Koeajossa 2010 MV Agusta F4

MV Agusta päivitti lippulaivaansa vuodelle 2010. Pitkään mukana ollut ja pikkuhiljaa päivitelty F4 koki nyt suuremman päivityksen. Ulkonäkö on edelleen tuttu, hieman vain vedetty linjoihin uutta muotoa. Ehkäpä eniten keskustelua herättänyt ulkonäköseikka on uusi pakoputkisto. Pyöreät neljä putkea on vaihdettu kulmikkaisiin. Moottori on uusi ja samoin alusta aina runkoa ja yksipuoleista takahaarukkaa myöten. Uutuutena mm. luistonesto ja muuttuva pituuksiset imusuppilot. Moottoritehoa lupailtiin 186hv. Nythän 2012 vuodelle tämä koeajettu malli päivittyi jälleen moottorin osalta.

Pikaisen testin perusteella todella hyvä pyörä. Yllätyin ehkä eniten siitä kuinka mukava ajettava tämä uudistunut 2010 F4 on. Jotenkin mielessä oli, että kyseessä olisi aikalailla kisaorientoitunut ja kompromissiton peli. Ajoasennossa on tilaa ja penkki ehkä yksi parhaiten sopiva meikäläisen läskeille. Tehojen puolesta samalla tasolla japanilaisten tonnisten kanssa. En tosin ilennyt päästellä jatkuvasti täysillä, mittarissa oli kokonaiset 3km kun sain pyörän ajoon. Moottorinohjaus on hyvä, joskin ei ehkä kaikkein sulavin niissä pienissä kaasun avauksissa kun siirrytään moottorijarrulta kaasulle.

Alustan ja jarrujen osalta ei oikein herättänyt mitään fiiliksiä. Vastaavat ne on muissakin kilpailijoissa. Jämäkkä Marzocchin etuhaarukka näyttää macholta, alustassa on runsaasti säätömahdollisuuksia: perinteisten esijännitys- ja vaimennussäätöjen lisäksi mm. ajokorkeus on säädettävissä takana, joten kyllä siitä sopivan saisi. Osat ovat laadukkaita, joten tuskin suurempia paineita on lähteä aftermarket-kauppaan.

En ole vanhalla F4:lla ajanut, joten en osaa sanoa mikä olisi paremmin. Ehkä kisamaisuus, kompromissittomuus ja raakuus ovat hävinneet ja tilalle on tullut helpommin lähestyttävä, jopa arkikäyttöinen pyörä. Aiemman mallin kohdalla puhuttuja lämpöongelmia ei ollut (keli n. +15, aurinkoinen) eikä persausta alkanut polttelemaan edes kaupungissa. Katteissa on kuitenkin aika paljon lämmöneristystä joka puolella, mikä voisi viitata, että kuumaan koneeseen on varauduttu. Aaltoilevat lämpöeristeet pisti heti silmään kun alkoi katselemaan pyörää tarkemmin. Yksityiskohdat ja design ovat silti niin upeita, että pyörää voisi katsella monta päivää putkeen kuola valuen. On uskomatonta, että jokaikinen osa ja detalji on mennyt design-osaston kautta. Ei ihme, että MV Agustan slogan on muotoa "motorcycle art".

Mittaristo on hyvä, kunhan fonttiin ja siniseen taustavaloon tottuu. Peilit sirisevät (kuten mm. Brutaleissa) ja näkyvyys taakse olematon. Luistonestoa en älynnyt kokeilla, kun huomasin vasta lopussa, että täällähän on traction controllille säätöjä. Luistonesto on kuitenkin melko alkeellinen kampiakselin nopeusmuutoksia vahtiva järjestelmä, joten kovin suurta elämystä se tuskin tuo. Vilkkukytkin on aika alhaalla, alkuun tuli tööttäiltyä joka risteyksessä kun äänimerkin namiska on siinä heti sopivasti tarjolla kun alkaa vilkkua kopeloimaan.

Äänet vakioputkella on aika räyhäkkäät ja terävät. Ajossa kuulostaa todella hyvältä ollakseen vakioputkisto. Ehkä ne pyöreät putkiston päät olisivat kuitenkin hienommat? Itse en ehkä raskisi omistaa tällaista taideteosta pyörää ja pitää sitä jokapäiväisessä ajossa. Jo nyt koeajolla tuli säästeltyä uutuuttaan kiiltävää kaunotarta. Mielummin satunnaiseen rata-ajoon ja aurinkoisille sunnuntailenkeille.