
Lopulta saavun Nürburgin kylään ja ajelin aluetta vähän aikaa ympäri. Stoppi bensa-asemalla ja samalla schnitzeliä naamariin.
Parkissa on Porschea, Ferraria, Corvettea... lista on loputon. Lisäksi kaikki tankkaaman tulleet lähtevät bensa-asemalta varsin "urheilullisesti" ja jokainen haluaa näyttää muille. Mutta kuitenkin hyvässä hengessä ja kaikkia kiinnostaa muitten laitteet. Moottoriurheilufiilistä kerrakseen. Ruokailun ohessa juttelen muutaman britin kanssa, jotka tulevat tänne joka vuosi. Yhdellä heistä on Ferrari F430, mutta arvelee, että RC51 kiihtyy kyllä paremmin. Realiteetit kunnossa siis. Yksi seurueen jäsenistä osti jarrunestettä kun M3:sen jarrut hävisivät viime kierrokselle. Lädit alkavat ihmettelemään Bemarin jarruja, näinköhän onnistuu nesteiden vaihto "kenttäolosuhteissa". Lähden ajelemaan rata-alueelle etsien hyvää katsomispaikka. Lopulta sellainen löytyy Adenaun kylän kupeesta.
Ihmettelen touhua ja napsin muutamia kuvia. Aika paljon on yleisöä paikan päällä. Radalla on aika paljon ruuhkaa, toivottavasti iltapäivästä helpottaa. Seurailen liikennettä jonkin aikaa, muutamat pyörät ajavat 2-4 kiekkaa putkeen, ainakin RC8R, 996 ja uusi ZX10R. Kawa esittää ensimmäisen tilanteen kun perä lähtee alta ja tuloksena highsider, mutta kuski pysyy jotenkin satulassa ja pyörä radalla. Yleisö kohahtaa kuin kisoissa konsanaan. Seuraava tilanne tulee Subaru Imprezan spinnauksesta. Auto pysyy viivojen välissä mutta jää poikittain radalle. Takaa tulee kaksi autoa rinnan mutkaan ja ohjaamot on täynnä käsiä kun Subaru on poikittain vastassa. Mikähän pyhä henki esti tuonkin kolarin, yksi auto vetää nurmikolle mutta kukaan ei osu toisiinsa.
Liikenne radalla selvästi hiljenee, joten lähden kyselemään lippua, jotta pääsen radalle. Huomasin, että moni kuski lähti radalle Adenausta (portti panoramakuvan oikeassa reunassa), joten kysyn tätä mahdollisuutta, koska pyöräkin on parkissa kyseisen portin vieressä. Radalle pääsee ja siitä pystyy ajamaan puolikkaan kierroksen pääportille, josta voi jatkaa normaalisti. 1,5 kierrosta maksaa 34 euroa ja lippu taskuun ja radalle. Ajan ensin läheiselle huoltamolle ja laitan rengaspaineet n. 2,2 bariin. Portista läpi ja odottamaan vuoroa radalle. Viivalla passaan pientä rakoa pariin autoon ja lähden sitten ajamaan. Kohta onkin jo Porsche imussa ja lasken sen ohi. Siitä sitten omaa ajoa ja yllätyn kuinka hyvin muistan radan. En ole ajanut rataa kuin tietokonepeleissä ja katsellut videoita youtubessa. Muutama mutka tulee hieman yllättäen mutta pääasiassa muistan radan melko hyvin kun miettii sitä pätkissä. Karusellissa pompottaa aika pahasti ja saan kiinni pari henkilöautoa. Ulostulossa ohi. Kohta saan kiinni ringitaxin (BMW M5), joka lähinnä driftailee ja radalla on ihan uskomaton rengassavu ja käry. Taxi vilkuttaa ohituksen merkiksi ennen viimeistä pitkää oikeaa, joka johtaa pitkällä takasuoralle, jossa on pääportti kierrokselle. Suoralla joku ajaa aivan vasenta reunaa melko hitaasti, ja ohittaminen on kiellettyä oikealta. Lopulta vedän oikealta ohi kun kuski ei ymmärrä siirtyä. Siitä sitten portille ja uusi kierros.
Yritän taas passata sopivaa rakoa, mutta ei onnistunut. Tai luulin onnistuneeni. Heti parin mutkan jälkeen tiellä köröttelee joku Gti Pösö. En kuitenkaan uskalla ohitella alun s-mutkissa ennen Flugplatzia, joten jonoa alkaa tulemaan. Yksi jarru menee pitkäksi, mutta kukaan ei tule ohi. Porschea on peilit täynnä ja yksi kokeilee ohi mutkassa ennen Flugplatzin suoraa. Joudun nostamaan polven ylös kun säikähdän oranssia keulaa. Luovutan ja lasken koko Porsche-katraan ohi. Sen jälkeen Pösöstä ohi Flugplatzin ylämäessä ja hanaa nopealle osuudelle. Saan viimeisen Porschen kiinni ennen tiukkaa oikeaa sillan luona. Jään kuitenkin imuun, koska näyttää, että ne ajavat mutkissa kovempaa. Suorilla ja ulostuloissa olen hieman nopeampi. Nopeimmat Porschet kuitenkin hävisi jo näkyvistä. Peesailen n. 50m turvavälillä valkoista GT3:sta, jonka kuski on varmasti hieman kokematon kun jarruvalot vilkkuvat vähän väliä. Vauhti on kuitenkin itselleni sopivaa. Joku tulee Subarulla ohi aika kovaa. Liikennettä on kuitenkin melko vähän ja ohituksia ei tarvitse tehdä eikä kukaan tule ohi lukuunottamatta pari autoa. Loppukierros menee fiilistellessä upea rataa ja pito tuntuu aika hyvältä. En tiedä onko placebo-efektiä kun radassa on ajolinjalla kumia niin hemmetisti.
Netistä löytynyt actionshotti allekirjoittaneesta Brünchen-mutkassa:
Takaisin "varikolle" pääportista ja huilaamaan. Kyllähän siinä hiki tuli ja nestettä saa nauttia. Aika mahtava fiilis istuskella auringossa ja miettiä kierrosta. En tiedä puuskutinko adrenaliinista vai siitä, että selvisin siitä ongelmitta (lähinnä muun liikenteen vuoksi). Korkeuserot ovat aika isot ja pari kertaa tuli hieman ohjelmaa nyppylöistä kun lähti keulimaan tai keula edes keveni hieman ja woblasi. Pito on hyvä, vaikka alkuun rataan maalatut tekstit hieman arvelutti. Samoin rata tuntuu yllättävän leveältä paikka pakoin. Pimeät mutkat, etenkin nopeiden osuuksien päässä on pahoja. Ajelin kuitenkin sen verran isolla marginaalilla, että tuli höllättyä ajoissa. Limittiä kannattaa kokeilla muilla radoilla, muuten ottaa osumaa armcosta ja sitten sattuu. Silti vauhdit kasvaa päälle kahden sadan helposti. Juttelin jonkun Gixeri-kuskin kanssa, jolta oli lentänyt kausikortti pois pyörän yläkolmioon teipatusta "telineestä". Mahtoi kaveria potuttaa.
Iltapäivästä oli aika miettiä loppupäivän ohjelmaa ja majoitusta. Belgian puolelle Span radalle on lyhyehkö matka, joten länttä kohti ja suunnaksi ensin Malmedyn kylä, joka on radan vierellä. Opasteet löytyi taas hienosti ja hyvissä ajoin Saksan puolelta. Eifelin mutkateistä sai taas nauttia täysillä. Heti Belgian puolella teiden kunto oli kuitenkin surkea. Kulunut ja urainen päällyste. Muutenkin huomasi, että ollaan eri maassa. Rakennustyyli on hieman erilainen ja suurin osa taloista on tummanharmaita, luonnon kiven värisiä. Saksassa tykätään laittaa maalia pinnoille. Heti piakkoin rajan jälkeen alkoi kyltit olemaan ranskaksi. Matkalla oli yksi tietyö ja kiertotie, joka oli merkattu surkeasti. En ollut ainoa joka kummasteli muutamassa risteyksessä notta minne tästä. Muutenkin yleinen saksalainen täsmällisyys loisti poissaolollaan ja jotenkin paikat vähän repsotti.
Lopulta ajoin Malmedyn läpi ja suoraan vanhalle Span katuradalle, joka oli käytössä vuosikymmeniä sitten. Alkuun en hoksannut tätä, mutta Burnenville kyltti ja kuuluisa mutka paljasti radan. Fiilismittari suoraan kypärästä läpi. Ajelin heti rataa vastakarvaan niin pitkälle kuin pääsee ja lopulta olin Kemmelin suoran päässä, josta uusi ja vanha rata erkanevat. Vieressä oli Les Combesin mutka. Spa on minulle ollut aina suosikkirata siitä asti kun sitä pelaili legendaarisella GP2-pelillä ja vanhaan rataan sai tuntumaa Grand Prix Legends-pelissä. Formula1-kisat ovat aina hyviä täällä ja radan profiili on mahtava. Lisäksi rata tunnetaan ns. kuljettajan ratana, jossa vain parhaat voittavat.
Radalla oli menossa joku Porschen koulutustapahtuma ja sunnuntaina Porsche Sport Cupin kilpailut. Katselin siinä hieman maisemia ja päätin lähteä ajamaan takaisin Burnenvilleen päin ja kysyä majoitus suoralla olleesta hotellista. Sieltähän se vapaa huone löytyi, melko kallis tosin (72€), mutta erittäin siisti ja tyylikäs paikka. Ravintola tosin liian kallis. Annokset kokoluokkaa gourmet ja hinnasto sen mukainen. Reppu huoneeseen ja tutustumaan rata-alueeseen. Hotelli oli siis vanhan radan varrella, joten tietä alamäkeen normaaliin ajosuuntaan ajaessa tulee vastaan Burnenville, Malmedy, Masta, Stavelot... legendaarisia paikannimiä.
Rata Gmapsissa, sinisellä radan vanha osuus.
Kohta jossa uusi ja vanha rata erkanevat (kuva otettu ajosuuntaa vastaan):
Burnenvillen suora:
Masta-kurvin ulostulo:
Sir Jackie Stewart täräytti Mastassa talon kellariin vuoden 1966 F1-kisassa ja jäi kiinni romuttuneeseen autoonsa, jonka tankista valui bensaa skotin päälle.
Stavelot'n mutka:
Viimeisellä suoralla ennen uutta rataa täräyttää Bugatti Shoes tarroissa oleva kisa(!)Porsche ohi. Ei kilpiä, vaan ihan puhdas kisapeli. Pojilla varmaan menossa joku epävirallinen shakedown ennen huomista kisaa :) Muutenkin meno wanhalla radalla oli aika vilkasta ja selkeästi moni oli ajamassa sitä edestakaisin. Lopulta saavuin lähelle Blanchimontin mutkaa, jota ennen wanha rata yhtyy nykyiseen GP-rataan:
Ajoin sitten vanhan radan maantietä takaisin ja lopulta erillistä tietä nykyisen radan alkuosaan missä mm. varikkoalueet ovat. Portit olivat auki, joten rata-alueelle pääsi kävelemään ja siellä pyörikin jonkun verran ihmisiä. Kyseinen Porsche-kilpailuun on ilmainen pääsy, joten varikkoalueella sai liikkua vapaasti nyt kun ajot olivat päättyneet. Nappasin muutaman kuvan legendaarisesta Eau Rouge mutkasta. Mäki on uskomattoman jyrkkä, kuvat eivät tee minkäänlaista oikeutta sille. Yritin toiseen kuvaan saada hieman sitä profiilia, mutta livenä se näyttää paljon hurjemmalta. Lähinnä tulee mieleen laskettelurinne jyrkkyyden osalta. Ratahenkilökunta ajeli rataa ympäri mönkijöillä ja pitbike:lla ja ne hyytyivät täysin siihen mäkeen.
Eau Rouge:
Sivuprofiilia...
Sieltä sitten takaisin hotellille yöksi. Illalla istuskelin vielä terassilla ja aika moni paikallinen vetomies näytti ajavan vanhaa rataa "rajoitusten mukaan" :)
Sunnuntaiaamuna lähdin kohti etelää ja Bastognen kaupunkia. Tiet jälleen melko surkeassa kunnossa ja maaseudun teitä oli aika inhottava ajella. Bastognessa oli pientä vääntöä liittoutuneiden ja saksalaisten välillä taannoin ja jenkit ovat pistäneet melko mahtipontisen pytingin sen muistolle:
Meinasin mennä muistomerkin luona olleeseen museoon, mutta pääsymaksu oli aika suolainen ja pari amerikkalaista, jotka tulivat sieltä ulos sanoivat, että eipä ollut oikein mitään erikoista. Nappasin kuitenkin kuvan vanhasta tankin moottorista ja voimansiirrosta. Delvacit sisään ja laakista tulille.
Sitten lähdin kohti itää ja Luxembourgia. Heti rajan jälkeen teiden kunto napsahti hyväksi ja muutenkin tiet olivat makeita vetää. Luxembourgissa bensa oli halpaa (n. 1,15€/l), joten tankki täyteen rajalle ennen Saksaa ja Trierin kaupunkia. Siitä sitten Moselin laaksoa pitkin ja Frankfurt Hahnin lentokentän kautta kohti Frankfurtia ja samaa Mainin laaksoa pitkin takaisin. Loppumatkasta viimeisen 60km ajoin Audi R8:sin imussa. Hienot äänet kun tunnelissa vähän provosin antamaan hanaa. Nätisti se V10 laulaa. Kriegan reppu tuli hienosti mukana vaikka vauhtia oli yli kakspuolsataa. Loppuun moikkailtiin puolin ja toisin kiitokseksi ajoseurasta.
Plussat ja miinukset:
+ radat. Nordschleife on legenda ja hieno vetää, mutta jotenkin Spa oli minulle "se juttu" tällä reissulla (vaikkei GP-radalle päässyt ajamaan). Pitkään olen halunnut siellä käydä.
+ fiilis Nürburgringillä on upea ja ihmisten kanssa on helppo päästä juttuun yhteisen harrastuksen äärellä.
+ Eifelin ja Ardennien alueet ovat luonnonkauniita ja pitävät sisällään uskomattoman hienoja teitä.
+ sää oli lämmin ja aurinkoinen.
+ SP2 pelasi jälleen moitteetta
+/- ajot Ringillä. Selvisin ehjänä ja oli hemmetin siistiä, mutta silti aika vaarallista kun nopeuserot ovat niin suuret. Ja lisäksi pyörä autojen keskellä ei tunnu kovin turvalliselta kun ei tiedä yhtään mitä muut tekee. Jarruissa sai katsella, että tuleeko joku päälle, jos takana oli joku auto. Autot ja pyörät erikseen olisi ihan hyvä sääntö.
- Belgian teiden kunto surkea
- Belgiassa on selkeästi kalliimpaa
Kaikenkaikkiaan upea reissu ja omalta "bucketlist:ltä" voi nyt muutaman kohdan rastittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti