Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2013. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2013. Näytä kaikki tekstit

tiistai 21. tammikuuta 2014

Ajokausi 2013

Viime ajokausi oli tylsin, köyhin ja onnettomin. Ajoin häpeällisen vähän, Hondaan kilometrejä tuli n. 1200 ja Apriliaan reilut 3000. Radalla kävin kahdesti, molemmat kerrat Aprilialla. Jotenkin ei vain napannut ja kun löysin nuoruuteni harrastuksen, jääkiekon, kulutin paljon kesällä aikaa harjoitteluun. Jotenkin koko ajatusmaailma pyöri kiekkotouhuissa, joten sekin osaltaan siirsi fokusta pois kaksipyöräisistä. Lisäksi ajoin treenimielessä maastopyörää aika paljon, joten sekin aika oli pois prätkän selästä.

Kausi alkoi pitkäksi venyneellä keväällä, jolloin pakkaset piti huolen, ettei raskinut lähteä ajamaan. Sitten toukokuussa kävin viikonloppureissun vetämässä Hondalla. Käteen jäi sakot ja paluumatka krapulaisena. Mojova banaani otsassa koko touhusta. Oikeastaan sakot sai miettimään koko touhun järjellisyyttä, ja vei kyllä ajohalut totaalisesti.

Sitten Aprilialla radalle, toimii aina. Selkeästi kauden yksi huippuhetki. On vaan uskomaton laite ja ajaminen niin helppoa kun shifterillä naputtelee isompaa ja elektroniikka paikkaa kädettömyyttä. Alastarolla oli aika paljon männyn siitepölyä, jäi mieleen se vihreä utu. Kyseinen reissu oli myös työpaikan ajoreissu ja koulutustapahtuma. Olihan se ihan hauskaa kokeilla jarrutuksia kovemmista vauhdeista ja muuta treenailua. Olisi ollut hyvä kokeilla absillista uudempaa RSV4-mallia ja tunnustella onko eroja. Paras muisto oli kuitenkin kahden nuoremman pojan antamat kehut kuinka erilaiselta ja hienolta V4-moottori kuulostaa.

Kesälomallakin ajoin vain lomalle ja takaisin. Muutenkin arkiajoa, iltalenkkejä tai muuta tuli olemattoman vähän. Paras reissu oli päivän endurosafari. Pääsi tavallaan juurilleen kun on aikoinaan opetellut ajamaan juuri enduropyörillä. On nekin laitteet ja erityisesti alustat tulleet pitkän matkan niistä 90-luvun ruoskista. Uusillahan voi vetää täysillä ojan yli ja vähän vaan niiaa.

Jotenkin kun on kaikki viime vuodet harrastanut ja miettinyt vain pyöriä niin ehkä ajatus hapuili muualle pyörän selästä. Tuli mitta täyteen. Samalla kun muut kiireet lisääntyivät ja tilalle tuli jotain muuta, jäi koko harrastus pienelle. En kirjoittanut tännekään mitään. Laitoin jopa kalustoa myyntiin syksyllä, onneksi ei kuitenkaan tullut kauppoja. Ehkä vain välillä on hyvä ottaa etäisyyttä lajiin. Ainoa mikä piti jotenkin "kartalla" oli Performance Bikesin tilaus, hyviä juttuja kelpaa aina lukea.

Nyt jopa hieman odottelee ajokautta. MP-Messutkin olisi kohta. Toisaalta tekisi mieli, toisaalta ei kun on vain pe-su aukiolo. Torstai oli mahtava kun oli tyhjä halli ja sai rauhassa tutkia. Nyt on ruuhkaa ja tungosta. Ja 19 euron liput.

maanantai 13. toukokuuta 2013

BMW:n moottorinohjaus

Superbiken MM-sarjassa Monzassa paljastui mielenkiintoinen seikka Bemareiden käyntiäänestä. Superpolessa tuli paljon tv-aikaa Melandrille kun hän yksinään kiersi rataa, jolloin tv-feediin tuli vain hänen BMW HP4:sen käyntiääni.

Selkeästi hitaissa mutkissa oli kuultavissa kuinka moottorin ääni muuttuu radikaalisti avauskohdissa ja sitten mutkan ulostulossa ja suoran alkupäässä alkoi ujeltamaan normaali käyntiääni. Ilmeisesti moottorinohjaus pudotti yhden tai kaksi sylinteriä pois pelistä kiihdytyksen alkuosissa. Bemarissa on normaali rivinelonen perinteisellä sytytysjärjestyksellä ja kampiakselilla. Koska näitä ei voi muuttaa (eli tehdä esim. crossplane-kampiakselia) luokittelupyörästä, voidaan olla varmoja, ettei kone käynyt kaikilla sylintereillä muuttuneen käyntiäänen vuoksi. Äänessä on selkeästi epäsäännöllinen murina, hieman kuin V-moottoreissa, joka sitten täydentyy normaaliksi rivinelosen riipiväksi ääneksi.

Miksi näin? Ensinnäkin normaalissa tilanteessa, jossa kiihdytetään pienillä vaihteilla keskialueen kierroksilta tehoa olisi käytettävissä liikaa, jota joudutaan joka tapauksessa suitsemaan luiston- ja keulimisen estolla, joten on sama pudottaa moottorin tehoa käyttämällä sitä parilla sylinterillä eikä tästä aiheudu sen suurempia ongelmia. Mutta uskon, että suurin syy tähän on moottorin hallinnassa ja rengaspidossa. "Epäsäännöllisten moottoreiden" (twinit, V4:set, Crossplane-kampurat jne.) yksi etu on renkaan pidossa. Niissä teho tulee sykäyksittäin, koska moottorin sytytykset tulevat ryppäässä, jota seuraa pidempi lepojakso sen sijaan, että sylinterit sytyttäisivät metronomimaisen säännöllisesti (perinteinen rivinelonen). Näin ollen rengas voi ottaa pidon tuossa lepovaiheessa, avauspito paranee ja tuntuma takarenkaaseen paranee. Esimerkiksi MotoGP:ssä kaikki prototyyppimoottorit ovat epäsäännöllisellä sytytysjärjestyksellä tämän vuoksi. Lisäksi tuolla voidaan säästää vähän bensaa, mutta sille ei ole tarvetta etenkään aika-ajoissa.

Näin ollen Bemari on saanut tällä sylinterien sammuttamisella aikaan hetkellisen 500cc kaksi- tai 750cc kolmisylinterisen big bang tai long bang-koneen, joka yhä antaa hitaissa vauhdeissa tarpeeksi tehoa, mutta hyvän tuntuman takarenkaaseen. Ja sitten suoralla, jolloin tarvitaan vain maksimaalista tehoa, muuttuu sujuvasti normaaliksi 4-syl. 1000cc screamer-koneeksi. Käytännössä tuo on helppo toteuttaa, koska moottoria voidaan ohjata sylinterikohtaisesti kaasuläppien, ruiskun ja sytytyksen osalta, joten napataan vain tiettyjen parametrien perusteella sylinteri(t) pois käytöstä ruiskulla ja sytytyksellä ja sitten takaisin bensaa ja kipinää palotilaan kun tarve vaatii.

Normaalisti moottorinohjauksella luistonestossa tms. tehonhallinnassa pidetään kaikki sylinterit käynnissä, joskin niitä voidaan muokata sylinterikohtaisesti ja katkoa sytytystä millisekunneiksi tms pieneksi hetkeksi. Mutta näin selkeä ja pitkäkestoinen sylinterien sammuttaminen on uutta. Lisäksi olisi mielenkiintoista tietää mille sylintereille tuota tehdään ja esim. vaihtuuko sylinterit käytön aikana?

Superpole katsottavissa ja BMW:n ääntä kuultavissa mm. youtubessa (Melandri kuvissa yksinään alkaen n. 0:46:00 jälkeen).

Mielenkiintoista seurata jatkuuko tämä muillakin radoilla. Sekä aiheutuuko tästä luotettavuusongelmia? Toisaalta moottorit ovat vielä Superbikessa ns. kertakäyttötavaraa eli esim. aika-ajoissa tuollaisen käyttö ei lisää suurempaa riskiä.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Koeajossa 2013 Yamaha R1

Yamaha R1 on säilynyt viime vuodet melko muuttumattomana ja 2013-mallikin on kokenut vain pieniä muutoksia. Vuonna 2009 esitelty crossplane-moottori on yhä uniikki mp-maailmassa ja erikoinen pakoääni paljastaa kauempaakin mistä on kyse. 90-asteen sytytysväli antaa koneelle monia eri luonteita. Pienillä kierroksilla esim. liikkeellelähdön aikana moottori kuulostaa hieman v-twiniltä, kun taas kovilla kierroksilla korvat valtaa V4-tyylinen pauhu. Oikeastaan lähellä rajoitinta luulisi, että kone kiertää muutaman tonnin todellista enemmän. Tuntuu, että moottori koko ajan huijaa kuuloaistia, ehkä vain siksi, ettei siihen ole tottunut. MotoGP:stä tuttu moottori kuulostaa omaan korvaan upealta ja onkin moottorin puolesta yksi suosikkejani.

Uusin R1:nen on tuttu jos on ajanut aiempiakin Yamahoita ja R1:siä. Ohjaamossa on tutut namiskat, ainoastaan moottorin karttavalitsin oikealla (mode) ja luistoneston säätöön tarkoitettu TCS-nappula vasemmalla ovat uutta. Laatu, tuntuma ja tyylikkyys ovat läsnä tässäkin versiossa. Mikään kate ei rämise, kaikki osat istuvat nätisti. Mekaaniset äänet ovat myöskin saatu kuriin. Yläkolmio on hieno yksityiskohta!

Alkuun pyörä tuntuu isolta. Etukate on leveä ja samoin moottori. Aikoinaan 2009-mallin kanssa oli monella kisatiimillä ongelmia maavaran kanssa, koska moottorin posket tahtoivat ottaa maahan kovissa kallistuksissa. Tankkikin on leveä, joten ajoasento on aluksi outo, koska olen tottunut kapeampaan RSV4:seen ja v-twin-kyykkyihin. Satula on mukava ja on etuosastaan aika jyrkkä, joten pyörässä istutaan "sisällä".

Liikkeellelähdössä aluksi huomiota herättää erittäin kierrosherkkä ja reagoiva kone. Moottori pyörähtää jonnekin 6000-7000rpm kieppeille todella nopeasti. Moottorista voi valita kolme eri karttaa: A-Std-B. A on kaikkein äkäisin ja kaasuvaste terhakka. Ajoin pääasiassa A-kartalla. Std eli peruskartta on myös ok, varsinkin kaupungissa. B on todella laiskan oloinen. Kaiken kaikkiaan kaasuvaste on hyvä ja mm. on/off-avauksissa mutkissa ei ole ollenkaan rykimistä. Jälleen osoitus loppuunasti hiotusta pyörästä.

Pyörä tuntuu melko painavalta pienissä nopeuksissa ja esim. työntäessä sitä parkkiruudusta. Ajaessa päällimmäinen tunnelma on mukava. Alusta on selkeästi katukäyttöön tehty, melko pehmeä mutta mukava. Vaimennukset nielevät routapatit pois ja meno on vakaata. Kaikkein ketterin pyörä R1 ei ole, mutta helppo ja luottamusta herättävä kylläkin. Takarengas oli 190/50, joten olisi mukava kokeilla sitä alkuperäisellä 55-profiilin renkaalla, jolloin pyörä kääntyisi vähän herkemmin. Jarrutuksissa käytös on neutraalia ja helppoa, lisäksi luistokytkin on toimiva. Itse asiassa tykkäsin kytkimen toiminannasta muutenkin, erittäin tarkka ja tunnokas.

Moottori on pyörän parasta antia. Ääni on upea, joskin vakioputket vievät äänet pois todella tehokkaasti. Verrattuna esim. RSV4:seen, äänet ovat todella hiljaiset Yamahassa. Harmittaa kun hienot piirteet jäävät nyt kuulematta, mm. moottori poksahtelee mukavasti moottorijarrussa. Ehdottomasti sliparit ostoslistalle, jotta saat äänet kuuluviin, painoa pois (orkkisvaimentimet todella isot) ja varmaan auttaa myös persauksen lämpöongelmiin. Tuntui käyvän todella kuumana. Moottorin luonne on aika jännä, koska se tuntuu eloisalta, muttei oikein vedä samalla höyryllä kuin muissa tonnisissa. R1 on painavimpia luokassaan ja samoin tehot ovat sieltä peräpäästä. Jotenkin moottoria on hankala arvioida, koska äänet ja tuntuma huijaa aisteja. Usein esim. luulee moottorin olevan jo punarajalla mutta vielä onkin pari tonnia reservissä. Mutta on se silti nopea eikä hyvä kierrosaika mene sen puolesta pilalle.

