Miksi 1290 Super Duke on kauden 2014 kovin uutuus?

KTM julkaisi pari vuotta sitten konseptipyörän, joka oli aikalailla täydellinen nakupyörä. Kevyt, isolla koneella, arvattavasti tehokas ja high spec-palikkaa täynnä. Tehdään vielä äijämäinen promovideo. Normaalisti konseptipyörät ovat aina vähän "yli", tarkoituksella. Kaikki on parasta mitä saa, materiaalit eksoottisia ja odotukset tapissa. Sitten 2-10 vuotta myöhemmin marmoripalatsin lattialla on etäisesti konseptipyörän oloinen tekele. Markkinointimies sanoo sen olevan "just niinku eicmassa silloin", samalla kun motoristi huokaa pettymystään budjettitason jarruihin, nihkeästi säätyvään alustaan ja rajusti rajoitettuun moottoriin, kun sitä keskialuetta piti saada lisää. Pah, keskialuetta saa lisää kun pistää lisää kuutioita koneeseen.

Onneksi KTM on aina poikkeus. Aikoinaan RC8:n kosepti oli uusi, rohkea ja kulmikas. Tuotantopeli oli todella paljon samanlainen. Mikä tärkeintä, KTM pystyi säilyttämään RC8:n tuotantoversiossa konseptipyörän olemuksen ja silti olemaan mainio katu- ja ratapyörä. Pienimmissä Dukeissa on ollut samoja juttuja. Nyt uuden Super Duken myötä tilanne jatkuu. Luonnollisesti katupyörä kärsii muutamista pakollisuuksista kuten äänenvaimennin, katalysaattori, peilit, vilkut tai TÜV-standardien kahlitsema kilpiteline. Mutta KTM piti taas lupauksensa ja tarjosi sen mitä piti. Eli kevyt pyörä isolla padalla ja piti speksilistankin asiallisena, jota vielä laaja Powerparts-katalogi täydentää.

Nakupyörissä on usein kolmea sorttia. On kyykkypyörä, johon laitetaan leveä tanko ja otetaan katteet pois sekä pistetään lyhyet välitykset. Tällaisen löydät bomber-illasta, tai tallin perukoilta kaadetun pyörän projektina. Tai sitten pyörä, joka tehdään tehtaalla alusta alkaen nakupyöräksi. Mukamas kyykkypyörän kone ja ajettavuus arkikäyttöön. Katso FZ-1N, Z1000 tms. Kolmas rotu on isoilla koneilla varustetut möhköpyörät, joissa on kaikki isoa. Alkaen painosta. B-King, Bemarin isot nakut tai Honda X-11. Ensimmäistä vaivaa usein kotikutoisuus, letkuja ja johtoja ei saada piiloon, katteiden paloja on siellä täällä peittämään designia, joka aikoinaan tarkoitettiin piiloon vain funktionaalisuus mielessä. Kun taas perinteisesti nakupyörät ovat budjettilaitteita heikoilla osilla, laiskalla koneella ja painoakaan ei ole lähtenyt. Isot möhköt ovat olleet kankeita, painavia ja ei niin tehokkaita huolimatta kuutioista.

1290 Super Duke istuu sopivasti näiden väliin ottaen parhaat puolet kaikista. Lisäksi KTM älysi mistä kunnon otsikot keräävä ja huomion kalastava pyörä tehdään. Laitetaan jumalaton kone mahdollisimman pieneen runkoon. Kun tilavuus on tuota luokkaa, on vääntölukemat varsin kohdillaan alle 200 kiloiselle pyörälle. Käytännössä koko ajan on vääntöä enemmän kuin 1000cc kyykyssä ikinä. Lisäksi kone on ajossa koko ajan ns. alueella. heti on tehoa käytössä kun koskee kaasuun. V-Twin vielä korostaa tätä kun kierrosalue ei ole kovin laaja. Olen aina pitänyt isoista sporttisista v-twineistä. Tehoa ja vääntöä on koko ajan, vaikka huipputeho on normaalilla tonnisen tasolla. Tehot voivat yllättää kokeneenkin kuskin, kuten tämä journalisti sai huomata. Juuri tuollainen tehokkuuden pelko antaa hupia iltalenkille. Tuntuu, että pyörä vie ja kun siinä rajalla tasapainoilee niin nautinto on taattu. Toki KTM varusti pyörän modernilla elektroniikalla, on luistonestoa, keulimisen estoa, absit ja ajomoodeja. Mitkä ovat ihan hyvä, vaikka moni nauttinee pyörän rajoittamattomana.

Ulkonäöllisesti pyörä on minusta vähän pettymys. Ehkä vakio-osat tekevät siitä tylsähkön, mutta silti ulkonäkö on jo nähty muissa nakupyörissä. Yksipuolinen swingi on aina hieno näissä, mutta jotenkin keulan, etuvalon ja katteiden look on perinteinen. Tuo muotokieli ei ole oikein toiminut minulle, mutten ole antanut näille kovin paljoa painoarvoa. Ajaessa näitä ei näe ja ominaisuudet ratkaisee.

MCN ehti jo testaamaan uutta Super Dukea ja mielestäni ihan odotetuilla tuloksilla. Performance Bikes oli yllättävän skeptinen ja löysi paljon moitittavaa. Toki testit ovat aina testejä ja parasta pyörää ei ole olemassa, mutta pidän tätä hyvänä alkuna KTM:lle. Heillä on ollut tapana päivittää mallejaan ahkerasti (vrt. RC8 R ja lähes vuosittaiset päivitykset) ja uskonkin että 1290 Super Duken kanssa itävaltalaisilla on hyvä aihio. Varmasti uudessa mallissa on omat lasten taudit, ehkä valikkoja ja käytettävyyttä voidaan selkeyttää jne. Vuoden tai parin päästä saattaa olla tarjolla lisää tehoa tai erikoismallia.

Vielä kun 2014 ei ole oikein minkään uutuusmallin vuosi, on KTM päässyt ratsastamaan isolla mediahuomiolla. 1290 Super Duke on jokaisen näyttelyn kovin uutuus sporttisten pyörien segmentissä. KTM lupasi konseptillaan ja tuotantomallillaan uskalsi tehdä pyörän, jota kieltämättä marginaalinen motoristikunta halusi, ja teki sen oikein. Äärimmäisyyksiä on oltava.

Siksi 1290 Super Duke on kauden kovin uutuus.

Suzukin paluu virallista

Suzuki on vihdoin virallistanut paluunsa MotoGP-sarjaan kaudeksi 2015. Alun perin heidän piti jo tulla 2014, mutta loppumetreillä liittymistä on lykätty vuodella. Tästä oli kuumia huhuja heti Barcelonan kisan jälkeen eilen. Suzuki tuli testaamaan sinne ensi kertaa julkisesti ja heidän odotetiin ilmoittavan paluusta kaudeksi 2014. Kehitystiimistä vastaa Davide Brivio, joka on aiemmin toiminut mm. Valentino Rossin tallipäällikkönä Yamahalla. Testikuljettajana on Asparin tallista "lainalla" oleva Randy de Puniet. Myös Nobuatsu Aoki on testaajana ja onkin testannut aiemmin pyörää eri kehitysvaiheissa.

Aiemmin Suzuki käytti V4 moottoria GP-kilpurissaan, mutta uudessä pyörässä on Yamahasta tuttu konstruktio, eli rivi4, jossa epäsäännöllinen sytytysjärjestys. Tätä huhuiltiin pitkään spy-kuvista ja ääni paljastaa, että kyseessä ei ole perinteinen rivi4 180-asteen kampuralla.

MV Agusta F3 800

MV stroukkasi F3 675:sen ja tuloksena 800-kuutioinen rivi3-moottori. Varsin mielenkiintoinen välimalli supersporttien ja superbiken välille haastamaan mm. Ducati 848 ja Suzuki GSX-R750. MV kuitenkin promoaa uutta kasisatasta nimenomaan tonnisten haastajaksi hyvällä teho/paino-suhteella. 148hv ja 173kg on ihan mukiinmenevä. Etenkin kun paino on sama kuin 675:ssa. Muutenkin kattaus on tuttu 675:sta aina elektroniikkapakettia myöten. Jarruiksi on valittu varsin suorituskykyisen Brembon M4-monoblocit ja alusta säädetty sopimaan tehokkaammalle moottorille.

Luulen, että tässä voi olla viime aikojen yksi mielenkiintoisimmista pyöristä, koska suorituskyky on riittävä meille perusjampoille kadulle ja radalla, missä tonnisen suorituskykyä on hankala hyödyntää täysillä. Lisäksi pidempi iskuinen moottori tuo hyvin lisävääntöä arkiajoon. Äkkiseltään en keksi mitään huonoa tästä pyörästä, ainoastaan sen, että se saattaa haitata 675:sen myyntiä. Lisäksi Italian hinta alle 14 tonttua on todella houkutteleva.

Speksit, kuvat ja lisätiedot MV Agustan sivuilla.