Juhannuksena alkoi parin viikon loma. Lomasuunnitelmat oli jo mietitty päällisin puolin valmiiksi. Jo talvella tuli pohdittua mahdollista ajoreittiä Italiaan. Viime hetkillä tuli kuitenkin muutoksia ja päätinkin ajella ensimmäisen viikonlopun Dolomiiteilla. Siitä sitten Veronan eteläpuolelle n. 10 päiväksi, jossa odotti vuokrattu talo ja lopuksi vielä Como-järvellä muutama päivä.
Reissu alkoi taas tutusti siirtymällä Itävaltaan. Reissun ainoat sateet olivat Etelä-Saksassa, helteinen sää kuitenkin kuivatti nopeasti. Itävallan rajalla ruokailun mittainen tauko, vigneten sekä ADAC:n Pohjois-Italian kartan osto, joka kattaa myös Alpit. Taukoa piristämään saapui äänekäs 599:
Tästä perjantai-illan ratoksi tylsä motarisiirtymä Innsbruckin ja Brennerin solan kautta Vipitenon kylään Hotelli Brenneriin. Täällä pe-la ja la-su yöt. Siisti ja halpa hotelli hyvien kulkuyhteyksien varrella. Veloittivat 44€ yöltä. Perjantain kilsat 460.
Lauantaiaamuna kamat jäi hotelliin, joten ajamisesta pääsi nauttimaan paremmin ilman turhia roinia mukana. Aamu valkeni mukavassa ajosäässä:
Hotellin takapihalta lähtee Passo Pennes, joka nautittiin heti aamupalan jälkeen. Mukava passo, joka kannattaa ajaa pohjoisesta etelään. Eteläpuoli on melko tylsä, tie laskettelee suoraan alamäkeen pitkiä matkoja kerrallaan. Tästä kruisailtiin muutaman mutkan kautta tauolle Bolzanon tuntumaan:
Nestettä naamariin ja suunta kohti itää ja Dolomiitteja. Val Gardenan kautta kohti tunnetuimpia Passoja. Ohjelmassa mm. Pordoi ja Giau. Alueella oli menossa joku pyöräilykisa, joka katkoi tiet silloin tällöin hetkellisesti. Ei kuitenkaan mitään käytännön haittaa. Tiet oli ihan hyvässä kunnossa ja mukavia ajaa. Maisemat ovat hienot ja itse tykkään jylhistä Dolomiiteista. Bongaan kaksi SP1:stä sekä kaksi kaatoa, molemmat Ducateja. Se siitä kotikenttäedusta.
Passo Pordoilta:
Lounaalle pysähdyttiin Arabban lähistöllä olevaan pieneen linnaan kyhättyyn hotelliin. Perushyvää pastaa. Maisema terassilta:
Pari muuta maisemakuvaa, mutta en enää muista mistä nämä oli napattu. Pitänee tehdä paremmat muistiinpanot ensi kerralla.
Matka jatkui Passo Giaulle. Todella hyvää tietä ja varsinkin nousun loppu oli hienoa, ajettavaa latua, joskin melko tiukkaa. Maisematkin vielä hienot. Huipulla oli mukavan viileä, joten sai mopo ja kuski vähän huilata. Toinen D-kaadoista taisi olla tällä pätkällä. Huipulla oli tungosta:
Laakson pohjalla Cortina d'Ampezzo:
Matka jatkui vielä kohti Corvaraa, jossa pieni tauko. Taidettiin ajaa vielä Passo Pordoi toisesta suunnasta alkuillan iloksi. Kaikenkaikkiaan hieno ajopäivä upeissa maisemissa. Sää oli sopiva, kevyt pilvisyys piti lämmön kurissa. Illaksi ajeltiin takaisin hotellille, loppumatka autostradaa pitkin. Ajelin pari passoa "ronskimmin" ja kovilla kierroksilla, kulutus oli heti melko kova. Tankkasin 14 litraa kun samaa reittiä ajanut Fireblade oli kuluttanut vain 9 litraa. Kilometrejä tuli lauantaille kaikkiaan 350, varsin sopiva määrä näillä teillä yhdelle päivälle. Randomkuva lopuksi, kun en taaskaan muista mistä se on otettu:
Sunnuntaina jatkoin matkaa kohti etelää. Ajoin uudestaan Passo Pennesin ja Bolzanoon. Bolzanosta matka jatkui Trenton kautta viinitarhojen keskellä kulkevaa weinstrassea kohti Garda-järveä. Tie oli hyväkuntoinen ja todella mukava ajaa. Tie kulkee laakson pohjalla, joten korkeuseroja ei ole ja lämmintä riittää. Silti sai työnnellä clipareita oikein kunnolla. Keli aurinkoinen ja lämpöä yli 30 astetta ennen puoltapäivää. Trentosta lounaaseen ja Garda-järvelle:
Ajoin järven läntistä reunaa tietä, jolla on kuvattu ilmeisesti Quantum of Solacen alkukohtaus. Mukava tie hienoissa maisemissa, ainoastaan lämpöä ja liikennettä on liikaa:
Limonen kylän eteläpuolella on pieni Tremosine. Tunnelin jälkeen lähtevä tie on kapea ja tekee mm. yhden 360 asteen spiraalin. Ei mikään vetomiestie vaan melko uniikki kanjonin läpi menevä reitti. Välipalaksi panini ja jäätelöä:
Alaspäin tullessa vielä kuva ko. tiestä ja maisemasta Gardalle:
Ajelin lopulta järven eteläkärjen kautta kohti Veronaa ja Villa Bartolomeata, jossa talo ja uima-allas odottaa. Tylsähköä ja erittäin ruuhkaista. Lisäksi lämpöä aivan liikaa valkoihoiselle. Kilometrejä kertyi reilut 350 ja varsinkin osuus Tremosinen jälkeen oli puuduttava.
Perillä alkuillasta ja suihkun kautta altaaseen jäähylle. Seuraavat päivät meni lähinnä rusketushommiin, uimiseen ja syömiseen. Peruslomailua siis.
Teimme yhden päivämatkan autolla Vicenzaan Dainesen tehtaan outlet-myymälään. Suosittelen kyseistä puljua lämpimästi. Vicenza on esim. lyhyen matkan päästä Venetsiasta, joten tuolla käy vaikka shoppailemassa päiväseltään.
Outlet Dainese Top Ten Indirizzo
via Dell'Economia 64
Vicenza 36100
Myyvät siis Dainesen ja AGV:n tuotteita. Esillä on uusinta mallistoa sekä ns. kakkosluokan tuotteita (messudemoja, laaduntarkkailua läpäisemättömiä yksilöitä jne.). Ostimme uuden AGV:n GP Tech kypärän Tavulian pojan väreillä kolmeen sataan sekä Dainesen takin kahteen sataan. Palvelukin pelasi kun kypärää ei ollut oikeaa kokoa oikeaan väriin. Onneksi kuorikoko on kuitenkin sama S ja XS koossa ja vaihtoivat sisäosat toisesta GP Techistä, jotta saimme S-kokoisen kypärän haluttuun väriin. Kyseinen kypärä oli laitettu b-laaduksi lakkavirheen takia, mutta kyseistä kosmeettistä vikaa emme ole vielä huomanneet. Takissa oli olkapäässä nahassa äärettömän pieni roso ja täten quality control oli sen poistanut normaalien seasta.
Lisäksi sain koodin arvontaan, josta voi voittaa matkan syyskuussa Toscanaan ajelemaan Rossin, Agostinin ja Schwantzin kanssa. Eipä meikäläisen tuurilla arpa osu mutta onpahan kuitenkin jotain mitä jännittää.
Alennukset oli aika kovia ja mm. Rossin replica nahkaa olisi lähtenyt hintaan 550€. Wave-selkäsuojaa 60€:lla, AGV:n peruspottia satasella...
Uimassakin piti käydä Adrianmerellä Giocchiassa. Olipa yllättävän lämmintä vettä.
Veronassa käytiin shoppailemassa ja muutenkin katselemassa paikkoja. Ei näkynyt Romeota:
Tehtiin myös yksi päiväreissu Bolognaan. Tavoite oli käydä Ducatin tehtaalla ja museossa mutta reisille meni. Tehdas- ja museokierros pitää varata etukäteen, mitä emme tehneet eikä aikoja enää ko. päivälle saanut kovasta yrityksestä huolimatta. Edes asian esittäminen italiaksi ei auttanut. Käytiin sitten vaan Ducatin myymälässä katselemassa mopoja ja kamoja. Lisäksi päivä meni muutenkin pilalle pienen onnettomuuden takia, joten tuskin olisimme kierrokselle päässeet vaikka varaus olisikin ollut tehtynä.
Pyörän takarengas alkoi olemaan finaalissa ja aloin miettimään renkaiden vaihtoa kun aikaakin on. Googlettelin lähimpiä rengasliikkeitä ja löysinkin läheltä Masiero Gomme -nimisen rengasliikkeen. Hyllyssä oli Pirelliä ja Metzleriä ja otin uudet Diablo Rosso Corsat hintaan 300€ asennuksineen. Massimo teki hienoa työtä ja muutenkin jäi todella hyvä kuva ko. pajasta. Siistit tilat ja henkilökunta osasi hommansa. SP2 pääsi lähes suoraan työn alle (Massimolla oli Buellin takanen vielä vaihtamatta) ja koko reissuun kului kaikkiaan n. tunti. Takarenkaan rattaan puoleinen laakeri piti pientä ääntä, mutta kuulemma kestää hyvin vielä "duemila chilometri". Mopon mittarissa 15100km tuolloin. Luulin, että ainoastaan Bemari kärsii laakeriongelmista, hehe. Uudet renkaat huomasi heti ensimetreillä, kääntyypäs se nyt hyvin.
SP2 pukeilla:
Rengastarroista tehty pallo:
Puolitoista viikkoa talo Italiassa-elämää takana ja aika lähteä kohti Como-järveä loman lopuksi. Uusilla renkailla ajaminen oli hienoa, mutta laakerin kuluminen painoi takaraivossa, tuli jatkuvasti tarkkailtua sitä. Ajattelin huoltaa sen vasta Saksassa. Repun sain muitten matkaan vuokra-autoon, joten pääsi taas tulittamaan ilman turhaa painolastia.
Villa Bartolomeasta otin suunnan pohjoiseen kohti lähimpiä vuoristoteitä ja aava Pohjois-Italian tasanko jäi taakse, kuva Boscan kylästä:
Heti kuvan jälkeen tein suunistusvirheen ja hukkasin n. puoli tuntia. Eipä siinä, pikkutie oli hieno ja mukavaa mutkaa riitti. Lopulta umpikujan merkki oli italotyyliin 20 metriä ennen tien loppumista. Olisin mielelläni halunnut tuon infon 20 kilometriä aiemmin.
Ajelin Valdagnon kautta Roveretoon, Gardan itäpuolelle. Tämä pätkä (tie SP 246) oli hieno ja mutkaa riitti. Roveretossa pizzaa lounaaksi. Takaisin tuttuihin Pohjois-Gardan maisemiin ja suunta länteen Storon kylää kohti. Hyvä tie mutta ruuhkainen, kuten varmaan aina lomasesongin aikaan Gardan nurkilla. Matka jatkui Lago d'Idron kautta Val Trompiaan. Tämä pätkä oli loistava. Varsinkin Idro-järvelle vievä solatie oli vauhdikasta mutkapätkää ilman muuta liikennettä, Pirellit pitivät kuin tauti ja taisin innostua liikaa kun pari kertaa tuli pientä happipaikkaa. Yhden kerran pimeä mutka yllättää täysin ja s-mutkan keskellä vaihteen pudottaminen pienemmälle ilman kunnollista välikaasua aiheuttaa pientä hallitsematonta sladia. Tauko tai 'lanssilla kotiin. Valitsin tauon.
Lago d'Idro:
Val Trompiaan vievä tie oli ihan jees. Mukavaa passoa ja jouhevaa serpentiiniä. Arkipäivä kun oli niin liikennekin oli olematonta. Sai naatiskella ihan rauhassa.
Kello oli jo pitkällä iltapäivässä ja olin about Brescian seutuvilla. Aloin miettimään reittiä ja halusin kuitenkin olla vielä samana iltana perillä Como-järvellä, joten täräytin suoraan Brescian kautta autostradalle aikaa säästääkseni. Noh, se oli ehkä osittain virhe. Tie Bresciaan oli aivan tukossa, jatkuvaa taajamaa ja kuuma. Hapotti. Lopulta maksulliselle motarilla iltapäiväruuhkaan. Hapotti. Bergamossa näkyy ensimmäiset Como-kyltit ja ajan tietullin kautta pois motarilta ja 2,60€ menee mihin lie mafian kassaan.
Loppumatka meneekin sitten maantietä, joka on aivan tukossa, jatkuvasti taajamia ja tolkuttoman kuuma. Alkaa hapottamaan oikein huolella. Joka valoissa splittaan keulille, ohittelen aina kun on tilaisuus jne. Kai sillä jonkin minuutin säästää. Kello on varmaan yli 6 illalla ja pitkä päivä painaa kehossa. Mainitsinko, että on ihan helvetin kuuma ja SP2 lämmittää kuin kamina jalkojen välissä. Jokaisissa liikennevaloissa flektit puhaltaa kuumuuden uskollisesti jalkoihin. Laskin juoneeni nestettä yli 5 litraa lounaan jälkeen eikä tarvinnut käydä kusella kertaakaan koko päivänä lounasstopin jälkeen. Loppumatka onkin sitten taistelua ja lopulta saavun Como-järven eteläosiin:
Hotelli on järven pohjoispuolella, joten vielä saan körötellä rantatietä muutaman tovin. Järven tuuli vilvoittaa ja liikenne hiljenee. Lopulta olen perillä tasan klo 20. Aamulla lähdin klo 10 ajamaan ja kilsoja tuli 600. Jälkikäteen fiksuna voi todeta, että liikaa tuli ajettua ja osittain ajon aikana suunniteltu reitti oli liian pitkä tälle päivälle näihin helteisiin.
Illalla tankkausta ja kunnon yöunet. Aamulla heti uusien reittien kimppuun. Teen pienen piston Luganoon. Matkaa on n. 45km suuntaansa joten ei paha. Bensakin on halvempaa Sveitsissä (1,20€/l) kuin Italiassa (1,40€/l). Eipä tuossa säästöä tule mutta silti.
Maisemia ihailemassa Lago di Luganon rannalla Italian puolella:
Lopulta Luganossa. Upea paikka, olisipa hieno kaupunki asua ja rannalla on mukava nauttia virvoketta:
Takaisin Comolle ja uimaan järveen. Lisäksi järveen laskevassa joessa on mukava rentoutua. Pieni vesiputous hieroo hartioita mukavasti ja vesi on kristallin kirkasta sekä yllättävän lämmintä.
Reissun viimeinen päivä koittaa ja kotiin lähtö. Comolta suoraan pohjoiseen Splügenpassin kautta Sveitsin puolelle:
Huipulla on myös ihan kaunis tekojärvi ja edellisten kuvien jälkeen alempana olisi saanut vielä hienomman kuvan tien syheröistä mutta en jaksa enää pysähtyä. Loppumatkan ajelen melko tylsästi solateita Churiin ja sieltä Vaduzin kautta nappaan Liechtensteinin vielä käytyjen paikkojen listalle. Itävallan puolella halvat bensat tankkiin (1,19€/l) ennen Saksaa. Lämmintä on taas 35 astetta ja köröttelen hissukseen bahnoja pitkin kotia miettien takalaakeria tasaisin väliajoin.
Hieno reissu takana. Maisemat ovat hienot pitkin Pohjois-Italiaa. Lämmintä oli koko ajan 30-35 astetta. Eli liikaa ajella nahkapuku päällä, mutta mukava olla muuten lomalla. Sadetta tuli ainoastaan ensimmäisenä ajopäivänä Saksassa. Kokonaiskilsat n. 2400 kahteen viikkoon, tosin ajamattomia päiviä oli paljon. Italiassa on muuten mukavaa mutta liikenne hanurista. Ruuhkaista ja tiet huonossa kunnossa. Välimatkat taittuvat hitaasti ja tieviitat italialaiseen tyyliin erittäin tulkinnanvaraisia. Jos savolaisen puhuessa vastuu on kuulijalla niin Italiassa vastuu on viittojen mukaan suunnistajalla. Nuolia ja ympyrää kiertää joka suuntaan, merkkejä on monta päällekkäin jne. Yritä siinä sitten ajon aikana niitä tulkita kun pitäisi varoa vielä sitä hullua Fiat-mummoa ja tappiinsa viritettyä 2t-mopoa, jonka liikkeitä ei voi ennakoida. Liikenteessä on kuitenkin pyörällä helppo mennä kun autot antavat tilaa hyvin ja näyttävät vielä käsimerkein notta anna palaa fränk ja täten ohitukset sujuvat kätevästi.
Ducatin tehdascase harmittaa ja muutenkin olisi ollut mukava käydä esim. Imolassa tai Maranellossa. Lisäksi Bolognan korkeudella alkavat kukkulat ja lopulta Apenniiinit tarjoavat hyviä mutkapätkiä. Myös Misanon WSB-viikonloppu jäi näkemättä Dolomiittikierroksen takia. Noh, kaikkea ei voi saada kerralla. Keväällä tai syksyllä olisi hienoa käydä uudestaan kun on viileämpää ajella. Tiedä vaikka arpaonni suosii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti