Sain tilaisuuden ajaa, nyt jo vanhaa, Ducati 1198:a. Kyseessä perusmalli, jossa lisävarusteena Termignonin kokoputkisto ja samalla ecu oli vaihdettu putkistolle sopivampaan versioon. Pyörä oli käytetty, hieman päälle kymppitonnin ajettu ja siinä oli muutamia muutoksia. Omistajan mukaan välityksiä oli lyhennetty (en muista paljonko, ainakin pykälän pienempi eturatas ja x piikkiä isompi takaratas) sopimaan paremmin arkiajoon sekä jostain kumman syystä takarenkaaksi oli laitettu 190/50-sarjalainen vanha Pirelli Corsa III. Paremmin mutka-ajoon soveltuva, vakiona oleva 55-profiilinen oli vaihtunut kankeaan sport touring rinkulaan.
1198:n satulassa istuessa ei voi kuin ihmetellä kuinka kapea pyörä on. Clipareihin on melko pitkä kurotus satulasta ja lyhyemmille kuskeille ajoasento voi olla hankala. Oma gorillaulottuvuus onneksi teki asiasta helpomman ja itse asiassa pidin ajoasennosta todella paljon. Satula on hyvän kokoinen ja muotoinen, eikä polvikulmakaan ole paha. Täystermarit pitävät hyvää meteliä ja äänessä on woiman tuntua. Starttiautomatiikka huolehtii, että pyörä lähtee käyntiin. Hipaisee vain starttinappulaa ja pyörä itse sahaa tarvittavan kauan ennen käynnistystä. Ulkonäkö on komea kuten Ducatilla on aina ollut.
Ajossa heti kiinnitin huomiota muutamaan huonoon seikkaan. Kuivakytkimen tuntuma vaatii opettelua ja kytkin on "luonnekas". Luistattaessa se antaa sopivasti periksi, kunnes kohta haukkaa kiinni odottamatta. Ylämäkilähtö ahtaassa paikassa voisi olla aika mielenkiintoinen. Toisaalta lyhyt välitys helpotti liikkeellelähtöä kun kytkimen voi melkein heti laskea ylös. Vaihteiden vaihdossa sen sijaan kytkin on hyvä. Toinen ongelma löytyi ajettavuudesta, jonka syynä on satavarmasti takarengas. Pyörä tuntuu kankealta ja nopeisiin suunnanmuutoksiin sai todella laittaa voimaa. Ei ohjaudu ajatuksen voimalla. Tuntui, että jos pyörän voi pilata yhdellä asialla niin vääränkokoinen ja -tyyppinen takarengas on sillä listalla aika korkealla. Uskon ja kokemuksesta tiedän, että 55-profiililla olevalla sportti- tai ratarenkaalla tuo ongelma on korjattu. Kääntösäde on iso ja ohjausta ei saa aivan laidasta laitaan, koska käsi jää tankin ja cliparin väliin, joten ahtaissa paikoissa kääntyminen vaatii siksakkia.
Lyhyet välitykset (uudet rattaat ja takarenkaan pienempi koko) tekivät pyörästä liian herkän keulimaan. 1200-kuutioisessa v-twin padassa on voimaa koko kierrosalueella ja pyörä keuli vielä nelosellakin jostain puolivälin kierroksilta. Pienillä vaihteilla sai olla todella tarkkana ettei lähde lapasesta jostain nyppylästä, joskin ihan hauska tuollaisella on räppäillä mutkista ulos. Harvemmin tulee ajettua pyörällä, joka alkaa keulimaan kallistuksessa kun avaa kaasun. Mutta silti välitys oli liian lyhyt tämän tyyppiseen pyörään, koska keulimisongelma hidastaisi varmasti radalla, kun ei voi avata täysillä. Ensin saa painia, että keula pysyy alhaalla sitten kun vaihtaa vaihteen niin taas on hytti sylissä ja joutuu himmaamaan. Ja sama seuraavassa vaihdossa. Moottorin suhteen ongelmia ei ole. Tehoa on heti käytettävissä ja helposti annosteltavissa. Täydellä kaasulla työntövoima on uskomaton ja nopeusmittarissa kympit vilistää. Tykkään ajaa tällaisella moottorilla. Ruiskun toiminta on ihan moitteeton kaikissa tilanteissa ja twinin karkeus on saatu pois. Toki pienillä kierroksella (alle 4000rpm) se täristää pahasti, mutta pitäisin sitä kaikkien twinien ominaisuutena ja olen tottunut sitä välttämään. Moottorijarru on äkäinen jos sitä ei osaa varoa tai on tottunut luistokytkimellä varustettuihin rivinelosiin.
1198 on minusta kokonaisuuten varsin hyvä, mutta silti jäi vähän harmistunut olo, koska se oli pilattu pikku muutoksilla, jotka korjaamalla pyörästä kuoriutuisi varsin hyvä ajokki. Ainoa miinus, mikä on ja pysyy, on kytkimen toiminta. Hauskastihan se siinä kilisee, mutta pidän enemmän märkäkytkimen helppoudesta niin käytön kuin huollettavuuden suhteen. Kuivakytkin on ok jos se on huollettu ja puhdistettu. Moottori on todella hyvä, samoin jarrut. Jarruvoimaa on paljon ja tuntuma erinomainen. Jarrut ovat täysin samat kuin omassa RSV4:ssa, ainoastaan Ducatissa on 330mm jarrulevyt kun Apriliassa on perinteiset 320 milliset. Pidän myös Ducatin mittaristosta, jossa on paljon toimintoja ja informaatiota näkyvillä. Ehkä auringonpaisteessa ei kaikkein selvin luettava. Lisävarusteena oleva tiedonkeruu eli DDA on mukava hifistelypalikka ja pääsee tutkimaan omaa ajoaan tietokoneelta. Suosittelen kokeilemaan ja katsomaan etenkin kaasunasennon. Voi yllättää kuinka pienellä kaasulla tuleekaan ajettua. Peilien kanssa on vähän jumppaa, että näkee taakse kunnolla. Kaikki hallintalaitteet on oikeilla paikoilla ja muutenkin ergonomia oli hyvä 186 senttiselle. Viileässä kelissä moottorin ja erityisesti pakoputkiston lämpö ei ollut ongelma, mutta uskoisin, että kesähelteellä jos joutuu liikennevaloissa seisomaan niin tarkenee. Ehkäpä vakioputkisto katteineen lämmittäisi liikaakin. Tankki voisi olla isompi ja esimerkiksi Corse- tai 2011 SP-erikoismallin isompi alumiinitankki olisi hyvä lisävaruste perusmalliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti