Menokoneen ratapäivä Motoparkissa

Menokone järjesti ratapäivän Motoparkissa. Ns. melupäivä ja 40€:n ratamaksu oli helppo valinta ja kalenteriin tilaa, jotta pääsee radalle. Ratapäivä oli suunnattu ensisijaisesti Menokoneen asiakkaille ja mm. uuden pyörän ostajille ratapäivä oli ilmainen. Järjestelyt oli ihan hyvät kun oli tuotu mm. kompura ja rengaspainemittari, jotta saa renkaisiin oikeat paineet radalle ja lähtiessä kadulle. Lisäksi myynnissä oli bensaa, jos sattui loppumaan. Päälle vielä sämpylää ja limpparia tarjolla. Sää oli n. +17 astetta ja puolipilvistä. Tuuli oli navakkaa ja puhalsi vasten takasuoraa, joka kyllä tuntui riepottelevan bussipysäkillä ja näkyi suoranopeuksissa.

Ryhmät oli jaettu kolmeen, eli perinteinen hidas, keskinopea ja nopea. Alussa oli ajajakokous, jossa käytiin lähinnä päivän ohjelmaa ja muutamia sääntöjä läpi. Paljon oli katukuskeja joille päälle päin näytti olevan eka kerta radalla, joten ehkäpä rata-ajon perusjuttuja (ei kilpailua, ohittajalla vastuu, ajetaan vain omaa ajoa jne.) olisi voinut vähän kukkahattumaisesti painottaa, varsinkin kun peilaa päivän tapahtumiin. Lisäksi ryhmäjako oli vähän outo kun yli puolet (monta kymmentä pyörää) meni ja laskettiin ajamaan hitaaseen ryhmään. Keskiryhmässä lähti ekaan settiin ehkä 8-9 pyörää ja saman verran nopeaan. Menin itse keskiryhmään. Myöhemmin ryhmäkoot pikkaisen tasottui, mutta silti hitaassa oli varmasti vähintään puolet kaikista pyöristä.

Aluksi kaikki ajoi pari tutustumiskierrosta letkassa, ei ohituksia. Sen jälkeen varikolle ja hidas ryhmä liikkeelle. Jäin katsomaan maalisuoran kupeeseen touhua. Heti aluksi hämmästelin tolkuttoman suurta ryhmäkokoa. Lisäksi varikonportilta laskettiin kaikki kerralla ajamaan (ei porrastusta), joten touhu muistutti hieman kuin laskisi sonnit kevätlaitumelle ensimmäistä kertaa. Inttitermi häröpallo sopinee tähän. Kolmella ensimmäisellä kierroksella näkyi aika railakasta menoa ja mm. joka kierroksella oli shikaanissa tapahtumia. Ensin tuli harmaa naku (ehkäpä Z750) takarenkaan lukkojarrutuksella sisälinjaa hiekalle. En erottanut oliko kyseessä ohitusyritys vai mikä, mutta aika erikoinen linjavalinta tuohon paikkaan. Luulin ensin, että kone hajosi kun oli sisälinjalla ja savua tuli niin paljon. Seuraavalla kierroksella R1 ajoi kiihdytyssuoralle. Sitä seuraavalla jälleen joku tuli shikaanin hiekan kautta läpi. Ja sitten maalisuoralla motokaksimaisesti 3-4 rinnakkain hakemassa ohituksia.

Laittelin racechronot valmiiksi ja valmistauduin keskiryhmän avaukseen. Pari kierrosta ehdittiin ajamaan kunnes paluusuoraa ajaessani maalisuoran alueelta näkyi iso savupilvi. Luulin ensin, että joku polttaa varikolla kumia. Siellä olikin joku vetänyt highsidet shikaanin ulostulossa ja R1:nen syttynyt palamaan, josta savu lähti yhdessä sammutusaineen kanssa. Samalla oli myös Gixeri turvallaan shikaanin jarrussa, ilmeisesti nämä oli kuitenkin erillistapaukset. Setti jäi siihen ja radan kunnostukseen meni muutama tovi ja R1-kuljettaja sai ambulanssissa hoitoa. Ehkäpä tuo palotapaus vähän toppuutteli ihmisiä kun meno radalla hieman rauhoittui. Myöhemmin päivällä siellä sattui hitaassa ryhmässä myös yksi peräänajo shikaanissa kun Triumph täräytti Bemarin perään. Triumph nurin ja öljyä radalle kun asfaltti hankasi koneenposken auki. Isot kumijäljet Triumphin keulaputkessa kertoi oleellisen. Taisi olla vielä joku muukin kaato päivän mittaan. Enpä ole nähnyt näin paljoa romua yhden ratapäivän aikana ja suurin osa vieläpä hitaassa ryhmässä.

