Böömi, Karlovy Vary ja Vogtland - rajaseudun mutkia
Otsikonmukainen reissu oli jo pidempään suunnitelmissa. Idean reissusta sain Motorradin numerossa 21/09 olleesta jutusta. Siinä keskityttiin lähinnä Vogtlandin alueeseen. Lisäksi Karlovy Vary on kummitellut mielessä jo pidempään, kun useat kaverit ja sukulaiset ovat sitä hehkuttaneet. Ainoastaan sateiset säät lykkäsivät tätä reissua viikko toisensa jälkeen. Lopulta eräänä lauantaina sadetutkat näyttivät tyhjää ja SP2 tulille.
Ensimmäinen mielenkiintoinen osuus alkaa Bambergin kaupungin itäpuolella olevasta Würgaun kylästä. Kylän läpi menee tie B22 ja välittömästi taajamakyltin jälkeen alkaa mukava syherö kun tie kapuaa kukkuloille. Asfaltti on huippukuntoinen ja 'ringi-tyyliset kaiteet luovat tunnelmaa. Lisäksi tie menee sakean metsän keskellä, joten on hämärää ja tie yhä kosteaa viime yön sateista. Inhottaa kun ei ole luottoa tuollaiseen puolikosteaan tiehen, menee hienot mutkat hukkaan. Levikkeellä on iso motoristijoukkio, iloinen morjestus ja V2 soundia provosoivasti ilmoille.
B22 menee kohti Bayreuthia "Franconian Sveitsin" läpi. Mukava ylänköalue, jossa on paljon linnoja ja hienoja maisemia. Tie mutkittelee laaksossa pienen joen rinnalla ja välillä tietä reunustaa jylhät kalliot. Muutamia kiipeilijöitä näyttää rymyävän seinämiä ylös. Parin kilsan välein olevat kylät vievät ajamisen "flow'n" mutta pitkiä, ajettavia mutkia löytyy ja näissä vakaasti menevä SP2 on omiaan. Satasen rajoitus sallii myös hyvät matkavauhdit.
Bayreuthin läpi ja kaupungin itäpuolelle pitämään kusitauko ja karttaa joutuu katselemaan oikean reitin muistelemiseksi. Matka jatkuu pientä maantietä (st. 2181) kohti itää. Jälleen mutkaa ja mutkaa. Varsinkin Weidenbergin kylän jälkeen alkava osuus on hienoa. Tie nousee ylämäkeen koko ajan ja menee mm. pienen laskettelukeskuksen läpi. Mitään alppikorkeuksia ei täällä ole, mutta kuitenkin. Lopulta tie yhtyy 303/E48-tiehen, joka vie suoraan Tsekkeihin.
Rajalla ei ole mitään, muutamat rahtarit pitävät taukoa ja muutenkin aika kuollut fiilis. Mietiskelen, että millaista lie ollut kylmän sodan vuosina. Mitään vanhoja aitoja, bunkkereita tms. ei ole näkyvissä. Pettymys. Tsekin puolella tie saa merkinnän 6/E48, tie on moottoriliikennetietä ja täten vignetteä ei tuolla tarvita. Tie on uusi, paikoin vielä työnalla. Pari kertaa on tarjolla pahoja yllätyksiä. Kaistalta on jyrsitty asfaltit n. 5-7cm syvyydeltä ja keskellä tietä on aika iso "potero". Niitä ei ole pahemmin merkitty, ainoastaan tietyömaakyltit ja alempi nopeusrajoitus. Ensimmäinen näistä säikäyttää ja vaivoin väistän sen, sittemmin opin läksyn. Tietyö pakottaa kiertotielle Sokolovin kaupungin läpi. Heti alussa on poliisin transportteri tutkaamassa. Aika rähjäinen mesta ja wanha Skoda lahoaa useamman talon edessä. Silti paljon rakennetaan uutta ja muutenkin meno on "nykyaikaisempaa" kuin luulin.
Lopulta tie vie Karlovy Varyyn. Aluksi kaupunki näyttää rähjäiseltä kun ensin tulee teollisuusaluetta ja automarketteja. Kuitenkin laaksojen kätköissä piilee kaunis kaupunki. En ollut miettinyt mitään suurempaa ohjelmaa kaupungin osalta, kunhan katsotaan paikkoja ja lounasta voisi nielaista. Päätieltä löytyy kyltit Grandhotel Pupp-logoilla. Sinne siis, kyseessä on sama paikka, jossa on vuosittaiset filmifestivaalit ja hotelli on ollut kuvauspaikkana muutamissa elokuvissa (mm. Casino Royale). Veturi parkkiin ja jalkamieheksi.
"Casino Royale":
Hienoimpien hotellien kohdalla katsellaan vähän kieroon nahkapuvussa ja nirskuvissa saappaissa liikkuvaa turistia. Venäläisiä turisteja on todella paljon. Hotellien parkkialueet ovat täynnä RUS-kilvillä olevia ökyautoja. Lopulta istahdan katukahvilaan joen varrelle ja mussutan täytettyä leipää, kuulemma jotain paikallista. Hyvää ja halpaa. Eurot kävi maksuvälineenä.
Pientä fiilistelyä varsin komeissa puitteissa ja aurinkokin paistaa. Lämpötila on silti vain n. 20 asteessa ja aamulla oli hieman viileää ja pilvistä. Samalla taas reittisuunnittelua, tai muistelua koska reitti oli suunniteltu ruutupaperille ja kartta backuppina. Seuraava kiintopiste olisi Ostrovin kaupunki ja sitä ennen Google Mapsissa mutkaiselle näyttänyt tie 222. Ja mutkaahan riittää, tiessä on hyvä pinta mutta ruuhkaa. Koko ajan autoja ja busseja, joten ei pääse naatiskelemaan. Hienosti kuitenkin antavat tietä pyörille ja kaistaohitukset sujuvat. Muutenkin liikenne on aika sujuvaa ja sivistynyttä.
Ostrovista ajankin sitten harhaan. Piti mennä ensin tietä 13/E442, josta sitten erkanee tie 25 kohti Saksan rajaa. Jotenkin missaan rampin ja ajelen tietämättömänä mutta tyytyväisenä eteenpäin. Tie menee maaseudulla ja maisema on komea. Jälleen asfaltti on lähes uutta ja mutkia piisaa. Lopulta hokasen tiekyltin 13 ja stoppaan. Kusitauko lannoittaen paikallisen jyväjemmarin peltoa ja pari kuvaa moposta ja maisemasta.
Tyypillinen maisema rajaseudulla:
Takaisin samaa tietä ja siitähän se risteys löytyy. Tielle 25 ja Dresden-kyltit tulevat vastaan. DDR juum... Raja on vuoren huipulla, olisiko korkeutta about kilometrin verran. Pilvinen sää alkaa taas puskemaan päälle ja huippu on sumussa/pilvessä. Näkyvyyttä 25 metriä ja helvetin kylmä. Lisäksi sumu tarttuu visiiriin ja huurustaa sen. Itse tie menee vaan ylämäkeen ja muutama hyvä mutka. Onneksi tie on tyhjä niin saa tulitella ihan rauhassa. Tsekki-kytät tulee vastaan Skodalla pari kilsaa rajasta, onneksi raja on lähellä ja pääsen turvaan ilman suurempia effortteja. Sumussa ajan heti ensimmäisestä risteyksestä tielle, jossa on tietyö odottamassa alhaalla. Huomaan tämän kuitenkin vasta tietyöllä ja kuulemma aiemmin on ollut umpikujan merkit. Enpä huomannut. Onneksi asfalttisoturit ovat lomalla ja puskutraktori on laitettu tientukkeeksi siten, että mopo mahtuu juuri välistä ja vältän u-käännöksen ja turhan sumuajelun. Imussa ajanut auto joutuu kääntymään takaisin. 100 metriä hiekkatietä ja I'm back in business.
Seurailen 101-tien kylttejä Aue-nimiseen kaupunkiin. Kaupungissa on hieno keskusta ja tori. Rakennukset ovat aika värikkäitä ulkoseiniltään. Eipä ole missään harmaata DDR-kolossia ja ennakkoluulo murenee. Auesta lähden tiellä 283, jonka pitäisi olla hieno mutkatie, joka menee kohti rajaa ja mm. Klingenthalin kylän läpi. Muistaakseni joku talviurheilupaikka. Ainakin kelkkarata näyttää olevan ja laskettelurinteitä. Maisemat ovat mäkiset, paljon peltoja ja tiheitä metsiä. Korkeimmilta kukkuloilta näkee pitkälle itäiseen Saksaan. Rajan toisella puolella käyn lipastamassa halvemmat (1,24€/l) tsekkibensat tankkiin. Maasto on aika mukavaa täällä päin. Tuuheita kuusimetsiä ja melko jyrkkiä rinteitä. Tie mutkittelee laakson pohjalla. Pilvinen sää painaa päälle ja tie on paikoin kostea, varmaan yön sateista. Vähän vie luottoa ajamisesta tuollainen pätkittäinen kosteus. Sumua nousee metsistä. Yksi tekojärvikin on matkalla. Outo näkymä kun toisella puolella on kylä 100 metriä alempana ja pato pidättelee tuhoa.
Lopulta tie 283 päättyy Adorf/Vogtlandin kylään. Siitä etelään tietä 92 pitkin ja pikainen koukkaus Tsekkeihin. Matkalla on Bad Brambachin kylä, jossa on iso kivennäisvesitehdas tai -panimo tai mikä onkaan oikea nimi. Pikku tauko ja poolopaita päälle lämmittämään illan viiletessä. Chebin kaupungin liepeillä käännyn takaisin tielle 6/E48 ja kohti Saksaa. Ajelen samaa tietä takaisin kohti Bayreuthia, josta kotiin bahnoja pitkin karstoja poistellen.
Mutkateitä tuli ajettua reilu 500km tuolla alueella. Tiet ovat hyväkuntoisia ja mutkat pitkiä. Yllättävän vähän näkyi muita motoristeja tuon B22-ryppään lisäksi. Muutama geeässä, pari matkasohvaa, yksi Busa Klingenthalin serpentiineissä kakspäällä ja yksi Gixeri. Jossain Auen liepeillä oli paikallinen mopomiitti. Vanhoja Simsoneita, Zündappeja ja muita legendoja kaksitahtipilvin pimein.
Tsekki oli tavallaan yllätys. Autokanta on uudehko, varmaan vastaava kuin Suomessa, mutta toisaalta vanhoja kommunistiraatoja näkyy paljon. Paljon rakennetaan kaikkialla ja tiet ovat yllättävän hyviä. Aika halpaa on, tosin kun maksoin vain euroilla niin vetivät välistä hieman kurssimuutoksella. Maaseutu on idyllistä joskin kuollutta. Pienimmät kylät ovat aika rähjäisiä, mutta sitten voi olla aivan bränikkä talo jonkun läävän vieressä.
Matkailu avartaa.
Aurinkoisessa säässä syksyn väreissä sama reitti voisi olla upea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti