Moottoripyörille on tällä hetkellä menossa siirtymävaihe Euro4-määräyksiin. Uudet määräykset vähentävät jälleen päästöjä ja melua, eli lisäävät painoa, pakoputkiston kokoa, kaasuvaste on hankalampi saada hyväksi jne. Lisäksi ABS on pakollinen. Säädökset astuvat voimaan viimeistään 1.1.2017 mutta moni 2016 esitelty uutuusmalli kuten ZX10R tai Speed Triple ovat jo Euro4-kelpoisia. Tämä siksi, koska säädökset vaativat 2016 tulleiden uusien mallien täyttävän Euro4-normit jo 2016, mutta aiempia malleja saa vielä ensirekisteröidä 2016 vuoden aikana.
Tästä voi päätellä jo muutamia juttuja ensi vuoden pyöristä. Esimerkiksi Hondan on päivitettävä Fireblade, samoin uusi GSX-R1000 on jo tulossa ja julkaistu, Bemarin pitää päivittää S1000RR, samoin Aprilian RSV4 jne. Hondahan ehti jo ilmoittaa, että Euro4:n vuoksi mm. CBR600RR jää kokonaan pois koska markkina on pieni ja R&D-rahat isoja tehdä uusi versio pyörästä, jonka kehitys maksaa tonnisen verran, mutta pitää myydä kuussatasen hinnalla.
Uusien ostajalle ja erityisesti ylivuotisten kyttääjille edessä on hyvä loppuvuosi. Kaikki ne dealereiden varastossa lojuvat pyörät pitää rekisteröidä 31.12.2016 mennessä jos ne halutaan kilpiin. Monikaan liike ei halua näin tehdä, koska rekisteröitäessä pitää maksaa autovero. Sitoo paljon käteistä tuollainen kassasta. Joten on parempi myydä se huonoon hintaan kuin sitoa lisää rahaa rekisteröintiin ja odotella josko joku ostaisi kovemmalla hinnalla.
Niinpä ostohousut on hyvä sovitella jalkaan ja kysellä tarjouksia ennen loppuvuotta. Varmasti yksittäisiä pyöriä saa halvalla erityisesti pienemmän menekin merkeistä. Ei jälleenmyyjätkään tyhmiä ole ja ovat jo ajoissa vähentäneet varastoa, esim. Bike World tyhjensi vanhat Firebladet aika räväkillä alennuksilla MP16-messuilla. Nettimotoa kun selailee niin yksittäisiä uusia, jopa 2013 vuoden malleja on vielä myymättä, joten näistä joku saa varmasti hyvään hintaan uuden pyörän alle.
maanantai 18. heinäkuuta 2016
sunnuntai 17. heinäkuuta 2016
HJC R-PHA10 loppukommentit
Aikoinaan tein pienen jutun HJC:n silloisesta lippulaivakypärästä. Kypärä on nyt ollut viitisen vuotta ja useinhan sitä pidetään kypärän elinikänä. Arai taitaa suositella seitsemää vuotta ja HJC:llä mm. takuu on viideksi vuodeksi. Mutta tässä vähän yhteenvetoa millainen kypärä on ollut.
Aloitetaan huonoista puolista ensin. Leukaverho kului ja repesi muovisista reunoistaan, joten ostin uuden ebaystä Koreasta hintaan $10 sis. postikulut. OEM-osa ja oikealla sisustan värillä. Ehkä hajoaminen johtui käyttäjästä kun leuka ja nenä hieman verhoon aina raapaisi kun kypärän otti pois ja puki päähän. Ei iso juttu mutta kuitenkin. Onneksi HJC:lle saa hyvin osia ja halvalla, joten kypärää ei tarvitse uusia pikkujuttujen takia.
Toinen oikeastaan enemmän vaivaava asia, johon jo alkuperäisessä tekstissä viittasin, on huonohko näkyvyys jos ajaa napa tankissa katteen takana. Aukon yläreuna tulee näkökentän eteen vaikka miten kääntäisi kypärää takaraivolle. Tähän HJC on tehnyt jo parannuksia uuteen R-PHA11 malliin. Välissähän oli vielä R-PHA10+ facelift-versio. Todennäköisesti seuraava kypäräni on juurikin tuo 11-malli, koska siinä tuntui olevan kaikki huonot jutut fiksattuna ja muutenkin hyvä kehitysversio samalla istuvuudella ja ehkä paremmalla laadulla. Joissain muissa uusissa kypärissä tämä ongelma ei esiinny, esim. AGV:n huippumallissa PistaGP jossa on todella iso näkökenttä.
Kolmas pienempi asia liittyy huurtumiseen. Mukana tulee pinlock-kalvo mutta sen yläreuna ennestään huonontaa näkyvyyttä kisa-asennossa. Huurtumisen takia joutuu välillä pitämään visiiriä raollaan ja tämä edestakaisin availu ja sulkeminen on mulla naarmuttanut visiirin yläreunaa kun se hankaa näköaukon ylätiivisteeseen. Sitten kun visiirin sulkee kokonaan lukitukseen asti, tulee tämä hankautunut visiirin sisäreuna näkökentän yläreunaan, eli siihen joka muutenkin saisi olla parempi. Visiirejä sai kypärän mukana 2kpl ja halpoja ne on ostaa muutenkin joten ongelma on helposti ratkaistu.
Näkökenttäongelma on vain kuin ajaa kyykkypyörällä radalla, ja esim. kadulla tai nakupyöräkuskilla se ei ole ongelma.
Hyvinä puolina olen pitänyt sisäosien laatua. On ollut helppo pestä useaan otteeseen, kaikki pehmusteet on säilyttäneet muotonsa ja nepparit tms kiinnikkeet toimii. Kypärä tuulettaa hyvin ja on muutenkin miellyttävä pitää. Kaikkiaan siis hinta/laatu-suhteeltaan hieno ostos. Nyt saa 10+ -malleja halvalla Suomesta ja netistä, ja eipä 11 -mallitkaan kalliita ole.
Aloitetaan huonoista puolista ensin. Leukaverho kului ja repesi muovisista reunoistaan, joten ostin uuden ebaystä Koreasta hintaan $10 sis. postikulut. OEM-osa ja oikealla sisustan värillä. Ehkä hajoaminen johtui käyttäjästä kun leuka ja nenä hieman verhoon aina raapaisi kun kypärän otti pois ja puki päähän. Ei iso juttu mutta kuitenkin. Onneksi HJC:lle saa hyvin osia ja halvalla, joten kypärää ei tarvitse uusia pikkujuttujen takia.
Toinen oikeastaan enemmän vaivaava asia, johon jo alkuperäisessä tekstissä viittasin, on huonohko näkyvyys jos ajaa napa tankissa katteen takana. Aukon yläreuna tulee näkökentän eteen vaikka miten kääntäisi kypärää takaraivolle. Tähän HJC on tehnyt jo parannuksia uuteen R-PHA11 malliin. Välissähän oli vielä R-PHA10+ facelift-versio. Todennäköisesti seuraava kypäräni on juurikin tuo 11-malli, koska siinä tuntui olevan kaikki huonot jutut fiksattuna ja muutenkin hyvä kehitysversio samalla istuvuudella ja ehkä paremmalla laadulla. Joissain muissa uusissa kypärissä tämä ongelma ei esiinny, esim. AGV:n huippumallissa PistaGP jossa on todella iso näkökenttä.
Kolmas pienempi asia liittyy huurtumiseen. Mukana tulee pinlock-kalvo mutta sen yläreuna ennestään huonontaa näkyvyyttä kisa-asennossa. Huurtumisen takia joutuu välillä pitämään visiiriä raollaan ja tämä edestakaisin availu ja sulkeminen on mulla naarmuttanut visiirin yläreunaa kun se hankaa näköaukon ylätiivisteeseen. Sitten kun visiirin sulkee kokonaan lukitukseen asti, tulee tämä hankautunut visiirin sisäreuna näkökentän yläreunaan, eli siihen joka muutenkin saisi olla parempi. Visiirejä sai kypärän mukana 2kpl ja halpoja ne on ostaa muutenkin joten ongelma on helposti ratkaistu.
Näkökenttäongelma on vain kuin ajaa kyykkypyörällä radalla, ja esim. kadulla tai nakupyöräkuskilla se ei ole ongelma.
Hyvinä puolina olen pitänyt sisäosien laatua. On ollut helppo pestä useaan otteeseen, kaikki pehmusteet on säilyttäneet muotonsa ja nepparit tms kiinnikkeet toimii. Kypärä tuulettaa hyvin ja on muutenkin miellyttävä pitää. Kaikkiaan siis hinta/laatu-suhteeltaan hieno ostos. Nyt saa 10+ -malleja halvalla Suomesta ja netistä, ja eipä 11 -mallitkaan kalliita ole.
keskiviikko 6. toukokuuta 2015
Ulkomaiset mp-lehdet
Mitä alan lehtiä kannattaa lukea? Yksiselitteisesti: ulkomaisia. Kotimaan lehdet ovat niukoilla resursseilla toteutettuja, kömpelösti käännettyjä versioita ulkomaan lehdistä, testit tulee myöhässä ulos ja muutenkin koko scene on hieman sekaisin. Välillä tulee uusi lehti, joka kohta hyytyy täysin, vaihtuu päätoimittajat jne. Tietysti kotimaan lehtien tilanne on heikko, koska asiakkaita on vain suomalaiset motoristit, ja nekin tuntuvat koko ajan vähenevän, joten mistät kiskot myyntiä. On siellä joukussa hyviä yksittäisiä kolumneja sekä juttuja, mutta kokonaisuudet on huonoja.
Ulkomaalaisista lehdistä luen ahkerasti kahta kuukausittain ja viikottain, sekä paria muuta n. 5-8 kertaa vuodessa. Useaa lehteä saa myös digitaalisena, itse luen kuitenkin pääasiassa paperiversioita. Tässä omia mielipiteitä.
Performance Bikes
Ainoa lehti jota kestotilaan, on englantilainen Performance Bikes. Sporttipyöräilyn legendaarinen lehti, joka täytti juuri 30 vuotta. Elinkaaren aikana on teema hieman vaihdellut, nykyisellään käsitellään uutuuksia, käytettyjä sekä projekteja. Mukana on varuste ja tarvikejuttuja, mutta pääpaino on pyörissä. PB ei tee ryhmätestejä, mikä on ihan hyvä. Keskittyvät enemmän yksittäisiin malleihin tai kaksintaisteluihin. Hyvät kolumnistit (tällä hetkellä Trevor Franklin ja John McGuinness), sekä laajasti testaajia peruskuskista Michael Rutteriin.
Parasta lehdessä on ehkä asenne ja fiilis. Eletään sporttipyöriä. On ratapäivää, testiä, mutkatietykitystä, ajetaan kyykyllä talven läpi jne. Mukava kun jutuissa on mukana myös vanhempia malleja, joskin ne on aina aika ylistystä käsiteltävää mallia kohtaan ja pidemmällä aikavälillä (muutamassa vuodessa) on tyyliin käsitelty kaikki kyykkymallit erikseen ja kehuttu parhaaksi. Vaikka niissä on loppuun pieni vertailu kilpailijoihin niin ajan kanssa jokainen malli on tavallaan ollut parempi kuin kilpailijat. Näitä on hyvä säilöä kotona arkistoon jos/kun joskus miettii käytetyn ostoa, löytyy helposti vinkkejä ja luettavaa pahimpaan kuumeeseen.
Uusien pyörien testit tulevat ajoissa heti kun niille on kv-pressitestit järjestetty. Sesonkiartikkelit (esim. kisakauden alussa) on hyviä ja ostettu alan parhailta asiantuntijoilta. Lehden lopussa on aina projektijutut ja käyttötestit, jotka yleensä kestävät n. vuoden, joten pyöristä saa ihan hyvän kuvan ajan kanssa, joskin pahimmat haukut tuntuu jäävän pois kun maahantuojat antavat heille pyörät ilmaisella. Osin mukana on brittihuumoria ja elämäntapaa, muttei häiritsevästi. Lehti "elää" vuoden aikana hieman, alkuvuodesta on luonnollisesti uutuuksien koeajoja enemmän, keskikesällä perinteinen rengastesti ja loppuvuodesta enemmän projektijuttuja ja käytettyjen pyörien artikkeleita. Talvella jäädytään suolateillä pariin kertaan.
Miinuspuolina ehkä tuo juttujen kierrätys kun tuntuu että muutaman vuoden välein hehkutetaan läpi samat K5 Gixerit, Firebladet ja R1:set tai 250cc kaksitahdit. Joissain jutuissa myös mennään hieman mutulla ja kommentoidaan esim. parhaiksi modifioinneiksi kuluneet slipari+power commander-litaniat. Mutta pääasiassa suositukset on aina merkkikorjaajilta tms. experteiltä.Toivoisi myös, että jokainen numero olisi hieman pidempi, nyt sivuja n. satakunta mutta mainoksia onneksi melko vähän.
Lehti kannattaa tilata suoraan ulkomaiselta kustantajalta, tulee hyvin koto-Suomeen ja hintaa on joku 50 puntaa per vuosi. Saa myös digitaalisena lehtenä.
Cycle News
Amerikkalainen Cycle News ilmestyy sähköisesti joka tiistai ilmaiseksi heidän nettisivuille. Helpointa on liittyä sähköpostilistalle, josta tulee mailia tiistaisin jossa suora linkki uusimpaan numeroon.
Lehdessä on hyvin aina viikonlopun kisaraportit hyvillä yksityiskohdilla sekä usein erittäin hyviä Alan Cathcartin testejä (pääosin SBK-kilpureista ja uutuuskyykyistä). Oikeastaan nuo tulee luettua kunnolla läpi. Muutenhan lehti on yleismaailmallinen mp-lehti, joten mukana on kaikenlaisia pyörätyyppejä. CN on ehkä eniten profiloitunut motocross- ja enduro-lehdeksi ja jenkkisarjojen tapahtumat on käyty laajasti läpi. Tästäkin saa ihan hyvän läpileikkauksen paikalliseen mp-sceneen. Vaikkei olekaan täysin sporttipyörälehti niin viikoittainen paketti ilmaiseksi ei haittaa yhtään.
Motociclismo
Italialainen Motociclismo on ehkäpä paras yleismaailmallinen mp-lehti. Kuukausittain ilmestyvä lehti on varsin tuhti paketti (n. 250 sivua) kaikkea mp-maailmasta (heh). Uutuudet, ryhmätestit, kestotestit, varusteet, tarvikkeet, kisat, reissut, palvelut... kaikista pyörätyypeistä. Ylivoimaisesti parasta on toimittajien paneutuminen ja resurssit lehden tekoon. Jutut on taustoitettu hyvin, tehtaan ihmisiä haastatellaan paljon ja pyörät testattu huolella. Jos jostain Magneti-Marellin ecusta tehdään toistakymmensivuinen juttu niin kertonee oleellisen. Mukana on aina kovia italialaisia (entisiä) kisakuskeja. Eivätkä vedä edes pahasti kotiinpäin, joten italialainen merkki ei ole kaikessa paras. On myös ajanhermolla uutuuksien testeissä.
Lehdessä on myös Italian hinnasto uusille pyörille, mukava vertailla kotimaan hintoihin, aika jänniä eroja monessa merkissä, erityisesti pistää silmään kuinka kallis Aprilia on kotimaassaan, kun Suomen autoverolliset hinnat ei paljoa häviä Italian hintoihin. Lisäksi toinen mielenkiintoinen tilastoseikka on uusien pyörien myyntimäärät, joista näkee hyvin mitkä pyörät on suosittuja ja harmittavasti myös kuinka vähän kyykkyjä myydään sielläkin.
Nettisivuilla on myös melko paljon sisältöä ja mm. ryhmätestien dataa, joten jo sitä kautta voi seurata melko tarkasti mitä lehdessä tapahtuu.
Koska lehti käsittelee kaikkea, voi jokunen numero olla hieman tylsä, esim. pelkkää touring-settiä ja customeiden ryhmätesti. Mikäli tällä tarmolla tehtäisiin pelkkää sporttipyörälehteä (tai offroad, touring jne.), olisi se varmasti kova hitti kohderyhmässään.
Ostan tätä usein irtonumeroina Italiasta tai nakitan tutun tuomaan jos reissaa siellä päin, paikallinen hinta on 4,50eur, joten ihan peanuts tuollaisesta paketista.
Motorrad
Saksalainen Motorrad oli vessalukemisena Saksan vuosina ja jäi sieltä vakikäyttöön. Jälleen yleislehti mutta ihan hyvä lukukokemus. Heilläkin tehdään testit ja muut jutut itse. Kotimainen Motorrad oli/on pitkälti saksalaislehden käännöslehti.
Parasta on pitkät 50tkm kestotestit, tosin aina ei osu kohderyhmän pyörä testiin mutta minkäs teet. Pitkälti Motociclismon tyyppinen nivaska, mutta germaanisella otteella ja kotiinpäinvetämisellä (BMW voittaa aina kaikki testit). Yksi hyvä erikoisnumero ja artikkeli on vuotuinen Touring-opas, ei kannata säikähtää nimeä. Jos miettii Alppireissuja niin tuossa on hyviä vinkkejä reiteistä ja hotelleista.
Ryhmätestit on usein pari, jopa kolmeosaisia (rata- ja katutestit erikseen), jotka ilmestyy eri numeroissa, joten kokonaiskuvan hahmottamiseksi saa lukea aina usean lehden. Näin olleen testit on myös kattavia ja usein on mukana kaikki merkit&mallit esim. kyykkypyöristä. Tavallaan mielenkiintoisia on myös Alpen-masters testit, joissa ajetaan Alppeja ympäri erityyppisillä pyörillä. Näistä tulee aina hyvin esille pyörätyyppien erot ja tietyllä tavalla sivistää myös muiden tyyppisistä pyöristä, koska osaa verrata niitä vaikka kyykkypyörään.
Tästäkin on hyvä ostaa vain mielenkiintoisimmat irtonumerot, etenkin kun aika hyvin näkee Lehtipisteissä Motorradia. Suomihinta on vaan suolainen kun katsoo mitä Saksassa nämä maksaa. Tässäkin hyvä tuliainen ennen paluulentoa lentokentän lehtikioskista.
Ulkomaalaisista lehdistä luen ahkerasti kahta kuukausittain ja viikottain, sekä paria muuta n. 5-8 kertaa vuodessa. Useaa lehteä saa myös digitaalisena, itse luen kuitenkin pääasiassa paperiversioita. Tässä omia mielipiteitä.
Performance Bikes
Ainoa lehti jota kestotilaan, on englantilainen Performance Bikes. Sporttipyöräilyn legendaarinen lehti, joka täytti juuri 30 vuotta. Elinkaaren aikana on teema hieman vaihdellut, nykyisellään käsitellään uutuuksia, käytettyjä sekä projekteja. Mukana on varuste ja tarvikejuttuja, mutta pääpaino on pyörissä. PB ei tee ryhmätestejä, mikä on ihan hyvä. Keskittyvät enemmän yksittäisiin malleihin tai kaksintaisteluihin. Hyvät kolumnistit (tällä hetkellä Trevor Franklin ja John McGuinness), sekä laajasti testaajia peruskuskista Michael Rutteriin.
Parasta lehdessä on ehkä asenne ja fiilis. Eletään sporttipyöriä. On ratapäivää, testiä, mutkatietykitystä, ajetaan kyykyllä talven läpi jne. Mukava kun jutuissa on mukana myös vanhempia malleja, joskin ne on aina aika ylistystä käsiteltävää mallia kohtaan ja pidemmällä aikavälillä (muutamassa vuodessa) on tyyliin käsitelty kaikki kyykkymallit erikseen ja kehuttu parhaaksi. Vaikka niissä on loppuun pieni vertailu kilpailijoihin niin ajan kanssa jokainen malli on tavallaan ollut parempi kuin kilpailijat. Näitä on hyvä säilöä kotona arkistoon jos/kun joskus miettii käytetyn ostoa, löytyy helposti vinkkejä ja luettavaa pahimpaan kuumeeseen.
Uusien pyörien testit tulevat ajoissa heti kun niille on kv-pressitestit järjestetty. Sesonkiartikkelit (esim. kisakauden alussa) on hyviä ja ostettu alan parhailta asiantuntijoilta. Lehden lopussa on aina projektijutut ja käyttötestit, jotka yleensä kestävät n. vuoden, joten pyöristä saa ihan hyvän kuvan ajan kanssa, joskin pahimmat haukut tuntuu jäävän pois kun maahantuojat antavat heille pyörät ilmaisella. Osin mukana on brittihuumoria ja elämäntapaa, muttei häiritsevästi. Lehti "elää" vuoden aikana hieman, alkuvuodesta on luonnollisesti uutuuksien koeajoja enemmän, keskikesällä perinteinen rengastesti ja loppuvuodesta enemmän projektijuttuja ja käytettyjen pyörien artikkeleita. Talvella jäädytään suolateillä pariin kertaan.
Miinuspuolina ehkä tuo juttujen kierrätys kun tuntuu että muutaman vuoden välein hehkutetaan läpi samat K5 Gixerit, Firebladet ja R1:set tai 250cc kaksitahdit. Joissain jutuissa myös mennään hieman mutulla ja kommentoidaan esim. parhaiksi modifioinneiksi kuluneet slipari+power commander-litaniat. Mutta pääasiassa suositukset on aina merkkikorjaajilta tms. experteiltä.Toivoisi myös, että jokainen numero olisi hieman pidempi, nyt sivuja n. satakunta mutta mainoksia onneksi melko vähän.
Lehti kannattaa tilata suoraan ulkomaiselta kustantajalta, tulee hyvin koto-Suomeen ja hintaa on joku 50 puntaa per vuosi. Saa myös digitaalisena lehtenä.
Cycle News
Amerikkalainen Cycle News ilmestyy sähköisesti joka tiistai ilmaiseksi heidän nettisivuille. Helpointa on liittyä sähköpostilistalle, josta tulee mailia tiistaisin jossa suora linkki uusimpaan numeroon.
Lehdessä on hyvin aina viikonlopun kisaraportit hyvillä yksityiskohdilla sekä usein erittäin hyviä Alan Cathcartin testejä (pääosin SBK-kilpureista ja uutuuskyykyistä). Oikeastaan nuo tulee luettua kunnolla läpi. Muutenhan lehti on yleismaailmallinen mp-lehti, joten mukana on kaikenlaisia pyörätyyppejä. CN on ehkä eniten profiloitunut motocross- ja enduro-lehdeksi ja jenkkisarjojen tapahtumat on käyty laajasti läpi. Tästäkin saa ihan hyvän läpileikkauksen paikalliseen mp-sceneen. Vaikkei olekaan täysin sporttipyörälehti niin viikoittainen paketti ilmaiseksi ei haittaa yhtään.
Motociclismo
Italialainen Motociclismo on ehkäpä paras yleismaailmallinen mp-lehti. Kuukausittain ilmestyvä lehti on varsin tuhti paketti (n. 250 sivua) kaikkea mp-maailmasta (heh). Uutuudet, ryhmätestit, kestotestit, varusteet, tarvikkeet, kisat, reissut, palvelut... kaikista pyörätyypeistä. Ylivoimaisesti parasta on toimittajien paneutuminen ja resurssit lehden tekoon. Jutut on taustoitettu hyvin, tehtaan ihmisiä haastatellaan paljon ja pyörät testattu huolella. Jos jostain Magneti-Marellin ecusta tehdään toistakymmensivuinen juttu niin kertonee oleellisen. Mukana on aina kovia italialaisia (entisiä) kisakuskeja. Eivätkä vedä edes pahasti kotiinpäin, joten italialainen merkki ei ole kaikessa paras. On myös ajanhermolla uutuuksien testeissä.
Lehdessä on myös Italian hinnasto uusille pyörille, mukava vertailla kotimaan hintoihin, aika jänniä eroja monessa merkissä, erityisesti pistää silmään kuinka kallis Aprilia on kotimaassaan, kun Suomen autoverolliset hinnat ei paljoa häviä Italian hintoihin. Lisäksi toinen mielenkiintoinen tilastoseikka on uusien pyörien myyntimäärät, joista näkee hyvin mitkä pyörät on suosittuja ja harmittavasti myös kuinka vähän kyykkyjä myydään sielläkin.
Nettisivuilla on myös melko paljon sisältöä ja mm. ryhmätestien dataa, joten jo sitä kautta voi seurata melko tarkasti mitä lehdessä tapahtuu.
Koska lehti käsittelee kaikkea, voi jokunen numero olla hieman tylsä, esim. pelkkää touring-settiä ja customeiden ryhmätesti. Mikäli tällä tarmolla tehtäisiin pelkkää sporttipyörälehteä (tai offroad, touring jne.), olisi se varmasti kova hitti kohderyhmässään.
Ostan tätä usein irtonumeroina Italiasta tai nakitan tutun tuomaan jos reissaa siellä päin, paikallinen hinta on 4,50eur, joten ihan peanuts tuollaisesta paketista.
Motorrad
Saksalainen Motorrad oli vessalukemisena Saksan vuosina ja jäi sieltä vakikäyttöön. Jälleen yleislehti mutta ihan hyvä lukukokemus. Heilläkin tehdään testit ja muut jutut itse. Kotimainen Motorrad oli/on pitkälti saksalaislehden käännöslehti.
Parasta on pitkät 50tkm kestotestit, tosin aina ei osu kohderyhmän pyörä testiin mutta minkäs teet. Pitkälti Motociclismon tyyppinen nivaska, mutta germaanisella otteella ja kotiinpäinvetämisellä (BMW voittaa aina kaikki testit). Yksi hyvä erikoisnumero ja artikkeli on vuotuinen Touring-opas, ei kannata säikähtää nimeä. Jos miettii Alppireissuja niin tuossa on hyviä vinkkejä reiteistä ja hotelleista.
Ryhmätestit on usein pari, jopa kolmeosaisia (rata- ja katutestit erikseen), jotka ilmestyy eri numeroissa, joten kokonaiskuvan hahmottamiseksi saa lukea aina usean lehden. Näin olleen testit on myös kattavia ja usein on mukana kaikki merkit&mallit esim. kyykkypyöristä. Tavallaan mielenkiintoisia on myös Alpen-masters testit, joissa ajetaan Alppeja ympäri erityyppisillä pyörillä. Näistä tulee aina hyvin esille pyörätyyppien erot ja tietyllä tavalla sivistää myös muiden tyyppisistä pyöristä, koska osaa verrata niitä vaikka kyykkypyörään.
Tästäkin on hyvä ostaa vain mielenkiintoisimmat irtonumerot, etenkin kun aika hyvin näkee Lehtipisteissä Motorradia. Suomihinta on vaan suolainen kun katsoo mitä Saksassa nämä maksaa. Tässäkin hyvä tuliainen ennen paluulentoa lentokentän lehtikioskista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)