Ronax 500

Saksalainen Ronax julkaisi sadantonnin 500cc 2t-replikan.

500-kuutioinen V4 kaksitahtimoottori on ympätty vuoden 2001 NSR500:sta muistuttavaan katteeseen. Muutenkin tuon vuoden NSR on ollut inspiraationa, ja etenkin Valentino Rossin pyörä. Katteiden ja rungon muodot, 46:sta muistuttava logo takakatteessa ja pyörien tuotantomääräksi on kaavailtu 46 kappaletta.

Kuitenkin moottori ei ole esikuvansa kanssa samanlainen. Molemmat ovat toki 500cc ja V4 moottoreita, mutta NSR:ssä oli yksi kampiakseli, kun Ronaxissa on kaksi kampiakselia. Lisäksi v-kulma on erilainen, Ronaxissa 80 astetta kun NSR käytti 112 astetta. Ronaxissa on myös moderni moottorinohjaus ruiskulla.

Tehoja on 160hv ja kuivapaino 145kg. Jarrut on Brembolta, keulassa 43mm Öhlins-haarukka ja takana TTX-iskari ruotsalaisilta. Runko ja takahaarukka ovat alumiinia kun taas katteet, tankki ja itsekantava takarunko/istuin ovat hiilikuitua.

Keräilykappale jo hintansa puolesta. Toivottavasti on myös ajettava ja toimiva peli. Aiempia 500cc virityksiä on nähty mm. Bimotalta V-Due, joka on teknisesti "haastava" saada toimimaan kunnolla. Australialainen paja rakensi myös omia 500cc versioita Aprilia RS250 runkoon, mutta niissäkin oli toimitus- ja luotettavuusongelmia.

Jos jotain Ronaxissa haluaa kritisoida niin olisi kannattanut mennä Rossin NSR-kopioinnissa mahdollisimman pitkälle aina moottoria myöten. Tällöin pyörällä olisi voinut olla enemmän statusarvoa kun se olisi mahdollisimman samankaltainen esikuvansa kanssa. Tietysti puhdasta kopiota ei pysty tekemään taloudellisista syistä ja kisakireän pyörän vaatima huolto ja ajotaidot olisi varmasti monelle liikaa.

Projekti-ideoita

Varmaan jokaisella pyörii silloin tällöin mielessä ottaa työn alle joku projekti. Netti on täynnä osia myyviä nettikauppoja, AVK:lla on jatkuvasti joku aihio myynnissä. Heikkoon happeen päässeitä käytettyjäkin saa sopuhintaan. Tai miksi et parantelisi nykyistä pyörääsi? Don't trade it, upgrade it! 1+1 = houkuttelevia projekteja. Itsekin olen näitä joskus miettinyt, mutta ei oikein riitä kärsivällisyys painia isomman projektin parissa. Netti on kuitenkin paholainen näissä asioissa, koko ajan joku rakentelee jollain foorumilla mielenkiintoista pyörää, joka toimii inspiraationa heikolle mielelle. Tässä muutamia ideoita, joista itse diggailen.

Moriwaki Special

Moriwaki on japanilainen virityspaja, joka on ollut pitkään mukana. Nykyisellään heillä on mm. Moto2-pyöriä. Heiltä saa myös viripalikkaa tavan katupyöriin, mutta erityisesti Hondiin ja Hondan kanssa heillä on ollut pitkäikäisin suhde. Täten olisi hieno idea laittaa ihan perus 600 tai 1000 CBR RR ja rakennella siitä Moriwakin osilla hieman parempi katu- ja/tai ratapyörä. Lisäpisteitä ropisee jos käyttää harvinaisempaa aihiota kuten VTR SP1 ja SP2 tai RC45. Väritykseksi ainoastaan musta-sini-keltainen. Titaaniputkisto (vaikkei kaikki pidäkään äänenvaimentimen värityksestä), jalkatappisarja, shifteri, cliparit, hiilikuitua ja Showan kisapalikkaa alustaan. Paksummalle kukkarolle sitten moottorin osia sylinterikansista ja jäähdyttäjistä alkaen. Tosifani scouttaa myös ebaystä vanhoja kisapyörien osia. Suomen leveyksillä tällainen loppuunasti tehty speciaali olisi varsin piristävä näky. Inspiraatiota voi hakea Moriwaki Dream kisa- ja konseptipyöristä.

Vastaavan voi tehdä myös HRC:n osista tai Suzukille Yoshimuran osilla.

Big bore Ducati

Ducatin 748/916/996/998 mallien hyvänä puolena on tietysti hienon historian ja ulkonäön lisäksi se, että niihin saa osia sopimaan muista malleista, erityisesti uudemmista Ducateista. Viime vuosina moni on vaihtanut moottorin 1098:sta tai 1198:sta vanhaan Superbikeen, josta osoituksena mm. tämä tietopaketti asiasta. Hyötyinä varsin muhkea teholisäys, luotettavampi moottori ja mikä parasta, uudet moottorit istuvat putkirunkoon erittäin pienillä modauksilla. Hankalin paikka lienee airboxin sovittaminen, koska tilaa on vähän. Lisäksi uudet 1098/1198 koneet ovat kevyempiä mm. uusien lohkojen valutekniikoiden ansiosta, ja tehoahan niissä on n. 35-50hv enemmän. Tällainen projekti olisi varmasti hyvä vaihtoehto jos omaan vanhukseen osuu moottoririkko, vaihtokone maailmalta ja projekti pystyyn. Lisäksi yksi vaihtoehto voisi olla osien hankkiminen sieltä sun täältä, eli välttämättä "donor pyörää" ei tarvita vaan hankitaan runko (muista paperit!), alustan osat, moottori apulaitteineen, katteet jne erikseen. Ducateissa on vielä se hieno puoli, että näihin on saatavilla paljon race-osaa ja aitoja Corsen kisapalikoita entisistä SBK-pyöristä. Toki kovalla hinnalla mutta unelmia pitää olla.

Jos tätä ideaa vie vielä pariin suuntaan niin oma suosikki olisi esim. 998 Bayliss Replica. 998 johon kone 1198:sta jolla saadaan tehot, kiitos lisäkuutioiden, samalle tasolle mitä oli Baylissin 2002 kisapelissä, toki paremmalla luotettavuudella kuin sen aikaisissa "kertakäyttökoneissa", joilla ajettiin vain yksi kisa kerrallaan. Mahdollisimman paljon Ducati Corsen osia, esimerkiksi magnesium-takahaarukkaa, Marchesinin vanteet, oikean aikakauden Öhlins-alusta, Brembot, hiilikuitukatteet johon tietysti samat teipit ja väritys kuin esikuvassa. Ei halvin, mutta ehkäpä yksi polku päästä lähelle (minusta) hienoimman SBK-aikakauden tunnelmaa ja vielä arkipäiväisellä käytettävyydellä. Ja voisihan tuotakin tehdä pienemmällä budjetilla kun jättää kalliita kisaosia pois.

748:sta saisi hienon sleeperin kun laittaa tähän uuden Testastretta Evoluzione-moottorin. Jättää ulkoisesti 748:n näköiseksi mutta katteiden alla 1198 tehot. Radalla sitten napsii kilosia japseja ulostuloissa ja varikolla porukka ihmettelee.

Tai sitten vain modernisoi Tamburinin luomuksen uudella tekniikalla eli moottori, Öhlins-alusta, Brembon monobloc-jarrut ja elektroniikka mittaristoineen 1198 S-mallista. Kaunis pyörä modernilla Ducatin tekniikalla.

Two Stroke

Kaksitahtitekniikka on jäänyt päästönormien myötä pois kadulta ja sitämyöten myös kisaradoilta. Onneksi vanhoja pyöriä liikkuu myyntipalstoilla (erityisesti Saksassa) koko ajan, joten nyt on aika lunastaa oma pois, koska hinnat ovat vielä halpoja. Ennustan, että tässä olisi hyvä sijoituskohde tulevaisuutta varten. Mutta myös projektikohteena varsin hyvä lähtökohta. Itse suosisin 250cc pyörää, eli käytännössä Suzuki RGV 250 tai Aprilia RS250. Myös puhtaita kisapelejä löytyy, Honda RS 250 ehkäpä yleisin ja tätä sai myös HRC-palikoilla vielä 2000-luvun alkupuolella, joten kisakireitä harvinaisuuksia löytyy. Kaksisylinterin moottori on luotettava ja melko helppo ylläpitää. 500cc 4-sylinterinen on tietysti mahtava, mutta huolto ja säätö vaatii jokusen askin tupakkaa ja lehmän hermot. Kaksipuolikkaissa on lisäksi hieno ajettavuus kapean rungon ja pienen painon vuoksi. Ratapyöränä mahtava kun tehoja voi käyttää kunnolla ja rengaskulutus pientä. Upea laite opettamaan kunnon ajotekniikan, eikä voi paikata tonnisen teholla omaa kädettömyyttä.

Tällaisen voi joko entisöidä (tulevaisuudessa €€€) tai sitten rakentaa siitä modernin pelin ajettavuudeltaan. Uudet renkaat ja uusi alusta, sekä moottorista kutitellaan tehoja ulos perinteisillä metodeilla, eli tehoputket, kansi&sylinterityöt, kaasarit kuntoon ja säädettävä sytytys. Modernilla sytkällä saa myös shifterin kiinni helposti. Noilla keinoilla saa vakion 50-55hv n. 65-70hv tasolle. Kevyesti modattuna pyörän märkäpainon saa helposti alle 140 kilon, joten tehopainosuhteen saa lähelle modernia 600cc kyykkyä. Big bore -mahdollisuuksiakin on esim. 300/350/500 jne. mutta niissä alkaa olemaan jo luotettavuuden kanssa ongelmia, enemmän työtä ja budjettia. 250cc on vielä halpaa kun mm. männät, laakerit jne peruskonerempan osat maksaa kymppejä, eikä satasia.

Alustaan voi laittaa melkein mitä vain uusista pyöristä, ei välttämättä mene heittämällä mutta pienellä vaivalla. Aprilia RSV ja Suzuki GSX-R osat ovat maailmalla suosittuja. Vanteita on täten myös tarjolla paljon, koska valinnan vapautta on sen mukaan minkä etuhaarukan laittaa. Rengasvalinta voi olla ongelmallinen, koska alkuperäiskokoja saa nykyisin todella hankalasti. Mutta 120/70 etusella ja 160/60 takasella löytyy jo hyvin valikoimaa ratarenkaita myöten, joten kannattaa vanteet sovittaa tämän mukaan.

Mahdollisuus on näissäkin kisareplicoihin, esikuvia on kahdelta vuosikymmeneltä, tarrasarjoja on netti täynnä ja maalari maalaa mitä vain. Hiilikuitua saa myös.

Honda NSR500V

Hondan 500-kuutioinen 2-tahtimoottorinen V2-kisapyörä oli mielenkiintoinen lisä Road Racingin kuninkuusluokkaan 90-luvun puolivälissä. Kyseistä tosimiesten luokkaa hallittiin brutaaleilla 4-sylinterisillä viissatasilla. Honda kuitenkin kehitteli NSR500V:n (NSR500 oli V4-moottorilla) lähinnä yksityistiimien käyttöön. Ideana oli kustannustehokkuus. NSR500 oli kallis ja HRC ei koskaan myynyt niitä, vaan ne liisattiin talleille kauden ajaksi ja pyörät palautettiin tehtaalle kauden päätteeksi. V:n kohdalla Honda/HRC myi pyörät ja täten ne oli kaikkien saatavilla. Kaikkiaan V-mallia tehtiin 22kpl.

Pyörässä on siis V2-kone, jonka ilmoitettiin tuottavan 135hp. Nelisylinteriset pyörät tuottivat arvioiden mukaan n. 180-200hp. Säännöt sallivat 2-sylinteriselle pienemmän painon (100kg) ja NSR500V painoi 103kg. V2 oli kevyempi, helpompi ajaa ja kulutti vähemmän rengasta. Kisamenestys oli lupaavaa, sillä pyörällä ajettiin heti debyttivuonna podiumille ja varsinkin aika-ajoissa (paalupaikka heti ensimmäisessä kilpailussa) sekä sateella se oli kilpailukykyinen. Pyörä oli elementissään radoilla, joilla on paljon pitkiä, ajettavia mutkia, missä hyvästä kaarrenopeudesta oli etua, Philip Island hyvänä esimerkkinä. Vastaavasti kiihdytys-jarrutus -tyyliset radat olivat myrkkyä.

Ongelmaksi kisatilanteissa muodostui pyörän ajettavuus, ironisesti. Kevyellä ja tehottomammalla pyörällä tulisi ajaa pyöreämpää ajolinjaa ja säilyttää mutkissa korkeampi nopeus. Aika-ajoissa tämä toimi, koska kuski pystyi ajamaan rauhassa nopean kierroksen. Kisassa painavat mutta tehokkaat V4:set olivat kuitenkin sekoittamassa rytmiä, sillä niitä piti ajaa enemmän "point and shoot" -tyylillä: kova jarrutus mutkaan, käännetään pyörä ja kovalla teholla ulos. Täten ne olivat hitaampia mutkissa kuin V2:set, mutta painelivat suorilla karkuun ja ohi. Kun seuraava mutka tuli, oli V4 taas tien tukkona tuhoten V2:sen paremman kaarrenopeuden. Ja kun se kärsi, kärsi myös suoranopeus (teho ei riitä kirimään menetettyä vauhtia) ja taas jäätiin lisää V4:lle tai toinen V4 tuli ohi tuhoamaan taas kaarrenopeuden. Lisäksi se vaati hieman erilaisen rengastuksen kuin V4-pyörät, joskin tämä ongelma nopeasti korjattiin rengastoimittajien kanssa.

Parhaiten pyörän erottaa yksipuolisesta takahaarukasta ja pakoputkien sijoittelusta. NSR500V myytiin luonnollisesti valmiina kisapakettina, joskin hieman halvempi versio oli aluksi muiden saatavilla koska HRC ajatti ja kehitti itse ns. ykkösmallia. Hinta oli (tuolloin) n. 100 000$, joka sisälsi pyörän ja varaosia: tiivisteitä, 10 mäntää ja jostain kumman syystä vasemman puolen cliparin. Pelkkä pyörä maksoi 84 400$ ja varamoottori 35 000$.

Mutta kerrankin GP-tason kisapyörä oli (lähes) kaikkien saatavilla, jahka kisatiimit ajoivat ne loppuun ja myivät sitten eteenpäin ei-niin-suurelle yleisölle. Suorituskyky varmasti riittävä harrastelijoiden ratapäiville, tosin Mick Doohan sanoi tuostakin notta tyttöjen pyörä. Noh, hänen mielestään sitä oli myös 500 V4 lyijybensan kiellon jälkeen ja helpolla big bang-moottoriversiolla.

Hondamaisesti tässäkin on käytetty osia katupyöristä, mm. allekirjoittaneen kevarissa oli tismalleen samanlainen tappokatkaisin.

Lähteet ja lisätiedot (mm. tekniset tiedot):
Vanhat Eurosportin GP-lähetykset
http://www.speedzilla.com/forums/street-track/62042-some-nsr500v-scans.html (kuvat)
http://en.wikipedia.org/wiki/Honda_NSR500V