Yamahan luistonesto on 7 portainen (6 eri säätöä ja lisäksi off-asento). Ajelin aluksi kaikkein suurimmalla asennolla eli 6:lla ja siinä TC puuttuu pelin herkästi, kuten on muillakin merkeillä. Esim. RSV4:ssa ja Ducatissa se ottaa ohjat käsiin R1:sen tavoin jo kovissa kallistuksissa pienellä kaasunasennoilla. Ilmeisesti asento 6 (ainoastaan?) myös rajoittaa keulimista, koska tehoa selkeästi alkoi hävimään kun keula nousi ilmaan, vaikkei Yamahassa olekaan erillistä keulimisen estoa. Vielä vitosella, nelosella ja kolmosella saa kadulla luistoneston vilkkumaan keltaisella mittaristossa, mutta pienemmillä asetuksilla lähtisin kokeilemaan sitä vain radalla, jolla saisi toistoja lisää samaan mutkaan. Vaikka Yamahan systeemi on melko yksinkertainen (mm. ei gyro-antureita) niin yllättävän luontevasti se toimii ja tehon säännöstely on pehmeää. Pienimmissä tilanteissa sen huomaa vain vilkkuvasta valosta. Uskoisin, että Yamahalla on aika hyvin onnistuttu moottorinohjauksessa: ride-by-wire, toisioläpät ja näiden yhteispeli sylinterikohtaisesti saa aikaan huomaamattoman toiminnan.

R1 tulee melko tukevalla hintalapulla (n. 21 300€) ja on minusta aavistuksen kalliinpuoleinen verrattuna siihen mitä rahalla saa. Jos R1 olisi pakko saada, odottelisin mitä ensi vuonna on tulossa ja sen perusteella ostopäätöstä tekemään. Jos uusi olisi kiinnostusta herättävä niin sitten sellainen, jos ei niin vanhassa vara parempi ja etenkin kun ylivuotisen 2012 tai 2013 mallin saa jokatapauksessa alennettuun hintaan. Win-win. Kannattaa myös miettiä väritykseltään upeita 50th Anniversary erikoismalleja, joita on tehty rajattu määrä.

+ laatuvaikutelma
+ moottori: äänet, luonne, erikoisuus

+/- perushyvä katupyörä

- aavistuksen kankea ja leveä
- kuumenee ajossa paljon




torstai 11. huhtikuuta 2013

MCN: Rossin haastattelu

MCN:n MotoGP-toimittaja Matthew Birt haastatteli Valentino Rossia Teksasin Austinissa aiemmin keväällä kun MotoGP oli siellä testaamassa. Mielenkiintoinen, kolmiosainen haastattelu on youtubessa (linkit alla). Rossi puhuu luonnollisesti Ducati-vuosistaan sekä siirrosta Yamahalle. Lisäksi Marco Simoncelli, yksityiselämä ja moni muu asia nousee esille jutustelun lomassa.

Erittäin mielenkiintoisia kommentteja mm. Ducatin yrityskulttuurista ja filosofiasta pyörän kehittämisestä. Moni asia näistä oli jo julkisesti tiedossa, mutta on vain pakko ihmetellä Ducati-egojen suuruutta jos edes Rossi&Burgess ei saa haluamiaan asioita. Tietysti nämä ovat vain Rossin kommentteja ja hänen puolensa tarinasta, mutta tuskin noissa lapinlisää on kovinkaan paljon.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

torstai 21. helmikuuta 2013

SBK 2013

Kausi on taas ovella ja perinteinen kauden avaus Phillip Islandilla 24.2 eli tulevana viikonloppuna. Siellä ehdittiin ajaa jo ensin epäviralliset testit ja sitten viralliset kaudenalustestit. Nopeimman kierrosajan ajoi Carlos Checa Panigalella. Testien tulokset täällä. Kuitenkin koko kärki oli todella tasainen ja viime kauden tyylinen trilleritaistelu mestaruuudesta on hyvinkin mahdollista, jos nyt testeistä joitain johtopäätöksiä voi vetää. Viime kauden mestari Biaggi lopetti ja siirtyi TV-kommentaattoriksi.

Suurempia muutoksia ei tapahtunut kuski&talli puolella. Biaggin korvaa Sylvain Guintoli, Rean tallikaveriksi tuli Leon Haslam, Checan tallikaveriksi Ayrton Badovini ja samalla Ducatin tehdastallista tuli Team Ducati Alstare kun mm. Suzuki-vuosista tuttu Francis Batta & kumppanit tulivat pyörittämään tallia. Bemarin viimevuotinen tehdastalli lopetti ja tehtaan panos, Melandri ja suuri osa henkilöstöä siirrettiin GoldBet tallin alaisuuteen. Tallikaveriksi tuli Chaz Davies. Althea Racing vaihtoi Apriliaan ja Giugliano jatkaa nyt RSV4:sen puikoissa. Myös toinen ex-Ducati-talli, Red Devils Roma, vaihtoi Apriliaan. Mukava nähdä myös Max Neukirchner takaisin SBK:ssa. Aikoinaan Monzan lähtökolarissa hajonnut jalka ja siitä lähtenyt alamäki on kulkenut mm. Moto2-kokeilujen kautta takaisin Superbiken ja Panigalen satulaan.

Tallit & kuskit.
Kalenteri.

Jälleen ajetaan siis legendaarisilla radoilla, hienoa nähdä Laguna Seca jälleen mukana. Toivottavasti tulisi myös pari villin kortin jenkkikuskia mukaan siihen kilpailuun, vaikka AMA-säännöt eroavatkin jonkin verran SBK-säännöistä. Kausi päättyy Intiassa, samalla Buddh Circuitilla, jossa Formula ykköset ovat pari kautta ajaneet. Siellä tosin SBK käyttää hieman eri konfiguraatiota parissa mutkassa.
Sääntöpuolella ehkäpä näkyvimmät ja isoimmat muutokset on kolmiriviset starttirivit, 17 tuuman vanteet (ennen oli 16,5") sekä ajovalotarrojen pakollisuus, joita mm. Kawasaki ja Honda käytti jo viime kaudella. Myös varikkokäyntien tulo muuttuvien olosuhteiden kisoihin on uutta. Tarkemmin säännöistä täällä.

Meinasin jo itse kirjoittaa isompaa analyysiä kausiennakon muodossa, mutta turha naputella mitään kun Alan Cathcart on tehnyt näin hienon ennakon.

2013 on viimeinen kausi "vanhoilla hyvillä säännöillä", sillä 2014 on povattu isompia muutoksia ja sarjan kustannustasoa ajetaan alas. Mitä se sitten tulee olemaan, todennäköisesti mennään kohti Superstock-sääntöjä. Lisäksi uusia merkkejä on todennäköisesti tulossa mukaan (Yamaha, KTM ja MV Agusta) ja mm. Hondan uskotaan tuovan uuden RC213V-pohjaisen tuotantokilpurin Superbiken MM-sarjaan. Kuitenkin asetelmat tälle kaudelle on kunnossa kun takana on kaikkien aikojen tiukin kausi (mestaruus ratkesi puolella pisteellä) ja mestaruus voidaan realistisesti voittaa usealla eri pyörämerkillä ja 5-6 kuskin toimesta.

Ainiin, Eurosport televisioi koko kauden, joten kanavapaketit kuntoon. Dornan alaisuuteen liittynyt SBK ei harmillisesti (ainakaan vielä) tarjoa virallista netti-tv-palvelua, kuten esim. MotoGP:n puolella on.

Supersporteissa ehkäpä parasta on aivan täynnä oleva lähtöruudukko. Päälle 30 kuskia, Yamahan ja Suzukin paluu, sekä erityisesti MV Agustan mukaantuleminen tekee sarjasta todella mielenkiintoisen hieman vaisumpien aikojen jälkeen.

tiistai 13. marraskuuta 2012

2013 Ducati 1199 Panigale R

EICMA:ssa Ducati julkaisi uuden R-mallin. Perinteisesti superbike-malliston huipulla olleet R-mallit saavat näin ollen jatkoa. Sama laite on myös luokitteluversio Superbiken MM-sarjaan ensi kaudeksi.

Strategiset mitat 195hv ja 189kg (märkäpaino) ovat aivan kärkiosastoa luokassaan. Normimalliin verrattuna R:ssä on hiilikuitukatteet ja muita pienempiä hiilikuituosia, Termignonin putkisto, titaaniset kiertokanget, moottorissa 500rpm lisää kierroksia, uusi ecu-ohjelmisto, säädettävä takahaarukan korkeus/kiinnityspiste, 1,5kg kevyempi kuin Tricolore S-malli ja korkeampi pleksi. Muuten R:ssä on samat varusteet mm. elektroniikkapuolella kuin muissa versioissa.

Välttämättä muutokset eivät ole niin R-maisia kuin oli esimerkiksi 2000-luvun alkupuolella, jolloin R-malli erosi huomattavasti perusmallista alustaltaan ja moottorin osalta. Nyt mm. moottori on pääsoin sama (pl. kiertokanget ja moottorikartat), elektroniikkapaketti sama (DDA+ tiedonkeruu R:ssä vakiona), jarrut samat, sama alusta löytyy jo S-mallista, samat vanteet kuin S-mallissa... Niin ja Panigale R on myös kaksipaikkainen!? Minusta kaikki nämä kuitenkin kertoo enemmänkin siitä, kuinka kisaorientoitunut Panigale on jo muissa versioissa.

Alumiinitankin paljaasta pinnasta annan henkilökohtaisen plussapisteen. Kannattaa myös huomata, että 195hv on vakioputkiston teho. Termignonilla ja ecu-ohjelmistolla pitäisi tulla pikkaisen lisää huipputehoa ja erityisesti paikata vakioputken tehokuoppaa keskialueella. Hinta USA:ssa $29 995, vertailun vuoksi S-malli alkaen $22 995.


2013 Triumph Daytona 675

Ashalt & Rubber uutisoi, että Triumph päivittää supersporttiaan ensi vuodeksi. Uusi versio julkaistiin parasta aikaa käynnissä olevilla EICMA messuilla Milanossa. Merkittävin muutos ulkonäöllisesti on pakoputkiston siirto koneen alle ja sivulle. Varmasti saadaan parannettua massakeskipistettä tällä ratkaisulla, eikä putkistokaan pääse enää lämmittämään penkkiä. Etuvalot on uudet ja minulle keulasta tuli ainakin mieleen hieman Triumph Tiger.

Teknisellä puolella on uudistuksia paljonkin. Tehot kasvaa parilla hepalla ollen 126hv ja painoa pois parisen kiloa. Uusi runko, uusi moottori, uudet katteet, absit... Moottorin punaraja 14 400rpm. Korotettu kierrosraja, isompi poraus ja uudet venttiilit (mahdollisesti isommat) kielii enemmän kierroskonemaisesta moottorinluonteesta. Daytonasta tulee myyntiin perusmalli ja varustellumpi R-malli, jossa on kuvien perusteella Öhlinsin NIX30 keula ja TTX36 takaiskari, Brembon monoblocit, sekä shifteri. Perusmallissa on KYB:n alusta ja Nissinin jarrut. Molemmissa vakiorengastuksena Pirelli Supercorsat ja upeat 5-puolaiset vanteet.

Ihan nätti paketti ja minusta uudistuspuolella keskitytty oikeisiin asioihin. Hieman painoa pois ja vähän lisätehoa tyydyttää speksienlukijoita. Elektroniikkaakin on mukana vain ne parhaimmat tämän kokoluokan pyöriin, eli absit ja shifteri. Absit hyvä turvallisuustekijä ja racemoodissa sallii mm. takarenkaan liukimisen kovissa jarrutuksissa. Shifteri on niin kätevä, että saisi olla jo vakiokamaa kaikissa sporttipyörissä.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

2013 SBK sääntömuutokset

FIM on julkaissut kauden 2013 sääntömuutokset Superbike, Supersport ja Superstock1000-sarjoihin. Pressitiedote täällä. Linkki 2013 sääntöihin (pdf).

Suurimmat muutokset koskevat Superbikea, ja suurin muutos on eittämättä varikkokäyntien tulo kisoihin, joissa olosuhteet muuttuvat. Käytössähän on yhden pyörän sääntö (tuli 2012), joten sadekelille säädettyä pyörää ei ole mahdollista pitää varikolla lähtövalmiina. Kisat ovat ns. flag to flag, eli ajetaan loppuun asti vaikka olosuhteet muuttuvat. Kisan keskeytys on kuitenkin mahdollinen äärimmäisissä olosuhteissa tai muun turvauhan vuoksi. Sateen iskiessä (tai radan kuivuessa) kuljettajat käyvät vaihtamassa renkaat ja voivat myös tehdä pikkumuutoksia esimerkiksi alustan säätöihin. Varikkostoppiin saa osallistua, ja pyörään koskea, vain kuljettaja ja kolme mekaanikkoa. Kuljettaja ajaa oman varikkoboksin eteen, sammuttaa pyörän ja nousee pois satulasta. Vasta sitten mekaanikot (ja tarvittaessa kuljettaja) saavat tehdä muutoksia pyörään. Kukaan muu ei saa antaa apua (esim. antamalla osia tai työkaluja, työntämällä pyörää) ”varikkotiimille” eikä pyörää saa ottaa sisälle varikkoboksiin. Työkalut voivat olla sähkö tai paineilmakäyttöisiä mutta varikkopukkien pitää manuaalisia. Ulkoista käynnistyslaitetta ja/tai vara-akkua saa käyttää pyörän starttaukseen.

Säännöissä hypätään myös hieman motogpmaiseen suuntaan kun starttirivit käsittävät nyt 3 pyörää (ennen 4). Suurin syy tälle on turvallisuus, koska pyöräletkalle saadaan pituutta ja ”turvavälejä” lähtötilanteeseen. Lisäksi takavalo on pakollinen huonoissa olosuhteissa. Jarrukahvasuoja tulee myös pakolliseksi, Aprilia käytti tätä jo kuluneella kaudella Biaggin Australian kaadon jälkeen, jossa osuma toiseen pyörään löi etujarrun pohjaan. Kaikki nämä on tuttuja MotoGP:stä. Lisäksi ajovalotarrat ovat pakolliset pyörän keulassa, samassa paikassa jossa ne on tuotantomallissa. Kawasaki ja Honda käytti näitä jo viime kaudella.

Samat yleissäännöt (starttirivit, takavalot, jarrukahvasuojat) koskevat myös Supersportteja ja –Stockeja. Supersporteissa suurin sallittu moottorimäärä on 8 koko kaudelle, ja Superstockeissa 3. Superbikessa ei moottorien lukumäärää ole vielä rajoitettu.

Superbiken teknisissä säännöissä on muutama merkittävä muutos. Vanteet ovat nyt halkaisijaltaan 17-tuumaisia sekä edessä (3,50 tuumaa leveä) että takana (6 tuumaa), kuten on katupyörissäkin. Ainoastaan alumiinivanteet sallittu. Minimipaino on 165kg sekä 1200cc twineille että 1000cc 3- tai 4-sylinterisille. Eli kaudella 2012 voimassa ollut kuuden kilon Ducati-lisäpaino on poistettu. Kuitenkin painoja voidaan muuttaa menestyksen mukaan lisäämällä kerrallaan 3kg. Maksimilisäys on edelleen tuo 6kg eli suurin minimipaino voi olla 171kg. Mielenkiintoista nähdä miten Panigale menee uusilla säännöillä kun ei ole lisäpainoa ja huipputehoakin pitäisi olla paremmin kuin 1198:ssa eli kaksi suurinta tasoitustekijää on nyt eliminoitu. Mielenkiintoinen on myös muutos takahaarukan kiinnitykseen. Se saa nyt olla säädettävä (+/- 5mm) riippumatta tuotantomallista. Kuulostaa erittäin paljon RSV4:selta, jossa takahaarukan korkeutta voidaan säätää samalla tavalla.

Päivitetty 18.2.2013, lisätty linkki viralliseen sääntökirjaan.

tiistai 2. lokakuuta 2012

2013 Aprilia RSV4

Kölnin INTERMOT-messuilla julkaistaan uusi päivitys RSV4:seen. Visordownissa on jo pieni ensiraportti. Isoimpana uudistuksena on Boschin ABS-jarrujärjestelmä ja samalla etujarrut on samat Brembo M50:t kuin Panigalessa. Todennäköisesti täysin sama jarrupaketti kun Ducatissa. Satulan sivuosa on nyt punainen (satula näyttää täten lyhyemmältä) ja tankin muoto näyttää erilaiselta keskeltä tankkia. Hankala kuitenkin sanoa onko siinä muutakin eroa koska RSV4:n tankki on samalla pyöreä ja parista kohtaa kulmikas, jolloin se näyttää helposti erilaiselta eri kuvakulmasta ja korkeudelta. Isompi tankki ei olisi pahitteeksi RSV4:seen ja mikäli ABS-yksikkö olisi laitettu esimerkiksi satulan alle, veisi se tilaa tankilta, jolloin sitä on kompensoitu erilaisella tankin ulkomuodolla.

Odotellaan Aprilian virallista julkaistusta spekseineen...

Päivää myöhemmin tuli myös Aprilian virallinen tiedote. ABS-järjestelmä lisää painoa 2kg ja on säädettävä 3 eri asetuksen välillä ja ABS:n voi mysö kytkeä pois päältä. Jarrujärjestelmässä on yhdistelmätoiminto eli etujarrukahvan käyttö vaikuttaa myös takajarruun. Kuten aavistelin, ABS-yksikkö on tankin alla ja samalla tankin muotoa ja tilavuutta on muutettu, nyt tilavuus on 18,5 litraa entisen 17 sijaan. Mukava nähdä on tuo tilavuuslukema oikeasti tuo ilmoitettu, koska nykyisissä ei tuota 17 litraa saa mitenkään mahtumaan tankkiin. Kuitenkin ihan mukava lisä janoiselle V4-koneelle. Muitakin pikku muutoksia on. Huipputehoa on nostettu nelisen heppaa ollen täten 184hv. Lisäksi sivukatteissa ja tankissa on pientä uudelleenprofilointia paremman ajoasennon saavuttamiseksi, samalla myös istuinkorkeus on hieman matalampi. Kaikkiaan siis kevyt facelift.


päivitetty 3.10.2012

tiistai 18. syyskuuta 2012

2013 Kawasaki ZX-6R

Kawasaki julkaisi uuden 6R:n. Oikeastaan kaksi merkittävää asiaa supersport-luokkalaisessa on luistoesto ja  636-kuutoinen moottori. Luistoneston tuominen 600-luokkaan on mielenkiintoinen, koska MV Agusta F3 toi elektroniikan mukaan täksi kaudeksi ja nyt Kawasaki seuraa perässä. Mielenkiintoista nähdä tuleeko elektroniikasta yksi myyntivaltti kuussatasiin, koska trendi on muuttumassa yhä siihen suuntaan, että TC on nykyajan hevosvoima. Jos ennen kilpailtiin huipputeholla, nyt elektroniikalla. Välttämättä kuussataset ei isompaa elektroniikkaa tarvitse, koska tehoa ei ole niin paljon käytössä, että elektronisista avuista saataisiin kaikki hyöty irti. Eikä keulimisen hallintaan ole isompaa tarvetta, joten alkuun nämä ehkä kuulostavat pääasiassa markkinointijutuilta. Shifteri olisi toki käyttökelpoinen näissäkin.

Toinen mielenkiintoinen piirre on kasvanut kuutiotilavuus. 636 is back, kuten Vihreän sivuilla mainostetaan. Tämä tarkoittaa sitä, että uutta Ninjaa ei ensi kaudella nähdä Supersport-lähdöissä, koska säännöt sallivat ainoastaan 600-kuutioiset nelisylinteriset moottorit. Joko Kawasaki-tallit ajavat vanhalla kalustolla, tai sitten Heavy Industries tuo jonkin 600cc luokituspyörän (tyyliin huippuspeksattu kisareplica, namnam). Tuota tuskin tapahtuu, mutta mielelläni olisin väärässä. Katupyöriinhän tuo on ihan fiksu kikka. Saadaan pikkaisen paremmalta näyttävät teho- ja vääntölukemat lehtitesteihin ja pientä markkinointieroa muihin. 131hv huipputehoa on luokan parasta MV Agusta F3:sen kanssa. Vakuutuksiin tai muihin käyttökustannuksiin tuolla ei ole merkitystä, joten 636 on yhä kuussatanen arkielämässä.

Muut silmille hyppäävät seikat on mielestäni turhat tehokartat, laittaisivat mielummin shifterin varustelistalle. ABS on ihan hyvä turvavaruste. Showan big piston-keula on nyt tässäkin toispuolinen, menovaimennus toisessa haarukassa ja paluuvaimennus toisessa.

Loppuun hieno promovideo Man-saarelta, kuskina katuratamies James Hillier:


torstai 13. syyskuuta 2012

2013 Yamaha R1



Yamaha on julkaissut tietoja ensi vuoden R1:stä. Oikeastaan mikään ei muutu paitsi väritys, eli R1-fanaatikot saavat jälleen odotella vähintään vuoden isompia uudistuksia. Nuo Yamaha USA:n sivujen värit on tietty jenkkimalleille, eli varmasti kotimaisissa Yamaha Centereissä voi ihastella hieman erivärisiä rykkösiä. Pyörässä on sama luistonesto kuin tämän vuoden mallissa. Speksilistaa lukiessa kiinnitin lähinnä huomiota alustan ominaisuuksiin. Takaiskarissa on säädöt nopealle ja hitaalle vaimennukselle, joka on yleistynyt muillakin merkeillä. Yamaha on tämän malliversion kanssa pitäytynyt keulassa, jossa toinen puoli vaimentaa sisäänvaimennuksessa ja toinen taasen ulosvaimennuksessa. Ihan mielenkiintoinen systeemi, samaa on käytetty toki aiemmin muissakin pyörissä, esimerkiksi legendaarisessa Aprilia RS250:ssä 90-luvulla. Ja myös Öhlins käyttää samaa designia muutamissa haarukoissaan. Pidän kyllä R1:sen crossplane soundista, mutta olisi hienoa nähdä isompi uudistus legendaariseen malliin. Heillä on hyvä esikuva M1:ssä, siitä vaan ammentamaan tietotaitoa kadulle. Ja olihan SBK-versiokin voittajapyörä ja tehoa löytyi.