Lippumieheksi Indyn MotoGP-kisoihin, osa 3

Jatkoa osille 1 ja 2.

Tässäpä reissun tunnelmat. Olipahan mahtava keikka kaikinpuolin.

TORSTAI

Reissu alkoi pienellä lomanpoikasella ja kävin tervehtimässä vanhoja tuttuja Iowassa. Torstai-aamuna ajoin Indianapoliksen radalle ja heti ensitöikseen kävin hakemassa USAC:n toimistolta kulkuluvat, jotka mahdollistivat lähes rajattoman liikkumisen rata-alueella ja muita papereita. Siitä suuntasiin suoraan legendaariselle moottoriurheiluradalle ja sen sisäalueelle, jossa meillä oli ensitapaaminen ja heti kärkeen rataan pääsi tutustumaan kävelemällä sen ympäri:

Alkoi tunnelma jo nousemaan ja rataa kiersi edellä mm. Steve Parrish, ex-kisakuski ja nykyinen BBC:n kommentaattori. Myös nykygladiaattorit ajoivat rataa skoottereilla, mm. Nicky Hayden ja Alvaro Bautista vilahti ohi. Pääsuoralle tultaessa ajattelin skipata radan alkuosan ja suuntasin suoraan varikolle, jossa tallit pistivät pyöriä ajokuntoon ja valmistautuivat viikonloppuun. Hector Barbera rentoutui kännykän parissa.

Niklas Ajon pyörä tuotiin juuri sopivasti esille ja pistivät koneen lämpiämään. Samoin Suzukilla otettiin testisavut ulos:

Juttelin samalla Niklas Ajon kanssa ja hän kertoi mm. että pyörässä on n. 60 hv. Samalla viereisestä pilttuusta tuli ulos isä-Aki ja jatkoimme tarinointia jonkin aikaa. Mukavaa porukkaa ja tuntui olevan heille pienoinen yllätys nähdä muita suomalaisia rata-alueella. Aki kutsui myös tulemaan joku toinen ilta varikolle.

Kiersin tästä varikon toiselle puolelle, jossa mm. tallien vierastilat ovat. Indyn varikko on ihan tyylikäs ja moderni ja helppo kulkea paikasta toiseen. Joka puolella tuntui olevan kovan kaliiberin tekijää ja oli mukava vaihtaa muutama sananen kaikkien kanssa. Kuskit olevat melko hyvällä tuulella ja mielellään moikkailivat vastaantulijoita. Jerry Burgess oli vielä aika optimistinen viikonloppua kohtaan ja tyytyväinen, että Nicky Haydenkin otti uuden GP11.1:n käyttöön. Simoncelli (tukka!) keskusteli pitkään HRC:n edustajan kanssa. Rossia haastateltiin Ducatin hospitality-tiloissa. Kuuntelin suurimman osan haastiksesta ja melko perusjargonia uudesta pyörästä siinä tuli. Tallin edustaja oli kuuntelemassa vieressä, jottei mitään väärää kysytä tai vastata. Saksalaisilla oli oma miitti ja Toseland oli tullut soittamaan pianoa. Viihtyi muuten aika paljon Hondan edustajien seurassa... hmm.

Illalla meillä oli vielä oma infotilaisuus ja ruokailu, missä käytiin läpi viikonlopun kulkua ja yleisiä ohjeita. Saimme myös varusteet eli tultakestävän sinisen haalarin, oranssin FIM:n liivin, lippiksen sekä t-paidan. Illalla teltta pystyyn radan camping-alueella ja jenkkien kanssa on aina helppo tulla juttuun. Naapureina oli muita lippumiehiä ja moottoripyöräilijöitä. Kaikki olivat Indianan alueelta ja kovia motocross-miehiä.

PERJANTAI


Heti aamuhämärissä menimme radalle ja alkubriiffin jälkeen jokainen omalle ratapisteelle. Itse olin mutkan 16, eli viimeinen mutka, ulostulossa juuri siinä mihin korotettu kanttikivi loppui. Meillä oli turva-aidassa aukko, josta seurasimme tapahtumia ja kuljimme tarvittaessa radalle poimimaan pyöristä tippuvia osia ja kaatuneet kuljettajat pääsivät siitä ratamuurin toiselle puolelle odottelemaan mototaxia. Mutkan 16 osalta henkilökunta koostui kolmesta lippupisteestä A, B (allekirjoittanut) ja C, sekä lääkintä- ja rataryhmästä, jotka auttoivat kaatojen kanssa siivoamalla pyörät ja kuskit turvallisesti pois. Tilanteen mukaan pystyimme myös irroittamaan lippupisteen kolmannen miehen esim. auttamaan kuskia käynnistämään pyörää tms.

Meitä oli kaikkiaan kolme henkilöä tällä lippupisteellä. Yksi on koko ajan yhteydessä race controlliin ja seuraa yleistilannetta, yhdellä on vararadio & keltainen lippu  ja katsoo meidän sektoria ajosuuntaan ja yksi katsoo tulevia pyöriä mahdollisten sinisten lippujen tai vihreän lipun tarpeen vuoksi. Selkeä jako ja kierrätimme rooleja joka session välillä.

Turva-autoina toimivat Bemarit (M coupe, M3 ja uusi turbokoneinen M5, jota ei vielä ole edes julkaistu) ajoivat aluksi rataa ympäri ja katsastivat lippupisteet.

Harjoitukset tärähtivät käyntiin piikkien toimesta. Mukava 2t-tuoksu valtasi radan. Rata oli aika liukas kun muutamilla kuskeilla oli pientä ohjelmaa pääsuoralle avattaessa. Kuitenkaan mitään suurempaa ei tapahtunut. MotoGP-pyörissä oli jo sitten tekemisen meininkiä ja äänimaailma upea. Tuntui oikein keuhkoissa asti kun avasivat pääsuoralle siinä n. 5 metrin päässä. Mahtavaa. Upeaa oli myös vertailla pyöriä kiihdytyksissä ja kuinka elektroniikka toimii. Honda on ylivoimaisesti paras tällä saralla. Laatikko on nopea ja elektroniikan toimintaa ei tahdo edes kuulla äänestä. Vastaavasti esim. satelliitti-Yamahat ja -Ducatit oli tosi "karkeita". Edwardsilla löi keulimisen esto pitkään päälle ja aika agressiivisen oloisesti. Samoin pyörä eli todella paljon vaihteen vaihdoissa eikä vaihtotapahtuma ollut niin "smooth" kuin Hondissa. Moto2:ssa oli heti paha kaato kun Kenan Sofuoglu pannutti T16:sta. Highsider ja mies tonttiin, ilmeisesti jalka murtui. Kaato oli kuitenkin meidän lippusektorin ulkopuolella, joten en päässyt tutkimaan tilannetta lähempää. Yksi koko päivän ongelmia aiheuttanut paikka oli mutkan ulostuloon rakennettu peltikanttari. Siitä irtosi niittejä ja muuta osaa, jota sai kerätä pois joka session jälkeen.

Päivän päätteeksi ajettiin aika-ajot AMA Vance&Hines XR1200-sarjassa, jossa tuli pahannäköinen kaato meidän sektoriin viimeisellä minuutilla. Kuskilla oli käsi mustelmilla ja naama veressä kun jokin oli osunut nenän varteen. Olin tuolla hetkellä meidän sektorin "johtaja" ja kommunikoin race controllin kanssa tapahtumista. Koska harrikka makasi keskellä rataa ajolinjalla ja öljyä valui radalle, ehdotin punaista lippua ja hetken tuumittuaan race control määräsi punaiset liput ja sessio keskeytettiin eikä sitä ajettu enää loppuun (keskeytyshetkellä alle minuutti ajoaikaa jäljellä). Lääkintäryhmä tuli katsastamaan kuskin kunnon ja mototaxilla varikolle. Alkuun tilanne näytti pahemmalta kuin loppujen lopuksi olikaan. Harrikoissa oli ihan hienoa menoa ja mukana mm. Jeremy McWilliams, mutta hitaita malmikasoja ne oli. Jäivät piikeillekin n. 10 sekuntia kierroksella.

Illalla vielä piipahdin varikolla katsomassa touhua, ottamassa kuvia ja juttelemassa kuskeille. Tapasin viimein Colin Edwardsin ja siinä on kyllä varikon persoona numero 1. Aivan loistavaa juttua ja muutenkin erittäin avoin faneja kohtaan. CE oli esim. joka session viimeinen kuski radalla ja otti aina yleisön ennen starttiharjoitusta. Kysyin Colinilta (hieman kuin MotoGP:n After the Flag-makasiinin Ask Colin -osiossa), että kuinkas tuota VTR SP2:sta ajetaan. Colinhan voitti sillä yhden upeimmista Superbike-mestaruuksista. Vastaus kuului "you know you gotta slide that fucker all day long and then some" tavaramerkki hymyn kera. Lopuksi kävin vielä syömässä meille tarjotun illallisen läheisessä Brickyard Crossings ravintolassa. Illalla vielä jälkipelit camping-alueella ja tunnelma oli naapuritelttaseurueen varikkoteltan katossa.

Alla kuvia illalta. Crutchlow poseerasi oikein huolella ja Lorenzo pisti kaiken peliin nimmarin eteen, kuten ilmeestä voi päätellä. Valentinoa huutava fanilauma sai lopulta haluamansa.

LAUANTAI


Tunnelma parani jälleen pykälällä kun oli aika-ajopäivä. Panokset koveni ja helteinen sää helli jällleen. Jälleen tuli seurattua pyöriä ja erityisesti seurannassa oli Marc Marquez, joka sladitti ulos T16:sta joka kerta, samoin Mika Kallion otteita tuli seurattua ja aina vähän kannustettua. Pahempia liikkeitä ei kärsinyt tehdä, jottei kuskit luule, että yritämme viestittää heille jotain esim. viallisista pyöristä tms. Samoin Niklas Ajon otteita piti seurata tarkkaan. MotoGP:ssä Yamaha oli selkeästi muuttanut elektroniikan asetuksia ja rataan oli kai tullut pitoa lisää kun meno näytti paljon paremmalta kiihdytyksessä. Lisäksi moni kuski paikkasi keulimisen estoa siten, että vaihtoi suoraan pari pykälää isommalle ja sitten tuppi nurin. Pienillä vaihteille keuli liian helposti. Paitsi HRC-Hondat, jotka veti 200-300 metrin powerwheelietä keula 10cm radan pinnasta ilmassa. Aivan upean näköistä. Yksi mielenkiintoinen seikka oli myös ajolinja ja varikkoportin sijainti. Varsinkin MotoGP-pyörät kaartoivat aika läheltä muuria, joka jakaa varikon ja pääsuoran. Ihme kun kukaan ei siihen "splitteriin" osunut.

Piikeissä Danny Webb kaatoi meidän sektoriin aivan lopussa. Aika tulistunut kaveri oli kun olisi halunnut kävellä radan yli ja siitä varikolle, mutta kielsimme sen ja rauhoittelimme brittiä parhaamme mukaan. Lopulta saimme hänet mototaxina toimineen KTM 990 Adventuren kyytiin. Keräsin radalta pyörän osat pois ja mm. katkenneen jarrukahvan, mutta joku valokuvaaja päätti pölliä sen. Ja me sentään annettiin niiden kuvata siitä turva-aidan aukosta... Thank you very much.

Mika Kallio kaatoi harmillisesti aika-ajon lopussa viimeiseen mutkaan. Liputtamisella selvittiin kun Mika sai pidettyä pelin käynnissä ja lähti pikaisesti matkaan. Moto2:ssa oli kovaa passailua ajoraon ja imuavun suhteen, välillä muodostui aika pahaa letkaa viimeisiin mutkiin.

MotoGP:ssä Stoner oli aivan suvereeni. Jenkkifanit elättelivät jo toiveita Spiesin paalusta mutta eipä siihen kahta sanaa jäänyt. Lopuksi moni otti starttiharjoituksen nenämme edestä. Kierrokset hakkasi launch controllin rajoittajaan ja rätinän saattelemana pyörät liikkeelle. Moni otti ihan selvästi ennakkoasetelmia jo kisaa varten. Aika-ajon jälkeen keräsin radalta tear offeja ja muuta rojua. Tear offit annoin lähikatsomossa olleille katsojille. Kovasti kiittelivät. Jossain vaiheessa radalle oli eksynyt n. majavan kokoinen eläin. Ainakin Stoner väisti sen niukasti. Kieltämättä aika hauskaa oli kuunnella radiota kun ensin luulivat, että radalla on katteen pala tai joku muu osa. Kohta tuli tietoa, että "sehän liikkuu, eikun se onkin eläin...".

XR1200:set ajoivat ensimmäisen kisalähdön ja se oli ihan tiukka. Kärjessä ajoi viiden pyörän letka, joista kaksi kaatui viimeisellä kierroksella. Mukavaa seurattavaa ja voittaja juhli oikein huolella, kuten pitääkin. Yleisöön tämä upposi.

Illalla olikin sitten yksi reissun monista kohokohdista. Yleisölle suunnattu pit walk, jossa katsojat pääsevät varikolle, joskin aidatulle alueelle. Meitä tuo ei koskenut, joten päästiin aivan varikkoboksien ovelle. Sääntönä oli, että varikkoboksiin ei saa mennä sisälle ellei tiimi kutsu sinua eikä valokuvia saa ottaa (emmekä muutenkaan saaneet ottaa kuvia työaikana). Siinä aikani kävelin ympäriinsä katsellen pyöriä ja lopulta päädyin Ajo Motorsportin pilttuun eteen. Sieltä tuli heti espanjalaismekaanikolta Red Bull-tölkki käteen ja kohta Aki Ajo tuli paikalle ja näytti heidän pilttuunsa läpikotaisin. Heillä oli hieman kiire päällä, joten pikaisesti morjestin muille suomalaisjäsenille ja Aki alkoi käymään omaa ohjelmaa läpi heidän kanssa. Sain kuitenkin jäädä pilttuuseen katselemaan. Mekaanikoilla oli pyörien huolto kesken ja kyselin kaikkea mahdollista. Huoltoväli 2t-koneella on yksi päivä. On muuten kevyet vanteet piikissä kun on itse tottunut katupyörän vanteisiin. Taottu magnesium-vanne noin pienessä koossa ei paljoa paina. Hiilikuitukatteetkin ovat aika kevyttä kamaa muovikatteisiin tottuneelle. Aki kertoi myös heidän ensi kauden suunnitelmistaan, joskin ne ovat vielä virallisesti vahvistamatta ja lupasin pitää suuni kiinni. Mutta olipahan mahtava tilaisuus päästä katsomaan kuinka hommat hoituu kulissien takana.

Yamahalla olivat peittäneet sermillä Lorenzon pyörän, mutta siitä sivusta pääsi sitä tutkimaan. Hondalla Pedrosa kävi vielä asioita läpi inssiensä kanssa, Stonerin puolella oli aika vapautunut tunnelma. Ducatilla kasasivat Rossin aika-ajoissa kaatamaa pyörää. Monessa Moto2-tallissa oli myös pyörien huoltotoimet käynnissä ja pikkuhiljaa käynnistelivät pyöriä siellä täällä.

Luonnollisesti yleisö oli keskittynyt pääosin MotoGP-tallien kohdalle ja erityisesti Ducatin tehdastiimin pilttuun eteen. Vaaale Vaaale -huudot kaikuivat ja mekaanikot kävi heittämässä kaadetun pyörän kahvatupet yleisöön. Kysyin sitten yhdeltä mekaanikolta, että onko heillä mitään muuta materiaalia niin sain käteeni ison kasan VR46-julisteita, jotka jaoimme yleisölle. Vielä pieni kierros varikon takaosassa ja sitten ruokailun kautta camping-alueelle. Päivän tapahtumissa riitti sulateltavaa.

SUNNUNTAI


Kisapäivä. Nyt yleisöäkin oli jo paljon enemmän ja yleisön kannustushuudot ja muu meteli toi pientä urheilujuhlan tuntua. Aamun warm upit alta pois ja kisoja kohti. Jälleen Edwards otti yleisön vilkutuksilla ja koneen huudattamisella. Päälle vielä epäonnistunut starttiharjoitus, joka päättyi keulimiseksi.

Piikkien kisa oli ohi aika pian kun Terol nosti kytkintä. Niklas sai hienon lähdön mutta kaatui melko pian. Harmi. Kisa meni muuten läpi ongelmitta ja meidän sektorilla oli aika hiljaista. Johan Zarcolla oli pieni highsider ja sen seurauksena kypärä rikkoi tuplakuplan ja muovin palasia oli radan reunalla, jotka noukimme pois kisan jälkeen.

Moto2:ssa oli hyvää kisailua koko ajan. Marquez tosin vähän karkasi ja kontrolloi, mutta takana oli paljon hyvää ohittelua. Bradl nousi koko ajan, samoin Kallio ajoi hyvin. Tosin Mikan kohdalla huomasi milloin alkoi rengas loppumaan. Pitkää luisua kohti pääsuoraa. Marquez tuuletteli hienosti yleisön edessä ja vilkutin hänelle turva-aidan aukosta, ja niinpä Marc kävi heittämässä ylävitoset siitä ohi ajaessaan.

MotoGP oli aika tylsähkö tapahtumiltaan, mutta radan varressa tylsempikin kisa on aina parempaa katseltavaa. Ennen kisaa oli upea tunnelma kun jenkkityyliin vetäisivät rukouksen ja kansallislaulun höystettynä ylilennolla. Aika patrioottinen meno, mutta tuollaisen shown jenkit osaa paremmin kuin mikään muu kansa. Yleisökin oli jo hienosti mukana. Erot muodostuivat tasaisen varmoiksi ja oikeastaan vain Spies teki nousua huonon startin jälkeen. Tehdas-Ducatit oli aika yössä kun mm. Rossi ei meinannut päästä satelliittipyöristä ohi ja Hayden otti täysin erilaisen rengasvalinnan, joka kostautui. Ei tainnut olla enää yhtään pitoa keulassa kun ei saanut edes polvea maahan radan viimeisissä mutkissa. Lopulta yleisö buuasi Ducateille. Onneksi Spies oli sentään podiumilla, joten pahin järkytys lieventyi. Samoin Edwards ajoi upeasti ja juhli jälleen yleisön edessä.

Lopuksi Harrikat ajoivat vielä toisen kisalähtönsä ja hommat pakettiin. Jälleen varikko kutsui ja siellä olikin täysi rähinä päällä kun tallit pakkasivat kalustoaan. Yksi viikonlopun kohokohdista osui kohdalle kun olin Repsol Hondan varikkopilttuussa ja yhtäkkiä alkoi kuulumaan tutunkuuloista aussi-aksenttia. Stoner oli kiittelemässä mekaanikkojaan ja jäin siihen väijymään, josko saisin onniteltua häntä upeasta voitosta. Stoner kävi vielä varikkomuurilla pikaisesti ja kysyin sitten josko hänellä olisi pari minuttia aikaa. En ollut nähnyt Stoneria koko viikonlopun aikana varikolla ja muutenkin on jäänyt mielikuva diivamaisesta persoonasta. Ei enää. Hänellä oli enemmän kuin pari minuttia aikaa ja onnittelin voitosta ja kerroin työskennelleeni mutkassa 16. Siitä sitten juttu alkoi luistamaan ja kyselin kaikkea mm. heidän kohutusta vaihdelaatikosta. Stonerin mukaan sen isoin etu ei ole nopeus vaan tasainen vaihtotapahtuma, toki nuo menevät käsi kädessä. Erityisesti hän kiitteli sitä, että nyt pyörällä voi latoa isompaa sisään jopa maksimikallistuksissa eikä jousitus häiriinny vaihdosta aiheutuvasta nykäisystä, joten vetopito on koko ajan hyvä ja pyörä balanssissa. Sanoin, että hienolta näytti kun vedit aina luisussa ulos mutkasta ja pitkää powerkeulaa niin siinä vaiheessa hän innostui ja keskeytti, että tuo keuliminen onkin vaihdeaskin ainoa heikkous. Se vaihtaa niin nopeasti, että keuliminen jatkuu koko ajan ja he joutuvat kontrolloimaan sitä katkomalla sytytystä. Muut näytti käyttävän vaihteita myös keulimisen estoon, mutta Hondalla niin ei voi oikein tehdä. Kysyin, että mitä hän haluaisi pyörästä parannettavan niin vastaus oli, että vähän kaikkialta voisi parantaa. Mutta myönsi samalla, että suoranopeus, kiihtyvyys ja ajettavuus on huippuluokkaa. Olin lukenut hänen kommentit perjantailta, jolloin mies lyttäsi radan ja kysyin siitäkin. Nyt vastaus oli vähän positiivisempi. Loppuun sitten sanoin, että "... so looks like you guys have the whole package now?" ja Stoner vastasi siihen, että "they've always had it" ja miljoonan taalan hymy päälle. Naurahdin itsekin, että aika osuvasti pääsi sivaltamaan.

Stoner lähti vaimoineen pois ja Marquezia haastateltiin puhelimitse. Odottelin puhelun loppua ja kävin sitten onnittelemassa häntä sekä mainitsin, että kiitos high fivesta kunniakierroksella. Varikolta poistuessani Rossi oli lähdössä Uccion kanssa pois ja toivottelin parempaa onnea ensi kerralla. Jämäkkä kädenpuristus ja grazie hieman väkinäisen hymyn saattelemana.

Alla kuvia sunnuntai-illalta.

Kaikkiaan aivan upea viikonloppu ja järjestelyt olivat huippuluokkaa. Enpä keksi fanille parempaa mahdollisuutta päästä tutkimaan kuinka homma toimii. Mitään ongelmia ei ollut ja Dornakin kiitteli hienosti sujuneesta viikonlopusta. Maanantaina kävin vielä katsomassa rata-alueella olevan museon (lähinnä Indy 500-kalustoa) ja vierailun arvoinen paikka harrastajille jos tuonne eksyy. Sisäänpääsy maksaa $5.

Vielä erityiskiitokset Aki Ajolle ja koko Ajo Motorsportin porukalle!