Hondan 500-kuutioinen 2-tahtimoottorinen V2-kisapyörä oli mielenkiintoinen lisä Road Racingin kuninkuusluokkaan 90-luvun puolivälissä. Kyseistä tosimiesten luokkaa hallittiin brutaaleilla 4-sylinterisillä viissatasilla. Honda kuitenkin kehitteli NSR500V:n (NSR500 oli V4-moottorilla) lähinnä yksityistiimien käyttöön. Ideana oli kustannustehokkuus. NSR500 oli kallis ja HRC ei koskaan myynyt niitä, vaan ne liisattiin talleille kauden ajaksi ja pyörät palautettiin tehtaalle kauden päätteeksi. V:n kohdalla Honda/HRC myi pyörät ja täten ne oli kaikkien saatavilla. Kaikkiaan V-mallia tehtiin 22kpl.
Pyörässä on siis V2-kone, jonka ilmoitettiin tuottavan 135hp. Nelisylinteriset pyörät tuottivat arvioiden mukaan n. 180-200hp. Säännöt sallivat 2-sylinteriselle pienemmän painon (100kg) ja NSR500V painoi 103kg. V2 oli kevyempi, helpompi ajaa ja kulutti vähemmän rengasta. Kisamenestys oli lupaavaa, sillä pyörällä ajettiin heti debyttivuonna podiumille ja varsinkin aika-ajoissa (paalupaikka heti ensimmäisessä kilpailussa) sekä sateella se oli kilpailukykyinen. Pyörä oli elementissään radoilla, joilla on paljon pitkiä, ajettavia mutkia, missä hyvästä kaarrenopeudesta oli etua, Philip Island hyvänä esimerkkinä. Vastaavasti kiihdytys-jarrutus -tyyliset radat olivat myrkkyä.
Ongelmaksi kisatilanteissa muodostui pyörän ajettavuus, ironisesti. Kevyellä ja tehottomammalla pyörällä tulisi ajaa pyöreämpää ajolinjaa ja säilyttää mutkissa korkeampi nopeus. Aika-ajoissa tämä toimi, koska kuski pystyi ajamaan rauhassa nopean kierroksen. Kisassa painavat mutta tehokkaat V4:set olivat kuitenkin sekoittamassa rytmiä, sillä niitä piti ajaa enemmän "point and shoot" -tyylillä: kova jarrutus mutkaan, käännetään pyörä ja kovalla teholla ulos. Täten ne olivat hitaampia mutkissa kuin V2:set, mutta painelivat suorilla karkuun ja ohi. Kun seuraava mutka tuli, oli V4 taas tien tukkona tuhoten V2:sen paremman kaarrenopeuden. Ja kun se kärsi, kärsi myös suoranopeus (teho ei riitä kirimään menetettyä vauhtia) ja taas jäätiin lisää V4:lle tai toinen V4 tuli ohi tuhoamaan taas kaarrenopeuden. Lisäksi se vaati hieman erilaisen rengastuksen kuin V4-pyörät, joskin tämä ongelma nopeasti korjattiin rengastoimittajien kanssa.
Parhaiten pyörän erottaa yksipuolisesta takahaarukasta ja pakoputkien sijoittelusta. NSR500V myytiin luonnollisesti valmiina kisapakettina, joskin hieman halvempi versio oli aluksi muiden saatavilla koska HRC ajatti ja kehitti itse ns. ykkösmallia. Hinta oli (tuolloin) n. 100 000$, joka sisälsi pyörän ja varaosia: tiivisteitä, 10 mäntää ja jostain kumman syystä vasemman puolen cliparin. Pelkkä pyörä maksoi 84 400$ ja varamoottori 35 000$.
Mutta kerrankin GP-tason kisapyörä oli (lähes) kaikkien saatavilla, jahka kisatiimit ajoivat ne loppuun ja myivät sitten eteenpäin ei-niin-suurelle yleisölle. Suorituskyky varmasti riittävä harrastelijoiden ratapäiville, tosin Mick Doohan sanoi tuostakin notta tyttöjen pyörä. Noh, hänen mielestään sitä oli myös 500 V4 lyijybensan kiellon jälkeen ja helpolla big bang-moottoriversiolla.
Hondamaisesti tässäkin on käytetty osia katupyöristä, mm. allekirjoittaneen kevarissa oli tismalleen samanlainen tappokatkaisin.
Lähteet ja lisätiedot (mm. tekniset tiedot):
Vanhat Eurosportin GP-lähetykset
http://www.speedzilla.com/forums/street-track/62042-some-nsr500v-scans.html (kuvat)
http://en.wikipedia.org/wiki/Honda_NSR500V
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti