Nürburgring Nordschleifelle on tullut kalenteriin kaksi pelkästään moottoripyörille tarkoitettua ajopäivää: 20.5 ja 24.6.
Erittäin hienoa, koska yleisinä päivinä seassa pyörii autoa, maasturia ja jopa bussia. Lisäksi yksi ehdottoman hieno juttu on parantunut turvallisuus kun ei ole mahdollisuuksia ottaa kontaktia auton kanssa. Lisäki toinen, ainakin minua pelottava tekijä poistuu, kun ei ole pelkoa isoista öljy- tai vesivuodoista. Harmittavan usein etenkin autot puskevat jopa parin kilometrin liukkaan kaistaleen kun kuski ei huomaa vuotoa ajoissa. Ja siihen kun tulee mp isoa kovaa niin lähtee kuin talkkari peltikatolta. Lisäksi nestettä on lähes mahdoton nähdä radan tummalla asfaltilla ja usein se ohut kaistele on juuri ajolinjalla mp:n kannalta. Autot voi mennä niistä yli huomaamatta jos vuotokohta osuu renkaiden väliin.
Toki nestevuodot on pyörissäkin mahdollisia, mutta ne yleensä huomataan paremmin kun tulee jaloille kuumat nesteet tai esimerkiksi tulee ohjelmaa takarenkaan liukkauden vuoksi (tai kaato) ja vuodot ovat pienempiä kuin autojen isoissa moottoreissa jo pelkästään nestetilavuuksien vuoksi.
Eli jos kesälomareissu menee tuolla päin noihin aikoihin niin varausta sisään jo nyt, hopihopi. Toivottavasti mp-päiviä tulisi enemmänkin tulevaisuudessa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nürburgring. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nürburgring. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 7. toukokuuta 2014
perjantai 1. kesäkuuta 2012
Ringille uutta ennätystä
Bridge to Gantry-blogi tarinoi uudesta moottoripyörien kierrosennätyksestä, tai Bridge to Gantry ennätyksestä, koska täyttä kierrosta ei turistiajossa pääse ajamaan, vaan joutuu kiertämään tietullin kautta. Niinpä aika mitataan suoran lopussa olevasta Bilstein-sponssatusta sillasta saman suoran alussa olevaan Audin mainokseen.
Britti Andy Carlile ajoi hieman laitetulla 2005 Yamaha R1:llä ajan 7:10, joka on todistettavasti nopein aika pyörille nykyisellä Nordschleifella. Onhan tuossa vielä muutaman sekunnin parannus mahdollinen kun katselee paria tilannetta. Bemari blokkaa nopealla osiolla Flugplatzin jälkeen kun joutuu nostamaan ja mm. karusellissa jää toisen pyörän taakse jumiin. Kuitenkaan 10 sekuntia noissa ei mene hukkaan, joten 7 minuutin haamuraja on vielä työn takana. Silti aika hyvää kyytiä engelsmanni painelee, hattua päästä. Oikotietä onneen ei ole ja Andylläkin taitaa olla aika monta kierrosta vyöllään ja pyörää laitettu ajan kanssa, joten kesälomareissulla on turha kokeilla samoja kyytejä.
Britti Andy Carlile ajoi hieman laitetulla 2005 Yamaha R1:llä ajan 7:10, joka on todistettavasti nopein aika pyörille nykyisellä Nordschleifella. Onhan tuossa vielä muutaman sekunnin parannus mahdollinen kun katselee paria tilannetta. Bemari blokkaa nopealla osiolla Flugplatzin jälkeen kun joutuu nostamaan ja mm. karusellissa jää toisen pyörän taakse jumiin. Kuitenkaan 10 sekuntia noissa ei mene hukkaan, joten 7 minuutin haamuraja on vielä työn takana. Silti aika hyvää kyytiä engelsmanni painelee, hattua päästä. Oikotietä onneen ei ole ja Andylläkin taitaa olla aika monta kierrosta vyöllään ja pyörää laitettu ajan kanssa, joten kesälomareissulla on turha kokeilla samoja kyytejä.
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Ringi ja Spa
Julkaisen talven pimeyden keskelle vanhoja juttujani mp-reissuista Keski-Euroopassa. Mutkatiet, maisemat ja hyvä ruoka tarjosivat loistavia irtiottoja arjesta.
Viikonloppureissua Nürburgringille ja Belgian Spahan olin miettinyt jo pidempään. Itseasiassa tarkoitus oli mennä 'ringille jo edeltävänä viikonloppuna kun SBK-kisat oli siellä. Sitkeä syysflunssa kuitenkin pakotti jäämään kotiin. Harmitusta lisäsi vielä upea sää.
Nyt sattui kuitenkin vapaa viikonloppu ja säätiedotus lupaili aurinkoista, joten kamat kasaan ja baanalle. Syksy tulee ja aamulla oli kova sumu, joka inhottavasti pisaroituu joka paikkaan. Joissain laaksoissa sumu oli kovempi kun taas viereinen laakso on täysin aurinkoinen. Eräs kaverini suositteli Main-joen laaksossa kulkevaa tietä 26 (ja 27), joten sinne siis. Mukava mutkatie, jossa on muutamia "passoja" laaksosta toiseen ja pitkiä ajettavia mutkia. Tie kulkee mm. Lohr am Mainin kautta ja päättyy Aschaffenburgiin, Frankfurtin itäpuolelle. Siitä baanalle, jotta pääsee nopeasti kaupungin ohitse ja kohti Koblenzia. Koblenz ihan mukavalla paikalla Reinin ja Moselin risteyksessä ja maastossa alkaa olemaan korkeuseroja tylsän ja tasaisen Frankfurtin seudun jälkeen. Reinin yli että heilahtaa ja kohti mutkapätkiä. Suunta on Mayenin kaupunki. 'Ringille on täältä helppo löytää koska tienviitoissa mainitaan legendaarinen rata jo hyvissä ajoin.
Eifel-vuoristo on varsin kaunista seutua ja tiet upeita. Jotain spesiaalia on kuitenkin tiedossa, sillä jatkuvasti vastaan tulee urheiluautoja ja pyörillä vauhdit kasvavat. Tien varressa on jatkuvasti kylttejä notta kisailut sinne radalle. Keli on upea, yli 20 astetta ja aurinko paistaa. Pikkuisen alkaa näkymään ruska puissa ja lehdet lentävät tieltä pyörän ilmavirrasta.
Lopulta saavun Nürburgin kylään ja ajelin aluetta vähän aikaa ympäri. Stoppi bensa-asemalla ja samalla schnitzeliä naamariin.
Parkissa on Porschea, Ferraria, Corvettea... lista on loputon. Lisäksi kaikki tankkaaman tulleet lähtevät bensa-asemalta varsin "urheilullisesti" ja jokainen haluaa näyttää muille. Mutta kuitenkin hyvässä hengessä ja kaikkia kiinnostaa muitten laitteet. Moottoriurheilufiilistä kerrakseen. Ruokailun ohessa juttelen muutaman britin kanssa, jotka tulevat tänne joka vuosi. Yhdellä heistä on Ferrari F430, mutta arvelee, että RC51 kiihtyy kyllä paremmin. Realiteetit kunnossa siis. Yksi seurueen jäsenistä osti jarrunestettä kun M3:sen jarrut hävisivät viime kierrokselle. Lädit alkavat ihmettelemään Bemarin jarruja, näinköhän onnistuu nesteiden vaihto "kenttäolosuhteissa". Lähden ajelemaan rata-alueelle etsien hyvää katsomispaikka. Lopulta sellainen löytyy Adenaun kylän kupeesta.