Oma ajo lähti ihan hyvin rullaamaan. Harmillisesti racechrono oli mitannut vain 15 ensimmäistä kierrosta kun ajoin niitä kaikkiaan yli 30. Parhaaksi jäi toisen setin alusta 1.44.0. Juuri ennen reissua olin vaihtanut RSV4:seen uuden Pirelli Diablo Rosso Corsan taakse, kun alkuperäinen Metzeler Racetec K3 kulahti loppuun 2900km jälkeen. Pirelli oli selkeästi paremman tuntuinen rengas ja luottoa oli enemmän. Muutenkin oma ajo oli sopivan smoothia ja helppoa: "Slow is smooth, smooth is fast". Olisi pitänyt mennä ajamaan nopeaan ryhmään, koska nyt en saanut puhtaita kierroksia paljoakaan kun oli joku aina edessä ja puoli kiekkaa meni aina ohituspaikkaa hakien, kun ensin kattelee kaverin linjoja ja ajoa ja miettii sitten helpon ohituspaikan. Lisäksi halukkaita ei ollut tulossa minusta ohi, joten nopeassa olisi ollut hyvä kokeilla, jossa olisin saattanut saada myös arvokasta vetoapua. Ajoinkin useaan otteeseen varikon kautta, jotta muut pääsi edellä karkuun ja sain tyhjän radan. Lisäksi yritin passata aina setin alussa itselle tyhjää rakoa jättäytymällä suosiolla viimeiseksi ja antamalla muiden mennä ensin reippaan puoli kierrosta.

Ajolinjoissa on vähän sanomista. Ehkä käännän muutamiin mutkiin liian ajoissa sisään, jolloin ulostulo menee vähän leveäksi. Tätä yritin parannella ja kyllä se hieman auttoi. Viimeisillä seteillä meno tuntui jo paremmalta ja muutenkin sain hyvän rytmin päälle. Harmi kun aikaa en näiltä saanut. Lisäksi alan jo tottumaan Apriliaan, joten sekin puoli oli paremmin kuin viimeksi. Laitoin keulimisen eston pienimmälle asetukselle (eli vähiten rajoittava) ja luistonesto oli n.puolivälissä asennossa 4 ja 5. Nyt sai paremmin kiihtyvyyttä kun ei ihan niin paljoa AWC puuttunut peliin. Jopa pientä sladia sai parissa mutkassa, varsinkin takasuoran jälkeisen s-mutkan ulostulossa oli makea vetää kun osuu vaihdevälit siihen hyvin ja on kakkosella sopivasti alueella. Kaikenkaikkiaan jäi hyvä mieli päivästä ja hemmetin hauskaa se vaan on.

Pieni probleema iski kun parin setin jälkeen pyörästä tippui hieman jäähdytysnestettä. Vesipumppua ennen on pieni letkunpätkä ja sen liitoksesta hikoili pisaroita. Tuota ei esiinny kadulla, joten olisiko syynä kovemmasta rasituksesta tuleva lämpö ja paine, joiden vuoksi klemmari ei ihan jaksa pitää tiiviinä. Yritin kyllä körötellä jäähdytyskierroksen, muttei se taida niin paljoa siinä jäähtyä. Kyselin varikolta lisäklemmaria ja yksi löytyikin vanhalta 2t-harrastajalta. Kiitokset sinne. Viime kerralla ilmennyttä rajoitinongelmaa ei tapahtunut, vaikka pari kertaa napsahti rajoittajaan. Viime kerran jälkeen pyörään ladattiin uusin ECU-ohjelmisto, joten olisiko se auttanut? Kyselin asiasta myös foorumeilla ja joillain on ollut sama ongelma, joka on kuitenkin lähtenyt itsestään pois... tiedä sitten mikä bitti on ollut poikittain.

