Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ducati 1198. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ducati 1198. Näytä kaikki tekstit

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Koeajossa 2010 Ducati 1198

Sain tilaisuuden ajaa, nyt jo vanhaa, Ducati 1198:a. Kyseessä perusmalli, jossa lisävarusteena Termignonin kokoputkisto ja samalla ecu oli vaihdettu putkistolle sopivampaan versioon. Pyörä oli käytetty, hieman päälle kymppitonnin ajettu ja siinä oli muutamia muutoksia. Omistajan mukaan välityksiä oli lyhennetty (en muista paljonko, ainakin pykälän pienempi eturatas ja x piikkiä isompi takaratas) sopimaan paremmin arkiajoon sekä jostain kumman syystä takarenkaaksi oli laitettu 190/50-sarjalainen vanha Pirelli Corsa III. Paremmin mutka-ajoon soveltuva, vakiona oleva 55-profiilinen oli vaihtunut kankeaan sport touring rinkulaan.

1198:n satulassa istuessa ei voi kuin ihmetellä kuinka kapea pyörä on. Clipareihin on melko pitkä kurotus satulasta ja lyhyemmille kuskeille ajoasento voi olla hankala. Oma gorillaulottuvuus onneksi teki asiasta helpomman ja itse asiassa pidin ajoasennosta todella paljon. Satula on hyvän kokoinen ja muotoinen, eikä polvikulmakaan ole paha. Täystermarit pitävät hyvää meteliä ja äänessä on woiman tuntua. Starttiautomatiikka huolehtii, että pyörä lähtee käyntiin. Hipaisee vain starttinappulaa ja pyörä itse sahaa tarvittavan kauan ennen käynnistystä. Ulkonäkö on komea kuten Ducatilla on aina ollut.

Ajossa heti kiinnitin huomiota muutamaan huonoon seikkaan. Kuivakytkimen tuntuma vaatii opettelua ja kytkin on "luonnekas". Luistattaessa se antaa sopivasti periksi, kunnes kohta haukkaa kiinni odottamatta. Ylämäkilähtö ahtaassa paikassa voisi olla aika mielenkiintoinen. Toisaalta lyhyt välitys helpotti liikkeellelähtöä kun kytkimen voi melkein heti laskea ylös. Vaihteiden vaihdossa sen sijaan kytkin on hyvä. Toinen ongelma löytyi ajettavuudesta, jonka syynä on satavarmasti takarengas. Pyörä tuntuu kankealta ja nopeisiin suunnanmuutoksiin sai todella laittaa voimaa. Ei ohjaudu ajatuksen voimalla. Tuntui, että jos pyörän voi pilata yhdellä asialla niin vääränkokoinen ja -tyyppinen takarengas on sillä listalla aika korkealla. Uskon ja kokemuksesta tiedän, että 55-profiililla olevalla sportti- tai ratarenkaalla tuo ongelma on korjattu. Kääntösäde on iso ja ohjausta ei saa aivan laidasta laitaan, koska käsi jää tankin ja cliparin väliin, joten ahtaissa paikoissa kääntyminen vaatii siksakkia.

Lyhyet välitykset (uudet rattaat ja takarenkaan pienempi koko) tekivät pyörästä liian herkän keulimaan. 1200-kuutioisessa v-twin padassa on voimaa koko kierrosalueella ja pyörä keuli vielä nelosellakin jostain puolivälin kierroksilta. Pienillä vaihteilla sai olla todella tarkkana ettei lähde lapasesta jostain nyppylästä, joskin ihan hauska tuollaisella on räppäillä mutkista ulos. Harvemmin tulee ajettua pyörällä, joka alkaa keulimaan kallistuksessa kun avaa kaasun. Mutta silti välitys oli liian lyhyt tämän tyyppiseen pyörään, koska keulimisongelma hidastaisi varmasti radalla, kun ei voi avata täysillä. Ensin saa painia, että keula pysyy alhaalla sitten kun vaihtaa vaihteen niin taas on hytti sylissä ja joutuu himmaamaan. Ja sama seuraavassa vaihdossa. Moottorin suhteen ongelmia ei ole. Tehoa on heti käytettävissä ja helposti annosteltavissa. Täydellä kaasulla työntövoima on uskomaton ja nopeusmittarissa kympit vilistää. Tykkään ajaa tällaisella moottorilla. Ruiskun toiminta on ihan moitteeton kaikissa tilanteissa ja twinin karkeus on saatu pois. Toki pienillä kierroksella (alle 4000rpm) se täristää pahasti, mutta pitäisin sitä kaikkien twinien ominaisuutena ja olen tottunut sitä välttämään. Moottorijarru on äkäinen jos sitä ei osaa varoa tai on tottunut luistokytkimellä varustettuihin rivinelosiin.

1198 on minusta kokonaisuuten varsin hyvä, mutta silti jäi vähän harmistunut olo, koska se oli pilattu pikku muutoksilla, jotka korjaamalla pyörästä kuoriutuisi varsin hyvä ajokki. Ainoa miinus, mikä on ja pysyy, on kytkimen toiminta. Hauskastihan se siinä kilisee, mutta pidän enemmän märkäkytkimen helppoudesta niin käytön kuin huollettavuuden suhteen. Kuivakytkin on ok jos se on huollettu ja puhdistettu. Moottori on todella hyvä, samoin jarrut. Jarruvoimaa on paljon ja tuntuma erinomainen. Jarrut ovat täysin samat kuin omassa RSV4:ssa, ainoastaan Ducatissa on 330mm jarrulevyt kun Apriliassa on perinteiset 320 milliset. Pidän myös Ducatin mittaristosta, jossa on paljon toimintoja ja informaatiota näkyvillä. Ehkä auringonpaisteessa ei kaikkein selvin luettava. Lisävarusteena oleva tiedonkeruu eli DDA on mukava hifistelypalikka ja pääsee tutkimaan omaa ajoaan tietokoneelta. Suosittelen kokeilemaan ja katsomaan etenkin kaasunasennon. Voi yllättää kuinka pienellä kaasulla tuleekaan ajettua. Peilien kanssa on vähän jumppaa, että näkee taakse kunnolla. Kaikki hallintalaitteet on oikeilla paikoilla ja muutenkin ergonomia oli hyvä 186 senttiselle. Viileässä kelissä moottorin ja erityisesti pakoputkiston lämpö ei ollut ongelma, mutta uskoisin, että kesähelteellä jos joutuu liikennevaloissa seisomaan niin tarkenee. Ehkäpä vakioputkisto katteineen lämmittäisi liikaakin. Tankki voisi olla isompi ja esimerkiksi Corse- tai 2011 SP-erikoismallin isompi alumiinitankki olisi hyvä lisävaruste perusmalliin.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Uuden pyörän valinta

Uuden pyörän hankinta alkoi kummittelemaan tässä talven aikaan. Valintakriteereinä oli tietysti superbike-luokan katupyörä eli 1000cc 4-sylinterinen tai 1200cc twini. Toinen tärkeä tekijä oli pyörän eurooppalaisuus. Olen aiemmin omistanut vain japseja (ellei vm. 1980 Tunturi Trial mopoa lasketa), joten halu kokeilla europyörää oli suuri. Yhteiskunta-aktiiveille asiaa voi perustella vaikkapa henkilökohtaisena elvytyspakettina EU:n taloudelle. Mutta tärkeimpänä eurooppalaiset ovat tällä hetkellä mielestäni ohittaneet japanilaiset pyörien tekniikassa ja haluttavuudessa. Hintaeroakaan ei enää käytännössä ole takavuosien tapaan. Toki Japanista tulee yhä laadukasta ja luotettavaa pyörää, mutta eurooppalaisten kehityskulku, uutuudet ja teknologia on mielestäni kovemmalla tasolla tällä hetkellä. Japsien kohdalla olisin kokenut ostavani vain jonkun yliyliylivuotisen 2009 mallin.

Noilla kriteereillä vaihtoehdoiksi jäi Aprilia RSV4, BMW S1000RR, Ducati 1198 ja 1199 Panigale, KTM RC8 R ja MV Agusta F4. Eri versioineen tietysti. Could be worse.

Aprilian kohdalla oli tarjolla mielestäni parhaiten ajettava sporttipyörä, jolla olen koskaan ajanut. Sittemmin Noalen pojat ovat lisänneet pyörään upean aPRC-elektroniikkapaketin sekä hioneet pyörää kevyellä teknisellä faceliftillä, jolla korjattiin muutamia "ykköskoppaisen" puutteita. Kuitenkin pyörä on pääosin samanlainen. Tarjolla on perusmalli RSV4 R aPRC ja ylellisempi RSV4 Factory aPRC, joiden hintaero on n. 4 tonnia. Jatkoon.

Bemarissa puhuttelee teho. 2012 tuli uusi facelift ja pyörä on päässyt eroon alkutaipaleen pikkuongelmistaan mitä oli alkupään pyörien moottoreissa. Alustaa on muokattu radalta saatujen kokemusten perusteella (olen kuullut tuon joskus ennenkin). Testivoittajaa on siis muokattu paremmaksi. Muutenkin pyörä tuntuu hyvältä paketilta ja selviää toiselle pudotuspelikierrokselle.

Ducatin osalta pudotuspeli oli armoton, koska rahat eivät riitä Panigaleen (edes perusmalliin) ja 1198:kin on vielä poistuvana mallina hinnoissaan. Hieno pyörä, mutta minusta ei niin paljon vastinetta rahoille kuin joillain muilla. Lisäksi Panigale täysin uutena mallina voi kärsiä pienistä lastentaudeista (toki niissä on takuu), joten beta-testaajaksi en halua ryhtyä. Katsotaan tilanne uusiksi parin vuoden päästä, jolloin hinnat ovat tippuneet ja pyörien mahdolliset ongelmat ovat tulleet esille.

RC8 R on yksi suosikkejani. Jämäkkä v-twin, hieno muotoilu, täysin säädettävä ergonomia, laadukkaat osat... hintakaan ei ole täysin mahdoton. Viimeisenä kahtena vuonna tehdas on vielä päivittänyt pyörää ahkerasti. Jatkoon.

MV Agustan osalta oli ristiriitaiset tunteet. Tarjolla F4 RR Corsacorta ja F4 R, joskin RR jäi pois budjettisyistä. Mielikuvaosastolla voittajatyyppi mutta paperilla häviää muille. Kaunis pyörä ja legendaarinen merkki mutta raakasti ajateltuna se ei tarjoa ominaisuuksien kohdalla jotain erilaista, tai sellaista mitä muilla ei olisi. Bemarin rivi-4 on parempi ja luistonesto ei pärjää muille. Alusta ja ajettavuus ei nouse muiden yläpuolelle. Hintakin on korkean puoleinen. Rantapallo kentälle jatkoajan jälkeen.

3 pyörän osalta valinta on hankalampi. Jokaisessa pyörässä on erilainen moottori: Apriliassa kisamainen V4, Bemarissa tylsähkö rivi-4 (kunnes kiekkamittarin neula ylittää 10 tonnin) ja KTM:ssä 200cc muita isompi v-twin. Kaikissa on paljon hyviä puolia, joskin yhtenä perusajatuksena minulla on hankkia sellainen pyörä, joka tarjoaa mahdollisimman paljon uutta minulle. Aprilia ja BMW toisi mukanaan hienot elektroniikat, joilla pääsee leikkimään ja koen sen itselleni lisäarvona ja houkuttelevana uutuutena. KTM on vielä old school ja elektroniikka on oikean puolen kahvassa. Lisäksi minulla on jo v-twin-kyykky, joten KTM jää rannalle. En koe, että siitä olisi ollut minulle niin paljon uutta ja erilaista, että hankinta kannattaisi. Lisäksi BMW ja Aprilia nostivat näiden pyörien rimaa uusille lukemille viime vuosina, minkä vain uusi Panigale pystynee ylittämään.

Eli jäljellä on enää Aprilia ja BMW, joista käytännössä valinta tapahtuu 3 pyörän välillä. Aprilian Öhlinsillä kuorrutettu Factory-malli on samanhintainen kuin S1000RR ja RSV4:sen perus R-malli puolestaan noin 4 000€ näitä halvempi. Hintaetu siis RSV4 R aPRC:llä. Toisaalta Factoryssa on Öhlins-alusta, kevyemmät takovanteet, magnesiumia moottorin kyljissä ja muuttuvapituuksiset imusuppilot. R-mallissa on BMW:n tapaan Sachs-alusta, erilaiset ja hieman raskaammat vanteet, alumiiniset moottorin posket ja kiinteät imusuppilot. Pyörät ovat painoiltaan lähes saman painoiset, baijerilaisessa on huipputehoa mutta italossa on paremmat äänet... Kinkkinen valinta.

Bemarin pudotan pois moottorin vuoksi (nyt meni weissbierit väärään kurkkuun Bemarifaneilla). Oikeastaan syy ei ole rivinelosen heikkoudessa vaan V4:sen tuomassa erilaisuudessa. Äänet ovat erilaiset, ajettavuus on hyvä ja pyörä on kapea moottorin vuoksi. Tehoa tuossakin riittää ja en ole koskaan omistanut V4-koneista pyörää. Lisäksi Aprilia myöntää 4 vuoden takuun ja vertaistukena tarjolla on loistava apriliaforum. Vastaavasti kotimaasta löytyy enemmän kokemusta Bemarista kuin Apriliasta, mikäli alustamuutoksia ja ratahifistelyä alkaa tekemään. Katukäyttöön molempien pyörien kohdalla ei ole tarvetta suurempaan modailuun tai virittelyyn, joten siltä osin vaakakupit eivät heilahtaneet puolin tai toisin. Henkisellä mielihyväpuolella mainittakoon RSV4:sen menestys Superbiken MM-sarjassa ja RSV4-pohjaisen MotoGP-pyörän lupaavat testivauhdit CRT-pyörien osalta. Pääsee noitakin sitten lähietäisyydeltä tutkimaan Indianapoliksen kisoissa kesällä.

Jäljellä siis tiukka valinta kahden version välillä. Lopulta voiton vei RSV4 R aPRC mielestäni paremman hinta/laatu-suhteensa vuoksi. Factory voi olla 5kg kevyempi em. osien myötä, mutta hintaeroa en purematta niele. Radiaali-monobloc Brembot ovat samat, aPRC on sama, runko on sama, moottori on sama... Öhlins-palikat eivät ole katumallien lippulaivatuotteita (esimerkiksi takaiskarina ei ole TTX-malli, ei edes ykkösversio, puhumattakaan uudesta Mk II:sta), lisäksi Sachsin alustassa ja varsinkin keulassa tuntuisi olevan potentiaalia big piston-rakenteen myötä (asiasta enemmän tietävien perusteella). Jos isompaa alustaremonttia tarvitsee tehdä, onpahan käytössä muutama tonni säästyneitä rahoja. Vanteissakin päivitetyt 2011 ja 2012 mallit ottivat kiinni Factoryn takoalumiineja painon suhteen. Magnesium on todella upean näköinen moottorissa (nykyisestä Hondasta nämä löytyy) ja se säästää vähän painossa, mutta en jää sen puutetta itkemään. Onpahan halvempi vaihtaa koneen posket kun vedän sen nurin, heh heh.

Värin valinta oli helpoin. Tarjolla valkoinen, musta tai keltainen. Musta ja nimi paperiin.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Kauden 2011 katusuperbiket testeissä



Tämän kauden superbikeluokan (1000cc 4-syl. ja 1200cc 2-syl.) pyöriä on ehditty testaamaan lehdistön toimesta kevään ja kesän aikana. Ohessa muutamia poimintoja ja linkkejä.

MCN vertaili kuinka uusi Kawasaki ZX-10R pärjää muita vastaan. Myös pelkät Euro-tykit testattiin.

Italialainen Motociclismo testasi kyykkyjä keväisessä Monzassa, sekä radalla että dynossa. Grazie!

Jenkkilehti MotoUSA järjesti myös perinteeksi muodostuneen Superbike Smackdowninsa. Jälleen pyörät testattiin erikseen radalla ja kadulla. Suosittelen, paljon dataa ja kuvia.

Saksalainen Motorrad on ehtinyt julkaista vasta oman katutestinsä. Normaalisti heiltä tulee 3-osainen testi. Myös saksalaisilla on aina ollut melko hyvät ja syvääluotaavat testit, tässäkin on sivulla 4 paljon teknistä dataa ja mittausarvoja. Myös paljon kuvia pyöristä. Plussaa ohjaamokuvista.

Brittilehti FastBikes on juuri julkaissut oman Sport Bike of the Year -testinsä. Lehtipisteestä voi irtonumero löytyä.

Jos jokin kieli ei käänny niin esim. Google kääntäjä kääntää monet em. jutut melko sujuvaksi englanniksi. Toivottavasti noista löytyy apua pyörän valintaan. Varmasti kaikissa on tarpeeksi suorituskykyä ja monet mittaus- sekä testitulokset ovat hieman erilaisia eri lehtien testissä, joten parasta on mahdoton sanoa. Mutta kyllä sieltä samoja pointteja nousee esiin monen pyörän kohdalla.