Ihmettelen touhua ja napsin muutamia kuvia. Aika paljon on yleisöä paikan päällä. Radalla on aika paljon ruuhkaa, toivottavasti iltapäivästä helpottaa. Seurailen liikennettä jonkin aikaa, muutamat pyörät ajavat 2-4 kiekkaa putkeen, ainakin RC8R, 996 ja uusi ZX10R. Kawa esittää ensimmäisen tilanteen kun perä lähtee alta ja tuloksena highsider, mutta kuski pysyy jotenkin satulassa ja pyörä radalla. Yleisö kohahtaa kuin kisoissa konsanaan. Seuraava tilanne tulee Subaru Imprezan spinnauksesta. Auto pysyy viivojen välissä mutta jää poikittain radalle. Takaa tulee kaksi autoa rinnan mutkaan ja ohjaamot on täynnä käsiä kun Subaru on poikittain vastassa. Mikähän pyhä henki esti tuonkin kolarin, yksi auto vetää nurmikolle mutta kukaan ei osu toisiinsa.
Liikenne radalla selvästi hiljenee, joten lähden kyselemään lippua, jotta pääsen radalle. Huomasin, että moni kuski lähti radalle Adenausta (portti panoramakuvan oikeassa reunassa), joten kysyn tätä mahdollisuutta, koska pyöräkin on parkissa kyseisen portin vieressä. Radalle pääsee ja siitä pystyy ajamaan puolikkaan kierroksen pääportille, josta voi jatkaa normaalisti. 1,5 kierrosta maksaa 34 euroa ja lippu taskuun ja radalle. Ajan ensin läheiselle huoltamolle ja laitan rengaspaineet n. 2,2 bariin. Portista läpi ja odottamaan vuoroa radalle. Viivalla passaan pientä rakoa pariin autoon ja lähden sitten ajamaan. Kohta onkin jo Porsche imussa ja lasken sen ohi. Siitä sitten omaa ajoa ja yllätyn kuinka hyvin muistan radan. En ole ajanut rataa kuin tietokonepeleissä ja katsellut videoita youtubessa. Muutama mutka tulee hieman yllättäen mutta pääasiassa muistan radan melko hyvin kun miettii sitä pätkissä. Karusellissa pompottaa aika pahasti ja saan kiinni pari henkilöautoa. Ulostulossa ohi. Kohta saan kiinni ringitaxin (BMW M5), joka lähinnä driftailee ja radalla on ihan uskomaton rengassavu ja käry. Taxi vilkuttaa ohituksen merkiksi ennen viimeistä pitkää oikeaa, joka johtaa pitkällä takasuoralle, jossa on pääportti kierrokselle. Suoralla joku ajaa aivan vasenta reunaa melko hitaasti, ja ohittaminen on kiellettyä oikealta. Lopulta vedän oikealta ohi kun kuski ei ymmärrä siirtyä. Siitä sitten portille ja uusi kierros.
Yritän taas passata sopivaa rakoa, mutta ei onnistunut. Tai luulin onnistuneeni. Heti parin mutkan jälkeen tiellä köröttelee joku Gti Pösö. En kuitenkaan uskalla ohitella alun s-mutkissa ennen Flugplatzia, joten jonoa alkaa tulemaan. Yksi jarru menee pitkäksi, mutta kukaan ei tule ohi. Porschea on peilit täynnä ja yksi kokeilee ohi mutkassa ennen Flugplatzin suoraa. Joudun nostamaan polven ylös kun säikähdän oranssia keulaa. Luovutan ja lasken koko Porsche-katraan ohi. Sen jälkeen Pösöstä ohi Flugplatzin ylämäessä ja hanaa nopealle osuudelle. Saan viimeisen Porschen kiinni ennen tiukkaa oikeaa sillan luona. Jään kuitenkin imuun, koska näyttää, että ne ajavat mutkissa kovempaa. Suorilla ja ulostuloissa olen hieman nopeampi. Nopeimmat Porschet kuitenkin hävisi jo näkyvistä. Peesailen n. 50m turvavälillä valkoista GT3:sta, jonka kuski on varmasti hieman kokematon kun jarruvalot vilkkuvat vähän väliä. Vauhti on kuitenkin itselleni sopivaa. Joku tulee Subarulla ohi aika kovaa. Liikennettä on kuitenkin melko vähän ja ohituksia ei tarvitse tehdä eikä kukaan tule ohi lukuunottamatta pari autoa. Loppukierros menee fiilistellessä upea rataa ja pito tuntuu aika hyvältä. En tiedä onko placebo-efektiä kun radassa on ajolinjalla kumia niin hemmetisti.
Netistä löytynyt actionshotti allekirjoittaneesta Brünchen-mutkassa:
Takaisin "varikolle" pääportista ja huilaamaan. Kyllähän siinä hiki tuli ja nestettä saa nauttia. Aika mahtava fiilis istuskella auringossa ja miettiä kierrosta. En tiedä puuskutinko adrenaliinista vai siitä, että selvisin siitä ongelmitta (lähinnä muun liikenteen vuoksi). Korkeuserot ovat aika isot ja pari kertaa tuli hieman ohjelmaa nyppylöistä kun lähti keulimaan tai keula edes keveni hieman ja woblasi. Pito on hyvä, vaikka alkuun rataan maalatut tekstit hieman arvelutti. Samoin rata tuntuu yllättävän leveältä paikka pakoin. Pimeät mutkat, etenkin nopeiden osuuksien päässä on pahoja. Ajelin kuitenkin sen verran isolla marginaalilla, että tuli höllättyä ajoissa. Limittiä kannattaa kokeilla muilla radoilla, muuten ottaa osumaa armcosta ja sitten sattuu. Silti vauhdit kasvaa päälle kahden sadan helposti. Juttelin jonkun Gixeri-kuskin kanssa, jolta oli lentänyt kausikortti pois pyörän yläkolmioon teipatusta "telineestä". Mahtoi kaveria potuttaa.
Iltapäivästä oli aika miettiä loppupäivän ohjelmaa ja majoitusta. Belgian puolelle Span radalle on lyhyehkö matka, joten länttä kohti ja suunnaksi ensin Malmedyn kylä, joka on radan vierellä. Opasteet löytyi taas hienosti ja hyvissä ajoin Saksan puolelta. Eifelin mutkateistä sai taas nauttia täysillä. Heti Belgian puolella teiden kunto oli kuitenkin surkea. Kulunut ja urainen päällyste. Muutenkin huomasi, että ollaan eri maassa. Rakennustyyli on hieman erilainen ja suurin osa taloista on tummanharmaita, luonnon kiven värisiä. Saksassa tykätään laittaa maalia pinnoille. Heti piakkoin rajan jälkeen alkoi kyltit olemaan ranskaksi. Matkalla oli yksi tietyö ja kiertotie, joka oli merkattu surkeasti. En ollut ainoa joka kummasteli muutamassa risteyksessä notta minne tästä. Muutenkin yleinen saksalainen täsmällisyys loisti poissaolollaan ja jotenkin paikat vähän repsotti.
Lopulta ajoin Malmedyn läpi ja suoraan vanhalle Span katuradalle, joka oli käytössä vuosikymmeniä sitten. Alkuun en hoksannut tätä, mutta Burnenville kyltti ja kuuluisa mutka paljasti radan. Fiilismittari suoraan kypärästä läpi. Ajelin heti rataa vastakarvaan niin pitkälle kuin pääsee ja lopulta olin Kemmelin suoran päässä, josta uusi ja vanha rata erkanevat. Vieressä oli Les Combesin mutka. Spa on minulle ollut aina suosikkirata siitä asti kun sitä pelaili legendaarisella GP2-pelillä ja vanhaan rataan sai tuntumaa Grand Prix Legends-pelissä. Formula1-kisat ovat aina hyviä täällä ja radan profiili on mahtava. Lisäksi rata tunnetaan ns. kuljettajan ratana, jossa vain parhaat voittavat.
Radalla oli menossa joku Porschen koulutustapahtuma ja sunnuntaina Porsche Sport Cupin kilpailut. Katselin siinä hieman maisemia ja päätin lähteä ajamaan takaisin Burnenvilleen päin ja kysyä majoitus suoralla olleesta hotellista. Sieltähän se vapaa huone löytyi, melko kallis tosin (72€), mutta erittäin siisti ja tyylikäs paikka. Ravintola tosin liian kallis. Annokset kokoluokkaa gourmet ja hinnasto sen mukainen. Reppu huoneeseen ja tutustumaan rata-alueeseen. Hotelli oli siis vanhan radan varrella, joten tietä alamäkeen normaaliin ajosuuntaan ajaessa tulee vastaan Burnenville, Malmedy, Masta, Stavelot... legendaarisia paikannimiä.
Rata Gmapsissa, sinisellä radan vanha osuus.
Kohta jossa uusi ja vanha rata erkanevat (kuva otettu ajosuuntaa vastaan):
Burnenvillen suora:
Masta-kurvin ulostulo:
Sir Jackie Stewart täräytti Mastassa talon kellariin vuoden 1966 F1-kisassa ja jäi kiinni romuttuneeseen autoonsa, jonka tankista valui bensaa skotin päälle.
Stavelot'n mutka:
Viimeisellä suoralla ennen uutta rataa täräyttää Bugatti Shoes tarroissa oleva kisa(!)Porsche ohi. Ei kilpiä, vaan ihan puhdas kisapeli. Pojilla varmaan menossa joku epävirallinen shakedown ennen huomista kisaa :) Muutenkin meno wanhalla radalla oli aika vilkasta ja selkeästi moni oli ajamassa sitä edestakaisin. Lopulta saavuin lähelle Blanchimontin mutkaa, jota ennen wanha rata yhtyy nykyiseen GP-rataan:
Ajoin sitten vanhan radan maantietä takaisin ja lopulta erillistä tietä nykyisen radan alkuosaan missä mm. varikkoalueet ovat. Portit olivat auki, joten rata-alueelle pääsi kävelemään ja siellä pyörikin jonkun verran ihmisiä. Kyseinen Porsche-kilpailuun on ilmainen pääsy, joten varikkoalueella sai liikkua vapaasti nyt kun ajot olivat päättyneet. Nappasin muutaman kuvan legendaarisesta Eau Rouge mutkasta. Mäki on uskomattoman jyrkkä, kuvat eivät tee minkäänlaista oikeutta sille. Yritin toiseen kuvaan saada hieman sitä profiilia, mutta livenä se näyttää paljon hurjemmalta. Lähinnä tulee mieleen laskettelurinne jyrkkyyden osalta. Ratahenkilökunta ajeli rataa ympäri mönkijöillä ja pitbike:lla ja ne hyytyivät täysin siihen mäkeen.
Eau Rouge:
Sivuprofiilia...
Sieltä sitten takaisin hotellille yöksi. Illalla istuskelin vielä terassilla ja aika moni paikallinen vetomies näytti ajavan vanhaa rataa "rajoitusten mukaan" :)
Sunnuntaiaamuna lähdin kohti etelää ja Bastognen kaupunkia. Tiet jälleen melko surkeassa kunnossa ja maaseudun teitä oli aika inhottava ajella. Bastognessa oli pientä vääntöä liittoutuneiden ja saksalaisten välillä taannoin ja jenkit ovat pistäneet melko mahtipontisen pytingin sen muistolle:
Meinasin mennä muistomerkin luona olleeseen museoon, mutta pääsymaksu oli aika suolainen ja pari amerikkalaista, jotka tulivat sieltä ulos sanoivat, että eipä ollut oikein mitään erikoista. Nappasin kuitenkin kuvan vanhasta tankin moottorista ja voimansiirrosta. Delvacit sisään ja laakista tulille.
Sitten lähdin kohti itää ja Luxembourgia. Heti rajan jälkeen teiden kunto napsahti hyväksi ja muutenkin tiet olivat makeita vetää. Luxembourgissa bensa oli halpaa (n. 1,15€/l), joten tankki täyteen rajalle ennen Saksaa ja Trierin kaupunkia. Siitä sitten Moselin laaksoa pitkin ja Frankfurt Hahnin lentokentän kautta kohti Frankfurtia ja samaa Mainin laaksoa pitkin takaisin. Loppumatkasta viimeisen 60km ajoin Audi R8:sin imussa. Hienot äänet kun tunnelissa vähän provosin antamaan hanaa. Nätisti se V10 laulaa. Kriegan reppu tuli hienosti mukana vaikka vauhtia oli yli kakspuolsataa. Loppuun moikkailtiin puolin ja toisin kiitokseksi ajoseurasta.
Plussat ja miinukset:
+ radat. Nordschleife on legenda ja hieno vetää, mutta jotenkin Spa oli minulle "se juttu" tällä reissulla (vaikkei GP-radalle päässyt ajamaan). Pitkään olen halunnut siellä käydä.
+ fiilis Nürburgringillä on upea ja ihmisten kanssa on helppo päästä juttuun yhteisen harrastuksen äärellä.
+ Eifelin ja Ardennien alueet ovat luonnonkauniita ja pitävät sisällään uskomattoman hienoja teitä.
+ sää oli lämmin ja aurinkoinen.
+ SP2 pelasi jälleen moitteetta
+/- ajot Ringillä. Selvisin ehjänä ja oli hemmetin siistiä, mutta silti aika vaarallista kun nopeuserot ovat niin suuret. Ja lisäksi pyörä autojen keskellä ei tunnu kovin turvalliselta kun ei tiedä yhtään mitä muut tekee. Jarruissa sai katsella, että tuleeko joku päälle, jos takana oli joku auto. Autot ja pyörät erikseen olisi ihan hyvä sääntö.
- Belgian teiden kunto surkea
- Belgiassa on selkeästi kalliimpaa
Kaikenkaikkiaan upea reissu ja omalta "bucketlist:ltä" voi nyt muutaman kohdan rastittaa.
Viikonloppureissua Nürburgringille ja Belgian Spahan olin miettinyt jo pidempään. Itseasiassa tarkoitus oli mennä 'ringille jo edeltävänä viikonloppuna kun SBK-kisat oli siellä. Sitkeä syysflunssa kuitenkin pakotti jäämään kotiin. Harmitusta lisäsi vielä upea sää.
Nyt sattui kuitenkin vapaa viikonloppu ja säätiedotus lupaili aurinkoista, joten kamat kasaan ja baanalle. Syksy tulee ja aamulla oli kova sumu, joka inhottavasti pisaroituu joka paikkaan. Joissain laaksoissa sumu oli kovempi kun taas viereinen laakso on täysin aurinkoinen. Eräs kaverini suositteli Main-joen laaksossa kulkevaa tietä 26 (ja 27), joten sinne siis. Mukava mutkatie, jossa on muutamia "passoja" laaksosta toiseen ja pitkiä ajettavia mutkia. Tie kulkee mm. Lohr am Mainin kautta ja päättyy Aschaffenburgiin, Frankfurtin itäpuolelle. Siitä baanalle, jotta pääsee nopeasti kaupungin ohitse ja kohti Koblenzia. Koblenz ihan mukavalla paikalla Reinin ja Moselin risteyksessä ja maastossa alkaa olemaan korkeuseroja tylsän ja tasaisen Frankfurtin seudun jälkeen. Reinin yli että heilahtaa ja kohti mutkapätkiä. Suunta on Mayenin kaupunki. 'Ringille on täältä helppo löytää koska tienviitoissa mainitaan legendaarinen rata jo hyvissä ajoin.
Eifel-vuoristo on varsin kaunista seutua ja tiet upeita. Jotain spesiaalia on kuitenkin tiedossa, sillä jatkuvasti vastaan tulee urheiluautoja ja pyörillä vauhdit kasvavat. Tien varressa on jatkuvasti kylttejä notta kisailut sinne radalle. Keli on upea, yli 20 astetta ja aurinko paistaa. Pikkuisen alkaa näkymään ruska puissa ja lehdet lentävät tieltä pyörän ilmavirrasta.
Lopulta saavun Nürburgin kylään ja ajelin aluetta vähän aikaa ympäri. Stoppi bensa-asemalla ja samalla schnitzeliä naamariin.
Parkissa on Porschea, Ferraria, Corvettea... lista on loputon. Lisäksi kaikki tankkaaman tulleet lähtevät bensa-asemalta varsin "urheilullisesti" ja jokainen haluaa näyttää muille. Mutta kuitenkin hyvässä hengessä ja kaikkia kiinnostaa muitten laitteet. Moottoriurheilufiilistä kerrakseen. Ruokailun ohessa juttelen muutaman britin kanssa, jotka tulevat tänne joka vuosi. Yhdellä heistä on Ferrari F430, mutta arvelee, että RC51 kiihtyy kyllä paremmin. Realiteetit kunnossa siis. Yksi seurueen jäsenistä osti jarrunestettä kun M3:sen jarrut hävisivät viime kierrokselle. Lädit alkavat ihmettelemään Bemarin jarruja, näinköhän onnistuu nesteiden vaihto "kenttäolosuhteissa". Lähden ajelemaan rata-alueelle etsien hyvää katsomispaikka. Lopulta sellainen löytyy Adenaun kylän kupeesta.
Ihmettelen touhua ja napsin muutamia kuvia. Aika paljon on yleisöä paikan päällä. Radalla on aika paljon ruuhkaa, toivottavasti iltapäivästä helpottaa. Seurailen liikennettä jonkin aikaa, muutamat pyörät ajavat 2-4 kiekkaa putkeen, ainakin RC8R, 996 ja uusi ZX10R. Kawa esittää ensimmäisen tilanteen kun perä lähtee alta ja tuloksena highsider, mutta kuski pysyy jotenkin satulassa ja pyörä radalla. Yleisö kohahtaa kuin kisoissa konsanaan. Seuraava tilanne tulee Subaru Imprezan spinnauksesta. Auto pysyy viivojen välissä mutta jää poikittain radalle. Takaa tulee kaksi autoa rinnan mutkaan ja ohjaamot on täynnä käsiä kun Subaru on poikittain vastassa. Mikähän pyhä henki esti tuonkin kolarin, yksi auto vetää nurmikolle mutta kukaan ei osu toisiinsa.
Liikenne radalla selvästi hiljenee, joten lähden kyselemään lippua, jotta pääsen radalle. Huomasin, että moni kuski lähti radalle Adenausta (portti panoramakuvan oikeassa reunassa), joten kysyn tätä mahdollisuutta, koska pyöräkin on parkissa kyseisen portin vieressä. Radalle pääsee ja siitä pystyy ajamaan puolikkaan kierroksen pääportille, josta voi jatkaa normaalisti. 1,5 kierrosta maksaa 34 euroa ja lippu taskuun ja radalle. Ajan ensin läheiselle huoltamolle ja laitan rengaspaineet n. 2,2 bariin. Portista läpi ja odottamaan vuoroa radalle. Viivalla passaan pientä rakoa pariin autoon ja lähden sitten ajamaan. Kohta onkin jo Porsche imussa ja lasken sen ohi. Siitä sitten omaa ajoa ja yllätyn kuinka hyvin muistan radan. En ole ajanut rataa kuin tietokonepeleissä ja katsellut videoita youtubessa. Muutama mutka tulee hieman yllättäen mutta pääasiassa muistan radan melko hyvin kun miettii sitä pätkissä. Karusellissa pompottaa aika pahasti ja saan kiinni pari henkilöautoa. Ulostulossa ohi. Kohta saan kiinni ringitaxin (BMW M5), joka lähinnä driftailee ja radalla on ihan uskomaton rengassavu ja käry. Taxi vilkuttaa ohituksen merkiksi ennen viimeistä pitkää oikeaa, joka johtaa pitkällä takasuoralle, jossa on pääportti kierrokselle. Suoralla joku ajaa aivan vasenta reunaa melko hitaasti, ja ohittaminen on kiellettyä oikealta. Lopulta vedän oikealta ohi kun kuski ei ymmärrä siirtyä. Siitä sitten portille ja uusi kierros.
Yritän taas passata sopivaa rakoa, mutta ei onnistunut. Tai luulin onnistuneeni. Heti parin mutkan jälkeen tiellä köröttelee joku Gti Pösö. En kuitenkaan uskalla ohitella alun s-mutkissa ennen Flugplatzia, joten jonoa alkaa tulemaan. Yksi jarru menee pitkäksi, mutta kukaan ei tule ohi. Porschea on peilit täynnä ja yksi kokeilee ohi mutkassa ennen Flugplatzin suoraa. Joudun nostamaan polven ylös kun säikähdän oranssia keulaa. Luovutan ja lasken koko Porsche-katraan ohi. Sen jälkeen Pösöstä ohi Flugplatzin ylämäessä ja hanaa nopealle osuudelle. Saan viimeisen Porschen kiinni ennen tiukkaa oikeaa sillan luona. Jään kuitenkin imuun, koska näyttää, että ne ajavat mutkissa kovempaa. Suorilla ja ulostuloissa olen hieman nopeampi. Nopeimmat Porschet kuitenkin hävisi jo näkyvistä. Peesailen n. 50m turvavälillä valkoista GT3:sta, jonka kuski on varmasti hieman kokematon kun jarruvalot vilkkuvat vähän väliä. Vauhti on kuitenkin itselleni sopivaa. Joku tulee Subarulla ohi aika kovaa. Liikennettä on kuitenkin melko vähän ja ohituksia ei tarvitse tehdä eikä kukaan tule ohi lukuunottamatta pari autoa. Loppukierros menee fiilistellessä upea rataa ja pito tuntuu aika hyvältä. En tiedä onko placebo-efektiä kun radassa on ajolinjalla kumia niin hemmetisti.
Netistä löytynyt actionshotti allekirjoittaneesta Brünchen-mutkassa:
Takaisin "varikolle" pääportista ja huilaamaan. Kyllähän siinä hiki tuli ja nestettä saa nauttia. Aika mahtava fiilis istuskella auringossa ja miettiä kierrosta. En tiedä puuskutinko adrenaliinista vai siitä, että selvisin siitä ongelmitta (lähinnä muun liikenteen vuoksi). Korkeuserot ovat aika isot ja pari kertaa tuli hieman ohjelmaa nyppylöistä kun lähti keulimaan tai keula edes keveni hieman ja woblasi. Pito on hyvä, vaikka alkuun rataan maalatut tekstit hieman arvelutti. Samoin rata tuntuu yllättävän leveältä paikka pakoin. Pimeät mutkat, etenkin nopeiden osuuksien päässä on pahoja. Ajelin kuitenkin sen verran isolla marginaalilla, että tuli höllättyä ajoissa. Limittiä kannattaa kokeilla muilla radoilla, muuten ottaa osumaa armcosta ja sitten sattuu. Silti vauhdit kasvaa päälle kahden sadan helposti. Juttelin jonkun Gixeri-kuskin kanssa, jolta oli lentänyt kausikortti pois pyörän yläkolmioon teipatusta "telineestä". Mahtoi kaveria potuttaa.
Iltapäivästä oli aika miettiä loppupäivän ohjelmaa ja majoitusta. Belgian puolelle Span radalle on lyhyehkö matka, joten länttä kohti ja suunnaksi ensin Malmedyn kylä, joka on radan vierellä. Opasteet löytyi taas hienosti ja hyvissä ajoin Saksan puolelta. Eifelin mutkateistä sai taas nauttia täysillä. Heti Belgian puolella teiden kunto oli kuitenkin surkea. Kulunut ja urainen päällyste. Muutenkin huomasi, että ollaan eri maassa. Rakennustyyli on hieman erilainen ja suurin osa taloista on tummanharmaita, luonnon kiven värisiä. Saksassa tykätään laittaa maalia pinnoille. Heti piakkoin rajan jälkeen alkoi kyltit olemaan ranskaksi. Matkalla oli yksi tietyö ja kiertotie, joka oli merkattu surkeasti. En ollut ainoa joka kummasteli muutamassa risteyksessä notta minne tästä. Muutenkin yleinen saksalainen täsmällisyys loisti poissaolollaan ja jotenkin paikat vähän repsotti.
Lopulta ajoin Malmedyn läpi ja suoraan vanhalle Span katuradalle, joka oli käytössä vuosikymmeniä sitten. Alkuun en hoksannut tätä, mutta Burnenville kyltti ja kuuluisa mutka paljasti radan. Fiilismittari suoraan kypärästä läpi. Ajelin heti rataa vastakarvaan niin pitkälle kuin pääsee ja lopulta olin Kemmelin suoran päässä, josta uusi ja vanha rata erkanevat. Vieressä oli Les Combesin mutka. Spa on minulle ollut aina suosikkirata siitä asti kun sitä pelaili legendaarisella GP2-pelillä ja vanhaan rataan sai tuntumaa Grand Prix Legends-pelissä. Formula1-kisat ovat aina hyviä täällä ja radan profiili on mahtava. Lisäksi rata tunnetaan ns. kuljettajan ratana, jossa vain parhaat voittavat.
Radalla oli menossa joku Porschen koulutustapahtuma ja sunnuntaina Porsche Sport Cupin kilpailut. Katselin siinä hieman maisemia ja päätin lähteä ajamaan takaisin Burnenvilleen päin ja kysyä majoitus suoralla olleesta hotellista. Sieltähän se vapaa huone löytyi, melko kallis tosin (72€), mutta erittäin siisti ja tyylikäs paikka. Ravintola tosin liian kallis. Annokset kokoluokkaa gourmet ja hinnasto sen mukainen. Reppu huoneeseen ja tutustumaan rata-alueeseen. Hotelli oli siis vanhan radan varrella, joten tietä alamäkeen normaaliin ajosuuntaan ajaessa tulee vastaan Burnenville, Malmedy, Masta, Stavelot... legendaarisia paikannimiä.
Rata Gmapsissa, sinisellä radan vanha osuus.
Kohta jossa uusi ja vanha rata erkanevat (kuva otettu ajosuuntaa vastaan):
Burnenvillen suora:
Masta-kurvin ulostulo:
Sir Jackie Stewart täräytti Mastassa talon kellariin vuoden 1966 F1-kisassa ja jäi kiinni romuttuneeseen autoonsa, jonka tankista valui bensaa skotin päälle.
Stavelot'n mutka:
Viimeisellä suoralla ennen uutta rataa täräyttää Bugatti Shoes tarroissa oleva kisa(!)Porsche ohi. Ei kilpiä, vaan ihan puhdas kisapeli. Pojilla varmaan menossa joku epävirallinen shakedown ennen huomista kisaa :) Muutenkin meno wanhalla radalla oli aika vilkasta ja selkeästi moni oli ajamassa sitä edestakaisin. Lopulta saavuin lähelle Blanchimontin mutkaa, jota ennen wanha rata yhtyy nykyiseen GP-rataan:
Ajoin sitten vanhan radan maantietä takaisin ja lopulta erillistä tietä nykyisen radan alkuosaan missä mm. varikkoalueet ovat. Portit olivat auki, joten rata-alueelle pääsi kävelemään ja siellä pyörikin jonkun verran ihmisiä. Kyseinen Porsche-kilpailuun on ilmainen pääsy, joten varikkoalueella sai liikkua vapaasti nyt kun ajot olivat päättyneet. Nappasin muutaman kuvan legendaarisesta Eau Rouge mutkasta. Mäki on uskomattoman jyrkkä, kuvat eivät tee minkäänlaista oikeutta sille. Yritin toiseen kuvaan saada hieman sitä profiilia, mutta livenä se näyttää paljon hurjemmalta. Lähinnä tulee mieleen laskettelurinne jyrkkyyden osalta. Ratahenkilökunta ajeli rataa ympäri mönkijöillä ja pitbike:lla ja ne hyytyivät täysin siihen mäkeen.
Eau Rouge:
Sivuprofiilia...
Sieltä sitten takaisin hotellille yöksi. Illalla istuskelin vielä terassilla ja aika moni paikallinen vetomies näytti ajavan vanhaa rataa "rajoitusten mukaan" :)
Sunnuntaiaamuna lähdin kohti etelää ja Bastognen kaupunkia. Tiet jälleen melko surkeassa kunnossa ja maaseudun teitä oli aika inhottava ajella. Bastognessa oli pientä vääntöä liittoutuneiden ja saksalaisten välillä taannoin ja jenkit ovat pistäneet melko mahtipontisen pytingin sen muistolle:
Meinasin mennä muistomerkin luona olleeseen museoon, mutta pääsymaksu oli aika suolainen ja pari amerikkalaista, jotka tulivat sieltä ulos sanoivat, että eipä ollut oikein mitään erikoista. Nappasin kuitenkin kuvan vanhasta tankin moottorista ja voimansiirrosta. Delvacit sisään ja laakista tulille.
Sitten lähdin kohti itää ja Luxembourgia. Heti rajan jälkeen teiden kunto napsahti hyväksi ja muutenkin tiet olivat makeita vetää. Luxembourgissa bensa oli halpaa (n. 1,15€/l), joten tankki täyteen rajalle ennen Saksaa ja Trierin kaupunkia. Siitä sitten Moselin laaksoa pitkin ja Frankfurt Hahnin lentokentän kautta kohti Frankfurtia ja samaa Mainin laaksoa pitkin takaisin. Loppumatkasta viimeisen 60km ajoin Audi R8:sin imussa. Hienot äänet kun tunnelissa vähän provosin antamaan hanaa. Nätisti se V10 laulaa. Kriegan reppu tuli hienosti mukana vaikka vauhtia oli yli kakspuolsataa. Loppuun moikkailtiin puolin ja toisin kiitokseksi ajoseurasta.
Plussat ja miinukset:
+ radat. Nordschleife on legenda ja hieno vetää, mutta jotenkin Spa oli minulle "se juttu" tällä reissulla (vaikkei GP-radalle päässyt ajamaan). Pitkään olen halunnut siellä käydä.
+ fiilis Nürburgringillä on upea ja ihmisten kanssa on helppo päästä juttuun yhteisen harrastuksen äärellä.
+ Eifelin ja Ardennien alueet ovat luonnonkauniita ja pitävät sisällään uskomattoman hienoja teitä.
+ sää oli lämmin ja aurinkoinen.
+ SP2 pelasi jälleen moitteetta
+/- ajot Ringillä. Selvisin ehjänä ja oli hemmetin siistiä, mutta silti aika vaarallista kun nopeuserot ovat niin suuret. Ja lisäksi pyörä autojen keskellä ei tunnu kovin turvalliselta kun ei tiedä yhtään mitä muut tekee. Jarruissa sai katsella, että tuleeko joku päälle, jos takana oli joku auto. Autot ja pyörät erikseen olisi ihan hyvä sääntö.
- Belgian teiden kunto surkea
- Belgiassa on selkeästi kalliimpaa
Kaikenkaikkiaan upea reissu ja omalta "bucketlist:ltä" voi nyt muutaman kohdan rastittaa.
maanantai 5. syyskuuta 2011
SBK Nürburgring 2011 Race 2
Slippery when wet.
Nürburgring, tai pikemmin Eifel-vuoristo laittoi jälleen parastaan säiden suhteen. Muut lähdöt ajettiin poutasäässä, mutta kakkoslähtöön iski todellinen monsuuni. Lähtöä ensin lykättiin varttitunnilla ja sitten menoksi.
Enpä muista äkkiseltään vastaavaa selviytymistaistelua. Formula ykköset olisivat jo luovuttaneet. Rata oli koko ajan märkä, ja vähän väliä rata-alueen ylitti muutama rankempi kuuro. Välillä vettä tuli niin paljon, että radan pinta oli sumussa kimpoilevista pisaroista.
Haga ajoi pitkään johdossa, kunnes kaatoi vain kierros ennen punaista lippua. Jälleen hagamaisella tuurilla glooria menee nenän edestä. Yamaha-kuskit huitoivat pääsuoralla protestejaan kisan jatkamisesta. Rea kävi useasti ulkona ja haukkui kisan jälkikäteen. Haslam kaatui alkukierroksilla ja nousi muiden takaa keskikastiin, vain haukkuakseen kisajärjestäjät. Camier kaatoi pahannäköisesti pääsuoran jarrussa ja piti koko touhua vaarallisena. Onneksi pahoja onnettomuuksia ei tapahtunut
Oli ilmiselvää miksi kisaa ajettiin niinkin pitkään. Kun kisasta on ajettu 2/3, voidaan jakaa täydet MM-pisteet eikä keskeytettyä lähtöä tarvitse enää aloittaa uusintalähdöllä. Olikin "yllättävää" kun kärkimies Sykes (juuri noussut kärkeen Hagan kaadon jälkeen) oli ylittänyt 2/3 kisamitasta, punalippu heilahti välittömästi. Vastaisuuden varalta kannattaakin kuskien ottaa strategiavihkossaan huomioon kyseinen sääntö ja race controllin touhu järjestelyjen sujumisen puolesta turvallisuuden kustannuksella.
Sykes ja Kawasaki saivat pitkästä aikaa siis voiton. Sykes alkaa olemaan jo sadekelin erikoismies, mm. hänen paalupaikka taanoin tuli sateella. Palkinnoksi tästä voitosta Kawasaki ilmoitti, ettei Sykesin eikä hänen tallinsa Paul Bird Motorsportin palveluksia enää tarvita. Toki taustalla oli varmasti muitakin pidemmän aikavälin syitä, mutta huono ajoitus kaikinpuolin ja kertonee osittain Kawan kisapuolen touhuista. Ei ihme, ettei vihreät pyörät ole juhlineet viime aikoina, tai vuosina.
Carlos Checa varmisteli itsensä vain pisteille ja marssii kohti maailmanmestaruutta. Biaggi osui aiemmin viikonloppuna radalla olleisiin osiin ja jalka murtui sekä turposi niin, ettei ajosaapasta saanut jalkaan.
Nürburgringillä on aiemminkin ollut hieman outoja päätöksiä kisaturvallisuuden suhteen. Vuonna 1999 ensimmäisessä lähdössä Igor Jermanin Kawasaki sylki öljyt pääsuoran päähän jarrutuspaikkaan konerikon jälkeen. Siitä alkoi surullisen kuuluisa taistelu kuskien kannalta. Yksi toisensa jälkeen he kaatuivat jarruissa öljyyn. Lippumiehet eivät heiluttaneet edes keltapunaista lippua, saatika punaista! Edwards selvisi siitä pari kertaa, mutta lopulta öljy otti omansa pois ja Colinin Castrol Honda kieri hiekalle. Edwardsillahan meni tästä kuppi totaalisen nurin.
Nürburgring, tai pikemmin Eifel-vuoristo laittoi jälleen parastaan säiden suhteen. Muut lähdöt ajettiin poutasäässä, mutta kakkoslähtöön iski todellinen monsuuni. Lähtöä ensin lykättiin varttitunnilla ja sitten menoksi.
Enpä muista äkkiseltään vastaavaa selviytymistaistelua. Formula ykköset olisivat jo luovuttaneet. Rata oli koko ajan märkä, ja vähän väliä rata-alueen ylitti muutama rankempi kuuro. Välillä vettä tuli niin paljon, että radan pinta oli sumussa kimpoilevista pisaroista.
Haga ajoi pitkään johdossa, kunnes kaatoi vain kierros ennen punaista lippua. Jälleen hagamaisella tuurilla glooria menee nenän edestä. Yamaha-kuskit huitoivat pääsuoralla protestejaan kisan jatkamisesta. Rea kävi useasti ulkona ja haukkui kisan jälkikäteen. Haslam kaatui alkukierroksilla ja nousi muiden takaa keskikastiin, vain haukkuakseen kisajärjestäjät. Camier kaatoi pahannäköisesti pääsuoran jarrussa ja piti koko touhua vaarallisena. Onneksi pahoja onnettomuuksia ei tapahtunut
Oli ilmiselvää miksi kisaa ajettiin niinkin pitkään. Kun kisasta on ajettu 2/3, voidaan jakaa täydet MM-pisteet eikä keskeytettyä lähtöä tarvitse enää aloittaa uusintalähdöllä. Olikin "yllättävää" kun kärkimies Sykes (juuri noussut kärkeen Hagan kaadon jälkeen) oli ylittänyt 2/3 kisamitasta, punalippu heilahti välittömästi. Vastaisuuden varalta kannattaakin kuskien ottaa strategiavihkossaan huomioon kyseinen sääntö ja race controllin touhu järjestelyjen sujumisen puolesta turvallisuuden kustannuksella.
Sykes ja Kawasaki saivat pitkästä aikaa siis voiton. Sykes alkaa olemaan jo sadekelin erikoismies, mm. hänen paalupaikka taanoin tuli sateella. Palkinnoksi tästä voitosta Kawasaki ilmoitti, ettei Sykesin eikä hänen tallinsa Paul Bird Motorsportin palveluksia enää tarvita. Toki taustalla oli varmasti muitakin pidemmän aikavälin syitä, mutta huono ajoitus kaikinpuolin ja kertonee osittain Kawan kisapuolen touhuista. Ei ihme, ettei vihreät pyörät ole juhlineet viime aikoina, tai vuosina.
Carlos Checa varmisteli itsensä vain pisteille ja marssii kohti maailmanmestaruutta. Biaggi osui aiemmin viikonloppuna radalla olleisiin osiin ja jalka murtui sekä turposi niin, ettei ajosaapasta saanut jalkaan.
Nürburgringillä on aiemminkin ollut hieman outoja päätöksiä kisaturvallisuuden suhteen. Vuonna 1999 ensimmäisessä lähdössä Igor Jermanin Kawasaki sylki öljyt pääsuoran päähän jarrutuspaikkaan konerikon jälkeen. Siitä alkoi surullisen kuuluisa taistelu kuskien kannalta. Yksi toisensa jälkeen he kaatuivat jarruissa öljyyn. Lippumiehet eivät heiluttaneet edes keltapunaista lippua, saatika punaista! Edwards selvisi siitä pari kertaa, mutta lopulta öljy otti omansa pois ja Colinin Castrol Honda kieri hiekalle. Edwardsillahan meni tästä kuppi totaalisen nurin.
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Nordschleife - kuinka suorittaa oikein?
Näin:
Ei kannata kuitenkaan luulla, että se on aina tuollaista. Itse asiassa normaali touristenfahrter ei pääse nauttimaan tuollaisesta menosta jo taitojen, ratatuntemuksen tai rataolosuhteiden vuoksi. Jos Nürburgringin pohjoislenkki, tuo legendaarinen reilun 20-kilometrin vihreä helvetti kiinnostaa, kannattaa sinne mennä. Mahdollisimman pian, hophop.
Reissua suunnitellessa kannattaa tutkia radan nettisivuja. Sieltä kalenteri auki ja miettimään sopivia turistipäiviä. Valmistautumisessa oikeaan tunnelmaan auttaa Bridge To Gantry-blogi. Radalla on myös järjestettyjä ratapäiviä (katso esimerkiksi http://www.bike-promotion.de/), jotka ovat varmasti parempia, mutta usein jo loppuunmyytyjä ja kalliita. Jos Suomessa järjestetty ratapäivä maksaa 60€, tuolla se on alkaen 200-300€, toki puitteet ovat hieman eri kaliiberia. Toki radan voi myös vuokrata itselleen = €€€£££$$$. Järjestetyllä päivällä on kuitenkin pari ehdotonta valttia: vähän liikennettä, ei autoja ja pyöriä sekaisin sekä saa ajaa koko kierroksen toisensa perään. Turistipäivillä on tyytyminen liikeenteeseen (autoja, pyöriä, jopa busseja) ja pääsee ajamaan ainoastaan ns. Bridge to Gantry -väliä 3km takasuoralla olevista tietulleista johtuen. Turistipäivillä maksetaan sen mukaan kuinka monta kierrosta ajat. Nyt näyttäisi kierros maksavan 24€, vuosi sitten oli muistaakseni 22€ kun siellä kävin. Sitä ennen 20€, 18€... Kierros/kierrokset maksetaan etukäteen ja siitä saa pankkikortin näköisen kortin, jota vilautetaan tietullilla ja portti aukeaa. Voi myös ajaa puolikkaan kierroksen Adenausta alkaen. Tällöin maksaa puolikkaan kierroksen.
Aluksi kannattaa tutustua rataan kotona. Videopelit (Gran Turismo 5) ja youtube-videot ovat helpoimmat apuvälineet tähän. On syytä kuitenkin muistaa, että vaikka kuinka hyvin radan tuntisi ruudulla, on se silti eriasia olla armco-kaiteiden välissä kun pimeä mutka häämöttää ja Porsche yrittää kurkkia ohitusta. Mutta noin oppii muistamaan missä tiukimmat paikat ovat ja missä voi laskea isoa kovaa. Itse suosin radan opiskelua pätkissä. Myös netistä löytyy paljon ajo-ohjeita tms. mutta ne eivät välttämättä sovellu kaikille, koska nopeuserojen vuoksi jarrutuspaikat, pomput ja muut nyanssit ovat eri paikoissa ja tuntuvat eri tavalla riippuen ajonopeudesta.
Mukaan ei tarvita sen kummallisempia juttuja tai muita erikoisuuksia. Jos jotain unohtui tai vika iskee niin alueella on muutama todellinen huoltoasema, josta saa osia, nesteitä ja renkaita. Mikäli mukana on reissukampetta niin joko ajaa ne mukana tai sitten jättää ne kaverille. Olen kuullut, että radalla olisi joku säilytysalue, mutta en sitä löytänyt. Tietullin kortti kannattaa laittaa sellaiseen paikkaan, josta sen saa kätevästi esille. Itse laskin rengaspaineet ratalukemiin.
Rata-alueella kannattaa nauttia tunnelmasta, ja jos jostain syystä ei ajamaan pääse niin paikka ja tunnelma on jo kokemus sinänsä. Jos vähänkään moottoriurheilu kiinnostaa niin oikeassa paikassa olet. Varsinkin urheiluautojen määrä ja laatu on mykistävä kekkosslovakian mittapuussa. Turistipäivinä aluksi on ihan hyvä katsella menoa radan viereltä ja samalla saa vähän vihiä millaista se touhu radalla on. Puolen päivän jälkeen radalla voi olla ruuhkaista, mutta iltaa kohden meno hiljenee. Mutta turha sitä on pitää jännitystä yllä, radalle vaan. Nyt kannattaa muista ne muutamat tärkeät varomäätäykset:
- oikealta ohittaminen kielletty
- noudattaa nopeusrajoitusta merkityillä alueilla
- ei pelleilyä, turhaa keulimista tms.
- teknisen vian iskiessä ei saa ajamista jatkaa
- kuljettajalla tulee olla ajokortti
- pyörän tulee olla rekisteröity ja laillinen tieliikeenteessä sekä rekisteriote (ja vakuutuskirja) mukana
- kuskilla tulee olla täydellinen ajovarustus päällä
Osa em. seikoista johtuu siitä, että rata on teknisesti yksisuuntainen yleinen tie.
Radalla kannattaa ajella omaa ajoa ja naatiskella sopivalla riskimarginaalilla. Mahdollisen kolarin sattuessa voi tehdä kipeää koska turva-alueita ei ole ja lisäksi järjestävä taho on kukkarollasi hinauksesta, radan kolarikorjauksesta, menetetystä ajoajasta jne. johtuen. Itselle suurimmat yllätykset olivat radan hyvä pito, korkeuserot, pomput ja se, että silti rata yllättää vaikka sen kuinka tuntisi videopelissä. Hyvä pito ei aina ole itsestäänselvyys, sillä radalla on erilaisia pintoja, sadetta voi tulla vain tietyssä kohtaa rataa ja kosteus voi jäädä varjopaikkoihin pitkäksikin aikaa. Lisäksi rataan maalatut tekstit voivat olla liukkaita. Korkeuserot ja pomput (karuselli!) ovat ehkä paras kokemus. Välillä jousitus pohjaa, kohta tullaan molemmat renkaat ilmassa. Pompusta lähtevä powerwheelie on sääntö eikä poikkeus. Ohitukset tuovat sitten vielä oman mausteensa. Joillekin kierros turistipäivänä on selviytymistä, toisille se on maksimaalista parhautta. Yleensä fiilis varikolla on moni-ilmeinen. Adrenaliini jyllää, hiki virtaa ja mielessä on tyytyväisyys siitä, että elossa selvittiin ja kalusto on kunnossa. Ja silti voi jännäkakka vielä kurkkia kun woblasi ennen Bergwerkiä tai Fuchsröressä tuli joku hurja ohi.
Reissun jälkeen on hyvä tutkia netistä, josko jäi jonkun harrastekuvaajan muistikortille. Nordschleifepics.comissa on kerätty mahdollisimman monen kuvaajan kuvat päivämäärien mukaan. Hakuun vain omat ajopäivät ja etsimään. Varmasti hieno muisto, ainakin minulle oli:
Ei kannata kuitenkaan luulla, että se on aina tuollaista. Itse asiassa normaali touristenfahrter ei pääse nauttimaan tuollaisesta menosta jo taitojen, ratatuntemuksen tai rataolosuhteiden vuoksi. Jos Nürburgringin pohjoislenkki, tuo legendaarinen reilun 20-kilometrin vihreä helvetti kiinnostaa, kannattaa sinne mennä. Mahdollisimman pian, hophop.
Reissua suunnitellessa kannattaa tutkia radan nettisivuja. Sieltä kalenteri auki ja miettimään sopivia turistipäiviä. Valmistautumisessa oikeaan tunnelmaan auttaa Bridge To Gantry-blogi. Radalla on myös järjestettyjä ratapäiviä (katso esimerkiksi http://www.bike-promotion.de/), jotka ovat varmasti parempia, mutta usein jo loppuunmyytyjä ja kalliita. Jos Suomessa järjestetty ratapäivä maksaa 60€, tuolla se on alkaen 200-300€, toki puitteet ovat hieman eri kaliiberia. Toki radan voi myös vuokrata itselleen = €€€£££$$$. Järjestetyllä päivällä on kuitenkin pari ehdotonta valttia: vähän liikennettä, ei autoja ja pyöriä sekaisin sekä saa ajaa koko kierroksen toisensa perään. Turistipäivillä on tyytyminen liikeenteeseen (autoja, pyöriä, jopa busseja) ja pääsee ajamaan ainoastaan ns. Bridge to Gantry -väliä 3km takasuoralla olevista tietulleista johtuen. Turistipäivillä maksetaan sen mukaan kuinka monta kierrosta ajat. Nyt näyttäisi kierros maksavan 24€, vuosi sitten oli muistaakseni 22€ kun siellä kävin. Sitä ennen 20€, 18€... Kierros/kierrokset maksetaan etukäteen ja siitä saa pankkikortin näköisen kortin, jota vilautetaan tietullilla ja portti aukeaa. Voi myös ajaa puolikkaan kierroksen Adenausta alkaen. Tällöin maksaa puolikkaan kierroksen.
Aluksi kannattaa tutustua rataan kotona. Videopelit (Gran Turismo 5) ja youtube-videot ovat helpoimmat apuvälineet tähän. On syytä kuitenkin muistaa, että vaikka kuinka hyvin radan tuntisi ruudulla, on se silti eriasia olla armco-kaiteiden välissä kun pimeä mutka häämöttää ja Porsche yrittää kurkkia ohitusta. Mutta noin oppii muistamaan missä tiukimmat paikat ovat ja missä voi laskea isoa kovaa. Itse suosin radan opiskelua pätkissä. Myös netistä löytyy paljon ajo-ohjeita tms. mutta ne eivät välttämättä sovellu kaikille, koska nopeuserojen vuoksi jarrutuspaikat, pomput ja muut nyanssit ovat eri paikoissa ja tuntuvat eri tavalla riippuen ajonopeudesta.
Mukaan ei tarvita sen kummallisempia juttuja tai muita erikoisuuksia. Jos jotain unohtui tai vika iskee niin alueella on muutama todellinen huoltoasema, josta saa osia, nesteitä ja renkaita. Mikäli mukana on reissukampetta niin joko ajaa ne mukana tai sitten jättää ne kaverille. Olen kuullut, että radalla olisi joku säilytysalue, mutta en sitä löytänyt. Tietullin kortti kannattaa laittaa sellaiseen paikkaan, josta sen saa kätevästi esille. Itse laskin rengaspaineet ratalukemiin.
Rata-alueella kannattaa nauttia tunnelmasta, ja jos jostain syystä ei ajamaan pääse niin paikka ja tunnelma on jo kokemus sinänsä. Jos vähänkään moottoriurheilu kiinnostaa niin oikeassa paikassa olet. Varsinkin urheiluautojen määrä ja laatu on mykistävä kekkosslovakian mittapuussa. Turistipäivinä aluksi on ihan hyvä katsella menoa radan viereltä ja samalla saa vähän vihiä millaista se touhu radalla on. Puolen päivän jälkeen radalla voi olla ruuhkaista, mutta iltaa kohden meno hiljenee. Mutta turha sitä on pitää jännitystä yllä, radalle vaan. Nyt kannattaa muista ne muutamat tärkeät varomäätäykset:
- oikealta ohittaminen kielletty
- noudattaa nopeusrajoitusta merkityillä alueilla
- ei pelleilyä, turhaa keulimista tms.
- teknisen vian iskiessä ei saa ajamista jatkaa
- kuljettajalla tulee olla ajokortti
- pyörän tulee olla rekisteröity ja laillinen tieliikeenteessä sekä rekisteriote (ja vakuutuskirja) mukana
- kuskilla tulee olla täydellinen ajovarustus päällä
Osa em. seikoista johtuu siitä, että rata on teknisesti yksisuuntainen yleinen tie.
Radalla kannattaa ajella omaa ajoa ja naatiskella sopivalla riskimarginaalilla. Mahdollisen kolarin sattuessa voi tehdä kipeää koska turva-alueita ei ole ja lisäksi järjestävä taho on kukkarollasi hinauksesta, radan kolarikorjauksesta, menetetystä ajoajasta jne. johtuen. Itselle suurimmat yllätykset olivat radan hyvä pito, korkeuserot, pomput ja se, että silti rata yllättää vaikka sen kuinka tuntisi videopelissä. Hyvä pito ei aina ole itsestäänselvyys, sillä radalla on erilaisia pintoja, sadetta voi tulla vain tietyssä kohtaa rataa ja kosteus voi jäädä varjopaikkoihin pitkäksikin aikaa. Lisäksi rataan maalatut tekstit voivat olla liukkaita. Korkeuserot ja pomput (karuselli!) ovat ehkä paras kokemus. Välillä jousitus pohjaa, kohta tullaan molemmat renkaat ilmassa. Pompusta lähtevä powerwheelie on sääntö eikä poikkeus. Ohitukset tuovat sitten vielä oman mausteensa. Joillekin kierros turistipäivänä on selviytymistä, toisille se on maksimaalista parhautta. Yleensä fiilis varikolla on moni-ilmeinen. Adrenaliini jyllää, hiki virtaa ja mielessä on tyytyväisyys siitä, että elossa selvittiin ja kalusto on kunnossa. Ja silti voi jännäkakka vielä kurkkia kun woblasi ennen Bergwerkiä tai Fuchsröressä tuli joku hurja ohi.
Reissun jälkeen on hyvä tutkia netistä, josko jäi jonkun harrastekuvaajan muistikortille. Nordschleifepics.comissa on kerätty mahdollisimman monen kuvaajan kuvat päivämäärien mukaan. Hakuun vain omat ajopäivät ja etsimään. Varmasti hieno muisto, ainakin minulle oli:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)