Varikolta sain kommenttia, että kylläpä kuulostaa V4 komealta ja erilaiselta takasuoralla ja bussipysäkillä. Varmasti outo sytytysjärjestys särähtää rivineloskuskien korvaan. Tuppinurin nelosella ja vitosella kierrosten ollessa koko ajan päälle 11 tonnia niin kyllähän se kuulostaa hienolta. Siihen vielä shifterin poksahdukset väliin. Paikalla oli myös toinen RSV4, 2011-mallin Factory. Kommenttien mukaan se ei kuulostanut ihan niin raa'alta, olisiko kuski ajanut pienemmällä kaasulla tai jotain. Molemmissa on kuitenkin sama kone ja vakioputkisto, joten eroa ei mekaanisesti pitäisi olla. Factory oli ilmeisesti koekäytössä eräällä porukalla, koska puhuivat, että oli maahantuojan laite. Ihmettelin paria asiaa siinä. Ensinnäkin takarenkaaksi oli laitettu 190/50 Pirelli Diablo III eli vanha katumalli ja väärässä koossa. Factoryssä on vakiona Supercorsa SP 200/55-kokoisena. Varmasti vaikutti negatiivisesti ajettavuuteen ja muutenkin aika karu downgreidaus pitävämmästä Supercorsasta. Lisäksi toisen keulaputken stefa vuoti. Jos tuossa kunnossa tuli maahantuojalta niin mikään paras promopyörä se ei ollut. Olen nyt nähnyt kaksi RSV4 Factoryä radalla tänä vuonna ja molemmissa oli vuotava stefa. Olen aiemminkin kuullut, että jostain syystä Öhlinsin stefat vuotavat helposti näissä.

Paikalla oli myös muutamia vanhoja 2t-kisapelejä. Komeat äänet, varsinkin siinä, jossa ei ollut äänenvaimentimia. Kilvettömiä pyöriä oli aika vähän, selkeästi oli "kadunmiehen" päivät kun itsekin olisin mennyt nopeassa ryhmässä ongelmitta. Varikolla oli perinteisesti mukava tunnelma ja hauskat jutut. Mukana oli myös koeajokalustoa Ducatilta ja yksi perusmallin Panigale oli mukana. Enpä jaksanut kysellä koeajoa ja ilmeisesti radalle ei olisi päässytkään, ainoastaan kadulle. Tämä tieto tosin kuulopuheena, virallista kantaa en Menokoneen pojilta kysynyt.

Mission R

Mission Motors on kehityllyt sähköisen superbiken, joka on varsin vaikuttava jo nyt. Nollasta sataan 3 sekuntia, huippunopeus n. 260kmh ja kierrosajassa jää MotoGP-pyörälle n. 10 sekuntia Laguna Secassa. Kaikki tämä vielä hieman ylipainoisesta pyörästä 100kW teholla. Pyörällä on mm. voitettu sähköpyörien TTX GP Laguna Secassa. Minusta todella komea pyörä, väritys sopivan ronski, jopa hieman RC8R-mainen, ja ladattu tietysti kaikilla herkuilla kuten Öhlinsin kaasukeula ja TTX-iskari (nimellä ei muuten ole yhteyttä sähköpyörien sarjan kanssa) sekä Brembon monobloceilla. Lisäksi tabletin käyttö mittaristona on aika hyvä idea, jota melkein toivoisi normipyöriinkin. Panigalen mittaristo on jo sinne päin. Android-käyttiksellä olevan tabletin saa customoitua sellaiseksi kuin haluaa ja yhteydet (netti, GPS jne.) aika helposti käytettävissä vaikka tiedonkeruussa. Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana bitti-insseille.

Aika jännä paketti kun alkaa miettimään millaista tuolla olisi ajaa ja ylipäänsä harrastaa. Ei vaihteistoa, joten koko ajan ollaan oikealla vaihteella ja tehoalueella. Ei moottorijarrua (toki tuossa on F1:sen KERS-tyylinen järjestelmä, joka lataa akkua jarrutuksissa). Painopiste ei muutu ajon aikana koska bensaa ei kulu. Mitähän huollettavaa tuossa olisi, kun ei tarvitse öljyä vaihtaa tai muuten moottoria (ilmeisesti) huoltaa? Ketjuun rasvaa, alusta ja jarrut kuntoon, uutta rengasta alle ja joskus vaihtaa akut jahka niiden teho ja kapasiteetti on pienentynyt? Ei ole päästöjä eikä melua, joten radoille pääsee ajamaan huoletta. Ainoa "jos" on ehkäpä toimintasäde, vaikka sekin on pitkälti yli 100 kilometriä sekä akkujen hinta jos niitä joutuu uusimaan. Niin, eikä Mission R ole edes myynnissä.

Cycle Newsissä on hieno juttu pyörästä. Alan Cathcart on ajanut jos jonkinlaista pyörää ja vertailu mm. 500cc GP-pyöriin on kuulostaa lupaavalta.

Pyörä on esitelty myös Jay Leno's Garage ohjelmassa:

Koeajossa 2010 Ducati 1198

Sain tilaisuuden ajaa, nyt jo vanhaa, Ducati 1198:a. Kyseessä perusmalli, jossa lisävarusteena Termignonin kokoputkisto ja samalla ecu oli vaihdettu putkistolle sopivampaan versioon. Pyörä oli käytetty, hieman päälle kymppitonnin ajettu ja siinä oli muutamia muutoksia. Omistajan mukaan välityksiä oli lyhennetty (en muista paljonko, ainakin pykälän pienempi eturatas ja x piikkiä isompi takaratas) sopimaan paremmin arkiajoon sekä jostain kumman syystä takarenkaaksi oli laitettu 190/50-sarjalainen vanha Pirelli Corsa III. Paremmin mutka-ajoon soveltuva, vakiona oleva 55-profiilinen oli vaihtunut kankeaan sport touring rinkulaan.

1198:n satulassa istuessa ei voi kuin ihmetellä kuinka kapea pyörä on. Clipareihin on melko pitkä kurotus satulasta ja lyhyemmille kuskeille ajoasento voi olla hankala. Oma gorillaulottuvuus onneksi teki asiasta helpomman ja itse asiassa pidin ajoasennosta todella paljon. Satula on hyvän kokoinen ja muotoinen, eikä polvikulmakaan ole paha. Täystermarit pitävät hyvää meteliä ja äänessä on woiman tuntua. Starttiautomatiikka huolehtii, että pyörä lähtee käyntiin. Hipaisee vain starttinappulaa ja pyörä itse sahaa tarvittavan kauan ennen käynnistystä. Ulkonäkö on komea kuten Ducatilla on aina ollut.

Ajossa heti kiinnitin huomiota muutamaan huonoon seikkaan. Kuivakytkimen tuntuma vaatii opettelua ja kytkin on "luonnekas". Luistattaessa se antaa sopivasti periksi, kunnes kohta haukkaa kiinni odottamatta. Ylämäkilähtö ahtaassa paikassa voisi olla aika mielenkiintoinen. Toisaalta lyhyt välitys helpotti liikkeellelähtöä kun kytkimen voi melkein heti laskea ylös. Vaihteiden vaihdossa sen sijaan kytkin on hyvä. Toinen ongelma löytyi ajettavuudesta, jonka syynä on satavarmasti takarengas. Pyörä tuntuu kankealta ja nopeisiin suunnanmuutoksiin sai todella laittaa voimaa. Ei ohjaudu ajatuksen voimalla. Tuntui, että jos pyörän voi pilata yhdellä asialla niin vääränkokoinen ja -tyyppinen takarengas on sillä listalla aika korkealla. Uskon ja kokemuksesta tiedän, että 55-profiililla olevalla sportti- tai ratarenkaalla tuo ongelma on korjattu. Kääntösäde on iso ja ohjausta ei saa aivan laidasta laitaan, koska käsi jää tankin ja cliparin väliin, joten ahtaissa paikoissa kääntyminen vaatii siksakkia.

Lyhyet välitykset (uudet rattaat ja takarenkaan pienempi koko) tekivät pyörästä liian herkän keulimaan. 1200-kuutioisessa v-twin padassa on voimaa koko kierrosalueella ja pyörä keuli vielä nelosellakin jostain puolivälin kierroksilta. Pienillä vaihteilla sai olla todella tarkkana ettei lähde lapasesta jostain nyppylästä, joskin ihan hauska tuollaisella on räppäillä mutkista ulos. Harvemmin tulee ajettua pyörällä, joka alkaa keulimaan kallistuksessa kun avaa kaasun. Mutta silti välitys oli liian lyhyt tämän tyyppiseen pyörään, koska keulimisongelma hidastaisi varmasti radalla, kun ei voi avata täysillä. Ensin saa painia, että keula pysyy alhaalla sitten kun vaihtaa vaihteen niin taas on hytti sylissä ja joutuu himmaamaan. Ja sama seuraavassa vaihdossa. Moottorin suhteen ongelmia ei ole. Tehoa on heti käytettävissä ja helposti annosteltavissa. Täydellä kaasulla työntövoima on uskomaton ja nopeusmittarissa kympit vilistää. Tykkään ajaa tällaisella moottorilla. Ruiskun toiminta on ihan moitteeton kaikissa tilanteissa ja twinin karkeus on saatu pois. Toki pienillä kierroksella (alle 4000rpm) se täristää pahasti, mutta pitäisin sitä kaikkien twinien ominaisuutena ja olen tottunut sitä välttämään. Moottorijarru on äkäinen jos sitä ei osaa varoa tai on tottunut luistokytkimellä varustettuihin rivinelosiin.

1198 on minusta kokonaisuuten varsin hyvä, mutta silti jäi vähän harmistunut olo, koska se oli pilattu pikku muutoksilla, jotka korjaamalla pyörästä kuoriutuisi varsin hyvä ajokki. Ainoa miinus, mikä on ja pysyy, on kytkimen toiminta. Hauskastihan se siinä kilisee, mutta pidän enemmän märkäkytkimen helppoudesta niin käytön kuin huollettavuuden suhteen. Kuivakytkin on ok jos se on huollettu ja puhdistettu. Moottori on todella hyvä, samoin jarrut. Jarruvoimaa on paljon ja tuntuma erinomainen. Jarrut ovat täysin samat kuin omassa RSV4:ssa, ainoastaan Ducatissa on 330mm jarrulevyt kun Apriliassa on perinteiset 320 milliset. Pidän myös Ducatin mittaristosta, jossa on paljon toimintoja ja informaatiota näkyvillä. Ehkä auringonpaisteessa ei kaikkein selvin luettava. Lisävarusteena oleva tiedonkeruu eli DDA on mukava hifistelypalikka ja pääsee tutkimaan omaa ajoaan tietokoneelta. Suosittelen kokeilemaan ja katsomaan etenkin kaasunasennon. Voi yllättää kuinka pienellä kaasulla tuleekaan ajettua. Peilien kanssa on vähän jumppaa, että näkee taakse kunnolla. Kaikki hallintalaitteet on oikeilla paikoilla ja muutenkin ergonomia oli hyvä 186 senttiselle. Viileässä kelissä moottorin ja erityisesti pakoputkiston lämpö ei ollut ongelma, mutta uskoisin, että kesähelteellä jos joutuu liikennevaloissa seisomaan niin tarkenee. Ehkäpä vakioputkisto katteineen lämmittäisi liikaakin. Tankki voisi olla isompi ja esimerkiksi Corse- tai 2011 SP-erikoismallin isompi alumiinitankki olisi hyvä lisävaruste perusmalliin.