Nordschleife - kuinka suorittaa oikein?

Näin:

Ei kannata kuitenkaan luulla, että se on aina tuollaista. Itse asiassa normaali touristenfahrter ei pääse nauttimaan tuollaisesta menosta jo taitojen, ratatuntemuksen tai rataolosuhteiden vuoksi. Jos Nürburgringin pohjoislenkki, tuo legendaarinen reilun 20-kilometrin vihreä helvetti kiinnostaa, kannattaa sinne mennä. Mahdollisimman pian, hophop.

Reissua suunnitellessa kannattaa tutkia radan nettisivuja. Sieltä kalenteri auki ja miettimään sopivia turistipäiviä. Valmistautumisessa oikeaan tunnelmaan auttaa Bridge To Gantry-blogi. Radalla on myös järjestettyjä ratapäiviä (katso esimerkiksi http://www.bike-promotion.de/), jotka ovat varmasti parempia, mutta usein jo loppuunmyytyjä ja kalliita. Jos Suomessa järjestetty ratapäivä maksaa 60€, tuolla se on alkaen 200-300€, toki puitteet ovat hieman eri kaliiberia. Toki radan voi myös vuokrata itselleen = €€€£££$$$. Järjestetyllä päivällä on kuitenkin pari ehdotonta valttia: vähän liikennettä, ei autoja ja pyöriä sekaisin sekä saa ajaa koko kierroksen toisensa perään. Turistipäivillä on tyytyminen liikeenteeseen (autoja, pyöriä, jopa busseja) ja pääsee ajamaan ainoastaan ns. Bridge to Gantry -väliä 3km takasuoralla olevista tietulleista johtuen. Turistipäivillä maksetaan sen mukaan kuinka monta kierrosta ajat. Nyt näyttäisi kierros maksavan 24€, vuosi sitten oli muistaakseni 22€ kun siellä kävin. Sitä ennen 20€, 18€... Kierros/kierrokset maksetaan etukäteen ja siitä saa pankkikortin näköisen kortin, jota vilautetaan tietullilla ja portti aukeaa. Voi myös ajaa puolikkaan kierroksen Adenausta alkaen. Tällöin maksaa puolikkaan kierroksen.

Aluksi kannattaa tutustua rataan kotona. Videopelit (Gran Turismo 5) ja youtube-videot ovat helpoimmat apuvälineet tähän. On syytä kuitenkin muistaa, että vaikka kuinka hyvin radan tuntisi ruudulla, on se silti eriasia olla armco-kaiteiden välissä kun pimeä mutka häämöttää ja Porsche yrittää kurkkia ohitusta. Mutta noin oppii muistamaan missä tiukimmat paikat ovat ja missä voi laskea isoa kovaa. Itse suosin radan opiskelua pätkissä. Myös netistä löytyy paljon ajo-ohjeita tms. mutta ne eivät välttämättä sovellu kaikille, koska nopeuserojen vuoksi jarrutuspaikat, pomput ja muut nyanssit ovat eri paikoissa ja tuntuvat eri tavalla riippuen ajonopeudesta.

Mukaan ei tarvita sen kummallisempia juttuja tai muita erikoisuuksia. Jos jotain unohtui tai vika iskee niin alueella on muutama todellinen huoltoasema, josta saa osia, nesteitä ja renkaita. Mikäli mukana on reissukampetta niin joko ajaa ne mukana tai sitten jättää ne kaverille. Olen kuullut, että radalla olisi joku säilytysalue, mutta en sitä löytänyt. Tietullin kortti kannattaa laittaa sellaiseen paikkaan, josta sen saa kätevästi esille. Itse laskin rengaspaineet ratalukemiin.

Rata-alueella kannattaa nauttia tunnelmasta, ja jos jostain syystä ei ajamaan pääse niin paikka ja tunnelma on jo kokemus sinänsä. Jos vähänkään moottoriurheilu kiinnostaa niin oikeassa paikassa olet. Varsinkin urheiluautojen määrä ja laatu on mykistävä kekkosslovakian mittapuussa. Turistipäivinä aluksi on ihan hyvä katsella menoa radan viereltä ja samalla saa vähän vihiä millaista se touhu radalla on. Puolen päivän jälkeen radalla voi olla ruuhkaista, mutta iltaa kohden meno hiljenee. Mutta turha sitä on pitää jännitystä yllä, radalle vaan. Nyt kannattaa muista ne muutamat tärkeät varomäätäykset:
- oikealta ohittaminen kielletty
- noudattaa nopeusrajoitusta merkityillä alueilla
- ei pelleilyä, turhaa keulimista tms.
- teknisen vian iskiessä ei saa ajamista jatkaa
- kuljettajalla tulee olla ajokortti
- pyörän tulee olla rekisteröity ja laillinen tieliikeenteessä sekä rekisteriote (ja vakuutuskirja) mukana
- kuskilla tulee olla täydellinen ajovarustus päällä

Osa em. seikoista johtuu siitä, että rata on teknisesti yksisuuntainen yleinen tie.

Radalla kannattaa ajella omaa ajoa ja naatiskella sopivalla riskimarginaalilla. Mahdollisen kolarin sattuessa voi tehdä kipeää koska turva-alueita ei ole ja lisäksi järjestävä taho on kukkarollasi hinauksesta, radan kolarikorjauksesta, menetetystä ajoajasta jne. johtuen. Itselle suurimmat yllätykset olivat radan hyvä pito, korkeuserot, pomput ja se, että silti rata yllättää vaikka sen kuinka tuntisi videopelissä. Hyvä pito ei aina ole itsestäänselvyys, sillä radalla on erilaisia pintoja, sadetta voi tulla vain tietyssä kohtaa rataa ja kosteus voi jäädä varjopaikkoihin pitkäksikin aikaa. Lisäksi rataan maalatut tekstit voivat olla liukkaita. Korkeuserot ja pomput (karuselli!) ovat ehkä paras kokemus. Välillä jousitus pohjaa, kohta tullaan molemmat renkaat ilmassa. Pompusta lähtevä powerwheelie on sääntö eikä poikkeus. Ohitukset tuovat sitten vielä oman mausteensa. Joillekin kierros turistipäivänä on selviytymistä, toisille se on maksimaalista parhautta. Yleensä fiilis varikolla on moni-ilmeinen. Adrenaliini jyllää, hiki virtaa ja mielessä on tyytyväisyys siitä, että elossa selvittiin ja kalusto on kunnossa. Ja silti voi jännäkakka vielä kurkkia kun woblasi ennen Bergwerkiä tai Fuchsröressä tuli joku hurja ohi.

Reissun jälkeen on hyvä tutkia netistä, josko jäi jonkun harrastekuvaajan muistikortille. Nordschleifepics.comissa on kerätty mahdollisimman monen kuvaajan kuvat päivämäärien mukaan. Hakuun vain omat ajopäivät ja etsimään. Varmasti hieno muisto, ainakin minulle oli: